MustaParonitar

Kun luin kirjan ekan kerran, tavallaan tykkäsin siitä. Se oli (siihen aikaan vielä) omaperänen ja erilainen. Hassu ajatella nykyään, kun vamppyyriromansseja tunkee joka kulman takaa. Kannattaa kuitenkin lukea.

Yksi juttu jäi tosi selkeästi mieleen tästä kirjasta. Siinä ei ollut fantasiaa. Jostain käsittämättömästä syystä, odotin koko kirjan ajan, että jostain kulman takaa hyppää vampyyri, koulun rehtori muuttuu ihmissudeksi ja oppilaat ufoiksi. Mutta ei. Kaikki oli realistista,voisi tapahtua milloin vain missä tahansa sisäoppilaitoksessa.
Henkilöistä pari sanaa... Pidin Alliesta, mutta samalla hänessä oli jotain ärsyttävää. Hänessä oli muutama persoonallinen piirre, joka erotti Allien muista päähenkilöostä. Sylvain... Hurmaava, ranskalainen, komea ja tumma poika... Joka paljastuu todelliseksi kusipääksi. Täytyy myöntää, että pidin Sylvainista lopussa paljon enemmän kuin alussa. Sama ei pätenyt Carteriin. Aluksi Carter oli kiehtova, salaperäinen, komea. Siis kaikkea sitä, mitä tytöt haluavat kirjoissa. Tottakai sellainen kiinnittää huomion. Toivoin salaa Allien ja Carterin päätyvän yhteen, mutta sitten kun niin tapahtui, petyin. Halusin Sylvainin takaisin. Mutta... Ei sitä tiedä mitä seuraavat osat tuovat tullessaan. Odotan tokaa kirjaa innolla!

Tiedän, että olen ylistänyt Tolkienin jo pilviin, mutta voisin silti jatkaa vielä vähän. Koko trilogia on ehdottomasti ykkönen kaikilla mahdollisilla listoillani. Elokuvakin on tottakai loistava.
Juoni on loistava. Kysymys ei ole pelkästään yhdestä asiasta, vaan koko maan tulevaisuudesta. Epäilen, että kukaan tulee pystymään yhtään parempaan. Sormusten sormus, Tuomiovuori, hobitit, haltiat... Kaikki oli täydellisesti kasassa ja loi aivan todentuntuisen maailman silmieni eteen. Enkä ihmettele, Tolkienin valtavien taustatietojen, tutkimusten ja liiyyeiden sisältämän historia, sukupuut, tarinat, aikajanat. Kaikki se valtava työ, minkä Tolkien teki tämän trilogian eteen ei mennyt hukkaan.
Ei pidä unohtaa haltiakieltä, kääpiöiden kieltä ja riimukirjoituksia. Tällaisia kirjojen pitäisi olla. Alusta loppuun täydellisiä kokonaisuuksia ja tuhansien vuosien historia ja tulevaisuus suunniteltuna.
LUKEKAA!

Aaaaaah! Jos sanoisin, että olen valtava LOTR fani, vähättelisin anteeksiantamattomasti. Tämä kirja on listojeni huipulla vilkuttelemassa muille, jotka yrittävät roikkua reunoilla. Ihalen Tolienin taitoa ja mielenkiintoa koko Keski-Maata kohtaan. Hän ei kirjoita siitä niinkuin se olisi satua, vaan tuntuu, että hän uskoi jokaiseen kirjoittamaansa sanaan. Ja saa lukijatkin uskomaan. Fantastista.
Alku oli mukava. Bilbon juhlat, taustatietoa, sitten PAM. Sormuksen olemassaolo tulee julki ja Frodo häipyy rakkaasta repunpäästään vaaralliselle matkalle,vaikka tietää mahdollisesta kuoleman riskistä. Kaunista...
Pidän hobiteista. Siinä vasta leppoisa ja mukava hahmo! Kaikkea muuta kuin seikkailunhaluisia veijareita. Mietin vain, mistä Tolkien on saanut näin loistavan idean...
Joka tapauksessa tarina on loistava. LUKEKAA

Tykkäsin, paljon. Koko idea viidestä aallosta... Se oli erilainen, omaperäinen ja kiinnostava. Se piti hereillä koko kirjan ajan. Päähenkilön tunteet olivat uskottavia ja todentuntuisia. Cassie on yksi niistä päähenkilöistä, joista pidän. Hänessä oli sitä kaikkea: omatoimisuutta, sitkeyttä, rohkeutta ja kuitenkin inhimillisyyttä.
Ainoa asia josta en pitänyt oli Evan. Itse asiassa vihasin koko tyyppiä. Brzzz, jotenkin luontaantyöntävä hyypiö.
Zombie taas oli huippu cool!
Suosittelen kaikille!

Kaikken tämän kirjan aiheuttaman kohun jälkeen päätin tarttua siihen yhdellä monista kirjastoreissuistani. Odotukset olivat korkealla. Alku oli mukava, pehmeä lasku kaikkeen siihen, minkä jo arvelin olevan edessä. Sitten alkoi tapahtu enkä enää pysynyt perässä. Kertojia oli niin paljon, nimiä, jotka muistuttivat toisiaan... Memetin mielenkiintoni hetkeksi, mutta ystäväni painosti jatkamaan.
Annoin kirjalle uuden mahdollisuuden ja jatkoin puskemista. Sitä se kyllä oli. Täytyy nostaa hattua Herra Kirjailijalle siitä, miten hän on itse saanut pidettyä kaikkia niitä naruja hyppysissään. Luin kirjan loppuun, ja yllättäen halusinkin lisää. Jännä juttu...
Pidin kirjasta sittenkin, melko paljon. Henkilöt olivat TODELLA kiehtovia ja mielenkiintoisia. Joitakin juonenkäänteitä ja yksityiskohtia olisi kyllä saanut karsia, mutta suosittelen.

Kirjan alku vaikutti tosi lupaavalta. Mutta... Siinä se. Kirja jatkui melko latteasti. Pidin kirjasta, juonesta, henkilöistä, mutta loppujen lopuksi se kuului vain satojen muiden kaltaistensa joukkoon. Oli silti mukava lukukokemus.

En tiedä syitä, miksi tämä kirja ei oikein uponnut minuun. Olihan se hyvä, mutta en oikein saanut kirjasta otetta ja sen piirteet ja yksityiskohdat jäivät lukemisen jälkeen vähän epäselviksi. Tykkäsin kuitenkinjuonesta ja siististä lohikäärmehahmosta. Jotain omaperäistä.

Kiva kirja. Kirjailija on oikea taikuri saadessaa lukijan täysillä mukaan lukukokemukseen. Kannattaa lukea, jos ei vielä ole ehtinyt.

Mahtava kirja! Ihailin paljon kirjan päähenkilöä, Tris oli inhimillinen, pidettävä ja häneen oli helppo samaistua. Teksti oli sujuvaa ja nautin jokaisesta lukuhetkestä. Suosittelen KAIKILLE