Kirjakaapin tyttö

Tämä kirja oli minulle hieman pettymys. Oikeastaan aika suuri pettymys. Odotin, hieman erinlaista kirjaa. Ei silla, etteikö kirja olisi tietyissä kohdissa ollut mielenkiintoinen. Pidin yllättävä kyllä historiallisista kohdista eniten. Enkeleistä oli kerrotti tosi taitavasti ja todenmukaisesti joten plussaa siitä.

Eniten minua taisi häiritä henkilöt tässä kirjassa. Evangeline on poikkeuksellinen hamo kirjassa, sillä hän oli iältään 23 vuotias. Useimmiten päähenkilöt ovat 17 taikka 30 kymppisiä, joten se oli kiva yllätys.
Percival oli luonteeltaan niitä henkilöitä, joita inhoan. Itsekäs ja ylhäinen.... ja vanha... Rakastan henkilöitä jotka ovat hieman itsekkäitä, jos he ovat nuoria. Todella kypsää toimintaa tiedän, mutta ei voi mitään :D

Lopuksi pari sanaa Evangelinen ja Verlainen suhteesta. Molemmat ovat nähneet toisensa ehkä pari kertaa ja tunteneet päivän. Ja heti rakastutaan ja ihastutaan jne. Olen sitä mieltä, että kunnon suhteeseen tarvitaan hieman enemmä aikaa. En myöskään yleisesti ottaen pitänyt siitä, että tapahtumat kirjassa kestivät vain 2 päivää. Liikaa tapahtui liian lyhyessä ajassa.

Tämä kirja vie todellakin mukaansa. Sitä ei voi kylliksi ylistää taikka kehua, vaikka olisi lukenut kirjan tuhannesti. Monet ovat sanoneet, että kirjan takakantta ei saa/ kannata lukea etukäteen. Itsekkin jätin sen lukematta, mikä aiheutti suuria vaikeuksia, sillä minun on hankala päästä kirjaan sisälle, jos en tiedä kirjasta mitään. No pääsin kuin pääsinkin nopeasti jyvälle juonesta ja jäin koukkuun ihan ensimmäisistä luvuista lähtien. Kirjoitus tyyli oli ihanan sujuvaa ja sai minut sukeltamaan täysin kirjan maailmaan. Tuntui, että olin itsekkin sirkuksessa.

Jotkut ovat sanoneet, että koska kirja ei edennyt kronologisessa aikajärjestyksessä, oli luku into mennyt. Itseäni ei vuosiluvuissa hyppiminen häirinnyt ollenkaan. Minusta oli itseasiassa tosi mielenkiintoista, että kirjaa kerrottiin siitä ajasta, kun sirkus oli ollut pystysstä jo monta vuotta, ja siitä ajasta, kun sirkusta oltiin vasta rakentamassa. Lisäksi oli ihanaa, että lopussa kaikki nitoutui yhteen.

Tietenkin kirjan romantiikka puoli ei jättänyt kylmäksi. Pidin siitä, että kesti aikansa ennen kuin Marco ja Celia rakastuvat. Monissa kirjoissa tehdään niin, että päähenkilö näkee ihanan pojan ja alle viikon sisällä ollaan jo niin rakastuneita että! Se ärsyttää, koska minun mielestäni rakkauden kuuluu tapahtua hiljalleen. Ensin tutustuaan, ihastutaan ja sitten vasta rakkaus.
Mutta siitä Marcosta ja Celiasta, he olivat niin suloinen pari ja se, että he käyttivät voimiaan näyttäen tunteensa oli vaan niin suloista!

Kirjan loppu oli jollain tavalla tosi haikea, mutta samalla se päätti kirjan juuri oikein. Jokaisen tarina sai lopun. Jokaiselle alkoi uusi alku.

En voi muuta sanoa kuin, että lukekaa. Lukekaa ihmiset tämä kirja, jos suinkin pidätte lukemisesta, fantasiasta ja romantiikasta!

