Algebraisti
Alkuteos ilmestynyt 2004. Suomentanut Niko Aula. Ulkoasu: Niko Aula. Kansi: Jari Paananen. Sidottu, kansipaperi.
Hugo-palkintoehdokas 2005, Locus-palkintoehdokas 2005.
On vuosi 4034.
Ihmiskunta on osa galaktista yhteisöä, jonka hermorata on aika-tila-avaruutta halkova madonreikäverkosto. Sitä hallitseva imperiumi on liittänyt itseensä kaikki kehittyneet lajit paitsi vihaamansa tekoälyt ja omalaatuiset, kaasujättiläisissä asuvat Asukit. Mutta haavoittuvainen madonreikäverkosto on supistunut suuresti tekoälyjä vastaan käydyssä voittoisassa sodassa.
Asukit ovat galaksin vanhin ja pitkäikäisin laji. He ovat nautinnonhaluisia, turhamaisia, rehvakkaita, äkkipikaisia ja täydellisen itsekeskeisiä. Väitetään, että vuosien varrella nämä arkkiboheemit juhlijat ovat oppineet puolustamaan itseään tehokkaasti.
Yli kaksisataa vuotta sitten Fassin Taak löysi Asukkien planeetalta Nasqueronilta jotain, jonka seuraukset ravistelevat nyt koko galaksia. Hänen kotiaurinkokuntaansa uhkaa tuhoisa sota. Hänen on mentävä uudelleen Asukkien luokse ja löydettävä lisää tietoa. Fassinilla on kiire, mutta Asukit ovat Hidas laji…
Iain Banks nousi lukijoiden tietoisuuteen esikoisromaanillaanAmpiaistehdas (1984, suom. 1986). Ensimmäisen scifi-romaaninsa Muista Flebasta hän julkaisi vuonna 1987 (suom. 1993) nimellä Iain M. Banks. Häntä pidetään yleisesti yhtenä sukupolvensa innovatiivisimmista ja merkittävimmistä kirjailijoista. Iain Banks asuu Skotlannissa Edinburghin lähellä.
”Banks on ilmiö.” – William Gibson
”Vuoden scifi-tapahtuma...” – Book Description
”Muuta scifiä arvioidaan Banksin mukaan.” – The Guardian
”Banks on kirjoittanut koko avaruusoopperagenrelle uuden libreton.” – Times
”Runollinen, humoristinen, hämmentävä, hyytävä, seksikäs...” – Time Out
”Koukuttava, koskettava ja hauska.” – Times Literary Supplement
”Kekseliäs ja täynnä galaksinlaajuista toimintaa.” – Times Literary Supplement
”Häkellyttävä mielikuvitus ja energia.” – Independent
Käyttäjät lukeneet myös
Iain M. Banks
Skotlantilainen Iain Menzies Banks (1954–2013) saavutti suosiota sekä valtavirran romaaneilla että tieteiskirjailijana. Vuonna 2008 Times-lehti valitsi Banksin 50 parhaimman toisen maailmansodan jälkeisen brittikirjailijan listan sijalle 38. Banksin kirjoja on myyty yli kolme miljoonaa kappaletta.
Banks valmistui vuonna 1975 Stirlingin yliopistosta pääaineinaan englanninkielinen kirjallisuus, filosofia ja psykologia. Hän matkusteli maailmalla, päätyi Lontooseen, asui yhteisöasunnossa ja työskenteli useilla eri aloilla terästeollisuudesta informaatiotekniikkaan. Koko ajan Banksin pyrkimyksenä oli kuitenkin tulla kirjailijaksi. Banks nousi kuuluisuuteen ensimmäisellä julkaistulla romaanillaan Ampiaistehdas (1984), joka yhdisti mustaa huumoria ja kauhua. Jo ennen Ampiaistehtaan julkaisemista Banks oli kirjoittanut kolme tieteisromaania (joista on suomennettu Pelaaja ja Aseiden käyttö), jotka eivät olleet löytäneet kustantajaa. Sittemmin ne ja muut Banksin scifikirjat julkaistiin nimellä Iain M. Banks (”kirjallisuushistorian ilmeisin salanimi”).
Kirja-arviot ja kommentit
Pidin kirjasta kovasti. Loppu ei ehkä täysin tyydyttänyt, mutta erinomainen kirja kuitenkin. Suomenkielisen version lukemattomat "paino"virheet ja jopa puuttuvat sanat häiritsivät hiukan, mutta en antanut niiden häiritä nautintoa. Suosittelen.
Pitkäveteinen. Pitkäveteisenohimenevärönsyileväajanhaaskauskokonaisuus. Scifin ei tarvitse olla sanallista matematiikkaa ja vaikeita lauseita ja sanoja, joista suurinosa ei varmasti ymmärrä kuin hienon sävyn. Toinen hänen kirjoistaan, jonka pistän tylsityneenä pois. Aion kokeillä häntä englanniksi ja suosittelen sitä kaikille, joilla taito siihen riittää. Alku on silkkaa pakkopullaa ja se tuntuu jopa teennäiseltä. Loppujenlopuksi luen kirjan loppuun vain kunnioituksesta, mutta mitään ei jää mieleen.
Alkupuoliskon kerronta oli rönsyilevää ja tarinan punainen lanka oli hakusessa. Lukemisen teki raskaaksi pitkät lauseet, joiden sisälle oli ympätty sulkulauseita tai ajatusviivoin erotettuja lauseita. Tämä ilmiö onneksi väheni kirjan edetessä. Kirjassa esiintyi liikaa juonen kannalta melko tarpeettomia kannanottoja ja tarinan pitkittämistä. Vaikka kirja parani loppua kohti, suurempi mielenkiinto tarinaa kohtaan oli tapettu jo ensimmäisten 150 sivun aikana. Parasta kertomuksessa oli vieraan elämänmuodon, Asukkien, ympärillä tapahtuneet jaksot. Kyllä tarinassa oli joitain hyviä kohtiakin, mutta liian usein lukeminen oli pakkopullaa, mitä en ole Banksin aiemmin luetuissa kirjoissa kokenut.