Kiinnostava ja sympaattinen nuorten seikkailutarina, jossa kolttasaamelaisten luonnonmagia tulee yllättäen osaksi nuorukaisen elämää. Kirjan ohessa huomaa sivistyvänsä myös kolttasaamelaisista. Arjen ja koulumaailman tasolla kerrotaan mielenkiintoisella tavalla pojasta, jolla on ilahduttavan hyvä itsetunto, älykkyyttä ja käytöstapoja ja rohkeutta näyttää ja tunnustaa myös tunteensa - myös epävarmuutensa. Nopealukuinen ja hyvin sujuvasti kirjoitettu kirja, jossa myös vilahtelee hauskoja viittauksia muihin tarinoihin - ovathan ne meille kaikille aika tuttuja.

Kodittomien kaupunki (kuten muutkin Annika Lutherin kirjat eli Ivoria, Kirje maan ääriin ja Kadotettu metsä ovat olleet) oli hieno lukuelämys, suorastaan vangitseva. Tarina kosketti ja puhutteli, ja avasi paljon silmiä mm. maahanmuuttoon, evakkouteen ja intialaiseen kulttuuriin. Nuortenkirjanakin kirja tuntuu realistiselta kasvutarinalta, ja on mielenkiintoinen yhteinen piirre Lutherin kirjoissa, että nuori päähenkilö usien tekee jotain harkitsematonta siihen vilpittömästi uskoen, ja elää sitten asian ja sen seurausten kanssa, monenlaisia tunteita läpikäyden. Lutherin kerrontakieli on myös erittäin hyvätasoista, elävää, huomoristista ja kekseliästä - mistä esimerkkinä kirjassa olevat yllättävät näkökulmat kaupunkia v. 2025 kohdanneeseen säämullistukseen. Luin rinnalla Helsingin karttaa, kaupungin ollessa minulle hieman vieras, mutta silti pystyin mielessäni näkemään suurimman osan paikoista, Venetsiamaiseksi kanavatoriksi muuttuneen Espan puiston ja uudiskäyttöä saaneet suuret rakennukset - ja minun on vaikea uskoa, että Helsinki olisi enää olemassa ennallaan! Tällaisten tarinoiden lukeminen on hyvin ajatuksia herättäävää ja siksi mielestäni terveellistä.

Pidin kirjasta erittäin paljon (ja viittauksena edelliskommentin ikäryhmä-arvioon, minä luin tämän lukiossa, ja luin tätä innolla välitunneilla ja bussimatkoilla jne)! Erityisesti mieleeni jäi mahtava Amazonian ympäristö ja kirjan kantaaottavuus alkuperäiskansoihin. Tarina oli myös hyvällä tavalla mystinen ja kaunis. Hivenen romanttinenkin... Suosittelen myös jatko-osia, joissa puolestaan seikkaillaan erilaisissa, niin ikään kiehtovissa ympäristöissä.

Ihastuttavan vanhanaikainen seikkailu (onhan tämä jo vuodelta 80), jonka tunnelmasta ja yksityiskohdistan pidin hyvin paljon.

Minuun koko Twilight-saaga kolahti, Aamunkoi ehkäpä kirkkaimpana tähtenä. Mielestäni hahmot ovat kypsyneet sarjan myötä, ja viimein Bellakin pääsi nauttimaan uudesta vamppyyriulottuvuudesta supervoimineen. Minusta oli aivan huikeaa lukea Bellan ensimmäisistä päivistä, aistihavainnoista ja ajatuskyvystä, loikkimisesta joen yli... Renesmee-tytär on myös ihastuttava ja liikuttava. Lopussa huojennuin, ettei taistelua puhjennut, ja jännitin Bellan puolesta hänen harjoitellessaan kilpi-taitonsa käyttöä. Alun häät ja häämatka olivat myös miellyttävää luettavaa, samoin häälahjaksi saatu satumainen koti. Jacobista olen pitänyt aina ja on ihanaa, että hän on kulkenut kaikissa osissa enemmän ja vähemmän mukana, ja hänen näkökulmastaan kerrotut luvut olivat todella kiinnostavia. Susilauma on muutenkin erittäin kiinnostava, samoin heimon vaikuttavat myytit(eikös muuten pieni suden nahkoihin pukeutunut heimo ole todellinen?). Minusta on kaunista, että Jacob leimautui juuri Renesmeehen, ja mikäli jatkoa joskus tulee, heistä olisi erittäin kiinnostavaa kuulla. Ahmin koko sarjan vajaassa kahdessa viikossa aina vain ehtiessäni, 3 viimeisintä kirjaa viimeisen viikon aikana pikkutunneille sinnitellen, tarinan pitäessä otteessaan. Perusjuoni oli tuttu elokuvista (kaikki 4 katsoin maratonina) ja Houkutuksen kauniista sarjakuva-versioista, mikä oli hyvä, koska olen juuri sellainen, jolle Meyer kertoikin kirjoittavansa, eli \"tarina vamppyyreista ihmisille, jotka eivät pidä vamppyyritarinoista\". Katsoin Houkutus-elokuvan ehkä vuosi sitten päivänvalossa pelkäämistä peläten, mutta nautinkin romanttisesta tarinasta (ja ihanasta musiikista ja visuaalisuudesta). Olen iloinen tarinaan tutustumisesta, vaikka se univelkaa tuottikin ja varasti ajatuskapasiteettiani päivien ajan...: Nytkin haluaisin malttamattomana lukea Aamunkoin vielä uudestaan. Olen lueskellut arvosteluja sarjasta, niin kirjoista kuin elokuvistakin, ja suurelta osin Twilight-saagaa mollataan. Monet perusteluista ovat ihan ymmärrettäviä ja hyviä, ja esim. perheväkivalta-näkökulmasta ajatellen tarina on hieman arvelluttava. Pidän kuitenkin paljon romanttisesta viihteestä, seikkailuista, lämpimästä/mustasta huumorista ja fantasia-ulottuvuuden yhdistämisestä tunnettuun maailmaamme, ja juuri niitä Twilight-saagasta löytyy, joten nautin näitä Stephenie Meyerin kirjoista suuresti, vaikken enää kohderyhmän mukainen teini taida ollakaan. Kirjojen kieli oli mielestäni sujuvaa ja helppolukuista, enkä muista minkään häirinneen. (Elokuvat eivät ole yhtä hyviä, mutta viihdyttäviä nekin, vaikka niihin onkin lisätty toimintaa ja jännitystä makuuni tarpeettomasti. Ihmissuhde-dialogien puolella kuitenkin on tehty hyviäkin lisäyksiä, ja joidenkin puute kirjassa harmitti...) Luonnos Midnight sun, eli Houkutus Edwardin näkökulmasta, on seuraavana lukulistallani, sillä keskeneräisyydestään huolimatta sen näkökulma kiehtoo. Sen sijaan Bree Tannerin tarina kuulostaa liian raa\'alta makuuni... Mikäli kaipaa kevyehköä luettavaa, kannattaa antaa näille tarinoille tilaisuus!