Koko tämä Väristys kirjasarja on ollut ihana, rakastettava ja valloittava. Ihan ensimmäisestä kirjasta lähtien olen ollyt vannoutunut fani. Olen aina ollut aika herkkä surullisten kirjojen suhteen, kuten myös elokuvien. Koko Titanicin lopun ajan itkin, kun sain olla yksin. Joten ihan luonnollisesti paruin täyttä kurkkua, kun käänsin viho viimeisen sivun tästä kirjasta. Muutenkin koko kirjan ajan, koin vahvasti henkilöiden tunnetilat tilanteessa kuin tilanteessa. Isabelin ja Colinin välijen selvittely oli aina yllätyksiä täynnä. Milloin Cole sai kovan Isabelin valahtamaan kalpeaksi, ja milloin Isabel sai Colen haukkomaan henkeään. Samin rakkasu Graceen sai taas uudet mittasuhteet ja Gracekaan ollut enää puoliksikaan niin ärsyttävä, kun parissa ekassa kirjassa. En pysty oikein kertomaan kirjasta mitään oleellista taikka rakentavaa. Voin kuitenkin tiivistää kirjan pariin lauseeseen. Ikuisuus kirjaa tai sitä edeltäviä osia ei voi arvostella tai kuvailla ennen kuin on lukenut ne. Kirjat ovat nimiensä mukaan surullisia ja haikeita, mutta samalla tasokkaita. Olen puhunut!

Olen aika monta mieltä tästä kirjasta..Heh hee, yllätys, yllätys. Niin rakentavaa mielipidettä minulla kun on, niin annetaan kuulua. Ensinnäkin rakastin tätä kirjaa jollain jännällä tavalla. Tuo "jännä" nyt selittääkin paljon, mutta siis seuraavia huonoja juttuja lukuunottamatta, pidin tästä todella.
No niin, nyt ne huonot jutut. Ensinnäkin minusta tuntuu siltä, että Sookien ajatuksenjuoksu ei ole enää sillä tasolla millä se oli pari edellistä kirjaa. Minua ärsytti suunnattomasti tietyt ajatukset, joita Sookie mietti, ja tuntui, että hänen päätöksensä tallasivat paikoillaan ja olivat ristiriidassa.
Bilin osakkeet nousivat silmissä, mutta Eric oli hieman ärsyttävä sen omistamis juttunsa kanssa.
Pidin siitä, että kirjalla oli taas se yksi juoni, jonka ympärillä pyörittiin, ja mitään turhaa ei oltu sinne väliin tungettu. Erään kuolema suretti minua, mutta enköhän pääse yli siitä...Ehkä parin vuoden päästä ;).

No nyt saatiin tämäkin ihana sarja loppuun. Rehellisesti sanottuna pelkäsin aivan kamalasti, että viimeinen kirja olisi pettymys, tai kirjailija olisi ollut erityisen julma loppua kirjoittaessaan. Onneksi sain lukea koko kirjan läpi, törmäämättä näihin ongelmiin. Synkkyyttähän siis riitti ja ihmisiä kuoli, mutta loppu ei tuntunut tyhmältä tai keskeneräiseltä. Olin iloinen, että Roar pääsi yli surustaan ja loppu oli onnellinen!

Hieno kirja ja loistava jatko-osa edelliselle kirjalle. Tämä kirja sarja olisi loistava ilman Allieta. En tiedä miksi, mutta jokin siinä tytössä saa minut raivonpartaalle. Ehkä enimmäkseen syynä on se leikittely Sylvainin ja Carterin kanssa. Yhdessä hetkessä ollaan niin ihastuneita ja rakastuneita Carteriin ja heti seuraavalla sivulla muututaan sulaksi vahaksi toisen takia. En tiedä, Allie vaan saa minut puristamaan kirjaa kiukkuisena kuin mikäkin xD
Rakastuin Zoeihin..(hankala kirjoittaa) Aivan ihana persoona. Se, että yllättävä kuolema tapahtui lopussa ärsytti minua, sillä pidin aina tästä kyseisestä henkilöstä enemmän kuin Alliesta... Minulla on tosiaan jokin syndrooma Alliesta ;)

Edelleen odotin, että jossain vaiheessa jostain pusikosta hyppäisi vampyyri tai noita tai jokin, mutta ei hypännyt. Jokin Cimmerian tunnelmassa saa minut ajattelemaan, että koko koulu olisi täynnä fantasia olentoja. Mutta siis kaiken kaikkiaa mahtava kirja ja luen jatkot ehdottomasti. Toivotaan, että niitä tulee, ja suomennetaan.