Terry Pratchett
Terry Pratchett (1948–2015) oli Britannian suosituimpia kirjailijoita. Hänen humoristiset Kiekkomaailma-kirjansa ovat vuodesta 1983 alkaen tulleet tunnetuiksi ympäri maailman. Niiden lisäksi Pratchett julkaisi joukon lastenkirjoja. Pratchett loi omaperäisen kirjallisuudenlajin, jossa aineksina ovat seikkailutarina, parodinen huumori, fantasia sekä elämän ja todellisuuden ilmiöiden pohdinta. Terry Pratchettin teoksia on myyty 85 miljoonaa kappaletta. 2000-luvulla hän oli Britannian toiseksi luetuin kirjailija. Vuonna 1998 Terry Pratchett palkittiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan jäsenyydellä palveluksistaan maansa kirjallisuudelle. Pratchett sai elämäntyöstään World Fantasy -palkinnon vuonna 2010.
Lue lisää ...
Terry Pratchett syntyi Beaconsfieldissa, joka sijaitsee Lontoosta länteen. Omaksi koulukseen Pratchett mainitsi Beaconsfieldin julkisen kirjaston. Hän harrasti tähtitiedettä ja suunnitteli siitä uraa, mutta matemaattiset taidot puuttuivat. Jäljelle jäi kuitenkin kiinnostus tieteiskirjallisuuteen. Pratchett meni opiskelemaan teknilliseen lukioon, mutta siirtyi 17-vuotiaana työhön paikalliseen lehteen. Iltaisin hän opiskeli toimittajaksi ja suoritti englannin kielen opintoja. Pratchett toimi 15 vuotta eri paikallislehtien toimittajana, kunnes pestautui vuonna 1980 tiedottajaksi suureen energiayhtiöön. Siellä hänen vastuullaan oli muun muassa kertoa neljän ydinvoimalan virhetoiminnoista. Pratchett oli etsinyt rauhallista työtä, mutta tiedottaminen ydinvoimasta ei kuulunut kaikkein helpoimpiin tehtäviin, sillä vain vuotta aikaisemmin oli sattunut Harrisburgin ydinvoimalaonnettomuus. Pratchett kertoi, että hän olisi voinut kirjoittaa kokemuksistaan kirjan, mutta kukaan ei uskoisi sitä todeksi.
Päätoiminen kirjailija Pratchett oli vuodesta 1987. Hän julkaisi jopa kahden kirjan keskimääräisellä vuositahdilla. Terryn perheeseen kuuluivat vaimo Lyn ja toimittajatytär Rhianna. Terry Pratchett mainitsi harrastuksikseen kirjoittamisen, kävelemisen, tietokoneet ja elämän. Hän piti mielellään suuria mustia hattuja. Pratchett oli kiinnostunut myös luonnonhistoriasta ja hän piti talossaan tähtitieteellisten välineiden lisäksi kasvihuonetta täynnä lihansyöjäkasveja. Hän tuki myös orankien suojelua. Pratchett oli uskonnotonta elämänkäsitystä edustavan Britannian humanistiyhdistyksen jäsen.
Pratchett sai British Science Fiction -palkinnon 1989 ja parhaan fantasiaromaanin Locus-palkinnon 2008. Kolme Tiffany Särkysestä kertovaa kirjaa ovat saaneet parhaan nuortenkirjan Locus-palkinnon. Vuonna 2002 Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät sai Carnegie-lastenkirjapalkinnon. Yliopistojen kunniatohtoruuksia Pratchettilla oli kahdeksan. Vuonna 2007 Pratchettilla todettiin Alzheimerin tauti. Sen jälkeen hän teki paljon työtä lisätäkseen tietoa sairaudesta ja lahjoitti varoja sen tutkimukseen. Pratchett menehtyi kotonaan maaliskuussa 2015 66-vuotiaana.
Pratchettin varhaisimmat innoittajat olivat Kenneth Grahamen Kaislikossa suhisee sekä Isaac Asimovin ja Arthur C. Clarken tieteiskirjat. Hänen kirjallisia vaikuttajiaan ovat olleet P. G. Wodehouse, Tom Sharpe, Jerome K. Jerome, G. K. Chesterton ja Mark Twain. Pratchettin kirjat on harvoin jaettu lukuihin, koska hänen mukaansa elämä ei tapahdu luvuittain, eivät myöskään elokuvat. Pratchett piti rikoskirjallisuudesta, mikä ilmenee hänen vartiosto-aiheisissa kirjoissaan. Hän oli ainoa lapsi ja hänen hahmonsa ovat usein vailla sisaruksia. ”Kirjallisuudessa ainoat lapset ovat niitä kiinnostavia.”
