Terry Pratchett
Terry Pratchett (1948–2015) oli Britannian suosituimpia kirjailijoita. Hänen humoristiset Kiekkomaailma-kirjansa ovat vuodesta 1983 alkaen tulleet tunnetuiksi ympäri maailman. Niiden lisäksi Pratchett julkaisi joukon lastenkirjoja. Pratchett loi omaperäisen kirjallisuudenlajin, jossa aineksina ovat seikkailutarina, parodinen huumori, fantasia sekä elämän ja todellisuuden ilmiöiden pohdinta. Terry Pratchettin teoksia on myyty 85 miljoonaa kappaletta. 2000-luvulla hän oli Britannian toiseksi luetuin kirjailija. Vuonna 1998 Terry Pratchett palkittiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan jäsenyydellä palveluksistaan maansa kirjallisuudelle. Pratchett sai elämäntyöstään World Fantasy -palkinnon vuonna 2010.
Lue lisää ...
Terry Pratchett syntyi Beaconsfieldissa, joka sijaitsee Lontoosta länteen. Omaksi koulukseen Pratchett mainitsi Beaconsfieldin julkisen kirjaston. Hän harrasti tähtitiedettä ja suunnitteli siitä uraa, mutta matemaattiset taidot puuttuivat. Jäljelle jäi kuitenkin kiinnostus tieteiskirjallisuuteen. Pratchett meni opiskelemaan teknilliseen lukioon, mutta siirtyi 17-vuotiaana työhön paikalliseen lehteen. Iltaisin hän opiskeli toimittajaksi ja suoritti englannin kielen opintoja. Pratchett toimi 15 vuotta eri paikallislehtien toimittajana, kunnes pestautui vuonna 1980 tiedottajaksi suureen energiayhtiöön. Siellä hänen vastuullaan oli muun muassa kertoa neljän ydinvoimalan virhetoiminnoista. Pratchett oli etsinyt rauhallista työtä, mutta tiedottaminen ydinvoimasta ei kuulunut kaikkein helpoimpiin tehtäviin, sillä vain vuotta aikaisemmin oli sattunut Harrisburgin ydinvoimalaonnettomuus. Pratchett kertoi, että hän olisi voinut kirjoittaa kokemuksistaan kirjan, mutta kukaan ei uskoisi sitä todeksi.
Päätoiminen kirjailija Pratchett oli vuodesta 1987. Hän julkaisi jopa kahden kirjan keskimääräisellä vuositahdilla. Terryn perheeseen kuuluivat vaimo Lyn ja toimittajatytär Rhianna. Terry Pratchett mainitsi harrastuksikseen kirjoittamisen, kävelemisen, tietokoneet ja elämän. Hän piti mielellään suuria mustia hattuja. Pratchett oli kiinnostunut myös luonnonhistoriasta ja hän piti talossaan tähtitieteellisten välineiden lisäksi kasvihuonetta täynnä lihansyöjäkasveja. Hän tuki myös orankien suojelua. Pratchett oli uskonnotonta elämänkäsitystä edustavan Britannian humanistiyhdistyksen jäsen.
Pratchett sai British Science Fiction -palkinnon 1989 ja parhaan fantasiaromaanin Locus-palkinnon 2008. Kolme Tiffany Särkysestä kertovaa kirjaa ovat saaneet parhaan nuortenkirjan Locus-palkinnon. Vuonna 2002 Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät sai Carnegie-lastenkirjapalkinnon. Yliopistojen kunniatohtoruuksia Pratchettilla oli kahdeksan. Vuonna 2007 Pratchettilla todettiin Alzheimerin tauti. Sen jälkeen hän teki paljon työtä lisätäkseen tietoa sairaudesta ja lahjoitti varoja sen tutkimukseen. Pratchett menehtyi kotonaan maaliskuussa 2015 66-vuotiaana.
Pratchettin varhaisimmat innoittajat olivat Kenneth Grahamen Kaislikossa suhisee sekä Isaac Asimovin ja Arthur C. Clarken tieteiskirjat. Hänen kirjallisia vaikuttajiaan ovat olleet P. G. Wodehouse, Tom Sharpe, Jerome K. Jerome, G. K. Chesterton ja Mark Twain. Pratchettin kirjat on harvoin jaettu lukuihin, koska hänen mukaansa elämä ei tapahdu luvuittain, eivät myöskään elokuvat. Pratchett piti rikoskirjallisuudesta, mikä ilmenee hänen vartiosto-aiheisissa kirjoissaan. Hän oli ainoa lapsi ja hänen hahmonsa ovat usein vailla sisaruksia. ”Kirjallisuudessa ainoat lapset ovat niitä kiinnostavia.”
