Jussi

Tämä arvio käsittelee Lohikäärmetanssia yhtenä kirjana ja sisältää näin spoilereita molempiin puoliskoihin.

Minulle Lohikäärmetanssi oli paras vuonna 2011 lukemani kirja, enkä meinannut saada unta loppuun päästyäni, sillä tapahtumat pyörivät mielessäni. Lopun cliffhangerit pudottivat kirjan Miekkamyrskyn taakse. Jos Meereenin ja Talvivaaran taistelut olisi näytetty, saattaisi Lohikäärmetanssi olla suosikkini sarjassa. Martinin kirjoitustyyli oli kehittynyt entistä paremmaksi ja pidin kovasti uusien alueiden esittelystä. Eniten romaanissa ihmetytti se, että Davosin tarina jäi täysin kesken alkupuolen jälkeen. Keskittyminen kolmeen/neljään päähenkilöön oli kuitenkin oikea ratkaisu. Jonin, Tyrionin ja Danyn juonilinjat muodostivat selvän rungon kirjalle, ja Theon tuli vähän näiden perässä.

Odotin, että tarina olisi edennyt pidemmälle, erityisesti Meereenissä. Pohjoisessa Stannisin kohtalo jäi täysin auki. Suosikkini juonilinjoista oli Tyrion, sillä kääpiöstä näytettiin uusia puolia. Theon-luvut olivat myös mainioita, hänellä oli kirjassa yllättävän suuri rooli. Erityisen koskettavana mieleeni jäi se, kun Theon mietti, että hänen olisi pitänyt kuolla veljensä Robbin rinnalla. Uusista näkökulmahahmoista pidin eniten Quentynistä ja Conningtonista, tässä järjestyksessä. En olisi ikinä uskonut, että Targaryenien Westerosin takaisinvalloitus alkaa ilman Daenerysta - Martin osaa vieläkin yllättää.

Lempilukuni kirjassa oli Branin viimeinen, joka oli kirjoitettu mestarillisesti. Branin ja Aryan vähäinen rooli Lohikäärmetanssissa on ymmärrettävää, sillä pitkässä Miekkamyrskyssäkin oli vain neljä Bran-lukua ja Arya esiintyi jo Korppien kesteissä. Muita huippukohtia olivat Jonin viimeinen ja Danyn toiseksi viimeinen luku sekä se, jossa Tyrionin seurue kulki veneellä rauniokaupungin läpi. Tykkäsin todella paljon myös kahdesta Victarionista kertovasta. Ainut Jaime-luku tuntui vähän irralliselta, mutta se ratkaisi erään hahmon selviämisen hengissä. Jotkut ovat kritisoineet viimeistä Daenerys-lukua, mutta minusta se oli tärkeä, sillä siinä hän tavallaan syntyi uudestaan lohikäärmeratsastajana.

Pidin Tanssista enemmän kuin Kesteistä, mutta edellinen osa oli joissakin asioissa parempi, esimerkiksi tiiviimmässä rakenteessa. Tanssissa oli samaa tuntua kuin Miekkamyrskyssä: näkökulmien ja juonilinjojen runsaus käy välillä päälle. Olihan Korppien kesteissäkin paljon kertojahenkilöitä, mutta niputin mielessäni Rautasaarille ja Dorneen sijoittuvat luvut yhteen, näkökulmista riippumatta. Jaimen tarinaa jäin kovasti kaipaamaan, kuten myös valtaistuinpeliä Kuninkaansatamassa, josta saatiin onneksi maistiainen.

Sanotaan vielä lopuksi, että yksi Lohikäärmetanssin vahvuuksista oli Pohjolan poliittisen tilanteen kuvaaminen. Kuten se luku, jossa Jon taivutti Stannisin hyökkäämään liitossa vuoriklaanien kanssa Syväsalon linnavuoreen. Martin on tällaisessa mielestäni parempi kuin kukaan muu. Vertailukohtana Robert Jordanin Ajan pyörän politiikka oli vaivaannuttavaa luettavaa, erityisesti typerä valtapeli siitä, kuka on Andorin uusi hallitsija.

Tämä arvio käsittelee Lohikäärmetanssia yhtenä kirjana ja sisältää näin spoilereita molempiin puoliskoihin. Älä jatka eteenpäin, jos et ole vielä lukenut Lohikäärmetanssi 2:sta!

Minulle Lohikäärmetanssi oli paras vuonna 2011 lukemani kirja, enkä meinannut saada unta loppuun päästyäni, sillä tapahtumat pyörivät mielessäni. Lopun cliffhangerit pudottivat kirjan Miekkamyrskyn taakse. Jos Meereenin ja Talvivaaran taistelut olisi näytetty, saattaisi Lohikäärmetanssi olla suosikkini sarjassa. Martinin kirjoitustyyli oli kehittynyt entistä paremmaksi ja pidin kovasti uusien alueiden esittelystä. Eniten romaanissa ihmetytti se, että Davosin tarina jäi täysin kesken alkupuolen jälkeen. Keskittyminen kolmeen/neljään päähenkilöön oli kuitenkin oikea ratkaisu. Jonin, Tyrionin ja Danyn juonilinjat muodostivat selvän rungon kirjalle, ja Theon tuli vähän näiden perässä.