Kiekkomaailma-sarjan tapahtumat sijoittuvat litteään fantasiamaailmaan, joka liikkuu avaruudessa eteenpäin neljän jättiläiselefantin selässä. Elefantteja kuljettaa valtava A’Tuin-kilpikonna. Kilpikonnan kannattama maailma löytyy intialaisesta, kiinalaisesta ja irokeesien tarustosta. ”Se, että huumori on vahvasti mukana tulee minulta aivan luonnollisesti, en ole pyrkinyt sitä sinne laittamaan, se vain on kirjoitustyylini.” Kiekkomaailman Ankh-Morpork on kansainvälinen kaupunki, jossa väistämättä tulevat esiin erilaiset yhteiskunnalliset kysymykset. Pratchett piiskaa poliittisia ryhmittymiä ja vallankäyttöä. Kuolemakin joutuu ihmettelemään sitä, että ihmiset tekevät lyhyen elämänsä niin vaikeaksi.
Kiekkomaailman kirjat ovat itsenäisiä tarinoita. Erityistapauksena toinen Kiekkomaailma-kirja (Valon tanssi) on jatko-osa ensimmäiselle (Magian väri). Tässä teoskaksikossa Pratchettin tyylinä on vielä selkeästi fantasiaparodia. Alla listatut kirjat on numeroitu alkuperäisessä ilmestymisjärjestyksessä, jonka kirjailija on vahvistanut olevan myös tapahtumajärjestys. Kirjojen sisäinen aika seuraa suurin piirtein oikeaa aikaa ja henkilöhahmot ikääntyvät samassa suhteessa. Kirjat voi lukea myös tiettyihin päähenkilöihin tai tapahtumiin keskittyvinä sarjoina: Rincewind-kirjat (Magian väristä alkaen), noitakirjat (alkaen kirjasta Johan riitti!), Kuolema-kirjat (Mort), vartiostokirjat (Vartijat hoi!), itsenäiset kirjat kuten Pyramidit ja Pienet jumalat sekä teollisen vallankumouksen alkaminen (Elävät kuvat). Jotkut lukevat Kiekkomaailmoja mieluiten alkukielellä, sillä sanaleikkejä on vaikea kääntää. Ensimmäisten 26 Kiekkomaailma-kirjojen kansikuvat teki Josh Kirby teokseen Aikavaras (2001) saakka. Kirbyn kuoleman jälkeen kannet on tehnyt Paul Kidby.
Britanniassa on tehty kolme kaksiosaista tv-elokuvaa Kiekkomaailma-kirjojen pohjalta: Valkoparta Karjupukki (2006), Magian väri (2008) ja Posti kulkee (2010). Muihin Pratcehttin teoksiin kuuluu muun muassa yhdessä Neil Gaimanin kanssa kirjoitettu Hyviä enteitä (1990). Suuren osan kirjoitustyöstä teki Pratchett, koska Gaiman oli kiireinen Sandman-sarjakuvan vuoksi. Kirjan ideat olivat molempien kirjoittajien.
Ottaessaan vastaan Carnegie-mitalin Pratchett sanoi viitaten J. K. Rowlingin Harry Potter -kirjoihin ja J. R. R. Tolkienin Sormusten herraan: ”Fantasia ei ole vain velhoja ja hassuja sauvoja. Se on maailman näkemistä uusista näkökulmista”.
