Terry Pratchett
Terry Pratchett (1948–2015) oli Britannian suosituimpia kirjailijoita. Hänen humoristiset Kiekkomaailma-kirjansa ovat vuodesta 1983 alkaen tulleet tunnetuiksi ympäri maailman. Niiden lisäksi Pratchett julkaisi joukon lastenkirjoja. Pratchett loi omaperäisen kirjallisuudenlajin, jossa aineksina ovat seikkailutarina, parodinen huumori, fantasia sekä elämän ja todellisuuden ilmiöiden pohdinta. Terry Pratchettin teoksia on myyty 85 miljoonaa kappaletta. 2000-luvulla hän oli Britannian toiseksi luetuin kirjailija. Vuonna 1998 Terry Pratchett palkittiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan jäsenyydellä palveluksistaan maansa kirjallisuudelle. Pratchett sai elämäntyöstään World Fantasy -palkinnon vuonna 2010.
Lue lisää ...
Terry Pratchett syntyi Beaconsfieldissa, joka sijaitsee Lontoosta länteen. Omaksi koulukseen Pratchett mainitsi Beaconsfieldin julkisen kirjaston. Hän harrasti tähtitiedettä ja suunnitteli siitä uraa, mutta matemaattiset taidot puuttuivat. Jäljelle jäi kuitenkin kiinnostus tieteiskirjallisuuteen. Pratchett meni opiskelemaan teknilliseen lukioon, mutta siirtyi 17-vuotiaana työhön paikalliseen lehteen. Iltaisin hän opiskeli toimittajaksi ja suoritti englannin kielen opintoja. Pratchett toimi 15 vuotta eri paikallislehtien toimittajana, kunnes pestautui vuonna 1980 tiedottajaksi suureen energiayhtiöön. Siellä hänen vastuullaan oli muun muassa kertoa neljän ydinvoimalan virhetoiminnoista. Pratchett oli etsinyt rauhallista työtä, mutta tiedottaminen ydinvoimasta ei kuulunut kaikkein helpoimpiin tehtäviin, sillä vain vuotta aikaisemmin oli sattunut Harrisburgin ydinvoimalaonnettomuus. Pratchett kertoi, että hän olisi voinut kirjoittaa kokemuksistaan kirjan, mutta kukaan ei uskoisi sitä todeksi.
Päätoiminen kirjailija Pratchett oli vuodesta 1987. Hän julkaisi jopa kahden kirjan keskimääräisellä vuositahdilla. Terryn perheeseen kuuluivat vaimo Lyn ja toimittajatytär Rhianna. Terry Pratchett mainitsi harrastuksikseen kirjoittamisen, kävelemisen, tietokoneet ja elämän. Hän piti mielellään suuria mustia hattuja. Pratchett oli kiinnostunut myös luonnonhistoriasta ja hän piti talossaan tähtitieteellisten välineiden lisäksi kasvihuonetta täynnä lihansyöjäkasveja. Hän tuki myös orankien suojelua. Pratchett oli uskonnotonta elämänkäsitystä edustavan Britannian humanistiyhdistyksen jäsen.
Pratchett sai British Science Fiction -palkinnon 1989 ja parhaan fantasiaromaanin Locus-palkinnon 2008. Kolme Tiffany Särkysestä kertovaa kirjaa ovat saaneet parhaan nuortenkirjan Locus-palkinnon. Vuonna 2002 Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät sai Carnegie-lastenkirjapalkinnon. Yliopistojen kunniatohtoruuksia Pratchettilla oli kahdeksan. Vuonna 2007 Pratchettilla todettiin Alzheimerin tauti. Sen jälkeen hän teki paljon työtä lisätäkseen tietoa sairaudesta ja lahjoitti varoja sen tutkimukseen. Pratchett menehtyi kotonaan maaliskuussa 2015 66-vuotiaana.
Pratchettin varhaisimmat innoittajat olivat Kenneth Grahamen Kaislikossa suhisee sekä Isaac Asimovin ja Arthur C. Clarken tieteiskirjat. Hänen kirjallisia vaikuttajiaan ovat olleet P. G. Wodehouse, Tom Sharpe, Jerome K. Jerome, G. K. Chesterton ja Mark Twain. Pratchettin kirjat on harvoin jaettu lukuihin, koska hänen mukaansa elämä ei tapahdu luvuittain, eivät myöskään elokuvat. Pratchett piti rikoskirjallisuudesta, mikä ilmenee hänen vartiosto-aiheisissa kirjoissaan. Hän oli ainoa lapsi ja hänen hahmonsa ovat usein vailla sisaruksia. ”Kirjallisuudessa ainoat lapset ovat niitä kiinnostavia.”
Kiekkomaailma-sarjan tapahtumat sijoittuvat litteään fantasiamaailmaan, joka liikkuu avaruudessa eteenpäin neljän jättiläiselefantin selässä. Elefantteja kuljettaa valtava A’Tuin-kilpikonna. Kilpikonnan kannattama maailma löytyy intialaisesta, kiinalaisesta ja irokeesien tarustosta. ”Se, että huumori on vahvasti mukana tulee minulta aivan luonnollisesti, en ole pyrkinyt sitä sinne laittamaan, se vain on kirjoitustyylini.” Kiekkomaailman Ankh-Morpork on kansainvälinen kaupunki, jossa väistämättä tulevat esiin erilaiset yhteiskunnalliset kysymykset. Pratchett piiskaa poliittisia ryhmittymiä ja vallankäyttöä. Kuolemakin joutuu ihmettelemään sitä, että ihmiset tekevät lyhyen elämänsä niin vaikeaksi.
