Terry Pratchett
Terry Pratchett (1948–2015) oli Britannian suosituimpia kirjailijoita. Hänen humoristiset Kiekkomaailma-kirjansa ovat vuodesta 1983 alkaen tulleet tunnetuiksi ympäri maailman. Niiden lisäksi Pratchett julkaisi joukon lastenkirjoja. Pratchett loi omaperäisen kirjallisuudenlajin, jossa aineksina ovat seikkailutarina, parodinen huumori, fantasia sekä elämän ja todellisuuden ilmiöiden pohdinta. Terry Pratchettin teoksia on myyty 85 miljoonaa kappaletta. 2000-luvulla hän oli Britannian toiseksi luetuin kirjailija. Vuonna 1998 Terry Pratchett palkittiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan jäsenyydellä palveluksistaan maansa kirjallisuudelle. Pratchett sai elämäntyöstään World Fantasy -palkinnon vuonna 2010.
Lue lisää ...
Terry Pratchett syntyi Beaconsfieldissa, joka sijaitsee Lontoosta länteen. Omaksi koulukseen Pratchett mainitsi Beaconsfieldin julkisen kirjaston. Hän harrasti tähtitiedettä ja suunnitteli siitä uraa, mutta matemaattiset taidot puuttuivat. Jäljelle jäi kuitenkin kiinnostus tieteiskirjallisuuteen. Pratchett meni opiskelemaan teknilliseen lukioon, mutta siirtyi 17-vuotiaana työhön paikalliseen lehteen. Iltaisin hän opiskeli toimittajaksi ja suoritti englannin kielen opintoja. Pratchett toimi 15 vuotta eri paikallislehtien toimittajana, kunnes pestautui vuonna 1980 tiedottajaksi suureen energiayhtiöön. Siellä hänen vastuullaan oli muun muassa kertoa neljän ydinvoimalan virhetoiminnoista. Pratchett oli etsinyt rauhallista työtä, mutta tiedottaminen ydinvoimasta ei kuulunut kaikkein helpoimpiin tehtäviin, sillä vain vuotta aikaisemmin oli sattunut Harrisburgin ydinvoimalaonnettomuus. Pratchett kertoi, että hän olisi voinut kirjoittaa kokemuksistaan kirjan, mutta kukaan ei uskoisi sitä todeksi.
Päätoiminen kirjailija Pratchett oli vuodesta 1987. Hän julkaisi jopa kahden kirjan keskimääräisellä vuositahdilla. Terryn perheeseen kuuluivat vaimo Lyn ja toimittajatytär Rhianna. Terry Pratchett mainitsi harrastuksikseen kirjoittamisen, kävelemisen, tietokoneet ja elämän. Hän piti mielellään suuria mustia hattuja. Pratchett oli kiinnostunut myös luonnonhistoriasta ja hän piti talossaan tähtitieteellisten välineiden lisäksi kasvihuonetta täynnä lihansyöjäkasveja. Hän tuki myös orankien suojelua. Pratchett oli uskonnotonta elämänkäsitystä edustavan Britannian humanistiyhdistyksen jäsen.
Pratchett sai British Science Fiction -palkinnon 1989 ja parhaan fantasiaromaanin Locus-palkinnon 2008. Kolme Tiffany Särkysestä kertovaa kirjaa ovat saaneet parhaan nuortenkirjan Locus-palkinnon. Vuonna 2002 Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät sai Carnegie-lastenkirjapalkinnon. Yliopistojen kunniatohtoruuksia Pratchettilla oli kahdeksan. Vuonna 2007 Pratchettilla todettiin Alzheimerin tauti. Sen jälkeen hän teki paljon työtä lisätäkseen tietoa sairaudesta ja lahjoitti varoja sen tutkimukseen. Pratchett menehtyi kotonaan maaliskuussa 2015 66-vuotiaana.
Pratchettin varhaisimmat innoittajat olivat Kenneth Grahamen Kaislikossa suhisee sekä Isaac Asimovin ja Arthur C. Clarken tieteiskirjat. Hänen kirjallisia vaikuttajiaan ovat olleet P. G. Wodehouse, Tom Sharpe, Jerome K. Jerome, G. K. Chesterton ja Mark Twain. Pratchettin kirjat on harvoin jaettu lukuihin, koska hänen mukaansa elämä ei tapahdu luvuittain, eivät myöskään elokuvat. Pratchett piti rikoskirjallisuudesta, mikä ilmenee hänen vartiosto-aiheisissa kirjoissaan. Hän oli ainoa lapsi ja hänen hahmonsa ovat usein vailla sisaruksia. ”Kirjallisuudessa ainoat lapset ovat niitä kiinnostavia.”