Kiekkomaailma
1. Magian väri (1983)
2. Valon tanssi (1986)
3. Johan riitti! (1987)
4. Mort (1987)
5. Velhous verissä (1988)
6. Noitasiskokset (1988)
7. Pyramidit (1989)
8. Vartijat hoi! (1989)
9. Eric (1990)
10. Elävät kuvat (1990)
11. Viikatemies (1991)
12. Noitia maisemissa (1991)
13. Pienet jumalat (1992)
14. Herraskaista väkeä (1992)
15. Vartiosto valmiina palvelukseen (1993)
16. Elävää musiikkia (1994)
17. Kiintoisia aikoja (1994)
18. Naamiohuvit (1995)
19. Savijaloilla (1996)
20. Valkoparta Karjupukki (1996)
21. Pojat urhokkaat (1997)
22. Viimeinen manner (1998)
23. Carpe jugulum (1998)
24. Maanalainen elefantti (1999)
25. Totuuden torvi (2000)
26. Aikavaras (2001)
27. The Last Hero (2001, kuvitettu pienoisromaani, ei suomennettu)
28. Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät (2001, nuortenkirja)
29. Yövartiosto (2002)
30. Vapaat pikkumiehet (2003, nuortenkirja)
31. Hirmurykmentti (2003)
32. Posti kulkee (2004)
33. Tähtihattu (2004, nuortenkirja)
34. Muks! (2005)
35. Talventakoja (2006, nuortenkirja)
36. Lyödään rahoiksi (2007)
37. FC Akateemiset (2009)
38. Keskiyö ylläni (2010, nuortenkirja)
39. Niistäjä (2011)
40. Täyttä höyryä (2013)
41. Paimenen kruunu (2015, nuortenkirja)
Bromeliad-trilogia
1. Suuri ajomatka (1989)
2. Louhoksen valtiaat (1990)
3. Yläilmoissa (1990)
Muut suomennetut teokset
Tosikissa ei kirppuja kiroile (1989, yhdessä Gray Jolliffen kanssa)
Hyviä enteitä (1990, yhdessä Neil Gaimanin kanssa)
Valtio (2008, nuortenkirja)
Viemärin valtias (2008, nuorten aikuisten kirja)
Suomennetut novellit
”Julmuuden teatteri” (1993), Kuolema ja sen jälkeinen (2002).
Lähteitä
Petri Hiltunen & Jukka Laajarinne: Terry Pratchett. Legolas 2/1993.
Mervi Koski: Ulkomaisia nuortenkertojia. BTJ, 2001.
Ulkomaisia fantasiakirjailijoita. Toimittanut Vesa Sisättö. BTJ, 2003.
Mutta koska viimeinen Pratchett sai kuulemma tilaa jopa lehdessä, toivottavasti tähän ehkä tarttuvat uudet lukijat tietävät, että kirja todella on keskeneräinen. Nyt on sitten sekä ensimmäiset että viimeiset Kiekkomaailma-kirjat, joita ei kannata lukea ensimmäisenä kun Pratchettin kirjoihin tutustuu!
Kuten toisaalla joskus aiemmin mainitsin Raising Steamin kohdalla, tästäkin kirjasta tuli jonkinlainen jäähyväisfiilis, sillä mukana oli paljon mainintoja vanhempien Kiekkomaailma-kirjojen hahmoista. Tämä siis edelleen - kuten aiemminkin mainitsin - siitä huolimatta, että Pratchett suunnitteli koko ajan lisää kirjoja. Harmi, että ne jäivät toteutumatta, vaikka niiden toteuttaminen olisikin ehkä ollut myöhäistä, vaikka Pratchett olisikin saanut vielä muutaman vuoden lisäaikaa. Kunpa mies olisi säästynyt alzheimerilta... Paimenen kruunusta tuli myös oudosti olo, kuin se ei olisi aivan kokonaan kuulunut Tiffany-sarjaan, aivan kuin sen jalka olisi ollut puoliksi aikuisille kirjoitettujen Kiekkomaailma-kirjojen puolella.
Ja uskoisin kyllä että nuo novellit ja tietokirjat kaupaksi menisi. Maxwell sarjasta en olisi varma. Äänikirjana ne kuunnelleena ne eivät olleet niin hupaisia kuin muut Pratchettit äänikirjoina. Saattoi kyllä lukija vaikuttaa asiaan.
Novellikokoelma A Blink of the Screen on myös suomentamatta. Siitä löytyy kaikki lyhyet Kiekkomaailma-tarinat, joista merkittävin on pienoisromaani The Sea and Little Fishes. Tämä olisi erittäin tärkeä saada suomeksi, sillä se on olennainen osa Muori Säävirkun kehitystä. TSaLF ilmestyi alun perin Legends-antologiassa vuonna 1998 ja sijoittuu noidat-sarjassa Naamiohuvien ja Carpe jugulumin väliin. Kertomus myös pohjustaa Tiffany-kirjoja, esimerkiksi Wikipediassa sanotaan:
The story established a basis for various elements of the novel A Hat Full of Sky, but is not required to understand that novel.Pratchett kertoi saaneensa tarinaidean pari päivää ennen kuin Robert Silverberg otti häneen yhteyttä ja pyysi kertomusta Legendsiin. Ilman yhteydenottoa The Sea and Little Fishesin tarinasta olisi tullut joko kokonainen Kiekkomaailma-romaani tai yksi juonilinjoista seuraavaan noitakirjaan.