Kiekkomaailma-sarjan tapahtumat sijoittuvat litteään fantasiamaailmaan, joka liikkuu avaruudessa eteenpäin neljän jättiläiselefantin selässä. Elefantteja kuljettaa valtava A’Tuin-kilpikonna. Kilpikonnan kannattama maailma löytyy intialaisesta, kiinalaisesta ja irokeesien tarustosta. ”Se, että huumori on vahvasti mukana tulee minulta aivan luonnollisesti, en ole pyrkinyt sitä sinne laittamaan, se vain on kirjoitustyylini.” Kiekkomaailman Ankh-Morpork on kansainvälinen kaupunki, jossa väistämättä tulevat esiin erilaiset yhteiskunnalliset kysymykset. Pratchett piiskaa poliittisia ryhmittymiä ja vallankäyttöä. Kuolemakin joutuu ihmettelemään sitä, että ihmiset tekevät lyhyen elämänsä niin vaikeaksi.
Kiekkomaailman kirjat ovat itsenäisiä tarinoita. Erityistapauksena toinen Kiekkomaailma-kirja (Valon tanssi) on jatko-osa ensimmäiselle (Magian väri). Tässä teoskaksikossa Pratchettin tyylinä on vielä selkeästi fantasiaparodia. Alla listatut kirjat on numeroitu alkuperäisessä ilmestymisjärjestyksessä, jonka kirjailija on vahvistanut olevan myös tapahtumajärjestys. Kirjojen sisäinen aika seuraa suurin piirtein oikeaa aikaa ja henkilöhahmot ikääntyvät samassa suhteessa. Kirjat voi lukea myös tiettyihin päähenkilöihin tai tapahtumiin keskittyvinä sarjoina: Rincewind-kirjat (Magian väristä alkaen), noitakirjat (alkaen kirjasta Johan riitti!), Kuolema-kirjat (Mort), vartiostokirjat (Vartijat hoi!), itsenäiset kirjat kuten Pyramidit ja Pienet jumalat sekä teollisen vallankumouksen alkaminen (Elävät kuvat). Jotkut lukevat Kiekkomaailmoja mieluiten alkukielellä, sillä sanaleikkejä on vaikea kääntää. Ensimmäisten 26 Kiekkomaailma-kirjojen kansikuvat teki Josh Kirby teokseen Aikavaras (2001) saakka. Kirbyn kuoleman jälkeen kannet on tehnyt Paul Kidby.
Britanniassa on tehty kolme kaksiosaista tv-elokuvaa Kiekkomaailma-kirjojen pohjalta: Valkoparta Karjupukki (2006), Magian väri (2008) ja Posti kulkee (2010). Muihin Pratcehttin teoksiin kuuluu muun muassa yhdessä Neil Gaimanin kanssa kirjoitettu Hyviä enteitä (1990). Suuren osan kirjoitustyöstä teki Pratchett, koska Gaiman oli kiireinen Sandman-sarjakuvan vuoksi. Kirjan ideat olivat molempien kirjoittajien.
Ottaessaan vastaan Carnegie-mitalin Pratchett sanoi viitaten J. K. Rowlingin Harry Potter -kirjoihin ja J. R. R. Tolkienin Sormusten herraan: ”Fantasia ei ole vain velhoja ja hassuja sauvoja. Se on maailman näkemistä uusista näkökulmista”.