Kiekkomaailma-sarjan tapahtumat sijoittuvat litteään fantasiamaailmaan, joka liikkuu avaruudessa eteenpäin neljän jättiläiselefantin selässä. Elefantteja kuljettaa valtava A’Tuin-kilpikonna. Kilpikonnan kannattama maailma löytyy intialaisesta, kiinalaisesta ja irokeesien tarustosta. ”Se, että huumori on vahvasti mukana tulee minulta aivan luonnollisesti, en ole pyrkinyt sitä sinne laittamaan, se vain on kirjoitustyylini.” Kiekkomaailman Ankh-Morpork on kansainvälinen kaupunki, jossa väistämättä tulevat esiin erilaiset yhteiskunnalliset kysymykset. Pratchett piiskaa poliittisia ryhmittymiä ja vallankäyttöä. Kuolemakin joutuu ihmettelemään sitä, että ihmiset tekevät lyhyen elämänsä niin vaikeaksi.
Kiekkomaailman kirjat ovat itsenäisiä tarinoita. Erityistapauksena toinen Kiekkomaailma-kirja (Valon tanssi) on jatko-osa ensimmäiselle (Magian väri). Tässä teoskaksikossa Pratchettin tyylinä on vielä selkeästi fantasiaparodia. Alla listatut kirjat on numeroitu alkuperäisessä ilmestymisjärjestyksessä, jonka kirjailija on vahvistanut olevan myös tapahtumajärjestys. Kirjojen sisäinen aika seuraa suurin piirtein oikeaa aikaa ja henkilöhahmot ikääntyvät samassa suhteessa. Kirjat voi lukea myös tiettyihin päähenkilöihin tai tapahtumiin keskittyvinä sarjoina: Rincewind-kirjat (Magian väristä alkaen), noitakirjat (alkaen kirjasta Johan riitti!), Kuolema-kirjat (Mort), vartiostokirjat (Vartijat hoi!), itsenäiset kirjat kuten Pyramidit ja Pienet jumalat sekä teollisen vallankumouksen alkaminen (Elävät kuvat). Jotkut lukevat Kiekkomaailmoja mieluiten alkukielellä, sillä sanaleikkejä on vaikea kääntää. Ensimmäisten 26 Kiekkomaailma-kirjojen kansikuvat teki Josh Kirby teokseen Aikavaras (2001) saakka. Kirbyn kuoleman jälkeen kannet on tehnyt Paul Kidby.
Britanniassa on tehty kolme kaksiosaista tv-elokuvaa Kiekkomaailma-kirjojen pohjalta: Valkoparta Karjupukki (2006), Magian väri (2008) ja Posti kulkee (2010). Muihin Pratcehttin teoksiin kuuluu muun muassa yhdessä Neil Gaimanin kanssa kirjoitettu Hyviä enteitä (1990). Suuren osan kirjoitustyöstä teki Pratchett, koska Gaiman oli kiireinen Sandman-sarjakuvan vuoksi. Kirjan ideat olivat molempien kirjoittajien.
Ottaessaan vastaan Carnegie-mitalin Pratchett sanoi viitaten J. K. Rowlingin Harry Potter -kirjoihin ja J. R. R. Tolkienin Sormusten herraan: ”Fantasia ei ole vain velhoja ja hassuja sauvoja. Se on maailman näkemistä uusista näkökulmista”.