Meniköhän multa jotain ohi vai oliko tuo tosiaan vähän hukattu tilaisuus kirjassa?
maxVielä on ihan laadukasta Pratchettia suomentamattakin, mutta eri asia on myisivätkö "rippeet". Kiekkomaailma-tietokirjat, Kiekkomaailma-novellit ja Johnny Maxwell-sarja ehkä?Vaikea sanoa, luulisi että ainakin Kiekkomaailma-novellit ja Johnny Maxwellin saisi markkinoitua. Tietokirjat ovat kai vähän niin ja näin, menevät spesiaalin fanituksen puolelle ja varmaan vaikeammin myytäviä, kun tässä ei ole kuitenkaan mistään Sormusten Herran tai Harry Potterin suuruisesta asiasta kyse?
Itse vähän toivoisin, että vanhempia suomennettuja Pratchetteja julkaistaisiin uusintapainoksina, mutta se lienee turha toivo. Ei niille kait riitä suomenkielistä yleisöä niin paljon, että niistä kannattaisi ottaa jatkuvasti uusia painoksia kuten englanninkielisistä. Itsekin hankkisin lähinnä ne, jotka jäivät ostamatta, ja nyt harmittaa kun niitä ei meinaa löytää edes divareista... ja jos löytää, niin hinnat ovat pilvissä. Tietenkin itseäni hiukan häiritsee ensimmäisissä suomennoksissa vielä vakiintumattomat suomenkieliset termit, melkein tekisi mieli sanoa että niistä voisi tehdä korjatun laitoksen, jos niitä koskaan julkaistaisiin uudestaan.
Minusta The Carpet People oli hyvä, parempi kuin odotin. Kyllä tämäkin olisi suomentamisen arvoinen. Minulla on vielä neljä Pratchettin romaania lukematta: The Dark Side of the Sun sekä Johnny Maxwell -trilogia. Auringon pimeältä puolelta en ihmeitä odota, sillä toinen Kiekkomaailmaa edeltävä scifiromaani Strata on heikoin kirjailijalta lukemani teos.
Voisikohan Jalava muuten ottaa uuden painoksen Hyviä enteitä -kirjasta, kun BBC:n tv-sarjasovitus saapuu ruutuihin ensi vuonna?
kytyTietenkin itseäni hiukan häiritsee ensimmäisissä suomennoksissa vielä vakiintumattomat suomenkieliset termit, melkein tekisi mieli sanoa että niistä voisi tehdä korjatun laitoksen, jos niitä koskaan julkaistaisiin uudestaan.Hyvä pointti. Siitä on yli 20 vuotta, kun luin Mortin suomennoksen, mutta muistaakseni Rincewindin nimi oli käännetty Turhannyhjäksi tai vastaavaksi. Mort oli toinen suomennettu Kiekkomaailma-romaani Noitasiskosten jälkeen. Nämä kaksi käänsi Margit Salmenoja, joka ei sitten enää jatkanut Pratchettin parissa.
The U.S. cable network describes the show as a “punk rock thriller” inspired by the City Watch subset of Discworld novels. The character-driven series centers on Terry Pratchett’s misfit cops as they fight to save a ramshackle city of normalized wrongness, from both the past and future in a perilous quest.Olen aiemmista Kiekkomaailman tv-sovituksista nähnyt minisarjat Valkoparta karjupukki ja Magian väri, jotka tulivat Yleltä. Molemmat katsoi ilman suuria ongelmia – eivät varsinaisesti huonoja, mutta nopeasti unohdettavia. Going Postalia Yle ei koskaan esittänyt, joten se on jäänyt minulta välistä.
The Watch features many Discworld creations including City Watch Captain Sam Vimes, the last scion of nobility Lady Sybil Ramkin, the naïve but heroic Carrot, the mysterious Angua and the ingenious non-binary forensics expert Cheery together with Terry Pratchett’s iconic characterization of Death.
Ehkä saamme vartiosto-kirjojen suomennoksista uusia pokkaripainoksia tv-sarjakansilla...