Kiekkomaailman kirjat ovat itsenäisiä tarinoita. Erityistapauksena toinen Kiekkomaailma-kirja (Valon tanssi) on jatko-osa ensimmäiselle (Magian väri). Tässä teoskaksikossa Pratchettin tyylinä on vielä selkeästi fantasiaparodia. Alla listatut kirjat on numeroitu alkuperäisessä ilmestymisjärjestyksessä, jonka kirjailija on vahvistanut olevan myös tapahtumajärjestys. Kirjojen sisäinen aika seuraa suurin piirtein oikeaa aikaa ja henkilöhahmot ikääntyvät samassa suhteessa. Kirjat voi lukea myös tiettyihin päähenkilöihin tai tapahtumiin keskittyvinä sarjoina: Rincewind-kirjat (Magian väristä alkaen), noitakirjat (alkaen kirjasta Johan riitti!), Kuolema-kirjat (Mort), vartiostokirjat (Vartijat hoi!), itsenäiset kirjat kuten Pyramidit ja Pienet jumalat sekä teollisen vallankumouksen alkaminen (Elävät kuvat). Jotkut lukevat Kiekkomaailmoja mieluiten alkukielellä, sillä sanaleikkejä on vaikea kääntää. Ensimmäisten 26 Kiekkomaailma-kirjojen kansikuvat teki Josh Kirby teokseen Aikavaras (2001) saakka. Kirbyn kuoleman jälkeen kannet on tehnyt Paul Kidby.
Britanniassa on tehty kolme kaksiosaista tv-elokuvaa Kiekkomaailma-kirjojen pohjalta: Valkoparta Karjupukki (2006), Magian väri (2008) ja Posti kulkee (2010). Muihin Pratcehttin teoksiin kuuluu muun muassa yhdessä Neil Gaimanin kanssa kirjoitettu Hyviä enteitä (1990). Suuren osan kirjoitustyöstä teki Pratchett, koska Gaiman oli kiireinen Sandman-sarjakuvan vuoksi. Kirjan ideat olivat molempien kirjoittajien.
Ottaessaan vastaan Carnegie-mitalin Pratchett sanoi viitaten J. K. Rowlingin Harry Potter -kirjoihin ja J. R. R. Tolkienin Sormusten herraan: ”Fantasia ei ole vain velhoja ja hassuja sauvoja. Se on maailman näkemistä uusista näkökulmista”.
Kiekkomaailma
1. Magian väri (1983)
2. Valon tanssi (1986)
3. Johan riitti! (1987)
4. Mort (1987)
5. Velhous verissä (1988)
6. Noitasiskokset (1988)
7. Pyramidit (1989)
8. Vartijat hoi! (1989)
9. Eric (1990)
10. Elävät kuvat (1990)
11. Viikatemies (1991)
12. Noitia maisemissa (1991)
13. Pienet jumalat (1992)
14. Herraskaista väkeä (1992)
15. Vartiosto valmiina palvelukseen (1993)
16. Elävää musiikkia (1994)
17. Kiintoisia aikoja (1994)
18. Naamiohuvit (1995)
19. Savijaloilla (1996)
20. Valkoparta Karjupukki (1996)
21. Pojat urhokkaat (1997)
22. Viimeinen manner (1998)
23. Carpe jugulum (1998)
24. Maanalainen elefantti (1999)
25. Totuuden torvi (2000)
26. Aikavaras (2001)
27. The Last Hero (2001, kuvitettu pienoisromaani, ei suomennettu)
28. Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät (2001, nuortenkirja)
29. Yövartiosto (2002)
30. Vapaat pikkumiehet (2003, nuortenkirja)
31. Hirmurykmentti (2003)
32. Posti kulkee (2004)
33. Tähtihattu (2004, nuortenkirja)
34. Muks! (2005)
35. Talventakoja (2006, nuortenkirja)
36. Lyödään rahoiksi (2007)
37. FC Akateemiset (2009)
38. Keskiyö ylläni (2010, nuortenkirja)
39. Niistäjä (2011)
40. Täyttä höyryä (2013)
41. Paimenen kruunu (2015, nuortenkirja)
Bromeliad-trilogia
1. Suuri ajomatka (1989)
2. Louhoksen valtiaat (1990)
3. Yläilmoissa (1990)
Muut suomennetut teokset
Tosikissa ei kirppuja kiroile (1989, yhdessä Gray Jolliffen kanssa)
Hyviä enteitä (1990, yhdessä Neil Gaimanin kanssa)
Valtio (2008, nuortenkirja)
Viemärin valtias (2008, nuorten aikuisten kirja)
Suomennetut novellit
”Julmuuden teatteri” (1993), Kuolema ja sen jälkeinen (2002).
Lähteitä
Petri Hiltunen & Jukka Laajarinne: Terry Pratchett. Legolas 2/1993.
Mervi Koski: Ulkomaisia nuortenkertojia. BTJ, 2001.
