Tämä kirja teki luultavasti suurimman vaikutuksen ensimmäisestä viidestä, sillä se toi lisää syvyyttä kahteen suosikkihahmooni, Sirius Mustaan ja Severus Kalkarokseen - valitettavasti vain juuri se suosikkihahmoni kuoli tässä kirjassa ja suruissani menetin uskoni koko kirjasarjaan hetkeksi. Tunnelma sen kuin tihenee ja synkkyys lisääntyy, kun koulua uhkaa sekä Voldemort, että uusi opettaja Pimento, joka yrittää työntää Dumbledoren syrjään. Rowling on onnistunut Pimennon hahmon luonnissa loistavasti, sillä hahmo tekee lukijalle juuri sen mitä pitääkin - ärsyttää suunnattomasti. Uuteen paikkaan - Siriuksen suvun taloon - tutustuminen oli myös jännittävä lisä, joka loi lisää syvyyttä Siriuksen hahmolle ja toi selkeyttä hänen taustoihinsa. Ja Harryn lukilitiksen opiskelu tuo lisää sisältöä tarinaan, varsinkin kun Harry kärsii noista tunneista nimenomaan Kalkaroksen kynsissä. Siriuksen kuolema tuli suurena yllätyksenä ja toi synkkyyttä kirjan loppuun, enkä olisi millään tahtonut lukea kuudetta kirjaa, mutta elättelin yhä hieman toivoa että Sirius ei olisikaan kuollut (sillä hänhän ei saanut Avada Kedavrasta jonka valosuihku on vihreä, vaan loitsusta joka oli punainen). Toinen syy kirjasarjan jatkoon oli se että halusin lukea siitä että Bellatrix saa ansionsa mukaan (loppujen lopuksi olen iloinen että kuitenkin luin näin hyvän kirjasarjan loppuun). Feeniksin kilta oli kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen ja hyvä kirja, vaikka en vieläkään hyväksy Rowlingin valintaa tappaa Sirius.

Lupasin äidille lukea kirjan ennen kuin katson elokuvan, mutta kun kolmikko lähti etsimään viisasten kiveä piilostaan, en voinut kestää kiusausta ja katsoin elokuvan siitä kohtaa eteenpäin nähdäkseni miten käy. Niin jännittäväksi se kävi. Luin tietysti kirjan loppuun myöhemmin, kun tiesin että kaikki päättyisi kuitenkin hyvin. Harry Potter on yksityiskohtainen, jännittävä, ja mielikuvituksellinen seikkailu jollaista en koskaan uskonut lukevani niin suurella kiireellä. En pystynyt laskemaan kirjaa hetkeksikään koska halusin oppia lisää Hermionen näsäviisaudesta, Ronin hassusta suuresta perheestä, pahasta Voldemortista, mystisestä Dumbledoresta, kaikista... Kirjaan mahtui niin monta mielenkiintoista hahmoa joilla oli jokaisella erilaiset taustansa ja luonteensa, että haluaisin itsekin tutustua niin monipuoliseen joukkoon. Nyt kun olen lukenut kaikki sarjan kirjat, voin myös sanoa kuinka upeasti ensimmäinenkin osa sitoutuu koko tarinan juoneen sulavasti ja huomaamattomasti. Kuka olisi ensimmäisessä osassa arvannut mihin seikkailuun Harry ja kumppanit päätyvät seitsemännessä kirjassa? En minä ainakaan. Kaiken kaikkiaan ihana lukukokemus, johon olen palannut jo viisi kertaa, ja taidanpa palata tämän kirjoitettuani kuudennen kerran!

Tämä kirja on yksi suurimmista suosikeistani, jota voin palata lukemaan aina uudestaan, sillä tässä tarinassa on niin paljon pieniä yksityiskohtia jotka voivat yllättää uudelleen ja uudelleen. Kaikkien rotujen maailmat ovat täysin erilaisia kääpiöiden luolista ihmisten Minas Tirithiin, ja kaikki hahmot ovat persoonallisia ja erilaisia, paitsi ehkä Merri ja Pippin jotka ovat kuin kaksoset. Ainoat asiat jotka tässä kirjassa minua harmittivat oli lempihahmoni Boromirin lyhyt ilmestyminen kirjassa, sekä hahmo johon en ole millään oppinut mieltymään: Eówyn. Kaiken kaikkiaan kirja oli mielestäni hyvä ja täynnä rakastettavia hahmoja ja omanlaistaan taikuutta. Rakastan.