OptimoTuli luettua viimeinkin Pitkä Kosmos ja juonesta jäi vaivaamaan se mantereen kokoinen tietokone. Tai lähinnä [spoiler-alert] miten se jäi yhtäkkiä ihan sivurooliin - rakennusohjeiden lähettäjää ei selvinnyt. Lisäksi koneesta ei kai ollut muuta apua, kuin lisätä mahis askeltaa yhteen uuteen suuntaan.Ei mennyt ohi. Koko kirja oli yksi hukattu mahdollisuus. Mutta nyt on sekin sarja luettu ja voi keskittyä johonkin parempaan.
Meniköhän multa jotain ohi vai oliko tuo tosiaan vähän hukattu tilaisuus kirjassa?
JussiVoisikohan Jalava muuten ottaa uuden painoksen Hyviä enteitä -kirjasta, kun BBC:n tv-sarjasovitus saapuu ruutuihin ensi vuonna?Uutta painosta ei Jalavalta tullut, enkä sellaiseen oikeasti uskonutkaan. Tv-tulkinta debytoi Amazon Prime Videossa toukokuun viimeisenä päivänä. Sekä amerikkalais- että brittikustantaja julkaisevat nyt keväällä uuden pokkaripainoksen Good Omensista telkkasarjakannella:

Brittikustantamo Gollanczilta on myös tulossa huhtikuussa uusi kuvitettu kovakantinen laitos, joka sisältää 12 värikuvaa Paul Kidbyltä. En omista Good Omensia, joten tämän voisi hankkia hyllyyn.




Kaikissa on johdanto tunnetulta kirjailijalta, esimerkiksi Mortissa Neil Gaimanilta. Ehkä nämä kolme on valittu sillä perusteella, että ne ovat varhaisia kirjoja ja aloittavat kukin alasarjan: kuolema, noidat[*] ja vartiosto.
Discworld Monthlyn maaliskuun numerossa sanotaan:
These editions are not for the fans, I know that is a random thing to say, but they are being produced to draw in readers who have never picked up a Terry Pratchett book before because the comic fantasy covers that many of us love are actually off putting to many new readers.Mutta joo, ovathan kaikki Discworld-kirjat olleet pitkään saatavilla Britanniassa mustataustaisilla ns. aikuiskansilla varustettuina pokkariversioina.
There are simply not enough of us "Pratchett Enthusiasts" to keep Terry's books on the shelves of the big bookshops. As a result the publishers decided to go with something a bit more mainstream to try and draw new readers to the series. The introductions by well known authors are also meant to draw attention to Terry's works.

[*]Equal Rites on ensimmäinen noitakirja, mutta siinä on noidista vain Granny Weatherwax mukana, ja hahmo on erilainen kuin Wyrd Sistersissä nähtävä "kehittyneempi" versio.
Luulen kyllä, että kansilla on tässä mielikuvassa suuri rooli. En ole itsekään erityisemmin pitänyt alkuperäisistä kansista, vaikka tämä on tietysti väärä mielipide... toisaalta ne kuuluvat kirjoihin, mutta sitten taas toisaalta ne antavat sisällöstä vähän väärän kuvan. Uudempi Kidby on toiminut paremmin kuin vanha.
Ajatus siitä, että Pratchettit häviäisivät painoksista on kyllä pelottava. Olen jotenkin ajatellut, että ainakin ne ovat kirjoja, jotka ovat aina saatavilla englanninkielisenä kuten joku Nalle Puh tai LoTR tai Agatha Christiet. Pitänee hankkia itseltä puuttuvat englanninkieliset siltä varalta että painokset joskus katoavatkin kaupoista, jos uudet lukijat eivät löydäkään kirjoja enää. Ja kuten toisaalla jo totesin, nuorethan voivat kokea Pratchettit jo vähän ongelmallisina. (Enkä edelleenkään ymmärrä miksi, vaikka veikkaan että aika pienestä vähemmistöstä on kyse.)
Mustat uusintakannet näyttävät aika lailla fantasialta. En osaa näistä uusimmista ei-fantasialukijoille tarkoitetuista kansista sanoa että ovatko ne onnistuneita vai eivät, mutta todella toivon, että ne tavoittavat toivotun kohderyhmän. Suuri yleisö on jo lukenut innolla muutakin fantasiaa, se etteivät he löytäisi Pratchetteja olisi kyllä suuri sääli.
kytyAjatus siitä, että Pratchettit häviäisivät painoksista on kyllä pelottava. Olen jotenkin ajatellut, että ainakin ne ovat kirjoja, jotka ovat aina saatavilla englanninkielisenä kuten joku Nalle Puh tai LoTR tai Agatha Christiet. Pitänee hankkia itseltä puuttuvat englanninkieliset siltä varalta että painokset joskus katoavatkin kaupoista, jos uudet lukijat eivät löydäkään kirjoja enää.Tuo kohta Discworld Monthly -uutiskirjeessa kiinnitti minunkin huomioni. En tiedä, onko se kirjoittajan omaa tulkintaa, vai ihan oikea huoli. Seuraamillani englanninkielisillä foorumeilla on välillä ollut keskustelua siitä, mitä nykykirjailijoita luetaan vielä 50 vuoden päästä Britanniassa ja Pohjois-Amerikassa. Asiaa on mahdoton tietää, mutta Pratchettiä ja Stephen Kingiä veikataan usein.