Ulkomaisia fantasiakirjailijoita. Toimittanut Vesa Sisättö. BTJ, 2003.

Kovakantisuus on hieno juttu, koska aiempi suomennos oli nidottu. Mutta se on todella ikävää, että kirjassa käytetään tv-sarjakantta. Ainakaan minä en haluaisi tällaista omaan hyllyyn. Mutta Jalavalle tietenkin isot kehut siitä, että Hyviä enteitä on kohta jälleen saatavilla suomeksi vuosien odotuksen jälkeen. Kansikuvasta näkee, että romaanin alaotsikko on "Noita Agnes Nutterin tarkat ja huvittavat ennustukset". Aiemmassa laitoksessa käytettiin suomennosta "Noita Agnes Nutterin Hienot ja Oikeat Ennustukset".
Olen lukenut Hyviä enteitä vain kerran suomeksi, joskus 90-luvun loppupuolella. Minulle on jäänyt muistikuva, että käännös oli oikein onnistunut. Suomentaja on Marja Sinkkonen, joka käänsi myös seitsemän Kiekkomaailma-romaania. Näistä ensimmäinen on Viikatemies, ja viimeinen Johan riitti! En olisi uskonut, että Jalava halusi uuden suomennoksen. Mutta onhan se mahdollista, että Sinkkosen käännöksessä on oikeasti puutteita. Luin kirjan muutama vuosi sitten alkukielellä, ja englanninkielinen kovakantinen Good Omens löytyy kokoelmastani.
EDIT: Adlibriksesta löytyy nyt kirjan esittelyteksti:
Maailmanloppu tulee lauantaina. Ensi lauantaina. Juuri ennen päivällisaikaa, kirjoittaa noita Agnes Nutter täsmällisissä ennustuksissaan.
Tämä ei miellytä demoni Crowleyta ja hänen vanhaa "vihamiestään" enkeli Aziraphalea, joiden mielestä maan päällä on oikeastaan aika mukavaa. Mutta miten estää maailmanloppu?
No, siten että pysäyttää ilmestyskirjan ratsastajat, kohtaa noitia metsästävän armeijan ja nitistää itse antikristuksen. Joka on mitä miellyttävin yksitoistavuotias nuorimies. Ja joka on hieman yllättäen joutunut hukkaan...
Hyviä enteitä on fantasiakirjallisuuden supertähtien Neil Gaimanin ja Terry Pratchettin vuonna 1990 kirjoittama ratkiriemukas maailmanlopun visio, koominen ilmestyskirja, joka on noussut maailmanlaajuisesti kulttimaineeseen. Jalava julkaisi kirjan ensimmäisen kerran vuonna 1992 – nyt ilmestyvä teos on kokonaan uusi suomennos, jonka tekee palkittu kääntäjä Mika Kivimäki.
Kirjassaan Gaiman ja Pratchett irvailevat maailman menoa häpeämättömästi ja – liki 30 vuoden jälkeenkin – kutkuttavan osuvasti. Keväällä 2019 Amazon Prime -suoratoistopalvelussa ilmestyi kirjasta tehty televisiosarja Good Omens.
Ostin äsken kaksi hyväkuntoista kovakantista Pratchettin kirjaa Huuto.netistä: A Slip of the Keyboard ja Mrs. Bradshaw's Handbook. Ensimmäinen on esseekokoelma, jälkimmäinen ohut liitännäiskirja Raising Steamiin. Hinnaksi tuli postikulut mukaanlukien 20 euroa. En ole kumpaakaan vuonna 2014 ilmestynyttä teosta lukenut.
Siitä lähtien, kun ostin viime lokakuussa The Amazing Maurice and His Educated Rodentsin käytettynä pokkarina, olen omistanut kaikki muut Discworld-romaanit englanninkielisinä paitsi yhden: Carpe Jugulumin. Aina välillä mieltä on kaihertanut, että yksi puuttuu kokoelmastani... Ostin sitten viime viikolla kirjan CDONista. Valitsin "The Discworld Collector's Library" -sarjassa julkaistun kovakantisen laitoksen. Hyödynsin CDONin 15 prosentin alennuskoodin, ja Carpe Jugulumin hinnaksi tuli vähän alle 15 euroa. Tilasin samalla myös erään toisen kirjan viitosella, jotta summa meni sen rajan yli, ettei tarvinnut maksaa toimituksesta.
Olen sanonut ketjussa, etten halua Pratchettin kirjoja Collector's Libraryssä julkaistuina versioina. Nämä ovat normaaleja kovakantisia pienempikokoisia, kansipaperi puuttuu ja ulkoasu on aivan uusi. Mutta rupesin miettimään, että olisi kuitenkin kiva omistaa yksi tällainen. Minulla kun on yksi sidottu amerikkalaislaitos brittiversioiden keskellä, yksi amerikkalaispokkari brittipokkareiden seassa, yksi mustakantinen ns. aikuispokkari ja yksi tv-sarjakannellinen pokkari (yhteislaitos The Colour of Magicistä ja The Light Fantasticistä). Joten miksei joukkoon mahtuisi myös yksi Collector's Libraryn versio? Lisäksi kun Discworld-kirjoja ostaa uutena verkkokaupasta, niin Collector's Libraryn kovakantiset kirjat ovat vain vähän pokkareita kalliimpia. Kaikki Discworld-pokkarini olenkin hankkinut käytettyinä pikkurahalla (Pyramidsin nappasin ilmaisena kirjaston vaihtokärrystä).
