Tornitalo itsessään on kuin pieni kaupunki, jossa aluksi vallitsee tarkka hierarkia. Mitä ylemmäs kerroksissa mennään, sitä arvovaltaisempia asukkaat ovat. Arvovaltaisuus karisee kyllä tarinan edetessä itse kullakin. Tarina on epämiellyttävä, mutta se ei ole pelkästään syy, miksi en kirjasta pitänyt. Kerronta ei vaan vetänyt mukaansa.
Alkuteos ilmestynyt 1975. Suomentanut Ville Keynäs. Kansi: Eeva Louhio. Kannen kuva: Ville Keynäs. Sidottu, kansipaperi.
Lontoon liepeille on noussut uusi, huippumoderni 40-kerroksinen tornitalo, jonka on määrä täyttää asukkaiden kaikki unelmat: koulut ja kaupat, kuntosalit ja kampaamo löytyvät saman katon alta. Kaikki on suunniteltu toimimaan, palvelemaan ihmistä. Se on oma pienoiskaupunkinsa, maailma pienoiskoossa. Mutta onko maailma sittenkään niin mukava paikka?
Pohjakerroksessa asuu Richard Wilder, tosimies, joka on päättänyt voittaa yllään kohoavan talon, valloittaa sen niin kuin vuori valloitetaan – tai nainen.
Keskellä asuu Robert Laing, lääkäri, jonka hartain toive on saada asua rauhassa, yksin, nuolla haavojaan ja unohtaa talon muut 999 asukasta.
Huipulla asuu Anthony Royal, talon suunnitteluun osallistunut arkkitehti, josta tulee tornitalon kruunaamaton heimopäällikkö, virka-asunaan koiranveren tahrima safaritakki ja adjutantteinaan lauma veroneuvojia, psykiatreja ja galleristeja.
Ballardin huumori on mustempaa kuin yö, hänen tulevaisuudenvisionsa ovat pelottavia, koska hän ei usko ihmiseen. Hänen naurunsa tekee kipeää mutta parantaa.
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Lukijoiden arviot
1 arvioMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