Kiekkomaailma
1. Magian väri (1983)
2. Valon tanssi (1986)
3. Johan riitti! (1987)
4. Mort (1987)
5. Velhous verissä (1988)
6. Noitasiskokset (1988)
7. Pyramidit (1989)
8. Vartijat hoi! (1989)
9. Eric (1990)
10. Elävät kuvat (1990)
11. Viikatemies (1991)
12. Noitia maisemissa (1991)
13. Pienet jumalat (1992)
14. Herraskaista väkeä (1992)
15. Vartiosto valmiina palvelukseen (1993)
16. Elävää musiikkia (1994)
17. Kiintoisia aikoja (1994)
18. Naamiohuvit (1995)
19. Savijaloilla (1996)
20. Valkoparta Karjupukki (1996)
21. Pojat urhokkaat (1997)
22. Viimeinen manner (1998)
23. Carpe jugulum (1998)
24. Maanalainen elefantti (1999)
25. Totuuden torvi (2000)
26. Aikavaras (2001)
27. The Last Hero (2001, kuvitettu pienoisromaani, ei suomennettu)
28. Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät (2001, nuortenkirja)
29. Yövartiosto (2002)
30. Vapaat pikkumiehet (2003, nuortenkirja)
31. Hirmurykmentti (2003)
32. Posti kulkee (2004)
33. Tähtihattu (2004, nuortenkirja)
34. Muks! (2005)
35. Talventakoja (2006, nuortenkirja)
36. Lyödään rahoiksi (2007)
37. FC Akateemiset (2009)
38. Keskiyö ylläni (2010, nuortenkirja)
39. Niistäjä (2011)
40. Täyttä höyryä (2013)
41. Paimenen kruunu (2015, nuortenkirja)
Bromeliad-trilogia
1. Suuri ajomatka (1989)
2. Louhoksen valtiaat (1990)
3. Yläilmoissa (1990)
Muut suomennetut teokset
Tosikissa ei kirppuja kiroile (1989, yhdessä Gray Jolliffen kanssa)
Hyviä enteitä (1990, yhdessä Neil Gaimanin kanssa)
Valtio (2008, nuortenkirja)
Viemärin valtias (2008, nuorten aikuisten kirja)
Suomennetut novellit
”Julmuuden teatteri” (1993), Kuolema ja sen jälkeinen (2002).
Lähteitä
Petri Hiltunen & Jukka Laajarinne: Terry Pratchett. Legolas 2/1993.
Mervi Koski: Ulkomaisia nuortenkertojia. BTJ, 2001.
Ulkomaisia fantasiakirjailijoita. Toimittanut Vesa Sisättö. BTJ, 2003.
Noidista ja Rincewind-jutuista kannattaa pysyä erossa, ja yleisesti ottaen alkupään kirjoista. Yleisesti ottaen mitä myöhäisempi, sen 'aikuisempi', joskin joidenkin mielestä viimeisimmissä taso on laskusuuntainen. Toisaalta vanhemmista esimerkiksi Pienet jumalat on aika monelle ollut se Pratchett, jonka kohdalla on viimein tajunnut, että Pratchettin humoristisen kuoren alta löytyy asiaakin. Lisäksi se ei vaadi aiempaa maailman tuntemusta, joten se voisi olla melkeinpä paras alkupiste "syvällisempään" Kiekkomaailmaan. Jotkut suosittelee Mortia, mutta se on mielestäni aika pinnallinen.
Vartiosto-sarjan huipentuma Yövartiosto on todella hieno, mutta siinä on sellainen hankalahko puoli, että Vartiosto-kirjat tulee lukea suht järjestyksessä ja ensimmäiset osat ovat lähinnä sitä fantasiakohkausta, joka varmaan tulee monella ensimmäisenä Kiekkomaailmasta mieleen, jos ei ole pidemmälle lukenut.
Tai ihan yleispätevä Kiekkomaailma-vinkki on, että jos on esimerkiksi kiinnostunut jostain tietystä teemasta (esim. musiikki tai jalkapallo), niin voi Wikipediasta katsella, missä kirjassa sitä käsitellään. http://fi.wikipedia.org/wiki/Terry_Pratchett (ei ihan ajantasainen, mutta uudempien nimestä voi suunnilleen päätellä mistä kirja kertoo)
maxNoidista ja Rincewind-jutuista kannattaa pysyä erossa, ja yleisesti ottaen alkupään kirjoista. Yleisesti ottaen mitä myöhäisempi, sen 'aikuisempi', joskin joidenkin mielestä viimeisimmissä taso on laskusuuntainen. Toisaalta vanhemmista esimerkiksi Pienet jumalat on aika monelle ollut se Pratchett, jonka kohdalla on viimein tajunnut, että Pratchettin humoristisen kuoren alta löytyy asiaakin. Lisäksi se ei vaadi aiempaa maailman tuntemusta, joten se voisi olla melkeinpä paras alkupiste "syvällisempään" Kiekkomaailmaan. Jotkut suosittelee Mortia, mutta se on mielestäni aika pinnallinen.Minusta noita- ja Rincewind-kirjat ovat parhaita Kiekkomaailma-kirjoja. Lisäksi pidän enemmän juuri Pratchettin alkupään tuotannosta. Myöhempiä kirjoja on vaivannut vahva "flanderisaatio".
http://tvtropes.org/pmwiki/pmwiki.php/Main/Flanderization
Myös Vartiosto-kirjat ovat hyviä, mutta niissä pitää tosiaan varautua paitsi siihen ettei ensimmäinen kirja ole vielä ihan samaa kamaa kuin myöhemmät niin myös siihen että ne pitää lukea järjestyksessä. Nimenomaan Vartiosto-kirjoissahan on myös niitä syvällisempiä teoksia.
