Sapfo

Pitkäveteinen. Pitkäveteisenohimenevärönsyileväajanhaaskauskokonaisuus.
Scifin ei tarvitse olla sanallista matematiikkaa ja vaikeita lauseita ja sanoja, joista suurinosa ei varmasti ymmärrä kuin hienon sävyn.
Toinen hänen kirjoistaan, jonka pistän tylsityneenä pois.
Aion kokeillä häntä englanniksi ja suosittelen sitä kaikille, joilla taito siihen riittää.
Alku on silkkaa pakkopullaa ja se tuntuu jopa teennäiseltä. Loppujenlopuksi luen kirjan loppuun vain kunnioituksesta, mutta mitään ei jää mieleen.

Ahnaasti kävin kimppuun, mutta kerronta tapa oli minulle välillä ihan pakkopullaa, joten ahneus muuttui pian vastentahtoisuudeksi ja lukunautinto jäi minulta miltein nollaan.
Tarina on kiva ja luin loppuun vain sen takia.
Kirja ei ole massa-viihdettä, varsinkaan kirjoitustyyliltään, mutta piristävä kokemus kuitenkin.

Ihanaa, kun saa huomata miten kirjailija on kehittynyt.
Hetken jo pelkäsin sarjan junnaavan samassa, mutta nyt odotan jo seuravaa kirjaa.

Kertomus ei yllätä, mutta kiinnostavat tiedonjyväset historiasta pitävät pienessä otteessa. Rakkaustarina on "harlequin" kamaa ja tarina itsessään ei ole uusi.
Suuren miinuksen sai aivan liian monet kirjotusvirheet ja toivottavasti vain kömpelön kääntäjän takia hyvin ärsyttävä kielenkäyttö ja kerronta. Tuntuu kuin sitä ei olisi hiottu tarpeeksi ja korjailtu. Lukuisat pikku virheet kerääntyvät möykyksi ja alkoi harmittamaan niin että kiinostus kirjaan hiipui.
Pakotin itseni lukemaan loppuun. Toisen osan luen kyllä, mutta toivon hartaasti sen olevan ainakin käännökseltään huomattavasti parempi! Ja ehkä, kirjailijakin tietää jo hioa luomustaan vielä himpun verran.

Enkelimystiikka on päivän sana, kaikkien vampyyrien ja ihmissusien jälkeen. Se on uusi tapa etsiä ja saada "sitä jotakin".
Takakannen luettuani odotin innolla saada avata etukansi ja iskeä kynteni kirjaan. Puolessa välissä into oli loppunut. Missä ovat nefilit?
Kirjaa lukiessa odotti ja odotti sitä suurta kohokohtaa, jota ei tullut, viimeiset sivut olivat olleet jo niin ennalta arvattavissa että, jopa odotin kirjan loppua.
Schwartz osaa Tukholman kadut kuin omat taskunsa ja ymmärtää hyvin maapalloa uhkaavaa kasvihuoneilmiötä ja niistä saakin oivan oppitunnin, mutta nefileitä, joita odotti koko alkupuoliskon, hän vain pintaraapaisee.
Kirjan nimi toisaalta sulkee kaiken sisäänsä, mutta minä henkilökohtaisesti odotin paljon, paljon enemmän.
Luen tätä paremman puutteessa.

Niin läskiksi ei voi mitään vetää, etteikö se muka olisi hauskaa!
Eksoottinen kukka voikukkien seassa. Suosittelen ehdottomasti niille jotka hakevat jotain aivan muuta!

Luupäät!!!
Olen ehdoton fani, ei massa-mangaa, eikä kalle ankaa, vaan ihan omaa luokkaansa oleva huumori-fantasia pläjäys!
Helposti luettavaa ja koukuttavaa, liian nopeasti loppuu..

Luin kannesta kanteen, ilman taukoa, mutta joku puuttui.
Vain pari tarinoista jäi mieleen.
Kaiken Sookie-tarinoiden ja Twilight-romanssien melskeessä oli kuitenkin ilo saada lukea jotain, joka sai pienen patrioottisen liekin sydämmeen; kyllä meilläkin osataan!

Suomennos vie terän Charlainen värikkäästä kielestä.
Amerikan Eteläinen murre korostaa hahmoja ja luo ilmapiirin.
Ehdottomasti autenttisempi ja viihdyttävämpi englanniksi!
Suomentaja on saanut vain pintaraapaisun kirjan mielenkiintoisesta tunnelmasta.
Mutta, nostan hattua yritykselle, joka muutoinkin saataa olla vaikea. Tuskin Louisianalainen murre, käännettynä suomeksi olisi kovin kiinnostava. Enkä usko että sille olisi Suomalainen vastine.
Kuitenkin, ehdottoman oivaa viihdykettä, jopa vaativammalle lukijalle!