Englanninkielinen Discworld-kokoelmani on periaatteessa nyt valmis. Mutta tavoitteenani on vaihtaa käytetyt pokkarit alkuperäisiin kovakantisiin laitoksiin, jos näitä tulee vastaan kohtuulliseen hintaan.
Ensimmäistä Discworld-kirjaa mainostettiin aikoinaan lehdessä näin:

The terrific first novel in The City Watch Discworld sequence – soon to be a BBC television show – now illustrated by Paul Kidby! With twelve full-colour illustrations and more pencil drawings inside, this is the ultimate edition of a much-loved Pratchett classic.Kansikuva:

JussiEnglanninkielinen Discworld-kokoelmani on periaatteessa nyt valmis. Mutta tavoitteenani on vaihtaa käytetyt pokkarit alkuperäisiin kovakantisiin laitoksiin, jos näitä tulee vastaan kohtuulliseen hintaan.Ostin viime lauantaina antikvariaatista Night Watchin hyväkuntoisena kovakantisena versiona kahdeksalla eurolla. Täytyy hankkiutua eroon ennestään omistamastani pokkarista. Nyt minulla on hyllyssä kaikki Vartiosto-alasarjan kirjat kovakantisina englanninkielisinä, kolme ensimmäistä kokoomateoksena.
JussiEsittelytekstissä vedetään yhteys tv-sarjaan:Tuohan liippaa jo väärää mainontaa, jos sarja on yhtä kaukana kirjoista kuin miltä nyt näyttää... :lol: Mutta muuten mukavaa, että ainakin tässä tapauksessa kustantaja on tajunnut ettei TV-sarjakansiin kannata lähteä ja koittaa sen sijaan saada huomiota kirjoille itselleen.The terrific first novel in The City Watch Discworld sequence – soon to be a BBC television show – now illustrated by Paul Kidby! With twelve full-colour illustrations and more pencil drawings inside, this is the ultimate edition of a much-loved Pratchett classic.
No, tiedä häntä, päätös julkaisusta on tietenkin tehty jo ennen kuin kukaan tiesi TV-sarjan tarkasta sisällöstä, ja lopputulos tuli varmaan kustantajallekin epämieluisana yllätyksenä jos siellä ajateltiin että uuden laitoksen saa kätevästi markkinoitua sarjan siivellä. En itse henkilökohtaisesti välitä kuvitetuista laitoksista, mutta eiköhän tuo paikkansa löydä, varsinkin Kidbyn kuvituksilla. Pratchett ei kai itse kokenut että Kidbyn Vimes vastaisi hänen omaa mielikuvaansa, mutta muutenhan kuvat ovat vanhoja kansia uskollisempia tekstille.
On what would have been the late Discworld creator’s 72nd birthday, Terry Pratchett’s production company Narrativia has announced a new development deal to create “truly authentic… prestige adaptations that remain absolutely faithful to [his] original, unique genius”.Mitään tarkempia yksityiskohtia ei ole tiedossa. Ei edes se, mitä kirjoja aiotaan sovittaa.
The deal will see Motive Pictures and Endeavor Content team up with Narrativia, which Pratchett launched in 2012, to make several series adaptations of the late author’s fantasy novels. There are currently no details of which books the partnership will tackle
“The spirit of this new alliance has been forged from a shared love of the source material and a commitment to create an epic series, which will kick off with some of the most iconic titles in Sir Terry’s fiercely incisive and satirical universe,” they said.Tämä tuskin voi olla tyypillinen tv-sarja, jollainen BBC American The Watchista on tulossa, sillä Kiekkomaailma-kirjoissa on usein täysin eri henkilöt. Jos siis pidetään lupaus ja ollaan absoluuttisen uskollisia alkutekstille, eikä lähdetä kehittämään synteesiä Kiekkomaailman eri alasarjoista. Voisikohan yhden romaanin sovittaa aina uskollisesti alle kymmenen jakson minisarjana? Aiemmin on tehty kolme kaksiosaista minisarjaa: Hogfather, The Colour of Magic ja Going Postal. Näistä viimeistä en ole nähnyt, koska sitä ei esitetty Ylellä, mutta kaksi ensimmäistä eivät olleet suoria adaptaatioita. Rajoitetun pituuden takia se ei olisi ollut edes mahdollista.
Pratchett’s daughter Rhianna, a co-director of Narrativia, said on Tuesday that Motive and Endeavor Content “perfectly share our vision” of what a Discworld screen adaptation should be.
“Discworld teems with unique characters, witty narrative and incredible literary tropes, and we feel these should be realised on screen in a form that my father would be proud of,” she said.
Wilkins, Narrativia’s managing director, said the new partnership meant that Discworld had “finally found its home”.
“The Discworld books are a huge source of joy to millions of readers, and rightly so; every paragraph, phrase and footnote was crafted with brilliance and flair and we are committed to bringing Terry’s world to the screen with the respect and care it deserves,” he said.
