Akvaariokala

KIrja oli tosi mielenkiintoinen ja mukavaa vaihtelua! odotan innoissani seuraavan osan käsiini päätymistä. Karou on yksi harvoista päähenkilöistä, joista todella pidän. Hänessä on voimaa, päättäväisyyttä ja tarpeeksi oikeamielisyyttä.
Kirja eteni vauhdikkaasti ja rakkaustarinanakin se oli mukiinmenevä. Loppu ei yllättänyt, mutta oli koskettava ja mieleenpainuva.
Lisää tämänkaltaista nuortenkirjallisuutta kiitos!

Tähän kirjaan ei voi muuta kuin rakastua. Se on niin tummasävyinen ja kaunis tarina, jopa synkkä. Mitjan ja väljen kohtalot ovat kytköksissä toisiinsa tavlla, jota ei voi kuin ihmetellä. Kirja herättää minussa voimakasta surua ja myötätuntoa hahmojen, eteenkin äidin puolesta. Karikko vetää puoleensa, eikä salli lukijan herpaantua hetkeksikään. Loppu on kaikesta huolimatta niin onnellinen kuin täklaisessa tapauksessa voi olla. Mukana on haikeutta ja kuolema sävyttää sivuja omalla värillään.
Kokonaisuus oli onnistunut ja saumaton. Kuvitustakin oli. Kuvat elävöittivät jo valmiiksi luotua tunnelmaa. En voi muuta kuin onnitella Seita Parkkolaa huikeasta, kauniista ja parhaasta kirjasta jonka olen ikinä lukenut.

Niinkuin kaikki Jacksonit, tämä kirja veti mukanaan loppuunnasti. Percy oli yhtä siisti tyyppi kuin ennekin ja tutut kuviot jatkuivat. Yksi ikuisista suosikeistani<3

Rakastuin tähän kirjaan. Pidin henkilöistä eniten ehdottomasti Jacesta. Hänen huumorintajunsa ja... Vetovoimansa teki minuun suuren vaikutuksen, ja ihmettelen suuresti mitä hän näki Claryssa. Claryssakin oli omat puolensa(ystävän puolesta uhrautuminen), Alecin hahmo yllätti. Juoni eteni sujuvasti. Juonenkääbteet olivat ratkaisevia ja itse sanoisin, että kokonaisuus oli todellakin toimiva. Jäin odottamaan kiihkeästi jatkoa jännittävälle kirjalle.

Ehdottomasti hyvä kirja. Olen iloinen että luin kirjan, vaikka takaiskujakin sattui. Loppusoitossa oli myös jotakin häiritsevää: joskus juoni saattoi toistaa itseään. Vastapainoksi tälle, siinä oli myös paljon omia piirteitä.

Merkitty on melko omaperäisen kirjasarjan lupaava alku. Sarjan kulku tosin muuttuu huomattavasti tukevissa osissa. Merkitty on lukemisen arvoinen kirja, ja sen jälkeen minun oli pakko lukea myös muut osat.

En tiedä montaakaan kirjaa, jotka ovat voittaneet minut samalla tavalla puolelleen, mutta Matkijanärhi kohosi listani kärkisijoille. Ensimmäisellä lukukerralla kirja oli jotenkin sekava, mutta kun luin sen uudestaan hetekn kuluttu, sain siitä irti jo niin paljon enemmän. Koko kirja ja sen juoni olivat vauhdikasta ja todella koskettavaa tekstiä. Henkilöihin samaistui. Mielestäni Suzanne Collins on tehnyt ällistyttävän hyvää työtä.

Stephen Kingin Carrie nostaa kylmät väreet selkäpiissäni. Siinä on muutaki kuin vain viattoman Carrie-tytön kiusaaminen:Kirja kuvaa tarkasti ihmisestä kunpuavaa pahuutta, mikä on pahempaa kuin mitka tahansa vampyyrit tai ihmissudet. Vaikka kirja ei ole kovinkaan pitkä, se onnistuu silti luomaan tarpeeksi tunnelmaa. Pidin kirjasta paljon. Eniten koko kirjassa minua karmi Carrien äiti. Hän oli lähes epäinhimillinen, ei lainkaan äidillinen ja rakastava.Luin kirjan yhteen putkee, mikä ei ollut ongelma sen pituuden vuoksi. Kauhukirjana Carrie ei yllä ykköseksi, mutta itse asiassa juuri Carrie tutustutti minut kauhukirjojen maailmaan.