Radleyn perhe

Radleyn perhe asuu pikkukaupungissa ja he yrittävät elää normaalia elämää. Kirja oli luettava mutta ei se ihan paras ollut. Pidin Willin hamosta. Hän oli täysin hallitsematon. Kirjan lopun paljastukset olivat toisaalta hyvin odotettavissa. Helenin valheet Peterille olivat hirveitä ja toivon koko kirjan ajan, että Peter saisi tietää. Ja sitten lopussa ei edes kiinnosta mitä Helen on puuhaillut selän takana. Rakkaus, rakkaus, rakkaus... V''''...

Tämä kirja oli pitkään lukulistallani ennen kuin ehdin lukemaan sen. Tarinan alkuasetelma vaikutti kiinnostavalta ja toivoin kirjan tarjoavan tuoreen näkökulman vampyyrikirjallisuuden vaihtelevantasoiseen genreen.

Romaani koostuu lyhyistä, usein vain parin sivun mittaisista, kiinnostavasti nimetyistä luvuista, mikä teki lukemisen kevyeksi ja nopeahkoksi. Tarinaa seurataan usean henkilön tiheään vaihtuvista näkökulmista, mikä myös auttaa kiinnostavuuden ylläpitämisessä. Rakenteellisesti romaani olikin mielestäni varsin onnistunut ja tasapainoinen.

Henkilökuvaus on kohtalaisen napakkaa ja erityisesti perheen lapset kuvautuvat hauskana ja paikoitellen oivaltavanakin sekoituksena tavallista teini-ikäistä ja ylimaallista vampyyria. Sen sijaan aikuishahmot jäävät melko latteiksi ja jännitteettömiksi, vaikka jännitettä yritetäänkin rakentamalla rakentaa muun muassa taustalla painavan kolmiodraamakuvion avulla. Myös henkilöiden motiivit jäävät vaillinaisiksi, hiukan enemmän taustoittamista olisin kaivannut esimerkiksi sille, miten samantyyppisen historian omaavat hahmot ovat päätyneet hyvinkin eri teille elämässään.

Juoni jää kuitenkin melko ennalta-arvattavaksi ja yllätyksettömäksi. Lisäksi kirjassa oli useita seikkoja, jotka itse koin niin sietämättömän ärsyttäviksi, että ne söivät lukunautintoa. Ehkä eniten ärsyynnyin kirjan verenjuontikuvauksista. Mielestäni hyvä vampyyrikirjailija kykenee välittämään lukijalle vaikutelman veren imemisestä jonakin täydellisesti inhimilliset aistinautinnot ylittävänä kokemuksena. Sen sijaan tässä romaanissa tyydytään käsittelemään verenhimoa ikään kuin minä tahansa addiktiona muiden joukossa, kielikuvatkin on lainattu suoraan päihdemaailmasta. Veren tilalle voisi vaihtaa minkä tahansa huumeen (tai jossakin tapauksessa seksin), eikä lukija huomaisi eroa. Jonkinlaista suurempaa aistillisuutta olisin tähän kuvaukseen kaivannut lisää, mutta minä nyt olenkin vampyyrijuttujen suhteen nirso kuin mikä.

Muutenkin jäi vaikutelma, että kirja OLISI voinut olla parempikin. Brittiläisen tylsän keskiluokkaisuuden sekä villin vampyyriuden yhteentörmäyksistä olisi saanut varmasti revittyä esimerkiksi sitä takakansitekstissä mainittua hauskuutta, ehkäpä myös jonkinlaista mustaa huumoria ja satiirisuuttakin. Nyt hauskuudeksi jäivät melkeinpä ainoastaan katkelmat kirjassa useasti mainitusta Pidättäytyjän käsikirjasta. Olen ihan tyytyväinen että tulin lukeneeksi tämän kirjan, mutta jonkinlainen epätyydyttävyys jäi silti päällimmäiseksi vaikutelmaksi.

Kirja oli ihan ok. Minua harmitti se että Helen oli Pettänyt Peteriä, mutta onneksi Will snetä kuoli =) Kirja oli kyllä ihan lukemisne arvoinen ja pidin todella paljon lapsista!