Tv-sovitusten luvataan alkavan joillakin Pratchettin ikonisimmilla kirjoilla. Jos vaikka aluksi kuvataan Mort, ja sitten perään Noitasiskokset, täytyy näyttelijät vaihtaa kokonaan (paitsi Kuolema). Onkohan niitä jo kerran kuvattuja kirjoja tarkoitus filmatisoida uudestaan? Jos Rincewind halutaan ottaa mukaan, niin on kai pakko aloittaa Magian värillä. Voisi luulla, että tässä uudessa projektissa ei voida sovittaa vartiosto-romaaneja, sillä BBC Americalla on oikeudet niihin.
Wilkins denied the new deal was in response to Narrativia’s dissatisfaction with The Watch. “Though Narrativia retain an executive producer credit in The Watch, they have no creative involvement in the project. However, they of course wish The Watch all the best.”
Motive Pictures chief executive Simon Maxwell called the Discworld universe a national treasure. “Together we will produce shows that will be loved by millions of Discworld fans worldwide, whilst also opening up Sir Terry Pratchett’s epic creations and legacy to new audiences,” he said.
Mutta tämähän on hieno uutinen, vaikka suhtaudun silti varovaisesti sillä kuten aiemmin jo todettu, Pratchettin kirjat ovat hankalia filmattavia.
JussiVoisi luulla, että tässä uudessa projektissa ei voida sovittaa vartiosto-romaaneja, sillä BBC Americalla on oikeudet niihin.Tämä olisi kyllä huutava vääryys, sillä eihän BBC America oikeasti edes filmaa Pratchettin Vartiosto-kirjoja. Jos tuon projektin takia emme saa eräiden parhaiden kirjojen filmatisointeja niin pah. Sen hyväksyn että niistä voi tehdä vaikka mitä versioita jos haluaa, mutta jos se vie kirjojen kaikki filmausoikeudet niin ettei uskollisempaa sovitusta enää voi tehdä niin pah.
Minä en tuollaista kovakantista tv-sarjakannellista versiota haluaisi omaan hyllyyn. Hyväksyn elokuva/tv-kannet pokkareissa, mutta en enää sidotuissa kirjoissa. Toisaalta en olisi muutenkaan ollut hankkimassa suomennosta, koska omistan Good Omensin ennestään kovakantisena englanninkielisenä.
EDIT: Kerrotaan vielä se, että aiemmassa viestissä mainitsemani Guards! Guards!:n kuvitetun laitoksen julkaisu on siirtynyt. Uusi ilmestymispäivä on 12. marraskuuta.
JussiEnglanninkielinen Discworld-kokoelmani on periaatteessa nyt valmis. Mutta tavoitteenani on vaihtaa käytetyt pokkarit alkuperäisiin kovakantisiin laitoksiin, jos näitä tulee vastaan kohtuulliseen hintaan.Olen hankkinut lisää kovakantisia, kokoelmani näyttää nyt tältä:


Edellisen viestin kirjoittamisen jälkeen olen ostanut käytettyinä alkuperäisinä kovakantisina Thief of Timen, Pyramidsin, Small Godsin, Maskeraden ja kuvitetun Ericin. Tilasin elokuussa Adlibriksesta Lords and Ladiesin ja Interesting Timesin uusina The Discworld Collector's Library -laitoksina. Lisäksi sain syntymäpäivälahjaksi kovakantisen kokoelmateoksen, joka sisältää kaksi ensimmäistä Discworld-romaania: The Colour of Magic ja The Light Fantastic.
Pokkareina omistan enää Sourceryn, Moving Picturesin ja The Amazing Maurice and His Educated Rodentsin. Sekä The Last Heron nidottuna. Mutta TLH:ta en aio vaihtaa kovakantiseen. Pehmeäkantinen versio on saman kokoinen, ja siihen Paul Kidby laati 16 sivullista uutta kuvitusta. En siis halua alkuperäistä sidottua laitosta, jossa on vähemmän kuvia.
Valokuvasta näkee, että omistan nyt myös Discworldin ulkopuolisen nuortenkirjan Nation kovakantisena. Ostin sen pari viikkoa sitten, hinnaksi tuli postikuluineen noin 11 euroa. Voisin vaihtaa Dodger-pokkarinkin kovakantiseen, mutta The Long Earth -sarjaa en kaipaa hyllyyni missään formaatissa.
Viimeksi uudelleenlukemani Pratchett on The Last Continent. Olin lukenut romaanin vain kerran aiemmin, lähes 20 vuotta sitten. TLC ei kuulu Discworld-suosikkeihini, mutta silti hyvä neljän tähden kirja. Interesting Times on minulle paras Rincewind-teos, eikä Australiasta huumoria repivä The Last Continent yllä samalle tasolle.