Tämä kirja vei uskoni saagaan lopullisesti, sillä se palasi takaisin siihen mistä se tasoaan nosti Uusikuun ja Epäilyksen aikana. Kirja oli suunnattoman tylsä ja Bella ei vieläkään saavuttanut hahmoonsa minkäänlaista syvyyttä tai järkeä, ja kaikki jännitys esimerkiksi susien reaktiosta vampyyrivauvaan sekä volturien kanssa taistoon lässähtivät samantien. Edes Meyerin hiukan parantunut kirjoitustyyli eivät enää tätä kirjaa pelastanee. Myönnän myös nauraneeni vedet silmissä kun selviää että vauvavampyyri on tuloillaan, sillä se oli kaikessa mahdottomuudestaan johtuen hyvin hölmö veto kirjailijalta. Vauvan synnyttyä ja Bellan muututtua saattoi jo todeta että "arvasin". Sillä kaikenhan täytyy olla tällaisissa teineille suunnatuissa siirappitarinoissa aivan täydellistä loppua kohden - sitä myöten että Edward voi vihdoin lukea Bellankin ajatuksia. Kirja oli suurin pettymys kaikista neljästä ja jos vain voisin niin antaisin tälle vain + enemmän kuin Houkutukselle, sillä pidin siitä osasta jossa kuvailtiin Jacobin tunteita.

Ensinnäkin täytyy kertoa että aloitin ensin suomenkielisen lukemisen, mutta suomentajan tyyli kävi liian suureksi vastukseksi ja päätin palata englanninkieleen. Täytyy sanoa että yllätyin aivan pikkuisen positiivisesti, sillä Meyer toi vihdoinkin sitä kaivattua syvyyttä vampyyrihahmoihinsa, ja sain viimeinkin otteen Rosalien hahmosta ja melkeinpä kiinnyin tähän. Silti Meyerin kirjoitustyyli kaipaisi edelleen sitä jotakin, joka erottaa sen Demi-lehden toimittajien kuivista teksteistä. Kaiken lisäksi Bellan tyhmyys alkoi ärsyttämään, sillä itse arvasin juonen jossain paljon aikaisemmassa vaiheessa. Jacobin hahmo toi jälleen kaivattua lisäpotkua ja voisin melkein sanoa etten tarvinnut tahdonvoimaa jatkaakseni tämän lukemista loppuun. Keskivertainen kirja, mutta en aio lukea enää uudestaan.

Tämä kirja ei osoittautunut niin suureksi pettymykseksi kuin Houkutus; kirjan pelasti kesken jättämiseltä vain Meyerin parantunut englanninkielen käyttö, sekä kaikkia vampyyrihahmoja ja Bellaa mielenkiintoisempi hahmo, Jacob Black. En vaivautunut ostamaan tätä kirjaa, vaan lainasin sen kirjastosta sillä Houkutus oli jo päätynyt pettymyksen jälkeen divariin, ja täytyy sanoa etten ostaisi tätäkään, vaikka pientä edistystä oli havaittavissa. Kirja oli edelliseen nähden kuitenkin tylsä puoliväliin asti, ja luin sitä useissa kohdissa vain tahdonvoimalla läpi. Loppu kävi hiukan jännittävämmäksi muttei silti pelastanut kirjaa ja täyttänyt hyvän lukukokemuksen kriteerejä. Yksi tähti enemmän kuin Houkutukselle, ja sekin vain Jacob Blackin takia.

Kirja tuntui kuin teinin kirjoittamalta kaikkine romanttisine siirappeineen ja kovin tyhjine hahmoineen. Kirjakieli (luin englanniksi) oli todella tönkköä ja kaipaisi pientä äidinkielen opettajan käsittelyä. Puolet kohtauksista tuntuivat kauhean epätodelliselta ja aiheuttivat kauheaa myötähäpeää ja naureskelua, ja vampyyrien suurena fanina en voinut sietää kirjailijan päätöstä tehdä vampyyreista auringossa kimaltelevia keijuja. Ihmisenä taas en pitänyt Bellan tonttumaisesta olemuksesta ja aivottomasta Edwardin palvonnasta. Kaiken kaikkiaan hirveä pettymys, ja suorastaan surettaa että ihmiset palvovat tätä kirjasarjaa kauhean hyvänäkin kun maailma on tulvillaan parempaa luettavaa. Ja suorastaan itkettää että Stephenie Meyer on tällä sivustolla hujahtanut J.R.R. Tolkienin, J.K. Rowlingin ja Terry Pratchettin ohitse. Tämä kirja lähti divariin samantien kun sain sen luettua.