Kodittomien kaupunki
Alkuteos ilmestynyt 2011. Suomentanut Asko Sahlberg. Nidottu.
Topelius-palkintoehdokas 2012.
Lilja on 15-vuotias. Kun hän syntyi vuonna 2035, hänen perheensä joutui muuttamaan pois kotikaupungistaan Helsingistä. Helsinki, kuten suurin osa maapalloa, on peittynyt veden alle: kaikki kantasuomalaiset asustavat turvatuissa, aidatuissa ja hyvissä oloissa Keski-Suomessa, veden ulottumattomissa.
Eräänä päivänä Lilja saa selville, että hänen tätinään pitämänsä nainen – joka jäi tulvehtivaan Helsinkiin vuonna 2035 – onkin hänen oikea äitinsä. Lilja päättää karata kotoa ja suunnata Helsinkiin etsimään äitiään.
Mutta entinen pääkaupunki on täysin eri maailma. Se on muuttunut suurilta osin vedenalaiseksi kaupungiksi, jonka ovat asuttaneet vedennousun kodittomiksi jättämät ihmiset ympäri maailmaa. Helsinki, tai oikeastaan Halsingih, on tätä nykyä intialaisten ja kiinalaisten kansoittama vesikaupunki.
Lilja on matkustanut Helsinkiin sattumalta intialaisveljesten mukana, ja nämä antavat Liljan pikkusiskonsa Manjun hoiviin. Lilja ja Manju ystävystyvät, mutta elämä Halsingihssa ei ole helppoa, eikä äidin löytäminen ole suinkaan ainoa ongelma, johon tytöt törmäävät.
Annika Luther on kirjoittanut upean nuortenkirjan. Tuttuun tyyliinsä hän onnistuu kirjoittamaan isoista, vakavista aiheista täysin kauhistelematta – aidosti ja sydämellä. Lisäksi Luther naurattaa ja nostaa esiin päivänpolttavia ympäristö- ja maahanmuuttoteemoja. Suomalaisessa nuortenkirjallisuudessa Luther on omaa luokkaansa.
Käyttäjät lukeneet myös
Annika Luther
Annika Luther (s. 1958) on koulutukseltaan biologi. Hän on työskennellyt vuodesta 1999 biologian, maantiedon ja sosiaaliekologian opettajana Tölö Gymnasiumissa. Hän on naimisissa ja kahdeksan lapsen äiti. Luther asuu talvet Helsingissä ja kesät Bromarvissa. Hän on kääntänyt tietokirjallisuutta sekä kirjoittanut artikkeleita ja arvosteluja. Hänen ensimmäinen nuortenromaaninsa ilmestyi 1995. Hänen kirjansa Kirje maan ääriin (2005) voitti vuoden 2008 Topelius-palkinnon.
Lähteitä
Maria Loikkanen: Kodittomien kaupunki. Keskisuomalainen 24.9.2011.
Sisko Nampajärvi: Kodittomien kaupunki. Etelä-Saimaa 25.11.2011.
Vesa Sisättö: Kodittomien kaupunki. Helsingin sanomat 3.12.2011.
Kirja-arviot ja kommentit
Mielenkiintoinen kuvaus eteläisestä Suomesta merenpinnan nousun jälkeen. Pidän kirjassa erityisesti realistisuuden tunnusta. Minun ei ole lainkaan vaikea kuvitella, että katastrofin jälkeen ihmiset yrittäisivät selviytyä ja ja suhtautuisivat toisiinsa kirjassa kuvatulla tavalla. Alun rottakertomus taas hämmensi minua suuresti. Pitkään ajattelin, että kirja kertoo inhimillistetyistä rotista. Jossain kohtaa päädyin päättelemään, että kyllä ne ihmisiä taitavat olla. Kirja toimisi varmasti paremmin teini-ikäiselle lukijalle kuin minulle, jonka oli hieman hankala samaistua tähän rasittavaan teini-ikäiseen päähenkilöön.
Kodittomien kaupunki (kuten muutkin Annika Lutherin kirjat eli Ivoria, Kirje maan ääriin ja Kadotettu metsä ovat olleet) oli hieno lukuelämys, suorastaan vangitseva. Tarina kosketti ja puhutteli, ja avasi paljon silmiä mm. maahanmuuttoon, evakkouteen ja intialaiseen kulttuuriin. Nuortenkirjanakin kirja tuntuu realistiselta kasvutarinalta, ja on mielenkiintoinen yhteinen piirre Lutherin kirjoissa, että nuori päähenkilö usien tekee jotain harkitsematonta siihen vilpittömästi uskoen, ja elää sitten asian ja sen seurausten kanssa, monenlaisia tunteita läpikäyden. Lutherin kerrontakieli on myös erittäin hyvätasoista, elävää, huomoristista ja kekseliästä - mistä esimerkkinä kirjassa olevat yllättävät näkökulmat kaupunkia v. 2025 kohdanneeseen säämullistukseen. Luin rinnalla Helsingin karttaa, kaupungin ollessa minulle hieman vieras, mutta silti pystyin mielessäni näkemään suurimman osan paikoista, Venetsiamaiseksi kanavatoriksi muuttuneen Espan puiston ja uudiskäyttöä saaneet suuret rakennukset - ja minun on vaikea uskoa, että Helsinki olisi enää olemassa ennallaan! Tällaisten tarinoiden lukeminen on hyvin ajatuksia herättäävää ja siksi mielestäni terveellistä.
Millaista olisi elää vedenpaisumuksen jälkeisessä maailmassa, jossa sinun jokaista askeltasi vahditaan? Nuorisokielisyys ei uponnut minuun, jokin jäi hiertämään, lisäksi Liljan asenne on enimmäkseen rasittava, eikä kasvutarina pääse nousemaan yhdeksi tärkeimmistä teemoista. Myös liian akateemisten termien käyttäminen kirjassa sai sen tuntumaan paikoin jäykältä. Kerronnan siirryttyä Halsingihiin tunnelmalataus muuttuu täysin ja kirja alkaa toimia ja maahanmuuttoteemat käänteiseksi kääntänyt Luther kuvaa hienosti Halsingihissa elävien maahanmuuttajien elämää ja kulttuurien kanssakäymistä.