kytyTerry Pratchettista on tullut elämäkerta: The Magic of Terry Pratchett, kirjoittajana Marc Burrows. En ole itse vielä ehtinyt tutustua, mutta näkyy saaneen ihan hyviä arvioita.Kirja on muuten todella hyvä! Suosittelen lämpimästi jos aihe vähänkään kiinnostaa. Kirja keskittyy eniten Pratchettin uraan, eli kuten nimestäkin tietysti voisi päätellä, se on mielenkiintoinen ja vetävästi kirjoitettu katsaus Pratchettin kirjalliseen tuotantoon, siihen miten hänestä tuli kirjailija ynnä muihin asiaan liittyviin aiheisiin. Kovin syvälle Pratchettin henkilökohtaiseen elämään se ei siis mene, vaikka sitäkin aihetta tietysti löytyy (Marc Burrows ei koskaan tavannut Pratchettia livenä). Suosittelisin kirjaa oikeastaan mielelläni myös sellaisille, jotka eivät ole yhtäkään Pratchettin kirjaa lukeneet. Tunnen parikin ihmistä, jotka eivät halunneet tutustua tuotantoon koska käsite "fantasiasatiiri" pelotti heidät välittömästi pois ja käsitys oli että kirjat ovat pelkkää hölmöä ja vähän lapsellistakin fantasiahuumoria. Tekisi melkein mieli suositella kirjaa heillekin jos se vaikka selventäisi minua paremmin miksi kirjat ovat niin suosittuja - sen se nimittäin tekee erittäin hyvin - mutta ehken sitä tee sillä todennäköisesti he eivät haluaisi lukea tätä sen enempää kuin Pratchettin kirjojakaan... Itselläni tuli taas hinku kaivaa esiin muutama sellainen kirja, joiden lukemisesta on jo vierähtänyt aikaa. Jopa joku Rincewind-kirja, vaikka ne ovat jostain syystä olleet minulle aina vähiten mieleisiä. Johtunee ehkä kahdesta ensimmäisestä Kiekkomaailma-kirjasta, joita kukaan ei enää nykyään taida suositella aloittelijoille.
Kirjassa mainittiin myös, että joku Pratchettin livenä hyvin tuntenut on myös kirjoittamassa kirjaa, jonka lähestymistapa lienee kai sitten hieman eri kuin tässä. En vain millään muista kenestä oli kyse, ja vaikka kuinka yritin, en äsken löytänyt kirjasta sitä kohtaa missä asia mainittiin.
kytyItselläni tuli taas hinku kaivaa esiin muutama sellainen kirja, joiden lukemisesta on jo vierähtänyt aikaa. Jopa joku Rincewind-kirja, vaikka ne ovat jostain syystä olleet minulle aina vähiten mieleisiä. Johtunee ehkä kahdesta ensimmäisestä Kiekkomaailma-kirjasta, joita kukaan ei enää nykyään taida suositella aloittelijoille.Vaikka tykkään hahmosta, ovat Rincewindin seikkailut minulle heikoin Discworldin eri alasarjoista. Mutta kirjoista onnistunein, Interesting Times, on minusta erinomainen. Luin kolmisen vuotta sitten Rincewind-kirjoja toista kertaa. En silloin tarttunut The Last Continentiin, jonka luin uudestaan tänä vuonna, minkä edellisessä viestissäni mainitsin.
The Colour of Magic oli muistamaani huonompi, mutta The Light Fantastic muistikuviani parempi. Luin nämä peräjälkeen, ja minusta tasossa oli selvä hyppäys ylöspäin kahden kirjan välissä. Pidin Rincewind-uusintakieroksella The Light Fantasticista itse asiassa enemmän kuin Sourcerysta. Siitä huolimatta, että Sourcery tuntuu enemmän "oikealta" Discworld-romaanilta, ja siinä on vähemmän ensimmäisten kirjojen outouksia kuin TLF:ssa. Kyseessä kun on jo sarjan viides osa.
Minusta The Light Fantasticissa vain oli Sourcerya kiinnostavampi juoni, ja Rincewindin matkatoverit olivat siinä paljon parempia. Sinänsä Sourceryn idea oli ihan hyvä, ja kirjan aloitus sekä lopetus onnistuneita. Keskiväli ei sitten niinkään. Discworldin kannalta laajemmin Sourcery on tärkeä siinä, kuinka sen tapahtumat muuttavat Näkymättömän yliopiston velhot selkäänpuukottajista rauhallisemmiksi, ja tuovat Moving Picturesissa Ridcullyn uudeksi arkkikansleriksi.
Lisäksi Sourcery julkaistiin Mortin ja Wyrd Sistersin välissä, jotka ovat selvästi parempia kirjoja. Silti pidän Sourcerysta, ja antaisin sillekin arvosanaksi neljä tähteä viidestä. Löysin netistä tällaisen lainauksen:
Pratchett has commented that Sourcery is his least favorite book of the series, saying he wrote it out of pressure by fans to do another Rincewind book.
Edellisen viestini jälkeen olen saanut kovakantisen alkukielisen Discworld-kokoelmani valmiiksi. Ostin samalta ihmiseltä, joka tarjosi täällä Risingissa kirjoja, vielä Sourceryn ja Moving Pitcturesin kovakantisina. Molemmat ovat alkuperäisiä brittilaitoksia, ja sain ne edullisesti. Viime viikonloppuna tilasin toiselta myyjältä Tori.fissä The Amazing Maurice and His Educated Rodentsin sekä The Science of Discworld II: The Globen kovakantisina. Nämäkin ovat alkuperäisiä brittiversioita, hinta oli seitsemän euroa per kirja plus postikulut. Ostoksesta on niin vähän aikaa, että kyseiset kaksi teosta eivät ole vielä saapuneet. Hankin TSoD kakkosen, vaikken omista ykköstä. Olen kaikki neljä osaa lukenut kerran läpi, kirjastosta lainaamalla.
