Viimeinen manner
Alkuteos ilmestynyt 1998. Suomentanut Mika Kivimäki. Kannen kuva: Josh Kirby. Sidottu, kansipaperi.
Jotain on tavallista enemmän pielessä Näkymättömässä Yliopistossa, tuossa Ankh-Morporkin ylimmässä opinahjossa. Yliopistolle tuiki tärkeä kirjastonhoitaja on sairastunut, eikä häntä pysty parantamaan kukaan muu kuin kateissa oleva Rincewind-velho. Etsintäpartion mukaan Rincewindin jäljet johtavat Kiekkomaailman äärilaidalle, vihoviimeiselle Nelieksän mantereelle.
Juuri sinne toivottomaksi tunariksi tiedetty Rincewind aikoinaan päätyi, kun velhoveljet halusivat päästä hänestä eroon. Kenguruiden ja krokotiilien parissa elelevä Rincewind kärsii kyllä kuumuudesta, mutta toisaalta elämä on mukavan rauhallista. Kunpa vain toiset velhot eivät roikkuisi kannoilla…
Viimeinen manner on pratchettmaisen hykerryttävä huumoripaketti oudosti Australiaa muistuttavasta paikasta.
Terry Pratchett
Terry Pratchett (1948–2015) oli Britannian suosituimpia kirjailijoita. Hänen humoristiset Kiekkomaailma-kirjansa ovat vuodesta 1983 alkaen tulleet tunnetuiksi ympäri maailman. Niiden lisäksi Pratchett julkaisi joukon lastenkirjoja. Pratchett loi omaperäisen kirjallisuudenlajin, jossa aineksina ovat seikkailutarina, parodinen huumori, fantasia sekä elämän ja todellisuuden ilmiöiden pohdinta. Terry Pratchettin teoksia on myyty 85 miljoonaa kappaletta. 2000-luvulla hän oli Britannian toiseksi luetuin kirjailija. Vuonna 1998 Terry Pratchett palkittiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan jäsenyydellä palveluksistaan maansa kirjallisuudelle. Pratchett sai elämäntyöstään World Fantasy -palkinnon vuonna 2010.
Kiekkomaailma
Kiekkomaailma-sarjan alkuperäinen 27. osa The Last Hero (2001) jäi suomentamatta. Se on lyhyt romaani, joka on laajasti Paul Kidbyn kuvittama: jokaiselta aukeamalta löytyy hänen taidettaan. Kirjan päähenkilöt ovat Rincewind ja Cohen Barbaari.
Myöskään novellikokoelmaa A Blink of the Screen (2012) ei suomennettu. Siihen kerättiin kaikki Pratchettin Kiekkomaailma-novellit sekä muita novelleja. Mukana on Muori Säävirkusta ja Nanny Auvomielestä kertova pitkä tarina The Sea and Little Fishes (1998), joka sijoittuu Naamiohuvien ja Carpe jugulumin väliin. Tämä kertomus myös pohjustaa myöhempää Tiffany Särkynen -kirjaa Tähtihattu.
Sarja sisältää 34 pääteosta ja yhteensä teoksia 34 kpl.
Alasarja Kiekkomaailma (nuortenkirjat)
Kirja-arvioita
Näin aluksi on sanottava, että Rincewind-linja on minusta aina ollut kaikista heikoin Kiekkomaailma-sarjan juonilinja. Rincewind hahmona lähinnä toistaa itseään ja toimii Kiekkomaailman eri kolkkien esittelijänä siinä, missä muut hahmot kehittyvät. Tämänkin teoksen lähtökohta on tuttu jo monesta sarjan teoksesta: Rincewind pakenee jonnekin eksoottiseen paikkaan ja yrittää selvitä hengissä. Kaikeksi onneksi sivujuonessa saadaan seurata Näkymättömän Yliopiston velhokaartia, vaikka he eivät olekaan parhaimmillaan irrotettuna Ankh-Morporkista. Kokonaisuutena teoksen ainoaksi pihviksi jäi australialaisuuden käsittely satiirin voimin, mikä ei ainakaan näin australialaista kulttuuria vähänlaisesti tuntevana oikein riittänyt lämmittämään. Entistä huonommin kokonaisuus aukenee, jos ei ole ennen Pratchettia lukenut, joten tästä ei ainakaan kannata aloittaa.
'Viimeinen manner' ei ole Pratchettin parhaimpia teoksia, kenties suomentaminen näivettää kirjaa, sillä aussienglantiin liittyvät vitsit eivät juurikaan käänny suomeksi. Koska Australialle nauretaan pääasiassa Rincewind-osuuksissa, ovat ne tylsempiä kuin Ritkulin velhojoukon osiot. Rincewind kasvaa tässä kirjassa kenties syvimmäksi kuin aikaisemmin. Rincewind on pieni ihminen, jota suuremmat voimat heittelevät, tai enemmänkin eräänlainen Kiekkomaailman Aku Ankka. Rincewindillekin käy lopussa hyvin, sillä yllättäen hän löytää sukulaisen (tosin sukulaisuus on kyseenlainen tässä tapauksessa). Parhainta antia 'Viimeisessä mantereessa' olivat ennen kaikkea Ritkulin velhojoukko, jonka dialogi sai repeämään nauruun vähän väliä. Myös Evoluution Jumala koppakuoriaisineen oli hieno oivallus Pratchettilta. Rouva Vihtlov kasvoi hieman syvemmäksi kuin aiemmin, koska oli Monosaarella velhojen kanssa ainoana naispuolisena henkilönä saarella. 'Viimeinen manner' on taattua Pratchettia, mutta saavuta hänen parhaimpien kirjojensa tasoa. Mutta silti se on todella hauska ja suositeltava jokaiselle Pratchettin ystävälle. Arvosana: 8.
Viimeinen manner toimii Suomeksi huonommin kuin yksikään aiemmista Pratcheteistä. Elävän Musiikin kiitollinen kuolema on pientä tähän verrattuna. Paketti pysyy kuitenkin kasassa, mutta kasa Australian-murteeseen liittyviä vitsejä menee täysin ohi. Teoksen toinen taakka on päähenkilö eli Rincewind. Kyseessä on hyvin epäkiinnostava ja epäkarismaattinen hahmo jonka toimet liittyvät yleensä lähinnä pakenemiseen. Tällä kertaa Rincewind nousee kuitenkin huomattavasti mielekkäämmäksi hahmoksi kuin aiemmissa opuksissa. Vastapainona toimii onneksi, Näkymättömän Yliopiston opettajakunta johdossaan hykärryttävä Arkkikansleri Mastrum Ritkuli. Herrojen ylimielisyys ja keskinäiden kiistely pahimmankin vaaran uhatessa irrottaa huomattavasti enemmän hupia kuin Rincewindin toilailut. Kirja ei sisällä suuria oivalluksia vaan on lähinnä huumoria Australian kustannuksella. Aika ajoin tuntuukin teennäisyyden maku, sen verran halpoja vitsejä viljellään. Lähinnä evoluution Jumala oli keskivertoa parempi oivallus. Parempi kuin Elävät Kuvat, huonompi kuin Viikatemies, asettuu johonkin Valon tanssin ja Elävän musiikin väliin.