Rautakalan kaupunki
Alkuteos ilmestynyt 1994. Suomentanut Isto Aitokari. Kansi: Jari Paananen (kuvitus) ja Mari Heikkinen (taitto). Ulkoasu: Niko Aula. Sidottu, kansipaperi.
Valittu Tähtivaeltaja-lehden 1900-luvun tieteiskirjallisuuden Top 50-listalle 2000. Tähtivaeltaja-palkintoehdokas 2005.
Keskellä loputonta erämaata on kaupunki, joka elää taikuudesta, sen asukkaat taiteesta. Tomin nuoruudessa Rautakalan seremonia epäonnistuu pahoin, ja siksi kaupunki alkaa rapistua ja kaduille ilmestyy taidetta tuhoavia mustapukuisia naisia. Tom ystävineen huomaa olevansa paitsi kaupungin varassa myös sen vankina – sillä muuta maailmaa ei ole, todellisuus loppuu autiomaan reunalla.
Simon Ings on tieteiskirjallisuuden ylistettyjä kärkinimiä. Häneltä on aiemmin suomennettu teokset Kuuma pää ja Kuumalinja, joista Kuuma pää voitti vuoden parhaalle tieteisromaanille myönnettävän Tähtivaeltaja-palkinnon vuonna 1994.
Simon Ings
Simon Ings (s. 1965) on englantilainen kirjailija. Ings asuu Lontoossa ja hänen perheeseensä kuuluu vaimo ja tytär.
Ings teki läpimurron jo esikoisromaanillaan Kuuma pää (1992), ja häntä mainostettiin kyberpunkin uudistajana ja uutena William Gibsonina. Aihetta jatkoi romaani Kuumalinja (1995). Kuuma pää voitti Suomessa vuoden parhaalle tieteisromaanille myönnettävän Tähtivaeltaja-palkinnon vuonna 1994. Palkintolautakunta totesi, että teos ei pyri miellyttämään lukijaa, vaan luomaan näyn rujosta tulevaisuudesta, jossa kaikki on epävarmaa.
Kirja-arvioita
Alku oli hyvä, mutta sitten kirjan tyyli alkoi mennä liian oudoksi. Rajallinen kaupunki oli kiinnostava idea, mutta tarinan käsittely olikin sitten jotain muuta kuin odotin. Jotenkin tuntui, että mukana oli liikaa kaikkea ylimääräsitä ja asioita olisi pitänyt pohtia itse enempi, mutta kun kiinnostavuus ei riittänyt.
Kun on tottunut lukemaan vain aivojen toisella puolikkaalla. Tuntuu hieman monisyisemmän kirjan kahlaaminen siltä, kuin tarpoisi täinä tervassa. Näin minulle ainakin kävi Rautakalan kaupungin kanssa, sillä nyt ei riittänyt lukeminen, vaan lukemaansa piti hieman pohtiakin. Nimittäin: Ingsin erikoinen ja omaperäinen maailma ei osoittautunutkaan niin kiehtovaksi kuin odotin. Toisaalta juoni, vaikka ihan kelvollinen sekin oli, ei varsinaisesti 'temmannut mukaansa'. Rautakalan kaupungin ansiot olivatkin hieman muualla, nimittäin teemoissa. Ings nimittäin esittää oikein hienoa pohdintaa siitä, millaista olisi elää rajallisessa maailmassa. Tätä kautta hän johtaa lukijansa miettimään mikä elämässä todella onkaan tärkeää. Summa summarum: Rautakalan kaupunki on hyvä kirja pohtivampaa kirjallisuutta hakeville. Viihteen etsijöiden kannattaa suunnistaa muualle.