Eija

Tarina sijoittuu liitukaudelle ja sitä kerrotaan muurahaisten ja dinosaurusten näkökulmasta. Nämä kaksi lajia solmivat aluksi yhteystyö sopimuksen, mutta ajan saatossa riidoilta ja sodankäynniltä ei vältytä. Lisäksi dinosaurukset olivat jakautuneet kahteen nahistelevaan leiriin. Selkeä opetushan kirjassa on, mutta ryppyotsaisuus on tiessään ja tarina huvitti itseäni (hyvässä mielessä). 

Pää aihe kirjassa on Maata kohti kiitävässä asteroidissa ja kuinka estetään katastrofi. Tarinassa on hetkensä, mutta varsinkin alkupuolella tarina on hyvin pirstaleinen ja sekavahko. Tulevaisuuden maailmaa peilataan menneisyyden ilmiöihin, mikä on sinänsä ihan mielenkiintoista. Selkeä juonenkuljetus jää puuttumaan, mikä teki lukemisesta raskassoutuista. 

Kanadan pohjoisosaan on perustettu tutkimusasema, jonka tarkoitusperä selviää lukiessa. Kaikki aseman sotilaalliset tiedeihmiset ovat naisia. Päätapahtumat sijoittuvat vuosiin 2049-2050, mutta tapahtumia on myös aikaisemmasta ajankohdasta lähitulevaisuudessa.

Keskivaiheilla tarina ei vielä oikein innostanut, mutta parani huomattavasti, kun tarinalinjat yhdistyivät myöhemmin. 

Kirjan henkilöt ovat korkeakoulun opettajia/professoreja ja heidän noituutta harjoittavia vaimojaan. Alkujaan vaimot tekevät taikoja suojellakseen aviomiehiään ja edistääkseen heidän uriaan. Tilanne kuitenkin muuttuu ja noituuden harjoittamiseen tulee muut tarkoitusperät.

Hyvin rakennettu ja ovelakin juoni. 

Salaisuuksia, petoksia ja viettelyä lupaa takakansi teksti ja olihan niitä. Illuusio taikuutta muun muassa.

Alkupuolella lukuinto kirjaan ei meinannut lähteä millään käyntiin. Kerronnasta puuttui lennokkuus. Joko kerrontaan tottui tai se parani hieman ja tarina tuntui melko kiinnostavalta jossain vaiheessa. Juoni sisältää paljon pohdintaa ja eteni kuitenkin turhan hitaasti. Harmi kun kirja on sarjan aloitus ja ei tullut minkäänlaiseen tyydyttävään päätökseen. En usko jaksavani lukea jatkoja. 

Kaikkiin tarinoihin liittyy sama maaginen lipas, joka päätyy päähenkilön Gwendyn haltuun hänen ollessa eri ikäinen. Ensimmäisessä tarinassa hän on teini/nuori aikuinen, toisessa tarinassa menestynyt kirjailija/poliitikko ja viimeisessä ikääntyvä muistisairas. Kirjassa on viittauksia Kingin aiempaan tuotantoon. Ei hirveästi temmannut mukaansa tämä kahden kirjailijan yhteystyönä syntynyt kokonaisuus. 

Tapahtumien ajankohta on joskus 2037 jälkeinen aika – ehkä 2040 luku eli kirjaa kirjoittaessa 60-luvulla hyvän matkaa  tulevaisuudessa, mutta nykyhetkestä katsottuna vain lähitulevaisuudessa. Kirja kertoo pääosin Kuussa kulkevan matkustaja-aluksen (veneen) onnettomuuden pelastusoperaatiosta. Tämä tarina lukeutuu niihin Clarken kirjoihin, joista pidin avaruuden kuvailuineen kaikkineen. 

Hienojen kansikuvien esittely kutkuttaa keräilijäluonnetta - mutta en kuitenkaan ole niin kiinnostunut niiden taiteilijoista, josta kirja valtaosin kertoo. Lisäksi olisin toivonut värikuvitusta, nyt 4 sivua lukuunottamatta, kaikki kuvat olivat mustavalkoisia. Lopussa oli artikkeleita eri taskukirjasarjoista - mutta niistäkin kiinnostus oli rajallista, koska ne eivät juurikaan käsitelleet spefi kirjoja. 

Ihan kivasti kerrottu tarina vanhanaikaisella suomen kielellä. Sinänsä yksinkertainen ryöstömurha tarina sai väriä tarinaan sisällytetyistä aaveista. 

Ihan kivasti rakennettu tarina, jossa mysteeriä ratkotaan takaperoisella kerronnalla. 

Tarina alkoi varsin mukaansatempaavasti. Alku kerrottiin aikajanalla takaperoisesti ja hetken kesti, että pääsi jyvälle, mistä oikein on kyse. (En lukenut ennakkoon takakantta enkä mitään muutakaan kirjaesittelyä.) Kerronta jatkui menneisyys/nykyisyys vuorottelulla ja paksun kirjan luki mielellään loppuun saakka. Lopussa pedataan jatko-osaa varten, mutta tarina ei jää kuitenkaan kesken. 

Tapahtumat sijoittuvat kaupunkilaisnuoren Kristianin kesälomaan mummolassa. Maalla tapahtuu kaikkea yliluonnollista. Harmi, kun tarina ei temmannut yhtään mukaansa.