Tällä hetkellä Discworld-kirjoja tarjotaan Britanniassa kolmella erilaisella ulkoasulla, ja edellisen viestin alussa esittelemäni on sitten neljäs kansikuvatyyli.
kytyMustat uusintakannet näyttävät aika lailla fantasialta.Totta, tähän valokuvaan on kerätty mustia kansia. Itse en omista yhtään näitä versioita, mutta muistaakseni ne ovat vähän peruspokkareita suurempikokoisia. Hyllystäni löytyvät Discworld-pokkarit ovat muuten perinteisiä brittiversioita, paitsi Pyramids on ruma amerikkalaislaitos. Poimin tämän jenkkipokkarin ilmaiseksi kirjaston vaihtokärrystä.

Mainitsin nykyään tarjolla olevat kolme erilaista ulkoasua Britanniassa. Kolmas on viime vuosina julkaistut pienikokoiset kovakantiset versiot, joissa ei ole kansipaperia. Näissäkin on perinteisiin brittikansiin verrattuna ihan uusi tyyli, joka kuitenkin taitaa vedota fantasialukijoihin:

En omista yhtään tällaista, vaan minulla on hyllyssä paljon alkuperäisiä, isokokoisia kovakantisia Discworld-kirjoja, joista löytyy suojapäällys. Jokaisen olen ostanut käytettynä. Tarkoituksena on jossain vaiheessa omistaa kaikki, mutta se taitaa olla liian kallis haave. Kovakantisten kokoelmassani kaksi on yhteispainoksia (Death Trilogy & City Watch Trilogy). Viimeksi kovakantisena hankkimani on Hogfather, josta maksoin divarissa 15 euroa.
Nuo kovakantiset kangaslaitokset ovat todella hienoja, vaikka niissäkin on tosiaan ehkä liikaa perinteistä fantasiavibaa. Ehkäpä niistä myös tulee klassikkoviboja, noita samantapaisia kansiahan on tehty useista klassikkoteoksista. Siinä mielessä voisi kuvitella että ne vetäisivät katseet myös ei-fantasiaharrastajilta, mutta eivät ehkä samalla tavalla kuin uusi menevä ei-fantasiakansi, jossa on suosituksia että kyllä tätä ihan oikeasti uskaltaa lukea. Nuo kangaslaitokset kyllä ostaisin itse mielelläni, jos rahaa olisi. Lienevätköhän sidottuja vai liimaselkäisiä? Jos sidottuja, voisin harkita vielä joskus ostavani ainakin omat lempparikirjat, jos on rahaa. (Siis jos niitä saa vielä silloin!)
Mustat kannet antavat jopa hiukan vääränlaisia fantasiaviboja. Tyyli sopii ehkä joihinkin Vartiosto-kirjoihin, mutta muuten niistä tulee Martin/Abercrombie-fiilis.
Kovakantisissa on ongelmana mielikuvituksen puute, kaikki liittyvät jollain tavalla kyseiseen kirjaan mutta persoonallisuus taitaa olla kuvittajalle tuntematon käsite?
Aikaisemmat kannet olivat paljon paremmat, miksi pyörä pitää väkisin keksiä uudestaan?
kytyMustat kannet antavat jopa hiukan vääränlaisia fantasiaviboja. Tyyli sopii ehkä joihinkin Vartiosto-kirjoihin, mutta muuten niistä tulee Martin/Abercrombie-fiilis.Olen samaa mieltä. En muuten tiedä, ovatko uudet pienikokoiset kovakantiset laitokset oikeasti sidottuja vai liimaselkäisiä.
