Jehudiel

Todella kattava opas, ei voi muuta sanoa.

Tämä tietojärkäle esittelee neimoidialaiset, Jango
Fettin, wookieet, kaiken. Tässä kirjassa on sellaista tietoa, jotaei joka paikasta löydäkään ja runsas kuvitus käsittää aseita, henkilöitä ja koneita. Kirjassa on myös esitelty henkilöitä, jotka vain vilahtavat elokuvissa.

Välttämätön jokaiselle, jolle Star Wars on se ainoa oikea tieteissarja.

Annan viisi tähteä, koska puolikkaita tähtiä ei voi antaa. Muuten antaisin ehkä neljä ja puoli tähteä.

Puoliverinen prinssi on niitä kirjoja, joita luetaan puolille öin, vaikka seuraavana päivänä olisi kouluaamu. Minulla meni useampi kuin yksi ilta pitkäksi näiden niteiden kanssa.

Pitkissä romaanisarjoissa on sellainen etu, että niissä hekilöhahmoista voi rakentaa niin moniulotteisia, että he lopulta tuntuvat aidoilta. Potterien henkilöt ovat inhimillisiä, toiset ovat hupiveikoja, toiset vakavia... Pottereista löytyy jokaiselle joku hahmo, johon voi samaistua, vaikka esimerkiksi Dumbledore tai Neville.

Erityisesti pidin siitä, että Harrykin sai lopulta vähän paremmin menneen suhteen. Tyttö sopii hänelle kuin nenä päähän. No, ei tämäkään suhde mennyt läpi ilman kuoppia, mutta eipähän mennyt samalla lailla pipariksi kuin Chon kanssa.

Tämä kirja on sarjan paksuin, eikä syyttä, onhan Willillä ja Lyralla vielä niin paljon tehtävää. Myös Lordi Asrielin ja rouva Coulterin tarina syvenee ja saa varsinkin rouva Coulterin hahmon vielä moniulotteisemmaksi.

Kuolleiden maa-episodi ei ollut lempikohtani kirjasta, mutta kyllä sen luki siinä missä muunkin kirjan. Orfeus ei varmaan tehnyt sitä ihan näin. Vaikka kirja ei ole mikään ohut plattana, sivut melkein lentävät pois tieltä, kun syventyy kunnolla.

Niiden otusten maassa tapahtuvaa jaksoa pidän itse kirjan ehkäpä parhaana antina, siellä ne suuret tunteet tulevat esiin. Minulla on viimeisten sivujen kohdalla papereita kirjanmerkkeinä, jotta löytäisin lempikohtani. Loppuratkaisu mietitytti vielä pitkään kirjan loputtua.

Kiitos ja kumarrus Pullmanille tästä sarjasta. Parhaimpiin lukemiini trilogioihin kuuluva sarja.

En muista, mitä mieltä olin silloin, kun luin tämän, mutta nyt voin sanoa, että omasta mielestäni se on jopa parempi kuin Kultainen kompassi. Kansikuva on kiva ja Pullmain kerronta pitää otteessaan, kun vain jaksaa lukea. Helene Bützowin käännös on kiitettävää.
Mitä tästä nyt voisi pahaa sanoa? Fantasiakirjallisuudessa niin perinteinen juttu kuin taika-ase ei tee mitään, vaan on päinvastoin jännä idea. Niin terävä ase, että sillä voi leikata väylän toisiin maailmoihin, huhhuh. Niin ja haamut on aika tyly juttu, ihan kuin ankeuttajat. Paitsi että haamut eivät pussaa.

Suosittelen, en muuta sano.

arvosana 9

Houkutus on yksi niistä kirjoista, jotka hankin omaan hyllyyni. Tätä kirjaa luin läksyjen lomassakin. Se oli niin upea, että huhhuh.

Nyt voin tarkastella sitä tosin vähän järkevämmin. Vaikka kirja onkin hyvä, Bellan jatkuva jankutus Edwardin täydellisyydestä ja omasta tonttumaisuudesta on hiukan häiritsevää näin jälkikäteen ajatellen. Mutta kirjassa ei sentään tarvitse ajatella juurikaan, joten se on hyvää löhölomalukemsta.

Ei silti, Houkutus on kyllä kirja fantasiaromantikoille. Ja kyllä minäkin sen varmaan uudestaan luen.

arvosana 9

Novellit ovat siitä näppäriä, että niitä voi lukea silloinkin, kun aika on kortilla. Dahlin kertomukset ovat minusta ehkä jopa paermpia kuin Edgar Allan Poen novellit. En ole lukenut kaikkia novelleja, mutta minusta ne ovat varsin näpsäköitä ja viihdyttäviä. Erityisesti Kirurgi oli mieleenpainuva. Dahlin teksti on sujuvaa, tarkkaa ja humorististakin. Tämä kirja on mukava välipala suurempien kirjojen lomassa.

Tämä on taas science fictionia minun makuuni. James Bond oli nuorempana kova sana ja kyllä ne leffat vieläkin menevät. Teini-ikäisen Bondin tarinan kertominen on ideana toimiva. Nämä kirjat toimivat kuin junan vessa.