Odotin, että tarina olisi edennyt pidemmälle, erityisesti Meereenissä. Pohjoisessa Stannisin kohtalo jäi täysin auki. Suosikkini juonilinjoista oli Tyrion, sillä kääpiöstä näytettiin uusia puolia. Theon-luvut olivat myös mainioita, hänellä oli kirjassa yllättävän suuri rooli. Erityisen koskettavana mieleeni jäi se, kun Theon mietti, että hänen olisi pitänyt kuolla veljensä Robbin rinnalla. Uusista näkökulmahahmoista pidin eniten Quentynistä ja Conningtonista, tässä järjestyksessä. En olisi ikinä uskonut, että Targaryenien Westerosin takaisinvalloitus alkaa ilman Daenerysta - Martin osaa vieläkin yllättää.

Lempilukuni kirjassa oli Branin viimeinen, joka oli kirjoitettu mestarillisesti. Branin ja Aryan vähäinen rooli Lohikäärmetanssissa on ymmärrettävää, sillä pitkässä Miekkamyrskyssäkin oli vain neljä Bran-lukua ja Arya esiintyi jo Korppien kesteissä. Muita huippukohtia olivat Jonin viimeinen ja Danyn toiseksi viimeinen luku sekä se, jossa Tyrionin seurue kulki veneellä rauniokaupungin läpi. Tykkäsin todella paljon myös kahdesta Victarionista kertovasta. Ainut Jaime-luku tuntui vähän irralliselta, mutta se ratkaisi erään hahmon selviämisen hengissä. Jotkut ovat kritisoineet viimeistä Daenerys-lukua, mutta minusta se oli tärkeä, sillä siinä hän tavallaan syntyi uudestaan lohikäärmeratsastajana.

Pidin Tanssista enemmän kuin Kesteistä, mutta edellinen osa oli joissakin asioissa parempi, esimerkiksi tiiviimmässä rakenteessa. Tanssissa oli samaa tuntua kuin Miekkamyrskyssä: näkökulmien ja juonilinjojen runsaus käy välillä päälle. Olihan Korppien kesteissäkin paljon kertojahenkilöitä, mutta niputin mielessäni Rautasaarille ja Dorneen sijoittuvat luvut yhteen, näkökulmista riippumatta. Jaimen tarinaa jäin kovasti kaipaamaan, kuten myös valtaistuinpeliä Kuninkaansatamassa, josta saatiin onneksi maistiainen.

Sanotaan vielä lopuksi, että yksi Lohikäärmetanssin vahvuuksista oli Pohjolan poliittisen tilanteen kuvaaminen. Kuten se luku, jossa Jon taivutti Stannisin hyökkäämään liitossa vuoriklaanien kanssa Syväsalon linnavuoreen. Martin on tällaisessa mielestäni parempi kuin kukaan muu. Vertailukohtana Robert Jordanin Ajan pyörän politiikka oli vaivaannuttavaa luettavaa, erityisesti typerä valtapeli siitä, kuka on Andorin uusi hallitsija.

Tuulen avain kiinnosti ennakkoon kovasti. Mustan tornin fanina en pettynyt teokseen, ja toivon Kingin laativan lisää vastaavia kertomuksia. Kirja jakaantuu kolmeen eri osioon, joista ensimmäinen kuvaa Rolandin ryhmän vaiheita Velhon ja Callan susien välissä. Toisessa Roland palaa jälleen nuoruuteensa, ja kolmas on tarina, jonka nuori Roland kertoi vartioimalleen pikkupojalle. Tämä tarina, nimeltään "Tuulen avain", kattaa noin puolet 320-sivuisesta romaanista.

Osioista suosikkini oli Rolandin nuoruuteen sijoittuva, joka on kirjoitettu minä-muodossa ja tapahtuu Velhon nuoruusmuistelujen jälkeen. Roland lähetetään toisen uuden revolverimiehen Jamien kanssa ratkaisemaan murhamysteeriä syrjäseudulle Gileadin pohjoispuolelle. Joku saattaa pettyä siihen, että Alainia tai Cuthbertia ei nähdä ollenkaan. Kingin luoma maailma on minusta todella kiehtova, ja aika ennen Gileadin ja revolverimiesten tuhoa kiinnostaa erityisesti. Myös Rolandin kertoma tarina oli hyvä, siitä löytyi mukavia viittauksia sarjan tapahtumiin ja maailman historiaan.

Haltiain verta on hieno kirja, mutta vähän vaisumpi kuin novellikokoelmat Viimeinen toivomus ja Kohtalon miekka. Tarina jäi lopussa täysin auki, sillä teos on selkeä jatkuvajuonisen sarjan osa. Jos WSOY olisi keskeyttänyt Noiturin suomentamisen tähän, olisi se harmittanut valtavasti...

Ciri-tyttö sai yllättävän suuren roolin kirjassa, jopa isomman kuin Geralt. Minua tämä ei haitannut, koska pidin kovasti Cirin hahmosta. Vaikka Haltiain verta onkin sarjan ensimmäinen romaani, on sen rakenne yhä episodimainen. Esimerkiksi Geraltin, Cirin ja Trissin vankkurimatkasta kääpiöiden kanssa kertova luku olisi pienillä muokkauksilla toiminut novellina. Tämä osuus oli muuten suosikkini kirjassa.

Teosta lukiessa tuli tunne, että tarvitsen ehdottomasti kartan poliittisen tilanteen hahmottamiseen. Onneksi netistä löytyikin sellainen (englanninkielisenä). Sapkowski onnistui Haltiain veressä todella hyvin maailman rakentamisessa, ehkä vielä aiempaa paremmin. Seuraava osa Halveksunnan aika ei voi ilmestyä liian nopeasti...