En muistanut aiemmissa viesteissä kommentoida alkuperäisiä brittikansia. Josh Kirbyn kansimaalaukset ovat kieltämättä virheellisiä, esimerkiksi The Colour of Magicissä Twoflower esitetään kirjaimellisesti nelisilmäisenä, vaikka tekstissä käytetty termi viittaa oikeasti silmälaseihin. Kirbyn kansikuvia katsellessa tulee mieleen, että kirjoja ei ollut luettu tarkasti tai niitä tulkittiin maalatessa vapaasti. Rincewind on aina liian vanhan näköinen.
Mutta en silti pysty tuomitsemaan Kirbyn kansia. Niillä on vahva nostalgiavaikutus, ja ne ovat tavallaan ainoita oikeita. Kun aikoinaan aloitin Kiekkomaailman lukemisen (aluksi suomennoksina, sitten vaihdoin alkukielisiin), oli kaikissa kirjoissa Kirbyn tekemät kannet. Niitä katselemalla pääsee tänäkin päivänä oikeaan Discworld-tunnelmaan. Kansikuvien tyyli sopii hyvin kirjojen tyyliin.
Kirbyn kuoltua Paul Kidby tarttui ruoriin, ja pakko sanoa, että hänen kantensa ovat parempia. Mutta en silti haluaisi miehen maalaavan uusia aiempiin kirjoihin. Kidby on lukenut huolellisesti kuvaukset hahmoista, ja henkilöt kansikuvissa vastaavat tekstiä. Myös hänen kansillaan pääsee aitoon tunnelmaan. Discworld-kirjojen tyyli muuttui sarjan loppupuolella, joten on tavallaan sopivaa, että myös taiteilija vaihtui. Mutta muutoksen olisi tällä periaatteella pitänyt tapahtua jo aiemmin eikä vasta Night Watchissa.
Omistamistani kovakantisista Discworld-kirjoista kaksi on amerikkalaislaitoksia: The Fifth Elephant & Monstrous Regiment. Näissä tosiaan on rumahkot symboliset kansikuvat, mutta ei se häiritse minua. Hyviäkin puolia kun löytyy. Amerikkalaiset kovakantiset kirjat nimittäin ovat parempilaatuisia kuin brittiläiset vastaavat, ja ne kestävät paremmin lukemista (pokkareissa tilanne on päinvastoin). Ainahan sen kansipaperin voi heittää pois, jos häiritsee...
Mainitsin edellisessä viestissäni, että ostin viimeksi kovakantisena Hogfatherin. Tämä myös on vanhin omistamani kovakantinen Discworld-romaani, jos niitä kahta kokoomateosta ei lasketa. Aiempia on todella vaikea saada isokokoisina kovakantisina, ainakin jos ajattelee hintaa.
JussiEikös Pratchett muuten todennut, että Melvyn Grantin näkemys Vimesista kuvakirjassa Where's My Cow? olisi lähempänä hänen omaa näkemystään kuin Kidbyn tekemä? En tosin tiedä mistä tämän kuulin, ehkä juurikin Wikipediasta jossa asia on ainakin mainittu. Itse olen omaksunut vahvasti Kidbyn näkemyksen, tai ainakin jotain siihen suuntaan, juurikin kansien takia.
Kirbyn kuoltua Paul Kidby tarttui ruoriin, ja pakko sanoa, että hänen kantensa ovat parempia. Mutta en silti haluaisi miehen maalaavan uusia aiempiin kirjoihin. Kidby on lukenut huolellisesti kuvaukset hahmoista, ja henkilöt kansikuvissa vastaavat tekstiä. Myös hänen kansillaan pääsee aitoon tunnelmaan.
Described as a “punk rock thriller” inspired by the City Watch subset of Discworld novels, the character-driven series centers on Pratchett’s misfit cops as they fight to save a ramshackle city of normalized wrongness from both the past and future in a perilous quest.Ensimmäinen kausi on kahdeksan jakson mittainen.
The Watch features such Discworld creations as City Watch Captain Sam Vimes, the last scion of nobility Lady Sybil Ramkin, the naïve but heroic Carrot Ironfoundersson (Hugill), the mysterious Angua, and the ingenious forensics expert Cheri together with Pratchett’s iconic characterization of Death.
