Soturiorava

Nuoren Jack-- Anteeksi kapteeni Jack Sparrown alkaa jo kauan ennen Mustaa helmeä. Kun Jack löytää Barnaclen hän haluaa löytää miehistön. Barnaclen miehistöä seuraa myrsky-- mutta miksi.
Pidin kirjasta paljon, mutta elokuvat ovat parempia. Luin tämän siis ennen kuin näin elokuvat.

Ensimmäiseksi kerron, että olen lukenut soturikissoja hieman väärässä järjestyksessä. Luin ensimmäiseksi uuden profetian neljä ekaa kirjaa ja sitten vasta tämän.

Kirjan päähenkilö on Ruska. Kirjan tärkeimmät sivuhenkilöt ovat Korppitassu, Harmaatassu, Sinitähti, Rikkotähti, Tiikerikynsi, Leijonamieli, Keltahammas, Täplälehti, Punahäntä ja Tammisydän. Minun lempihenkilöni on Sinitähti. Hän on siniharmaa naaras ja Myrskyklaanin päällikkö. Pidän hänestä siksi, koska hän on viisas, lempeä ja salaperäinen.

Kotikissa Ruska menee ensimmäistä kertaa metsään ja tapaa siellä klaanikissoja, jotka pyytävät häntä klaaniinsa. Ruskalla on päivä aikaa miettiä lähteäkö klaanikissojen rankkaan elämään vaiko pysyä kotikissan helpossa elämässä. Hän valitsi rankan klaanikissan elämän. Kun hänen soturikoulutuksensa alkaa hän joutuu opettelemaan Soturilait ja saalistamaan riistaa. Hyväksyvätkö muut klaanin jäsenet Ruskan joukkoonsa vai joutuuko Ruska häpeämään kotikisujuuriaan koko loppuelämänsä?

Kirjaa alkaa hieman oudosta esinäytöksestä. Siinä kaksi soturikissaklaania taistelevat toisia vastaan verisesti, mutta kun ensimmäinen luku alkaa rupeaa hahmottumaan esinäytöksen tapahtumat. Minua ei ainakaan haitannut outo alku. Kirja loppuu kohtaan, jossa Tulitassu ja Harmaatassu saavat uudet soturinimensä.

Kirjasta jäi parhaiten mieleen hyökkäys Varjoklaaniin.

Pidin tästä kirjasta todella paljon. Kirja kertoi hyvin villikissojen elämästä metsässä. Kirjalla oli aika erillainen kirjoitustyyli, koska asiathan tapahtuivat kissojen näkökulmasta. Pidin myös paljon kissojen kielestä, koska ne puhuivat erisanoilla kuin me ihmiset puhumme (kuten ihminen on kirjassa klaanikissojen kielellä ”kaksijalka”).

Suosittelisin kirjaa kissoista pitäville ja myös monille muille lukijoille.

Kirjassa on kaksi minäkertojaa. Ne ovat sisarukset Sadie Kane ja Carter Kane. Kirjan sivuhenkilöitä ovat muun muassa egyptiläiset jumalat, Amos-setä ja Walt. Minun lempihenkilöni on Sadie Kane. Hän on kohta 13 vuotias. Sadie Kane on todella temperamenttinen teini ja hän on kirjan hauskin hahmo. Sadiella on seurusteluhuolia, koska hän ei tiedä seurustellako Anubiksen (sakaalipäisen hautajaisten ja kuoleman jumalan) kanssa vaiko Waltin kanssa.

Sadie Kanen (melkein 13 vuotias) ja Carter Kanen (14 v.) täytyy löytää Ran-kirjan kolme kääröä koota se Ran-kirjaksi ja herättää Ra (auringonjumala) jottei Apep (käärmejumala) söisi aurinkoa ja tuhoaisi maailmaa Khaoksen voimalla. Carterilla ja Sadiella on viisi päivää aikaa tehdä tuo kaikki. Ensimmäinen käärö löytyy Brooklynin museosta. Heidän tarvitsee siis vain käydä hakemassa se ja pari muuta kääröa niin maailma pelastuu. Jos pelastuu.

Kirja alkaa siitä, kun Carter, Sadie, Khufu, Jaz ja Walt hakevat Ran-kirjan ensimmäistä kääröä Brooklynin-museosta. Kirja loppuu niin, että kaikki on hyvin ainakin päivän tai pari tai hyvällä onnnella jopa viikon.

Parhaiten mieleeni jäi tästä kirjasta paviaanijumala Babi ja virtahepojumala Tawaret.

Minä en pitänyt tästä kirjasta hirveästi, koska kertoja vaihtui aina kahden kappaleen jälkeen ja mielestäni Carter oli paljon huonompi kertoja kuin Sadie. Olisin pitänyt tästä kirjasta enemmän, jos Sadie olisi ollut koko ajan kertojana. Tässä kirjassa hyväpuoli oli se, että tämän avulla oppii vähän egyptiläisistä jumalista (niin kuin viime kirjassakin).

Suosittelisin kirjaa kaikille, jotka pitävät egyptiläisistä jumalista tai jotka eivät vielä tiedä niistä paljoa. Jos tätä kirjaa verrataan saman kirjailijan Percy Jackson-kirjasarjaan niin tämä on mielestäni paljon huonompi.