Sain kirjan lahjaksi, kun vietimme joulua Kuusamossa. Ja kyllä se piti otteessaan loppuun asti. Kirja sijoittuu kokonaan Englantiin ja Skotlantiin.

Henkilöhahmoista sanon sen verran, että ne ovat varsin uskottavia. Tai niin uskottavia, kuin Bondeilta voi vaatia - ihan vaan vaikka Young Bondeilta. Red Kelly on sellainen huithapeli ja Wilder Lawless hupaisalla tavalla röyhkeä.

Suosittelen kirjaa kaikille Bond-faneille ja scifi-ihmisille.

arvosana 9-

Tämä on minuun vetoavaa science fictionia. Olen lukenut kirjan neliosaisena laitoksena ja yhtenä niteenä, ehkä kaksi kolme kertaa.

Juoni on yksinkertainen, mutta se toimii; viisi miestä yritää selviytyä ventovieraassa maastossa älynsä ja taitojensa varassa. Henkilöhahmot eivät ehkä ole kaikkein moniulotteisimpia, mutta tarpeeksi inhimillisiä.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka etsivät klassikkokirjailijoita ja science fictionia.

arvosana 9-

Pullmanin Universumien tomun aloittajateos oli minulla matkaeväänä (samoin muut kirjat), kun vietin kuukauden verran lomaa Euroopassa. Eväät loppuivat kesken; olin hotkaissut koko trilogian Italiaan mennessä. Ehkä se kertoo jotain kirjojen tenhoavuudesta. Lyran matkaa seuraa ihan mielikseen ja sivut vain lentävät pois tieltä, kun matka sen kuin jatkuu. Daimonit ideana ovat sellainen juttu, jonka ottaisin mukaan omaankin kirjaan. Kirjassa ei juurikaan tapella, tai käytellä aseita, eikä Lyrakaan koske edes puukkoon kok kirjan aikana, mutta slti kirjassa sattuu ja tapahtuu. Henkilönä Lyra on kuriton ja villi, mutta loppujen lopuksi hyväsydäminen tyttö. Ja kakkoskirjan kannen perusteella aika nättikin! ;)

Elokuvasta voin sanoa sen, että sen näyttelijät osaavat kyllä eläytyä rooleihinsa, jotta leffaa katselee ihan vain huvikseen. Jordan college on melkoinen paikka sekä kirjassa, että leffassa.

Suosittelen sekä kirjaa että elokuvaa kaikille, jotka haluavat erilaista fantasiaa.

Tummaa, tummaa.

Ensimmäinen lukemani kirja Stephen Kingiltä. Eikä tämä ollut ainakaan pelkkää PA:ta, sen voin sanoa. Tunnelma ei ole mitään pillipiipari-tyyliä, vaan ehkä enemmänkin sitä tyyliä, jossa kapakkajätkät murahtelevat nurkissa. Varsinkin kaupungissa se on sellaista aika lailla. Westernityylinen hahmo päähenkilönä on aika hyvä veto ja ympäristökin on ainakin kirjan autiomaa-episodissa western-tyylistä. Kerronnassa ei turhia selitellä, vaan menneisyys kerrotaan samalla tavalla, kuin koko muukin kirja. Se toimii ihan hyvin. Muistelusta olisi voinut jäädä enemmänkin päähän, mutta muistan kokin hirttäjäiset ja Rolandin revolverimieskokeen. Antaisin ehkä kolme ja puoli tähteä, mutta kun niin ei voi tehdä, annan neljä tähteä.

Juuri nyt minulla on työn alla Revolverimiehen seuraava osa, Kolme korttia pakasta. Ehkä se jää kesken, mutta
luen kyllä varmaan joskus kaikki kirjat Musta torni-sarjasta.

Edit: Anteeksi, muutin mieleni ja annan tälle täydet pisteet.

Olen lukenut Sormusten Ritarit koko trilogian käsittävästä yhteisniteestä aikaa sitten, mutta sanon, että kyllä tämä ihan kelvollista fantasiaa oli. Tolkienin teksti on ehkä hivenen raskaslukuista ja yksityiskohtiin se pysähtyy välillä aika pitkäksikin aikaa (kerran jossain Morian lähettyvillä taidettiin kuvailla maisemaa melkein sivun verran!), mutta sainhan minä sen ekan osan luettua. En anna neljää tähteä, se voisi antaa väärän kuvan. Mutta onhan kolmonenkin ihan kelvollinen.

Eragon on perusfantasiaa, niinkuin tintti sanoi, mutta minun mielestäni varsin hyvää sellaista. Paolini on selvästi käyttänyt tovin jos toisenkin Alagaësiaa luodessaan, kielet, vuoristot, maat ja se kaikki on vienyt varmasti aikaa.

Peruselementit ovat mukana: lohikäärmeet, haltiat, kääpiöt ja maalaispoika, joka joutuu lähtemään kotilandelta.

Mutta matkakertomus ja loppubattle olivat ekaa kertaa lukiessani hyviä, ja kyllä tämä kirja minun vaatimukseni täyttää luettavasta fantasiasta.