Q_Black

Aluksi lukeminen olin vähän tahmeaa, mutta kun kirjaan pääsi sisään, oli se ihan mielenkiintoista luettavaa. Keijukirjoja en aiemmin olekaan lukenut, joten siksi tämä herätti mielenkiinnon. Aislinn näkee keijuja ja pelkää niitä. Sitten yksi niistä alkaa seurata tyttöä turhankin tiiviisti. Keenan on hämmästyttävän rasittava hahmo, joka saa aikaan kylmiä väreitä ja kiukkua. Kuten tällaiset kirjat yleensäkin, tarina kertoo teini-ikäisestä tytöstä. Hiukan "teinimenoakin" siis luvassa, mutta ei pahassa mielessä. Aislinnista ja Sethistä oli mielenkiintoista lukea. Vaikka tämä kirja nyt olikin ihan viihdyttävää ajanvietettä, jonka aikana mielialat vaihtuivat laidasta laitaan, oli kirja silti hiukan tylsähkö. Kyllä tämän sen kerran ehkä pari lukee.

Kirja ei herättänyt oikein mitään tuntoja. Sivuille oli tungettu paljon sellaisia asioita, jotka eivät oikeastaan millään tavalla liittyneet itse asiaan. Jos tässä olisi keskitytty pelkästään Rebecca/Lucian-kuvioon, olisi kirja ollut ainakin pari sataa sivua lyhyempi. Itse juoni siis jäi minun mielestäni pahasti sivuun. Lisäksi muutamassa kohtaa tapahtumat olivat aika sekaisia. Annetaan nyt plussaa omaperäisestä juonesta, mutta mitään muuta hyvää tässä ei ollutkaan. Suorastaan pakotin itseni lukemaan kirjan loppuun. Olen lukenut tästä sellaisiakin arvosteluja, joissa tätä on hehkutettu. Ilmeisesti tästä joko pidetään tai sitten ei.

Sanotaan, että jos pidät Twilightistä ja Väristyksestä niin pidät tästäkin. Valitettavasti tämä kirja ei paini lähelläkään edellä mainittuja.

Ah, rakastin niin paljon tätä kirjaa. Vaihtuvia mielenkiintoisia tapahtumia ja tietenkin Cian, joka nousi jo trilogian ensimmäisessä osassa suosikiksi! Moiran ja Cianin suhteen eteneminen oli herkullista luettavaa ja kirjojen huumori jaksoi tälläkin kerralla naurattaa kovasti. Pienenä miinuksena tässäkin kirjassa joidenkin asioiden pitkäveteisyys. Itse kun pidän kirjoista, joissa ei jäädä "märehtimään" tapahtumia. Kaiken kaikkiaan upea lukukokemus ja tekisi melkein mieli lukea kirja heti uudelleen!

Jumalten tanssi jatkaa samaa laatua kuin edellinenkin kirja. Välillä oli tosin niitä tylsiäkin kohtia. Tässä kirjassa Blair ja Larkin ovat tavallaan pääosissa. Blair nousi jo alussa yhdeksi suosikeista. Hän on tiukka nainen, jonka huumori saa hymyn huulille. Piiri lähtee Hoytin ja Cianin kotitalosta kohti Jumalten tanssia, joka vie heidät muinaiseen Geallin maahan. He alkavat valmistautua entistä tarmokkaammin edessä olevaan taisteluun. Tietenkään huumoria ja räiskyvää romantiikkaa ei ole unohdettu. Mieluusti olisin lukenut enemmän Cianista, mutta kyllä hänestäkin löytyi muutama herkullinen kohtaus. Käyn innoissani viimeisen osan kimppuun!

Häpeäkseni täytyy myöntää, että en ole lukenut koskaan Robertsin kirjoja. Tämä sarja kuitenkin herätti mielenkiinnon. Sarjaan on saatu sekaisin vähän uutta ja vanhaa. Sekaan on työnnetty myös räiskyvää romantiikkaa ja historiaa sekä magiaa. Saamme tutustua vanhanaikaiseen Hoytiin, joka matkustaa meidän aikaamme etsimään vampyyriksi muuttunutta veljeään, jonka charmi saa kaikki hämilleen. Seuraan liittyy säpäkkä Glenna. Hänen jälkeensä serkukset Moira ja Larkin. Pisteenä ii:n päälle Blair, jonka nenille ei niin vain hypitä. Tarina tempaa mukaansa vaikka se onkin täysin erilaista käsialaa kuin normaalisti lukemani kirjat. Hahmoilla on upeat persoonat eikä huumoriakaan ole unohdettu. Innolla alan lukemaan seuraavaa osaa!