Antaisin kuitenkin mahdollisuuden myös humoristisemmille Kiekkomaailma-kirjoille, ihan vaikka sen perusteella että mikä aihe kiinnostaa, kuten max ehdotti. Uusimmille ja ensimmäisille ehkä varauksella.
Viemärin valtias
Ilmestymisvuosi 2012
Karisto
Sivuja 457
Tämä on tämän uuden vuoden 2015 ensimmäinen kirja-arvosteluni ja sen olisi kuulkaat pitänyt olla valmis ja kirjan luettu jo viime vuoden joulukuussa ja että minua hävettää kun meni näin kauan ennen kuin tämä kirja oli luettu ja arvosteltu. Ja minua tosiaan hävettää se miten vähän minä ehdin nykyään lukea.
Olen koko ikäni ollut himolukija, lukenut älyttömän määrän erilaisia kirjoja ja nauttinut täysin siemauksin lukemisesta ja rakastanut kirjoja ja lukemista koko pienen sydämeni voimalla ja ollut aina kaiken kirjallisuuden ja siihen liittyvän palavasieluinen kannattaja ja nyt on sitten viime aikoina käynyt niin, että en ehdi lukemaan juuri ollenkaan ja minua hävettää kamalasti.
Minulla on tietysti hyviä syitä ja päteviä perusteluja siihen, etten ehdi lukemaan enää niin paljon kuin ennen, mutta hävettää silti. Ensiksi on toki nykyisin niin kiireiseksi mennyt elämä, niin työn ja arjen elämän kanssa. Moneen niin oikeasti tärkeään eli kirjailijan työhöni kuin vähemmän tärkeään eli arki-elämän asiaan yksinkertaisesti vain menee aikaa ja sekä työt että arki on tietysti hoidettava.
Ja sitten oli viime vuonna alkanut todella paha jaksoni skitsotaudissani, josta en ole vieläkään toipunut aivan täysin vaikka teen koko ajan työtä sen hyväksi, että saisin mieleni taas kuntoon ja järjestykseen ja elämän mallilleen. Ja tämä sairastuminen on valitettavasti vaikuttanut pahasti myös siihen, että keskittymiskykyni on mennyt aivan olemattomaksi ja on vaikea keskittyä lukemiseen vaikka aikaa sattuisi olemaankin.
Ja nyt sitten viime joulukuun puolessa välissä sairastuin vielä fyysisestikin pahaan ihotulehdukseen ja jouduin älyttömälle antibioottikuurille ja se ja sairaus väsytti minua niin etten yksinkertaisesti jaksanut mitään ylimääräistä, sellaista mikä ei ollut aivan täysin ehdottoman pakollista hoitaa eli edes lukea mitään.
Ja sitten kun olin saanut pitkän antibioottikuurini loppuun, niin elimistöni vastustuskyky oli nollalukemissa ja sen seurauksena sain tietysti järkyn ja sitkeän flunssan ja nyt sitten vielä tammikuun aikana sairastuin kaiken muun lisäksi pahaan poskiontelotulehdukseen ja jouduin taas lääkekuurille ja kaiken tämän niin fyysisen kuin henkisen sairastelun aikana en jaksanut juuri mitään mitä ei ollut aivan pakko.
Laskeskelin tässä joku aika sitten, että olen ollut fyysisesti koko ajan kipeä ja täysin loppuun väsynyt siinä kaksi kuukautta ainakin ja minua rupeaa todella tympimään tämä sairastelu. Olen päättänyt parantua ainakin fyysisesti ja antaa piut paut kaikille flunssille ja muille pöpöille jotka minuun yrittävät vielä iskeä.
Ja nyt vihdoinkin minusta tuntuu, että olo on paranemaan päin, että jaksan taas, edes vähän enemmän ja tästä riemastuttavasta ja helpottavasta ajatuksesta ensimmäinen seuraus on se, että ryykäsin tänne Risingiin päivittämään juttujani kaikkien ja erityisesti omaksi ilokseni ainakin ja niin ihanan sopivasti kun ystävänpäiväkin on kohta tulossa.