Kiekkomaailma
1. Magian väri (1983)
2. Valon tanssi (1986)
3. Johan riitti! (1987)
4. Mort (1987)
5. Velhous verissä (1988)
6. Noitasiskokset (1988)
7. Pyramidit (1989)
8. Vartijat hoi! (1989)
9. Eric (1990)
10. Elävät kuvat (1990)
11. Viikatemies (1991)
12. Noitia maisemissa (1991)
13. Pienet jumalat (1992)
14. Herraskaista väkeä (1992)
15. Vartiosto valmiina palvelukseen (1993)
16. Elävää musiikkia (1994)
17. Kiintoisia aikoja (1994)
18. Naamiohuvit (1995)
19. Savijaloilla (1996)
20. Valkoparta Karjupukki (1996)
21. Pojat urhokkaat (1997)
22. Viimeinen manner (1998)
23. Carpe jugulum (1998)
24. Maanalainen elefantti (1999)
25. Totuuden torvi (2000)
26. Aikavaras (2001)
27. The Last Hero (2001, kuvitettu pienoisromaani, ei suomennettu)
28. Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät (2001, nuortenkirja)
29. Yövartiosto (2002)
30. Vapaat pikkumiehet (2003, nuortenkirja)
31. Hirmurykmentti (2003)
32. Posti kulkee (2004)
33. Tähtihattu (2004, nuortenkirja)
34. Muks! (2005)
35. Talventakoja (2006, nuortenkirja)
36. Lyödään rahoiksi (2007)
37. FC Akateemiset (2009)
38. Keskiyö ylläni (2010, nuortenkirja)
39. Niistäjä (2011)
40. Täyttä höyryä (2013)
41. Paimenen kruunu (2015, nuortenkirja)
Bromeliad-trilogia
1. Suuri ajomatka (1989)
2. Louhoksen valtiaat (1990)
3. Yläilmoissa (1990)
Muut suomennetut teokset
Tosikissa ei kirppuja kiroile (1989, yhdessä Gray Jolliffen kanssa)
Hyviä enteitä (1990, yhdessä Neil Gaimanin kanssa)
Valtio (2008, nuortenkirja)
Viemärin valtias (2008, nuorten aikuisten kirja)
Suomennetut novellit
”Julmuuden teatteri” (1993), Kuolema ja sen jälkeinen (2002).
Lähteitä
Petri Hiltunen & Jukka Laajarinne: Terry Pratchett. Legolas 2/1993.
Mervi Koski: Ulkomaisia nuortenkertojia. BTJ, 2001.
Ulkomaisia fantasiakirjailijoita. Toimittanut Vesa Sisättö. BTJ, 2003.
Olen yllättynyt siitä, että Dodgeria ei ole vieläkään suomennettu, eikä sitä löydy Kariston kevätesitteestä. Mahtavasta Morriksesta lähtien kaikki Pratchettin nuortenkirjat on käännetty nopeasti, ja oletin Dodgerin kuuluvan Kariston päättyvän vuoden julkaisuohjelmaan. Itse pidin Dodgerista enemmän kuin Nationista (Valtio), jos tällaisen vetailun haluaa tehdä.
Noh, aletaan odottelemaan tuota seuraavaa nuortenkirjaa, joka ei ole nuortenkirja vai mikä onkaan, en ole siitä Jussin kommentia enempää kuullut..
Minulla on vieläkin Raising Steam lukematta. Se ilmaantui viime lokakuussa paikallisen kirjaston tietokantaan, ja jätin heti ennakkovarauksen. Kirja on yhä tilauksessa - varauksia on jonossa neljä. Ehkä pitäisi mennä tiskiltä kysymään, mikä kestää...
Olen nähnyt negatiivisia kommentteja Raising Steamista, mutta toisaalta SFX-lehti antoi arvosanaksi täydet viisi tähteä, ja Amazonissa käyttäjäkeskiarvona on 4,3 tähteä. Kirja ilmestyy Yhdysvalloissa vasta maaliskuussa, jenkkikansi näyttää tältä.
Going Postal on yksi Pratchett-suosikeistani, joten odotan innokkaana uutta Moistin seikkailua. Minä en ole vielä huomannut tason romahdusta sairauden takia. Snuff ei ollut Discworldiä paremmasta päästä, mutta pidin siitä kuitenkin enemmän kuin edellisestä Vimes-romaanista Thud!.
Ensi syksynä on luvassa esseekokoelma A Slip of the Keyboard, mutta viidennen Tiffany-kirjan julkaisuajasta tai nimestä ei ole vielä tietoa. Lainauksia viralliselta keskustelufoorumilta marras-joulukuun vaihteesta:
I JUST had chat with Terry and he writing the next book a Tiffany one and there will be more Discwold ones.
On a sadder note he did say there would be a few more until he died, he was quite stoic about saying that.
