Sala kavala

Hyvä ja koukuttava kirja, kuten edeltäjänsäkin. Pakko lukea tarina mahdollisimman nopeasti loppuun!

Kirja oli todella hyvä, mutta itse en niin tuosta keiju aiheesta perusta.

Luin kirjan pitkästä aikaa uudelleen, kun lomalla meinasi tylsyys yllättää.... Ja Olen kyllä rehellisesti sanottuna sitä mieltä, että olisi voinut tämänkin sarjan jättää ensimmäiseen osaan, sillä tässä välillä tippuu kärryiltä kokonaan ja jää miettimään, että mitäköhän nyt oikein tapahtui....? Toisaalta oli kirjassa hyvätkin puolensa ja ihan viihdyttävää luettavaahan tuo oli... :)

Tämä kirja oli todella mielenkiintoinen, jossakin vaiheessa olin ihan sekaisin, että mitä nyt on tapahtunut ja välillä olin taas kartalla. Kyllä yämä kirja oli lukemisen arvoinen, suosittelen kaikille. Ainut harmittava asia oli se, että tämä kirja ei jatkanut ensimmäisen kirjan tarinaa.

KIrja oli parempi kuin edeltäjänsä sekä se ei ollut yhtä sekava kuin se. Oisin mieluusti lukenut myös Aislinin ajatuksia mutta oli tämä näinkin ihan kiva

Kirja jäi kesken, enkä enää jaksanut lukea loppuun. Tässä oli monta miinusta ja plussaa ja harmillisesti Sala Kavala jäi nuolemaan näppejään Ilki Ihanan rinnalla. Ensimmäiseen osaan verrattuna tämä oli sekavampi, ristiriitaisempi ja ainakin minulle haastelias ymmärtää. Marr kirjoittaa suorilla lauseilla, mutta välillä hänen käsialansa on eleganttia ja taiteellista, hyvinkin kaunista. Kirjan alku on taitava ja tietyllä tapaa myös puistattava. Mutta siinä missä kirjan pitäisi kiihdyttää lukijansa kohti loppua, tämä sai minut tuskailemaan ja puremaan hammasta. Mieleni teki, mutta päätin heittää hanskat tiskiin. Hahmoista eniten ihastuin Nialliin; hän oli kantava voima ja vetovoimainen, eikä jätä lukijaa rauhaan. Irial olisi voinut toimia miltei yhtä voimakkaana hahmona, mutta hän ei päässyt "pahiksena" niin lähelle kuin olisi toivonut. Leslie jäi kauas, samoin koko muu konkka ronkka. Doniaa ei näkynyt, olisi ollut ihanaa lukea myös hänestä tässä. Sala Kavala on omanlaisensa jatko-osa Ilki Ihanalle, vaikkei seuraakaan edeltäjänsä näyttämää polkua. Sanoisin, että teini-ikäisille tämä teksti voi olla upottavaa. Ja toki se riippuu lukijasta. 1 ja puoli pistettä ihanasta Niallista, ahdistavasta ja onnistuneesta alusta ja kirjan lopusta, jota vilkaisin. Pisteet kotiin myös kirjailijan periksi antamattomuudesta; hyvä, että tällaisiakin kirjoja on. Marr on hieno kirjailija, vaikkei tämä minuun iskenytkään.

Lukukokemuksena todella hyvä, mutta ei vedä silti vertoja ensimmäiselle osalle, Ilki ihanalle. Odotin enemmän, mutta ei tämäkään täysi pettymys ollut. En kuitenkaan pitänyt Lesliestä päähenkilönä, olisin halunnut lukea vielä enemmän Aislinnista.

Mielestäni Iki ihana oli parempi kuin tämä. En oikein samaistunut Leslieen, ja juonikin tuntui menevän jotenkin minulta ohi. Joissain kohdissa minulla ei ollut hajuakaan, missä mentiin ja kuka oli kuka. Eniten pidin lopusta, koska se oli ennalta arvaamaton ja erilainen. Mielestäni kaikki ratkesi aivan liian helposti. Leslie vain käveli Niallin luo, ja Niall purki Leslien ja Irialin välissä olevan yhteyden, ja se siitä. Irial oli myös jotenkin liian kiltti, vaikka oli "pahan" hovin kuningas. Keenan, kesän hovin kuningas, oli paljon "ilkeämpi" kuin Irial. Toivon silti, että sarjaan tulisi kolmas kirja, jossa kerrottaisiin lisää Aislinnista.