[Spoileri - klikkaa]
Haluaisinkin nyt heti esittää pienen pyynnön tästä kirjailijasta, se joka on lukenut hänen tuotantoaan ja tietää hänestä jotain, niin hän voisi kirjoittaa minulle ja kaikille muillekin pienen tai suuren esittelyn hänestä ja hänen kirjoistaan, jos vain viitsii. En tiedä oikeastaan kovinkaan paljon Dickensistä, mutta eikö hän ole kirjoittanut joitakin kirjallisuuden klassikoitakin ja vaikuttanut ainakin jossain määrin kirjallisuuteen? Olisin kovasti kiitollinen, jos joku todella viitsisi edes vähän valistaa minua hänestä jo etukäteen ennen kuin ryhdyn todella lukemaan hänen tuotantoaan.
Ja koska tiedän tosiaan niin vähän Dickensistä, niin oli mielenkiintoista lukea miten hänet oli kuvatttu tässä Terryn kirjassa ja sitten kun olen lukenut enemmän niin on jännä nähdä millainen mielikuva minulle sitten tulee Dickensistä.
Minusta kuitenkin itse tarinan päähenkilö Repolainen oli myöskin tarinan mielenkiintoisin hahmo. Hän oli monessa mielessä kiehtova hahmo ja kannatteli olemuksellaan koko tarinaa ja piti tarinan kasassa ja nitoi kaiken ja kaikki tarinassa yhteen ja teki todella kirjasta kirjoittamisen ja lukemisen arvoisen. Repolainen todellakin on tarinan jehu vaikka koko tarina vilisi muitakin mielenkiintoisia sivuhahmoja.
Tarinassa oli sopivassa määrin kaikkea. Mitään ei jäänyt puuttumaan. Oli kaunista ja herkkää oikeaa rakkautta, oli hieman erikoisella tavalla erikoista jännitystä joka piti otteessaan ja myöskin mieltä kutkuttavaa salaperäisyyttä Ladyn muodossa ja tarinassa ja sen aikakaudessa oli paljon sellaista mitä en ennen tiennyt ja joka sai miettimään asioita joita en ennen osannut ajatellakaan ja kaikkinainen uuden oppiminen ja ajattelu on aina ainoastaan hyvästä.
Opin tästä tarinasta todellakin jotain oikeasta asenteesta elämään ja kaikkeen vastaan tulevaan ja se on minulle erityisen hyväksi, koska omassa asenteessani kaikkeen on todellakin paljon parantamisen varaa eli oma asenteeni kaikkeen on tai ainakin oli aika surkea ennen ja surkeasta asenteestani ja sen parantamisesta on todellakin puhuttu jo iät ja ajat joidenkin ihmisten kesken. Ehkä minä nyt pikku hiljaa rupean korjaamaan omaa asennettani paremmaksi, se ainakin on vakaa tarkoitus. Minä haluan olla iloinen optimisti.
Ja yllätys, yllätys, annan taas Terryn kirjalle arvosanaksi omalla asteikoillani jossa 10 on paras, täydet 10 pistettä ja kirja on joka pisteen arvoinen jälleen kerran. Tarinan ääni, sielu ja henki oli jotenkin salaperäinen, piti osata nähdä sen sumun, josta kirjassa puhuttiinkin taakse ja vaikka tarina olikin kevyen tuntuinen, niin oikeasti se oli hyvin vakava tarina ja kertoi vakavista asioista ja se että tarina oli kevyen tuntuinen, osoittaa jälleen kerran Terryn suuret lahjat kirjailijana.
Nyt mietin kirjan ilmestymisvuotta, joka oli vuosi 2012 omalta kohdaltani. Tämä vuosi taisi tosiaan olla se vuosi, jona rupesin pitämään itseäni oikeana kirjailijana joka tekee kaikkensa sen eteen, että pääsisi todellakin oikeaksi kirjailijaksi, joka saa palkkaa kirjoittamistyöstään. Tänä vuonna minusta tuli hyvin kunnianhimoinen kirjoittajana. Minussa heräsi suuri halu kirjoittaa omassa lajissaan, lajissa jota ennen ei ole ollut olemassakaan ja josta kukaan muu ei ole vielä kirjoittanut mitään eli täysin omassa lajissani, jonka minä olen ensimmäisenä keksinyt ja kirjoittanut, kirjoittaa kaikin puolin paras mahdollinen tarina. Ja edelleen tämä kunnianhimoinen ajatus on vakaa päämääräni ja tarkoitukseni, kirkas johtotähteni, joka valaisee tieni pimeässä ja antaa elämälleni tarkoituksen.
