Tornitalo
Alkuteos ilmestynyt 1975. Suomentanut Ville Keynäs. Kansi: Eeva Louhio. Kannen kuva: Ville Keynäs. Sidottu, kansipaperi.
Lontoon liepeille on noussut uusi, huippumoderni 40-kerroksinen tornitalo, jonka on määrä täyttää asukkaiden kaikki unelmat: koulut ja kaupat, kuntosalit ja kampaamo löytyvät saman katon alta. Kaikki on suunniteltu toimimaan, palvelemaan ihmistä. Se on oma pienoiskaupunkinsa, maailma pienoiskoossa. Mutta onko maailma sittenkään niin mukava paikka?
Pohjakerroksessa asuu Richard Wilder, tosimies, joka on päättänyt voittaa yllään kohoavan talon, valloittaa sen niin kuin vuori valloitetaan – tai nainen.
Keskellä asuu Robert Laing, lääkäri, jonka hartain toive on saada asua rauhassa, yksin, nuolla haavojaan ja unohtaa talon muut 999 asukasta.
Huipulla asuu Anthony Royal, talon suunnitteluun osallistunut arkkitehti, josta tulee tornitalon kruunaamaton heimopäällikkö, virka-asunaan koiranveren tahrima safaritakki ja adjutantteinaan lauma veroneuvojia, psykiatreja ja galleristeja.
Ballardin huumori on mustempaa kuin yö, hänen tulevaisuudenvisionsa ovat pelottavia, koska hän ei usko ihmiseen. Hänen naurunsa tekee kipeää mutta parantaa.
Käyttäjät lukeneet myös
J. G. Ballard
James Graham Ballard (1930–2009) syntyi Shanghaissa englantilaisista vanhemmista. Hän eli Kiinassa 15-vuotiaaksi asti. Toisen maailmansodan aikaan hän joutui japanilaisten vankileirille. Tästä kokemuksestaan hän kertoi myöhemmin romaanissaan Auringon valtakunta (1984), josta Steven Spielberg ohjasi elokuvan vuonna 1987. Keskeytyneiden lääketieteen opintojen jälkeen Ballard värväytyi Kuninkaallisiin ilmavoimiin ja palveli Kanadassa, missä tutustui tieteiskirjallisuuteen. Tämän jälkeen hän ansaitsi elantonsa toimittajana. Ballard julkaisi ensimmäisen novellinsa 1956 ja ryhtyi kirjailijaksi vuonna 1961, kun hänen ensimmäinen romaaninsa julkaistiin.
Kirja-arviot ja kommentit
Tornitalo itsessään on kuin pieni kaupunki, jossa aluksi vallitsee tarkka hierarkia. Mitä ylemmäs kerroksissa mennään, sitä arvovaltaisempia asukkaat ovat. Arvovaltaisuus karisee kyllä tarinan edetessä itse kullakin. Tarina on epämiellyttävä, mutta se ei ole pelkästään syy, miksi en kirjasta pitänyt. Kerronta ei vaan vetänyt mukaansa. (28.3.2023)