No kirja oli ehdottomasti parempi kuin ensimmäinen kirja. Mutta kuitenkin minusta jälleen tuntui, että vaara ja pahuus kerrottiin pahempana kuin sitten lopulta olikaan. Irial lankesi minusta liian helposti Leslien lumoihin ja se ärsytti minua henkilökohtaisesti paljon. Niallin ja Irialin menneisyys vaikutti todella kiinnostavalta ja siihen olisin voinut itse paneutua vielä enemmän, koska Niallistakin nousi paljon uusia puolia esille, jotka minua kiinnostivat. Niall sai ehdottomasti lisää pointseja tässä kirjassa. Olin tyytyväinen kun Keenankin sai vähän luonnetta tässä kirjassa, toisin kuin taas Aislinn alkoi minua ärsyttämään. Jotenkin kuinka sinisilmäinen tämä oli ja luuli vain kaiken vaikuttavat häneen itseensä ja ehkä nyt Sethiin. Leslie oli hahmoja mielenkiintoinen, vaikka vähän mietin mikä se touhu oli Irialin ja Niallin kanssa. Siis että kummasta tämä nyt siis piti oikeasti, vai pitikö sitten lopulta kummastakaan. Kokonaiskuvanaan hyvä kirja, mutta kaikki tuntui taas ratkeavan kuitenkin melkein liiankin helposti. Sitten lopulta.

kirja oli m-a-h-t-a-v-a. Melissan ensiteos ei ollut järin maailmaa mullistava mutta tämä toinen kirja paransi Melissan töiden arvoa. leslien menneisyys on synkkä perheolot kurjat. kun hän ajatteli tatuoinnin ottamalla saavan uuden ja paremman suunnan elämälleen, järkytyin kuin Jänö ei ollutkaan kiltti pupujussi. irial oli niin salaperäisenn ja pahapojan sekoitus että melkein pyörryin lukiessani miten julma tämä prinssi saattoi olla. pahnta oli leslien tietämättömyys irialin suhteen. hyrr...laittaa vieäkin kulkemaan kylmät väreet selkäpiissä. mutta hyvin onnistunut lukukokemus. täynnä vihan ja rakkauden yltäkylläisyyttä ja epätoivon raskasta makua. kirja minun makuuni.

Ensimmäinen osa oli vähän niin ja näin, mutta tästä jatko-osasta pidin. Tarinan yllä leijui koko ajan vähän pahamaineinen tunnelma, mutta tavallaan se teki kirjasta entistä herkullisemman. Tämän kirjan päähenkilöt olivat paljon mielenkiintoisempia kuin ensimmäisessä osassa. Leslie on ihanan kipakka tyttö ja Irial synkkä ja mystinen olento, jonka nenälle ei hypitä. Niall nousi yhdeksi suosikeista ehdottomasti. Tämän kirjan kanssa ei tullut missään vaiheessa tylsää vaan tapahtumia oli kivasti koko kirjan verran. Loppu oli yllättävä eikä yhtään sellainen kuin olisin halunnut, mutta kuitenkin onnellinen omalla tavallaan ja sellaisista lopuista ei vaan ikinä saa tarpeekseen. Harmittaa melkein, että sarjan suomentaminen jäi kesken. Olisin mieluusti tutustunut muihinkin kirjoihin.

Sala Kavala on jatkoa ihanalle kirjalle Ilki ihana. Aislinn jää kirjassa hieman takavasemmalle, mutta ei se haittaa, sillä Ashin tarina sai päätöksen jo edellisessä osassa. Mutta ei hän kuitenkaan ole kirjasta kokonaan poistunut, kuten ei myöskään Keenan tai Seth. Vaikka päähenkilö vaihtui, kirja jatkoi tarinaa siitä mihin Ilki ihana oli sen jättänyt. Irial on hahmo, jollaiseen en ole ennen törmännyt. Kammottava, hirvittävä, pelottava! Aiemmassa osassa pidin Keenania ilkeänä hahmona, mutta Irialiin verrattuna hän on vain kiltti pikkupoika. Kirjaa on toisinaan ahdistava lukea, kun Leslie ei tiedä mitään Irialin pahuudesta, mutta itse tietää ja on vain pakko lukea kun Leslie vapaaehtoisesti antautuu pimeyden kuninkaalle. Melissa osaa tehdä pahiksistaan vastustamattomia ja toisinaan ajattelee, että ehkä he eivät ole niin ilkeitä mitä antavat ymmärtää, ja se on pelottavaa! Kirjassa kaikki hahmot saavat uusia puolia, jopa mitättömät sivuhenkilöt (kuten tatuointiliikkeen Jänö) muuttuvat tässä kirjassa tärkeiksi hahmoiksi. Ja Niall on suloinen henkilö, harmi vain että tarina loppuu hänen kannaltaan vähän huonosti... (anteeksi juonipaljastus) Kirja oli hieman parempi kuin edeltäjänsä, se tempaisi mukaansa eikä kirjaa voinut laskea käsistään.