EDIT: Täältä näkee BBC American virallisen tiedotteen, joka sisältää mm. loppujen pääosien näyttelijöiden nimet. Ankh-Morpork on muutettu kaupungiksi, jossa osa väestöstä on tummaihoisten afrikkalaisten näköisiä, kuten aatelisnainen Lady Sybill. Pratchettin kirjoista en muista mitään mainintaa tällaisesta – joitain siirtolaisia on kyllä muuttanut kaupunkiin meren takaa Klatchista (muistuttavat ulkonäöltään Lähi-idän asukkaita). Mitenköhän ihmisten monietnisyys selitetään? Mutta joo, kyseessä on erittäin löyhä tulkinta alkuteoksista. Etelä-Afrikassa kuvattavaan tv-sarjaan on vain otettu inspiraatiota kaupunginvartiosto-kirjoista. On hyvin epätodennäköistä, että katson sarjaa.
Set in the fictional city of Ankh-Morpork, where crime has been legalized, The Watch is a uniquely anarchic drama. The series centers on a group of misfit cops as they rise up from decades of helplessness to save their corrupt city from catastrophe. The Watch is an inclusive genre-bending series inspired by the legendary ‘City Watch’ subset of Sir Terry Pratchett’s bestselling “Discworld” novels and its many iconic characters.EDIT 2: Wertzone-blogin uutisessa on valokuvat kaikista kuudesta näyttelijästä.
Päätin huvikseni laittaa valokuvan omistamistani kovakantisista Pratchettin romaaneista:

Mukana on yksi pehmytkantinenkin, The Last Hero. Kaksi matalaa mustakantista Tiffany Aching -kirjaa ovat pari vuotta sitten julkaistusta "Gift Set" -nimellä tunnetusta sarjasta:

Siinä kirjat ovat samankokoisia kuin "The Discworld Collector's Library" -sarjassa, josta ketjussa on ollut puhetta. Mutta Tiffany Aching Gift Setissä kansipaperit ovat mukana, ja taide on Paul Kidbyltä. Collector's Libraryssä ilmestyivät vain aikuisten Discworld-romaanit, suojapäällykset puuttuvat ja kansitaide edustaa aivan uutta tyyliä. En ole viitsinyt hankkia yhtään teosta tässä formaatissa. Collector's Library on kohta valmis, sillä marraskuussa julkaistaan Snuff ja Raising Steam.
Valokuvastani huomaa, että The Wee Free Menin alkuperäinen kovakantinen versio on vähän normaalia matalampi. Jostain syystä brittikustantaja julkaisi aikoinaan kolme ensimmäistä Discworld-nuortenromaania pikkaisen pienemmässä koossa, mutta Wintersmithistä lähtien samankokoisina kuin aikuisten kirjat.
Sanoin aiemmassa viestissä, että omistan Monstrous Regimentin kovakantisena amerikkalaislaitoksena. Mutta kuvasta näkee, että kirja on hyllyssä brittilaitoksena. Ainoa jenkkiversio on The Fifth Elephant.
Ostin Monstrous Regimentin Amerikka-version pari vuotta sitten divarista sidottuna vähän alle kympillä. Kirja oli ihan hyväkuntoinen, mutta siinä oli selvää kulumaa/lukemisen jälkiä. Kansipaperikin oli vähän rispaantunut. Huomasin elokuussa SPR:n Kontissa, että loistokuntoinen kovakantinen brittiversio oli myynnissä hintaan 2,50 euroa. Kirja näytti siltä, ettei sitä ollut luettu ollenkaan. Innostuin ostamaan, sillä onhan UK-laitoksen kansikuvakin huomattavasti tyylikkäämpi.
Itse asiassa jäin voitolle kirjanvaihto-operaatiosta. Kävin nimittäin syyskuussa antikvariaatissa, ja sain jenkki-Monstrous Regimentistä neljä euroa vaihtohyvitystä. Valitsin Stephen Kingin Hohto-pokkarin, joka maksoi juuri neljä euroa. Olisin joka tapauksessa Hohdon ostanut, vaikkei minulla olisi ollut mitään vaihdettavaa. Olin juuri etsinyt kirjan viimeisintä pokkarilaitosta vuodelta 2013. Siinä toinen suomentaja on käynyt läpi Isomursun käännöksen ja tehnyt korjauksia.
RinjaHyvien enteiden uuden suomenkielisen painoksen puolesta on masinoitu pienimuotoinen kansanliike. Nyt Jalava vihjailee Twitterissä, että asian suhteen on kevääksi suunniteltu jotain. Uusi painos saattaa siis sittenkin tulla!Saa nähdä tuoko uusi painos divaripainosten hintoja alas, mikäli toteutuu. Satasen pinnassa liikkuneet näkemäni harvat kappaleet.
- Risingshadow
- Keskustelut
- Lukusali
- Terry Pratchett