FC Akateemiset
Alkuteos ilmestynyt 2009. Suomentanut Mika Kivimäki. Kannen kuva: Paul Kidby. Sidottu, kansipaperi.
Tähtifantasia-palkinto 2015. Toinen sija Locus-palkintoäänestyksessä (fantasiakirjat) 2010.
Huumorifantasian mestari potkaisee pallon kentälle
Ankh-Morporkin Näkymättömällä Yliopistolla on ongelma: rahoitus uhkaa katketa, ellei yliopiston jalkapallojoukkue ottele samassa sarjassa kaupungin muiden joukkueiden kanssa. Yliopistolla ei ole ollut joukkuetta vuosikymmeniin, ja miten ylipäänsä laiskanpulskeat velhot voisivat pärjätä kovaotteisia kaupunkilaiskorstoja vastaan? Kaikki keinot on kuitenkin otettava käyttöön, ja niin Näkymätön Yliopisto alkaa koota suunnitelmiaan ja joukkuettaan…
FC Akateemiset on huumorifantasian klassikkosarjan Kiekkomaailman 32. osa, joka käsittelee hilpeän terävästi pelien kuningasta jalkapalloa ja lajin ympärillä pyörivää karnevaalia. Kirjailija Terry Pratchett on edelleen huikeassa vedossa ja haastaa lukijan älyn ja huumorintajun!
”Ryhmäkuntaisuus ja suvaitsemattomuus saavat kyytiä humoristisessa jalkapalloromaanissa, jälleen yksi helmi teossarjassa, jonka arvo tulee säilymään.” – Tähtifantasia-palkintoraati
Terry Pratchett
Terry Pratchett (1948–2015) oli Britannian suosituimpia kirjailijoita. Hänen humoristiset Kiekkomaailma-kirjansa ovat vuodesta 1983 alkaen tulleet tunnetuiksi ympäri maailman. Niiden lisäksi Pratchett julkaisi joukon lastenkirjoja. Pratchett loi omaperäisen kirjallisuudenlajin, jossa aineksina ovat seikkailutarina, parodinen huumori, fantasia sekä elämän ja todellisuuden ilmiöiden pohdinta. Terry Pratchettin teoksia on myyty 85 miljoonaa kappaletta. 2000-luvulla hän oli Britannian toiseksi luetuin kirjailija. Vuonna 1998 Terry Pratchett palkittiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan jäsenyydellä palveluksistaan maansa kirjallisuudelle. Pratchett sai elämäntyöstään World Fantasy -palkinnon vuonna 2010.
Kiekkomaailma
Kiekkomaailma-sarjan alkuperäinen 27. osa The Last Hero (2001) jäi suomentamatta. Se on lyhyt romaani, joka on laajasti Paul Kidbyn kuvittama: jokaiselta aukeamalta löytyy hänen taidettaan. Kirjan päähenkilöt ovat Rincewind ja Cohen Barbaari.
Myöskään novellikokoelmaa A Blink of the Screen (2012) ei suomennettu. Siihen kerättiin kaikki Pratchettin Kiekkomaailma-novellit sekä muita novelleja. Mukana on Muori Säävirkusta ja Nanny Auvomielestä kertova pitkä tarina The Sea and Little Fishes (1998), joka sijoittuu Naamiohuvien ja Carpe jugulumin väliin. Tämä kertomus myös pohjustaa myöhempää Tiffany Särkynen -kirjaa Tähtihattu.
Kiekkomaailma sisältää 34 kirjaa — sarja on kokonaan valmis.
Alasarja Kiekkomaailma (nuortenkirjat)
Kirja-arvioita
Marisin joskus, että missä se on se kaikki fantasia, jossa tavallinen työssäkäyvä kyökkipalvelija pääsisi keskelle maagista myllerrystä. No se on justiin tämä!
Pratchettia on haastava suositella kellekään, koska ne jotka pitävät Pratchettista, tykkäävät Pratchettista jo. Mutta jos pidät sekä lämminhenkisestä huumorista että yhteiskuntaongelmien pyörittelystä ja jos aidosti rakastat fantasiakirjallisuutta kaikkine mahdottomuuksineen ja kliseineen, kokeile ehdottomasti! Tämä oli hauskaa ja täynnä ihanan värikkäitä hahmoja, joiden arkipähkäily on sekä viihdyttävää että samastuttavaa, kuitenkaan taikuutta ja selittämättömiä ihmeitä unohtamatta.