JussiInteresting Times voisi olla hyvinkin sopiva kokeiltavaksi. Pidin nuorempana kovasti The Light Fantasticista, varmaankin sen takia että se oli helposti lähestyttävä ja hauska. Muistan että se tuntui myös selvästi ensimmäistä kirjaa paremmalta, vaikka muistan senkin aikoinani lukeneeni ihan tyytyväisenä. Nykyään ensimmäisiin kirjoihin voisi tietenkin suhtautua akateemisella mielenkiinnolla, vaikka ne ovat niin erilaisia ja outojakin verrattuna kaikkeen mitä julkaistiin Equal Ritesin jälkeen. Olen miettinyt johtuuko Rincewind-kirjojen toimimattomuus (ainakin omalla kohdallani) juuri siitä, ettei hahmo oikein istu luontevasti myöhempään Kiekkomaailmaan, ja tuo liikaa mieleen alkupään parodia-ajat. Sinänsä se tuntuisi oudolta sillä muilla velhoilla ei ole samaa ongelmaa, mutta toisaalta Rincewind-kirjat on ilmeisesti kirjoitettu pitkälti vanhoille alkupään faneille, mikä varmasti vaikuttaa sisältöön jollain lailla vaikka formaatti olisikin uudempaa mallia.
Vaikka tykkään hahmosta, ovat Rincewindin seikkailut minulle heikoin Discworldin eri alasarjoista. Mutta kirjoista onnistunein, Interesting Times, on minusta erinomainen. Luin kolmisen vuotta sitten Rincewind-kirjoja toista kertaa. En silloin tarttunut The Last Continentiin, jonka luin uudestaan tänä vuonna, minkä edellisessä viestissäni mainitsin.
Ja ehkäpä pitäisi viimein saada luettua myös pari toistaiseksi lukematta jäänyttä Pratchettin ei-Kiekkomaailmakirjaa kuten Dodger ja Nation.
Minusta Pratchett toi Rincewindin ihan luontevaksi osaksi Näkymättömän yliopiston henkilökuntaa. Tämä tapahtui vasta suomentamattomissa The Science of Discworld -teoksissa, jotka ilmestyivät The Last Continentin jälkeen. Näissä on rinnakkain kaunokirjaosuuksia ja tietokirjalukuja. Varsinaisia Rincewind-romaaneja ei enää julkaistu, vaikka velholla on iso rooli niin ikään suomentamattomassa The Last Herossa (kuvitettu pienoisromaani).
kytyJa ehkäpä pitäisi viimein saada luettua myös pari toistaiseksi lukematta jäänyttä Pratchettin ei-Kiekkomaailmakirjaa kuten Dodger ja Nation.Minä olen molemmat lukenut vain kerran. Hyviä kirjoja, joille annoin kummallekin neljä tähteä tietokannassa. Kun Nation ilmestyi, se sai joiltakin innostuneen vastaanoton. Näin kommentteja tyyliin: "Yksi Pratchettin parhaista töistä" ja "Pratchettin paras kirja pitkiin aikoihin". En itse ollenkaan tällä tavalla vaikuttunut Nationista. Ehkä syynä oli se, että nuortenromaani ei sijoitu Kiekkomaailmaan. Nationia edeltäneet Making Money ja Wintersmith olivat minusta onnistuneempia kirjoja, samoin seuraajat Unseen Academicals ja I Shall Wear Midnight.
Teoksessa on mukana vahvasti hänen vakioaiheitaan - "ihmisarvoinen elämä, sivistys, uskonto, yksilön vastuu", kuten lipareessa sanotaan - ja Pratchett on tällä kirjalla selvästi halunnut sanoa paljon nuoremmille lukijoille sekä käsitellä aiheita itse. Moni tosin pitää kirjaa vähän tylsänä ja hidastempoisena. En tiedä kuvittelenko, mutta suuri osa tylsyyden maininneista tuntuu kovin nuorilta ja monet vanhemmat lukijat taas ovat tykännet kovasti. Onhan kirja ehkä tavallaan hieman vanhanaikainen nykynuorille, mutta se on pääsääntöisesti saanut niin paljon hyviä arvosteluja että pakkohan siellä on nuorisoakin olla joukossa.
Minusta kirja ei ollut lainkaan tylsä ja imaisin sen ihan tyytyväisenä, vaikka alkuun se tuntuikin valjulta Kiekkomaailmalta. Mutta sehän johtui varmaan siitä, ettei kirjan ollut edes tarkoitus olla pääsääntöisesti huumoria, vaikka sitäkin toki löytyy kuten Pratchettin kirjoista aina, vaikka aihe olisi synkempi (kuten Thud tai Night Watch). Ja siitä, että kirja on kaikesta vihaisuudestaan huolimatta aika seesteinen.
Syksyllä on siis mahdollista hankkia kaikki Discworld-romaanit alkukielisinä kovakantisina yhtenäisellä ulkoasulla (ensimmäistä kertaa historiassa). Poislukien kuvitettu The Last Hero. Minulla on jo hyllyssä kaikki kirjat kovakantisina, eikä kokoelman epäyhtenäisyys häiritse, mutta ehkä tämä innostaa joitakuita.