Täytyy taas ihailla kirjailijaa, joka on keksinyt täysin uuden maailman kirjaansa. Evie asuu ja työskentelee yhtiössä, jonka tavoitteena on ottaa kiinni yliluonnollisia olioita ja "merkitä" heidät, jotta he eivät voi tehdä pahaa viattomille. Evie suhtautuu hiukan yliolkaisesti paranormaaleihin olioihin, kunnes hän nappaa mystisen pojan kiinni suoraan pomonsa toimistosta. Tämän kirjan pisteet nousi silmissäni jo siksi, että pidän nopeatempoisista ja helppolukuisista kirjoista, joissa on ripaus romantiikkaa, unelmia ja vähän hassua huumoria. Evien piip-sanat herättivät huvitusta. Tämä tyttö on kovatahtoinen eikä kukaan pompottele häntä. Salaa Evie kuitenkin haluaa elää normaalia teinitytön elämää. Varmasti mieluista luettavaa nuorille, mutta miksei aikuisillekin.

Tässä kirjassa päästiin hiukan arkisempaan kerrontaan. Siinä missä Väristys oli surumielinen tarina, tämä oli ns. "paluu arkeen". Tottakai Gracen ja Samin ongelmat eivät ole vielä takanapäin, mutta oli ihanaa lukea heistä toisen kirjan verran. Pystyin välillä samaistumaan Graceen todella hyvin. Lisäksi kirjassa saatiin tutustua lisää Isabeliin ja uuteen hahmoon, Coleen. Maggie on luonut ihmissusista omansa laisia ja välillä hänen nokkeluutensa hämmästyttää. Sanomattakin selvää, että kolmas kirja tulee mullistamaan kaiken.

Päätin alussa, että en lue näitä kirjoja, koska tarina vaikutti niin surulliselle. Kannatti kuitenkin aukaista kirja ja lukea. Kirjan lukeminen oli ajottain vaikeaa koska tekstin yllä leijuu koko ajan hyvin surullinen tunnelma. Tytön ja suden suhde on herkkää ja kaunista ja se voi hajota minä hetkenä hyvänsä. Maggie on onnistunut luomaan sanoin taianomaisen maailman, joka saa yhdessä vaiheessa pidättelemään kyyneliä. Varmasti ainakin nuorien lukijoiden mieleen. Omaan makuun ehkä usein vähän "siirappista" menoa, mutta kukapa voisi vastustaa fluffy-annosta? Kirja, jonka jokaisen rakkaudennälkäisen on luettava ainakin kerran!

Nyt se on luettu. Odotukset oli korkealla, joten petyin vähän. Ah, rakastuin Janeen heti kättelyssä. Sellainen vahvaluontoinen nainen, joka sanoo mitä ajattelee eikä anna Vishousin pompotella itseään. Lisäksi sen tapa ajatella kaikki "lääketieteellisesti" oli huvittavaa. Lisäksi ihanaa, että tässä kirjassa ei ollut sellaista eipäsjuupas-meininkiä vaan Jane ensin vihasi V:tä, sitten alkoi kiinnostua tästä ja lopulta heidän välillään roihahti liekki. Vishous ei herättänyt sen enempää tuntoja kuin aikaisemminkaan. Yllätti, että se meni suoraan sanomaan Butchille, että mitä se ajattelee ja on ajatellut tästä.

Okei, ja miksi Bloodletter piti tässä kirjassa suomentaa kun aiemmissa se oli vain tuo Bloodletter? *argh*. Kirjassa oli ihan liikaa minusta kaikkien muiden näkökulmasta paitsi itse V:stä ja Janesta. Plussaa tottakai siitä, että lessereistä ei ollut yhtään pätkää.

Loppu yllätti ja oli vähän kummallinen. Ei ihan sellainen loppu kuin odotti.

Ensimmäistä osaa lukiessani petyin kirjaan todella. Ilokseni täytyy myöntää, että tämä toinen kirja oli todella hyvä. Hahmot olivat paljon aidompia ja heihin pystyi samaistumaan. Everin tuntemukset kirjan edetessä olivat käsin kosketeltavia, koska joskus on itsekin ollut vähän samanlaisessa tilanteessa. Kirjassa mentiin suht reippaasti eteen päin eikä jääty junnaamaan paikoilleen. Loppu kyllä yllätti. Seuraavassa osassa on siis tiedossa jotakin mielenkiintoista.

Pidin todella tästä kirjasta. Edellinen kirja ei herättänyt erikoisia tuntoja, mutta tämä korvasi senkin kirjan "tönkköyden". Pidän kirjojen nopeatempoisuudesta ja helppolukuisuudesta. Zoey painii monen raskaan asian kanssa yhtä aikaa, mutta pitää pitansa ja löytää tiensä ulos ongelmasta jos toisesta. Tässä kirjassa vastustaja on kuitenkin suurempi kuin kukaan osaa kuvitella. Upeasti kirjoitettu kirja, joka sai useasti hymyn huulille hahmojen loistavilla letkautuksilla. Kirjoista huomaa heti, että se kertoo teineistä. Kirjailijat ovat saaneet tämän välitettyä tekstiin turhankin hyvin, joskus ärsyttävän hyvin. Tässä kirjassa se ei kuitenkaan haitannut.