Tätä kirjaa tuli mieitittyä lukeakko vai eikö lukea. Koska muutkin Pratchettin on tullut luettu niin päätin myös tämänkin lukea ja odotin aivan muuta. Kirjasta on ollut monta erinlaista mielipidettä verkossa hyvää ja huonoa. Oma lukukokemukseni mielestä tämä on yksi parhaimmista Pratchetteistä ja melkein Yövartioston voittanut. Mutta vain melkein. Hyvä ja hupaisa Pratchett!! Kiitos ja Anteeksi
Suhteeni Terry Pratchettiin alkoi joskus 1990-luvulla, kun silloinen työkaverini esitteli meidät toisillemme. Luultavasti kaikki käynnistyi Noitia maisemissa -romaanista, jonka jälkeen aloimme viettää enemmän aikaa yhdessä, ja viimein suhteesta tuli varsin intohimoinen. Luin luultavasti melkein kaikki käsiini saamat romaanit. Jossakin vaiheessa rakkaussuhde kuitenkin viilentyi. Kirjailijan maneerit alkoivat ärsyttää (tiedättehän, ne pienet asiat) ja viimeistään opiskeluaikoina kasvoimme erillemme. En erityisemmin osannut kaivata takaisin Kiekkomaailmaan, kunnes sitten tapasimme vuosien jälkeen Yövartioston ilmestymisen myötä. Muistin taas sivuja kääntäessäni miksi olin alun perin rakastunut Pratchettiin, joka osasi samanaikaisesti olla niin hulvattoman hauska kuin aidosti koskettavakin. Mutta voiko vanha suhde enää toimia, kun sitä alkaa lämmitellä uudelleen? "FC Akateemiset" -romaanin (Karisto, 2014) ennakkoasetelmat tuntuivat niin kutkuttavilta, että kirja piti ostaa lukematta omaan hyllyynkin, olihan sen määrä kertoa jalkapallosta. Kuningaspeli ja Kiekkomaailma tuntuivat taivaassa solmitulta liitolta. Pratchett ei kuitenkaan onnistu käsittelemään aihetta erityisen oivaltavasti, hauskasti tai syvälle porautuen. Huliganismia käsitellään, pelin muuttumista samaten, mutta suuria oivalluksia on turha odottaa. "FC Akateemisten" keskeiseksi hahmoksi kohoaa yliopiston kynttilänvalaja Nutt, joka ei ole ihan sitä mitä hän päällepäin näyttäisi olevan. Pratchettin henkilöt joutuvat pohtimaan omaa paikkaansa ympäröivässä maailmassa; keskeiseksi teemaksi nouseekin kysymys siitä, voiko tiikeri päästä juovistaan (tai oikeammin: leopardi päästä kalsareistaan). Suurempaa jännitettä ei kuitenkaan pääse syntymään, loppukliimaksi jää puuttumaan ja pientä tiivistämistä romaani olisi myös kaivannut. Ei voi mitään, pettymyksen karvas kalkkihan tästä jäi päällimmäiseksi makuelämykseksi. Mitä opimme tästä? Elämä on kuin Terry Pratchettin uusi romaani. Koskaan et tiedä mitä oikein saat.
Pratchett on yleensä aina hyvää luettavaa ja jokainen voi vain kuvitella mitä tapahtuu, kun velhot pistetään jalkapallotreeneihin. FC Akateemiset parodioi loistavasti jalkapallokulttuuria ja kirjan ehdottomasti parasta antia onkin lopussa tapahtuva pääottelu.
FC Akateemiset oli minusta täysosuma, paras aikuisten Kiekkomaailma-romaani sitten Yövartioston. Kirja käsitteli modernin jalkapallon saapumista Kiekkomaailmaan, mutta muitakin teemoja löytyi, kuten supermallit. Teos on myös yksi saagan pisimmistä osista. Kirjan voisi laskea velhot-alasarjaan, sillä tapahtumat sijoittuivat suurimmaksi osaksi Näkymättömälle yliopistolle. Velhoista erityisesti Ritkuli ja Stibbons saivat huomiota. Mutta mukana oli toisenlainen näkökulma yliopistoon, sillä neljä uutta päähenkilöä kuuluivat paikan palvelusväkeen. Näistä nuorista kaksi työskenteli keittiössä. Kirjassa oli yllättävän paljon viittauksia edellisten osien tapahtumiin, enemmän kuin koskaan aiemmin. Teoksessa nähtiin myös Rincewind pienessä roolissa; edellisen kerran hän oli esiintynyt Viimeisessä mantereessa. Pratchett onnistui nyt erityisesti huumorin kanssa, sillä FC Akateemiset oli todella hauskaa luettavaa.