Sahalinin saari

Tarina kuulostaa hyvältä ennen kuin sitä alkaa lukemaan. Jotenkin aika hukkaan heitetty mahdollisuus. Paljon on scifi-teemaisia asioita, mutta mitään ei oikein selitetä lukijalle mitenkään. Esimerkkinä jollain saarella louhitaan uutta raaka-ainetta, mutta kirjailija ei ikinä kerro milloin ja miten tämä raaka-aine alunperin löydettiin vaikka se onkin ilmeisen tärkeää nykyiselle yhteiskunnalle.

Jos kirja olisi alkanut jonkinlaisella selityksellä vallitsevasta yhteiskunnasta siitä olisi varmasti saanut paremman otteen. Ei oikein riitä että kirjan alussa vain ohimennen mainitaan maailman tuhonneesta ydinsodasta, ja Japanin selviämisestä. Ja sitten muistetaan toki mainita että Venäjä suojeli Japania P-Korean ohjuksilta sodan aikana. Ei käy ilmi kertooko kirja nykyisen maailman tulevaisuudesta vai onko kyseisen maailman historiakin fantasiaa, koska mitään vuosilukujakaan ei pahemmin ole.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat enimmäkseen Japanin hallinnassa olevalle Sahalinille. Ydinsodan jälkeen Sahalin oli siirtynyt takaisin Japanin hallintaan Venäjältä. Siitä käytettiin kirjassa molempia nimiä Sahalin ja Karafuto.

Post-apokalyptisessä maailmassa on kurjuutta olan takaa. Sahalin on lähinnä vankien ja entisten vankien ja pakolaisten asuttama vyöhyke, missä on omat tapansa. Tarinaa kertoo nuori futurologi Japanista, joka on tutustumassa Sahalinin oloihin. Kertojanaisen ääni tuntuu paikoin lakoniselta ja käytös jossain määrin tunteettomalta, mikä puolestaan on ristiriidassa hänen kulttuurin kiinnostuksensa kanssa. Sama fiilis jäi naisen venäläissyntyisestä saattaja miehestä, vaikka toisaalta kyllä heillä oli humanitaarista välittämistäkin toiminnoissaan. Hieman outo tunne jäi kokonaisuudesta. Kirjan loppupuoli veti paremmin ja lopetus oli hyvä.  (12.5.2020)

Eduard Verkinin "Sahalinin saari" (Like, 2020) on venäläinen scifi-romaani, joka sijoittuu ydinsodan jälkeiseen Aasiaan. Se kertoo etnografian osastolla työskentelevästä japanilaisesta kenttätutkijasta Sirenistä, joka saa komennuksen lähteä tutustumaan Sahalinin saareen. Sahalin on melkoinen helvetin esikartano vaarallisten murhamiesten kansoittamine vankiloineen, saasteineen ja julmine paikallistapoineen, joten on hyvä ottaa avuksi paikallisopas, joka pystyy tiukan paikan tullen olemaan hirmuinen tappokone.Lähtökohdat olisivat siis ihan kiinnostavat takakannen lupaamalle "apokalyptiselle toimintajännärille", mutta kunnollisen juonen sijasta seurue vain kulkee paikasta toiseen ja kohtaa siellä erilaisia asioita. Vaarojakin tulee kohdalle, mutta kirjailijalla ei ole kykyä synnyttää todellista kauhun tai jännityksen tunnetta. "Sahalinin saari" sisältää ihan komeat kulissit, mutta kuivan toteava tyyli tekee lukemisesta pitkäpiimäistä, eivätkä henkilöt ole tunne-elämältään paljon kasaamiaan kivitorneja kummallisempia. Loppuun sijoitettu käänne ei pelastanut mitään.Jos venäläinen apokalyptinen scifi kiinnostaa, niin jättäkää tämä suosiolla välistä ja lukekaa Dimitri Gluhovskin "Metro 2033".