Ja nyt mietin vielä tätä nimenomaista päivää jona kirjoitan tämän tämän vuoden ensimmäisen kirja-arvosteluni. Olen monesta asiasta iloinen tänään. Siitä, että vihdoinkin jaksan paremmin eikä väsytä enää niin paljon. Minulla on tiedossa monta iloista asiaa mitä odottaa tulevaisuudessa jos kaikki vain käy niin kuin toivon ja on ihan hyvät mahdollisuudet, että käy. Vaikka järkyn loogisena ihmisenä näenkin myös ne huonot asiat mitkä saattavat myöskin käydä toteen, niin en halua enää ajatella niitä enkä huolehtia itseäni kipeäksi niiden vuoksi. Haluan ajatella positiivisesti ja nauttia elämästäni kuten pitääkin. Ehdin murehtia myöhemminkin, jos todellakin huonosti käy, mutta siihen asti haluan taas iloita elämästä ja kaikesta siitä hyvästä mitä se minulle antaa.
Ja sitten on vuorossa kirjan kansikuva. Se on omalla laillaan oikein hieno. Värit ovat oivalliset ja kuva kertoo itse tarinasta. Tosin klassisena esteetikkona silmääni hieman häiritsee kansikuvan tarinan hahmon mittasuhteet ja linjat. Tosin ne tietysti sopivat Terryn kirjojen tyyliin ja erottavat hänen kirjansa aina muusta massasta mikä on aina hyvä asia.
Arvosteluni viimeiseksi kohdaksi vielä henkilökohtainen tervehdykseni itselleen Terrylle. Aivan mahtavaa, Terry, suuri kiitos taas siitä, että olet olemassa ja kirjoitat. Jatka ihmeessä myös näiden kirjojen, jotka eivät kerro Kiekkomaailmasta, kirjoittamista. On mukavaa lukea kun kirjoitat välillä jotakin muutakin ja aina myöskin ne kirjat ovat täydellisiä, kuten sinulla aina. Sinä et petä koskaan meitä lukijoitasi Terry, etkä kirjoita huonoja kirjoja, sinuun voi aina luottaa ja kirjojesi lukeminen on aina suuri ilo. Kiitos Terry, todella.
http://www.terrypratchett.co.uk/?p=5893
Luin Raising Steamin vasta viime syksynä, vuosi julkaisun jälkeen. Tämä oli minusta ensimmäinen Pratchettin romaani, jossa näkyi terveydentilan heikentyminen. Kuten Sam Karpalosuo sanoi ketjussa aiemmin, oli Raising Steamissä varhaisen käsikirjoitusversion tuntua. Mutta pidin kirjasta silti paljon, ja se kuului vuoden 2014 lukuelämyksiini. Eikä RS missään nimessä ollut sarjan heikoin osa.
Rautateiden ja höyryveturien ilmaantuminen Kiekkomaailmaan oli todella kiinnostava aihe. Tykkäsin myös kirjasta löytyneestä maailmankartasta. Raising Steam toimi heikommin yksittäisenä teoksena kuin mikään aiempi Discworld-romaani. Suurin osa sarjan hahmoista joko teki vierailun tai sai maininnan tekstissä.
Kääpiöiden sisäisten ristiriitojen nostaminen taas tarinan pääosaan ei ilahduttanut minua. Toisaalta kääpiöiden uudistusmielisten ja fundamentalistien välinen kamppailu sekä sukupuolikysymys saivat Steamissä lopullisen ratkaisun, samaan tapaan kuin kääpiöiden ja peikkojen suhde sai Thud!:ssa. Sam Vimesiä en olisi kaivannut kirjaan. Toisaalta hän liittyi niin vahvasti kääpiöt-juoneen, ettei häntä voinut poiskaan jättää. Onneksi Vimes tuli mukaan vasta romaanin loppupuolella, ja Moist von Lipwig pysyi päähenkilönä.
maxNoidista ja Rincewind-jutuista kannattaa pysyä erossaNoidista kertova Lords and Ladies (Herraskaista väkeä) on varmaan suosikkini kaikista Pratchettin kirjoista.
JussiNooh... Mielipidejuttujahan nämä tietty on. Esimerkiksi yksi omista suosikeistani on Elävät kuvat, joka esim. Goodreadsissa on rankattu sinne alempaan kastiin Kiekkomaailmaa, mutta itse 'harrastan' klassista Hollywoodia aina silloin tällöin, joten sitä käsittelevä parodiointi iski kovaa. On siitä kyllä aikaakin kun Noita-sarjaa luin. Mutta silloin ainakaan teatteri ym. viittaukset eivät olleet sellaista asiaa mikä kiinnostaisi, enkä usko tilanteen olennaisesti parantuneen tässä kymmenen vuodenkaan aikana...maxNoidista ja Rincewind-jutuista kannattaa pysyä erossaNoidista kertova Lords and Ladies (Herraskaista väkeä) on varmaan suosikkini kaikista Pratchettin kirjoista.