Stephen Baxter laati esseen The Long Earth -sarjan kirjoittamisesta. Alun perin osia piti olla vain kaksi, ja jälkimmäisen nimi olisi ollut The Long Mars. Suunniteltu ensimmäinen kirja jaettiin kahtia (Pitkä Maa ja Pitkä sota), mikä selittää sen, miksi avausosa tuntui vähän johdannolta ja päättyi hyvin avoimeen lopetukseen.
So Book 1 split into two, and Book 2 was pushed back to become a Book 3. And as we discussed how we would explore the ultimate meaning of the Long Earth Universe, Books 4 and 5 shivered into existence...
Perjantaina Yle Areenaan tulee katsottavaksi kaksiosainen Magian väri -adaptaatio.
Saatan kuitenkin katsoa tuon. On siitä sen verran aikaa...
Toivon että Yle Areena laittaa myös Going Postalin. No täytyy vain toivoa ja katsoa nuo :D
Kiitos ja Anteeksi
Luin eilen loppuun The Long Marsin, joka oli valitettavasti sarjan heikoin osa tähän mennessä. Kirjasta sai vaikutelman, että Pratchettillä oli siinä selvästi pienempi rooli kuin kahdessa edellisessä, ja että kirjoittamisen oli hoitanut lähes kokonaan Stephen Baxter. En tiedä totuutta asiasta. Juoni ei myöskään ollut yhtä kiinnostava kuin aiemmissa osissa ja tuntui liikaa vanhan toistolta. Ei varmaan uskalla toivoa, että sarjan lopuissa kirjoissa päästäisiin The Long Warin tasolle.
FC Akateemiset
Kiekkomaailma osa 32
Ilmestymisvuosi 2009
Karisto
Sivuja 448
Minun täytyy aivan ensimmäiseksi tunnustaa, että Terry on yksi niistä maailman harvoista kirjailijoista joiden hämmästyttävää taitoa todella kadehdin ja joka on yksi parhaista esikuvistani kirjallisessa maailmassamme omassa lajissaan. Hän on niitä kirjailijoita, joiden esimerkkiä ilolla seuraten haluan aina tehdä parhaani kaikessa minkä julkaisen, etten koskaan julkaisisi mitään huonoa mitä saattaisin joutua häpeämään, kuten ei Terrykään julkaise. Mitään huonoa ei julkaista, se on periaate, josta jokaisen kirjailijan pitäisi pitää kiinni pahimmassakin rahapulassa ja siinä Terry on loistava, loistava esimerkki kaikille.
Tämä kirja on jo 32 osa Kiekkomaailma -sarjaa ja jälleen se on niin taidokas kirja että henkeä salpaa. Ja jokaikinen tähänastinen Terryn Kiekkomaailma -sarjan kirja on ollut aivan yhtä taidokas. Siinä sitä on esimerkkiä muille kirjailijoille. En voi ymmärtää miten joku osaa luoda tällaisen maailman, kirjoittaa niin monta osaa tällaista täydellistä tarinaa.
Epäilen aina silloin tällöin itsekseni, että Terryn täytyy olla avaruusolio, maan päälle eksynyt korkeampi olento. Ei hän voi olla ihminen. Voiko yksi ainoa ihminen olla niin älykäs, niin hauska ja niin lahjakas kirjoittaja, että kykenee luomaan tällaista kirjallista täydellisyyttä kerta toisensa jälkeen ja vieläpä niin helpon tuntuisesti ettemme me muut alemmat olennot milloinkaan kykene samaan vaikka kuinka yrittäisimme? Mutta minä yritän vaikka epäilenkin etten milloinkaan saavuta samaa taidokkuutta. Yritän silti, sillä jos yksi kykenee siihen, muiden on pyrittävä samaan taitoon vaikka se mahdotonta olisikin.
[Spoileri - klikkaa]Mutta mennäänpä itse tarinaan. Minua itseäni ei tarinan pääosassa ollut urheilun maailma niinkään kovin paljon kiinnosta vaikka se olikin jälleen kerran Terrylle ominaiseen tapaan täydellisesti pienintäkään yksityiskohtaa unohtamatta hauskasti ja erittäin terävästi kuvattu.[Spoileri - klikkaa]
Niin pätevän lääkärin kuin on mahdollista saada tässä henkisesti täysin tuppukyläksi luokiteltavaksi joka on kylläkin vuosien saatossa kasvanut ulkoisesti rakennuksiltaan joskaan ei sisäisesti hitustakaan suurimman osan kylän onnettomien asukkaiden asenteilta, vakaan skitsofrenia-diagnoosin jo monta monituista vuotta sitten saaneena, minusta tarinassa olikin kiehtovinta yhden, sanoisinko jopa tärkeimmän henkilön eli Nuttin tarina. Hänen tarinansa jäi todella mieleeni ja antoi ajattelemisen aihetta pitkäksi aikaa. Toivon todella, että moni muukin ajattelisi asiaa ja ehkäpä jopa tarkistaisi omia asenteitaan meitä kummajaisia kohtaan.
