Radleyn perhe
Alkuteos ilmestynyt 2010. Suomentanut Taina Wallin. Sidottu, kansipaperi.
Alex-palkinto 2010.
Mitä jos et himoitsisi naapurin autoa vaan haluaisit vain imeä hänen vertaan?
Tervetuloa Radleyn perheen kotiin! Peter, Helen ja heidän teini-ikäiset lapsensa Clara ja Rowan asuvat tavallisessa talossa tavallisessa lähiössä. Ympäristöön sulautuminen ei kuitenkaan ole helppoa, kun on kannettavana synkkä salaisuus – joka yllättäen valkenee myös perheen teineille.
Radleyn perhe on vetävä ja koskettava tarina poikkeuksellisesta perheestä, jolla on muutakin kuin koira haudattuna. Vaikka Radleyt yrittävät olla olematta vampyyriperhe, omaa luontoaan ei voi unohtaa. Syvemmällä tasolla kirja on kertomus siitä, mihin aikuiseksi kasvaminen voi johtaa ja miten halujen tappaminen voi viedä kohti veretöntä elämää.
Maailmalla Radleyn perhe on ollut arvostelumenestys, ja se on käännetty jo 25 kielelle. Kirjasta on myös tekeillä elokuva.
”Todella hauska.” – Vogue
”Juuri kun ajattelit, että Stephanie Meyerit ovat imeneet nykyvampyyrit kuiviin, ilmestyy Matt Haigin viisas ja inhimillinen tarina vampyyriperheen elämästä kunniallisessa englantilaislähiössä.” – Daily Mail
”Hupaisan erikoinen.” – Financial Times
"Matt Haigin tekstiä on riemukasta lukea. Parhaimmillaan se kertoo paljon meistä ihmisistä ja heikoimmillaan se tyytyy olemaan vain viihdyttävä." – Kansan Uutiset
Matt Haig
Matt Haig (s. 1975) on brittiläinen toimittaja ja kirjailija. Haig asuu Brightonissa kirjailijavaimonsa kanssa. Heillä on kaksi lasta. Haig on saanut kirjoistaan lukuisia palkintoja ja niitä on käännetty yli 40 kielelle.
Muita teoksia kirjailijalta Matt Haig
Kirja-arvioita
Yleensä tykkään lukea kaikenlaista fantasia kirjallisuutta, varsinkin kun kirjassa on vampyyreitä,noitia,demoneita tai muuta yliluonnolisia kykyjä omaavia olioita. Niin tämä kirja oli ihan huono, siis todella huono ja outo. Ei ollu minun juttu tämä kirja.
Kirja on yksi lemmpareist ja ain! Löysin tämän ihan vahingossa ja päätimpä lukea. Ja kyllä myös oli hauska. Suosittelen lämpimästi;)
Raikas, mukava, nopea. Täydellistä matkalukemista, kun ajateltavaa löytyy, mutta ei edellytä joka sekunti niin tarkkaa huomiota. Osittain tuli luettua rivien välistä, viihdyttävää niinkun. Meyeriä ja Haigia on turha verrata keskenään. Haig onnistuu taitavasti kaapimaan vampyyrin nykymaailman stereotypioiden alta esiin ja lisäilemään omia uusia elementtejään taruolentoon. Kliseerajojen rikkominen on hakuammuntaa, sillä lopputuloksesta ei voi olla varma. Osuma ei ole itsestäänselvyys. Mutta Haig ampuu, Haig osuu, KAZAMBUMRÄISKISBÄNG!!!! ja tuloksena on loistava, hauska, tuore kirja, joka ei toivottavasti hautaudu lähipäivinä feikkivampyyrien saastuttamaan verilammikkoon.
Pidän vampyyreistä, mutta nykyisin niistä on mennyt hohto liian säikyvien naapurinpoikien kanssa, mutta Radleyn perheessä on ripaus raikasta, uudenlaista näkökulmaa vampyrismiin! Kirjaa luki nopeasti mutta nautiskellen kiitos lyhyiden kappaleiden, jotka näyttävät muutaman päivän tapahtumat useasta eri näkökulmasta. Henkilöitä on runsaasti, mutta tärkeät hahmot on helppo pitää mielessä. Täydelliset naiset tv-sarjaa seuranneet tietänevät kuinka tärkeää on ylläpitää kulisseja - tämä kirja tarjoaa samanlaista tirkistelyä pimeimpiin salaisuuksiin. Kirja on saanut paljon palautetta siitä, että se ei saavuta kaikkea potentiaalia ja lopahtaa puolenvälin jälkeen. Radleyn perhe kuitenkin toimii ihan viihdyttävänä iltalukemisena. Loppuun olisi tosiaan kaivannut vähän enemmän rohkeaa kirjoittamista, nyt hahmot selviävät hiukan liian helpolla, vaikka välillä tunteekin sääliä pidätäytymisen aiheuttamien oireiden kanssa kamppailevien hahmojen puolesta.
Huh, siis onko tämä oikeasti miehen kirjoittama kirja? Ei uskoisi! Kirja koukutti ensimmäisiltä sivuilta asti omaperäisellä kerronnallaan. Kirjassa pääsee jokaisen siinä esiintyvän henkilön pään sisään vuorollaan, tavallaan lyhyesti ja ytimekkäästi, mutta samalla hyvin syventävästi. Tässä kirjassa ei yksinkertaisesti ollut yhtään tylsää kohtaa. Alussa Radleyn perheen arkea, loppua kohti vähän jännempää menoa. Uskaltaisin melkein väittää, että menisin mieluummin illalliselle Radleyn perheen luokse kuin Meyerin Culleneiden luokse. Tämä kirja oli ehdottomasti erikoinen, kieroa huumoria, verisiä juttuja ja itsensä kanssa taistelemista sisältävä opus. Lisäksi huvittavuutta lisäsi otteet vampyyrien "Pidättäytyjän käsikirjasta". Suosittelen!