Vähän sääli että sellainen kunnon eeppinen päätöskirja jää nyt Kiekkomaailmalta puuttumaan, jota ainakin minä ja varmasti muutkin fanit olisivat toivoneet. Ei Raising Steam nyt ihan kehno ollut ja Tiffany Achingia on toki kiva saada vielä lisää, mutta vähän vaisustihan tämä nyt päättyy. :sad: Nyt voidaan tietty alkaa odottelemaan miten käy niille huhuille että esim. Pratchettin tytär kirjottaisi lisää Kiekkomaailmaa.
NylkkyOnko tietoa että kääntääkö Karisto nämä viimeiset Kiekkomaailma kirjat?Asiasta voisi kysyä kustantamolta. Karisto paljasti juuri loppuvuoden esitteensä, ja mukana on vain yksi Pratchett-käännös: Pitkä Mars lokakuussa. Alkaa kieltämättä tuntua siltä, että Snuffia ja Raising Steamiä ei suomenneta. Aiemmin tällaista taukoa ei ole ollut aikuisten Kiekkomaailma-kirjojen välillä. Uskon kuitenkin, että Karisto kääntää The Shepherd's Crownin.
maxNyt voidaan tietty alkaa odottelemaan miten käy niille huhuille että esim. Pratchettin tytär kirjottaisi lisää Kiekkomaailmaa.Helmikuussa 2013 Discworld Monthlyssa kerrottiin:
Rhianna has no plans to write Discworld novels as she feels Discworld should remain her father's legacy.
Kiitos viestistä. Päätöksiä ei ole vielä tehty eikä oikeuksia hankittu, mutta kyllä ajatuksissa on tehdä suomeksi Kiekkomaailman kaksi puuttuvaa osaa. Luultavimmin niistä ensimmäinen eli Snuff ilmestyisi alkuvuonna 2016.
Iloisia uutisia siis :)
Onkohan Karistolla mitään aikeita suomentaa The Last Herota?
Terry Pratchett on yksi niistä harvoista kirjailijoista, joiden kirjojen viehätys on säilynyt läpi vuosien. Ne kirjat, jotka herättivät minussa sanoinkuvailematonta ihailua ja iloa pienenä ala-astelaisena eivät tunnu juuri miltään enää nykyään - harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Pratchettin kirjat ovat entistä parempia nyt kun niitä lukee vähän vanhempana. Kaikki ne viittaukset kirjallisuuteen ja historiallisiin tapahtumiin, se yhteiskunnallinen kritiikki ja parodia toisia fantasiakirjoja kohtaan menivät nuorelta minulta lähes täysin ohi. Pratchett oli hieno mies, ja luin aina mielelläni hänen alku - ja loppukirjoituksensa. Eniten hänessä ihailen sitä, että hän kykeni luomaan maailman, josta ihmiset ovat kiinnostuneita. Hän lisäsi siihen aina uutta uusien kirjojen myötä, ja fanit huomasivat nämä yksityiskohdat. Kaikessa sekopäisyydessään Kiekkomaailma on jokseenkin samaistuttava.
Viimeisin häneltä lukemani kirja on Yövartiosto, joka tuli elävästi mieleeni Victor Hugon Kurjat - romaania lukiessani. Yövartiosto oli paitsi humoristinen, myös jossain määrin melko realistinen kuvaus ja pohdinta vallasta ja sen käytöstä. Vimes onkin yksi parhaista Kiekkomaailman hahmoista, vaikka itse pidän silti eniten Von Lipwigistä kertovista kirjoista. Kuolemaa ja hänen lastenlastaan, Susania, käsittelevät kirjat ovat suosikkejani. En ole myöskään koskaan ymmärtänyt, miksi noidat ja Rincewind pitäisi sivuuttaa. Mielestäni ne ovat hyviä, vaikkakin teemoiltaan vähän erilaisia kirjoja. Magian väri oli mielestäni hyvä fantasiaparodia. No, makuja on yhtä monia kuin ihmisiä.
noreenEn ole myöskään koskaan ymmärtänyt, miksi noidat ja Rincewind pitäisi sivuuttaa.Joo, olisin voinut mainita viestissäni, että pidän paljon myös Rincewind-romaaneista. No en ole yhtään huonoa Kiekkomaailma-kirjaa Pratchettiltä lukenut. En ole vielä ottanut uusintakierrosta Rincewind-teoksista, mutta tykkäsin ensimmäisellä lukukerralla eniten Interesting Timesista (Kiintoisia aikoja).