Annan omalla arvosteluasteikollani tälle kirjalle täydet 10 pistettä ja se on joka pisteen arvoinen. Tarinan ääni, sielu ja henki oli tällä kertaa Terryn kirjojen tavanomaistakin tasoa mielenkiintoisempi ja sitä kuunteli hyvin tarkasti ja harkiten sekä tietysti myös suureksi ilokseen.
Olen päätynyt jälleen kirja-arvosteluideni suhteen uuteen kohtaan nimenomaan juuri fantasiakirjojen kohdalla. Koska yksi, älkääkä kysykö miksi, koska ainoa selitykseni on, että se vain on minusta hauskaa ja mielenkiintoista, vakaista elämäntehtävistäni on kartoittaa ja järjestää kaikki maailman taikuuden lajit talteen, niin olen päättänyt miettiä kaikkien lukemieni fantasiakirjojen taikuutta vielä erikseen omana kohtanaan näissä vaatimattomissa kirja-arvosteluissani.
Terryn Kiekkomaailman taikuus on minusta niin yksinkertaista kuin on mahdollista. Sitä ei ole mitenkään suuresti paisuteltu eikä ylenmäärin koristeltu eikä se ole Kiekkomaailmassa mikään epätavallinen juttu. Sitä joko on tai sitten ei. Kiekkomaailman taikuus on itsessään syvällä tässä maailmassa, se on yksi tämän maailman pysyvä osa eikä siinä ole mitään suuren ihmettelemisen aihetta tämän maailman asukkaille. Taikuus on tavallista tässä maailmassa.
Sitten on vuorossa kirjan ilmestymisvuosi joka on vuosi 2009 ja mitä minä itse siitä erikseen vielä muistan. Katsotaanpa, se oli tosiaan sitä aikaa kun aloin olla jo kohtuullisessa kunnossa sitä edeltävän viimeisimmän pahan sairastumisjaksoni jälkeen. Kun olin jo alkanut löytää jonkinlaisen mielenrauhan ja tasapainon elämääni ja se oli muistaakseni tosiaan myös se vuosi kun aloin aivan ensimmäisiä kertoja todella pohtia sairauttani tarkemmin ja myöskin kokeilla kirjoittaa toisella tavalla, jonka sitten myöhemmin hylkäsin epäonnistuneena kokeiluna.
Sitten mietin kirjan kantta. Minä olen aina rakastanut Terryn kirjojen kansikuvia mikä on aika hassua. Minä joka yleensä rakastan kaikkea mikä sointuu kaikessa toisiinsa, on harmonista ja kaunista aika perinteisessä mielessä, rakastan näitä hassuja kansia joita ei voi perinteiseksi missään mielessä sanoa. Yleensä kun saan käsiini uuden Terryn kirjan niin minulta menee varmaan ainakin 5 minuuttia kun tutkin tarkasti kansikuvaa, joskus kauemminkin.
Ja tähän loppuun henkilökohtainen tervehdykseni itselleen Terrylle. Minä palvon sinua koko pienen sydämeni voimalla, olen ikuisesti fanisi ja seuraan uskollisesti omalla tavallani viitoittamallasi tiellä. Kiitos, että olet olemassa ja kirjoitat.
Raising Steam ei myös ihan vastannut odotuksia. Erittäin loistava kertomus ja edelleen erottuu kirkkaasti edukseen muun fantasian joukosta, mutta siinä oli välillä sellaista tuntua mitä käsikirjoitusten varhaisissa versioissa usein. Pari ylimääräistä editointikierrosta olisi voinut tehdä hyvää.
Minäkin odotan muuten innolla tuota Watch -tv-sarjaa, kunpa se vain nyt ei jumittuisi tuotantohelvettiin. ;____;
Ja onko tuosta Watch tv-sarjasta mitään tietoa ?
- Risingshadow
- Keskustelut
- Lukusali
- Terry Pratchett