Noitakirjat ovat suosikkini Discworldin eri "alasarjoista". Kyllähän taso laski Lords and Ladiesin (Herraskaista väkeä) jälkeen, mutta ei niin selvästi kuin kaupunginvartiosto-kirjoissa Night Watchin (Yövartiosto) jälkeen. Ja mainiot Tiffany-kirjat ovat tavallaan jatkoa noidat-sarjalle.
Tiffanyyn liittyen The Shepherd's Crownin kansikuva paljastettiin:

JussiEn ole vielä ottanut uusintakierrosta Rincewind-teoksista,Itse asiassa luin kolmisen vuotta sitten Ericin uudestaan. Paikallinen kirjasto oli hankkinut kuvitetun version, ja halusin kokeilla sitä. Romaani toimi selvästi paremmin kuvitettuna, ja se onkin alun perin julkaistu sellaisena. Pokkaripainoksesta (jonka luin aiemmin) Josh Kirbyn taide pudotettiin pois, eikä sitä nähty suomennoksessakaan.
The Shepherd's Crownin ensimmäinen juoniselostus on julkistettu. Siitä selviää, minkä vihollisen Tiffany saa tällä kertaa vastaansa:
[Spoileri - klikkaa]
Deep in the Chalk, something is stirring. The owls and the foxes can sense it, and Tiffany Aching feels it in her boots. An old enemy is gathering strength.
This is a time of endings and beginnings, old friends and new, a blurring of edges and a shifting of power. Now Tiffany stands between the light and the dark, the good and the bad.
As the fairy horde prepares for invasion, Tiffany must summon all the witches to stand with her. To protect the land. Her land.
There will be a reckoning...
The final Discworld® novel
Sitä toivoisi että suomentamista jatkettaisiin viimeiseen kirjaan asti.
maxAinakin keväällä kustantamo sanoi että perinteinen fantasia ei myyEn ole koskaan ajatellut että Pratchettin kirjat olisivat perinteistä fantasiaa, ne tuntuvat kuuluvan niin omaan lokeroonsa.
Tosin tiedän myös että "fantasia" ja "satiiri" pelottavat monet potentiaaliset lukijat pois kirjojen ääreltä, vaikka he saattaisivat pitääkin niistä.
Sinänsä sääli, että luokittelu ajaa niin suuren osan lukijakunnasta pois. Tosin en voi itsekään väittää hakevani luettavaa vaikkapa naisille suunnatusta hömppäromantiikasta, vaikka varmasti sielläkin olisi pari lukemisen arvoista teosta.
Ainakin Pratchettilla on niin vahva fanikunta, että kirjat tuskin katoavat maailmasta, ja ne voi ostaa ainakin englanniksi uudelleen jos oma kirjasto vaikkapa haihtuisi ilmaan. (Tosin olen ollut huomaavinani etteivät pokkarien kaikki uusintapainokset ole enää yhtä laadukkaita kuin vanhat.)
kytyEn sitten tiedä kuvittelenko, mutta se tuntui myös jonkinlaisilta jäähyväisiltä kaikkine hahmomainintoineen...? Mutta saatan kuvitella, sillä käsittääkseni Pratchett ei ollut luovuttamassa kirjoittamisen suhteen, olihan Tiffany-kirjakin työn alla...Minullekin tuli Raising Steamiä lukiessa sama mielikuva. Mutta Pratchett tosiaan suunnitteli uusia Discworld-romaaneja:
Terry Pratchett was working on several new Discworld novels right up to his death in March, it has been revealed, as his 41st and final novel in the comic fantasy series is published.Linkittämäni uutinen kannattaa lukea kokonaan. Aiemmin kesällä Terryn tytär vahvisti, että uusia Kiekkomaailma-kirjoja ei ole tulossa. Juuri julkaistu The Shepherd's Crown on kerännyt erittäin myönteisiä arvioita, en ole itse saanut sitä vielä käsiini.
At least four Discworld novels were on the drawing board, his assistant Rob Wilkins writes in an afterword to The Shepherd’s Crown
Luen tällä hetkellä The Long Utopiaa, noin 90 sivua on jäljellä. Kritisoin ketjussa viime vuonna The Long Marsia, muta TLU on selvästi parempi. En ole vielä päässyt loppuun, mutta tämä saattaa olla The Long Earth -sarjan paras osa. Viides eli viimeinen kirja The Long Cosmos ilmestyy Amazonin mukaan ensi vuoden kesäkuussa.
- Risingshadow
- Keskustelut
- Lukusali
- Terry Pratchett