BBC American The Watch alkoi pyöriä, ja sitä on näytetty tähän mennessä kolme jaksoa. Olen iloisesti yllättynyt siitä, ettei britti- eikä amerikkalaiskustantamo julkaissut Pratchettin vartiosto-kirjoista uusia painoksia tv-sarjakansilla.
On myös mielenkiintoista nähdä miten eri lailla nyky(?)lukijat tulkitsevat tiettyjä kohtauksia tai hahmoja kuin mitä itse niitä lukiessa ymmärsin. Ajattelin esimerkiksi kääpiöiden kahinat lähinnä naisten oikeuksien kommentoinniksi sekä jatkoksi vitsille "mutta missä ovat naispuoliset kääpiöt?" En koskaan osannut tulkita että kyse olisikin transasioista. Monstrous regiment on kirjana huomattavasti selkeämmin aihetta käsittelevä.
Ei siitäkään ole kauaa kun näin kommentteja miten Kiekkomaailma-kirjat ovat täynnä kaikenlaista ongelmallista ja Pratchett oli hyvin epähienotunteinen lisätessään mainitut asiat kirjoihin, ja ainakin yksi tällainen kohtaus on nyt mainittu ihan päinvastaisena esimerkkinä. On vain hyvä asia jos kirjat nähdäänkin pääsääntöisesti toisin, sillä se mahdollistaa sen että uudet, ehkä nuoretkin lukijat voivat löytää ne. Ajattelin jo että ne olisivat jonkinlaista ummehtunutta menneiden ajan fantasiaa, johon nuoremmat eivät koske enää tikullakaan, vaikka niissä onkin humaani ja suvaitsevainen ote alusta loppuun.
On vain hyvä asia jos kirjat nähdäänkin pääsääntöisesti toisin, sillä se mahdollistaa sen että uudet, ehkä nuoretkin lukijat voivat löytää ne. Ajattelin jo että ne olisivat jonkinlaista ummehtunutta menneiden ajan fantasiaa, johon nuoremmat eivät koske enää tikullakaan, vaikka niissä onkin humaani ja suvaitsevainen ote alusta loppuun."
Kamala ajatus, itse olen halunnut uskoa että klassikoita, mutta eipä minulla toisaalta ole nykynuoriin juuri kosketuspintaa. Helppoa kyllä uskoa että esim. Kiekkomaailma-kirjojen kannet eivät herätä lukuhaluja D&D-kerhojen ulkopuolella.
Hogfather-erikoispokkarin julkaisun virallinen syy on 25 vuoden kuluminen romaanin ilmestymisestä. Mutta luultavasti päätöksen taustalla on ollut myös se, että Hogfather lukeutuu Pratchettin suosituimpiin kirjoihin. Ja julkaisu joulun alla on romaanin aihepiiri huomioiden varmasti järkevää kaupallisesti. Uuden pokkarin kansikuva näyttää tältä:

Vastataan vielä heinäkuiseen viestiin:
"kyty post=64065"Ajattelin jo että ne olisivat jonkinlaista ummehtunutta menneiden ajan fantasiaa, johon nuoremmat eivät koske enää tikullakaan, vaikka niissä onkin humaani ja suvaitsevainen ote alusta loppuun.Niin pitkään kun Tolkienin Taru Sormusten herrasta löytää jatkuvasti uusia lukijoita ja myyntiluvut pysyvät korkealla, on minusta täysin turha pelko, että Kiekkomaailma olisi nuoremmille jotenkin liian "ummehtunutta" tai menneiden aikojen fantasiaa... Mutta onhan se mahdollista, että Pratchettin kirjojen suosio katoaa lähitulevaisuudessa jostain muusta syystä. Tai sitten voi käydä niin, että niitä luetaan innoissaan vielä vuosikymmeniä. Miehen kuolemasta ja uusien kirjojen ilmestymisen loppumisesta on sen verran vähän aikaa, ettei vielä tiedetä, saako Kiekkomaailma-sarja vastaavan ajattoman klassikon aseman kuin vaikka Tolkienin TSH.
Pratchett sen sijaan sohi jokaista kuviteltavissa olevaa aihetta ja kaiken lisäksi vielä huumorilla, mikä on aina isompi riski kuin wakava mutta suhteellisen puhtoinen eeppinen seikkailutarina, joten vaikka häntä ei ainakaan naishahmojen puutteesta voi syyttää niin monessa muussa asiassa tuntui olevan mahdollisuus että kirjat ovat päässeet vanhentumaan liikaa. Siihen lisäksi vielä se että vaikka Pratchettin kirjat ovat hyvinkin laajalle levinneitä, olen käsittänyt että ainakin Briteissä myös ei-fantasiaharrastajien keskuudessa, niin niiden asema ja näkyvyys ei ole kuitenkaan ollut ihan Tolkienin tasolla.
Itsekin tiedän useampia ihmisiä jotka eivät halua lukea Pratchettia koska se on sekä fantasiaa että satiiria, ja mielikuva kirjoista on hieman väärä. Kaikki heistä ovat joko lukeneet Sormusten herran tai vähintään nähneet elokuvat.
Amazonilta tulossa oleva Keski-Maa-aiheinen tv-sarja saattaa muuten auttaa siihen, jos joillakin on mielikuva Tolkienin teksteistä rasistisina. Itse Sormusten herraan sillä ei ole vaikutusta, koska tv-sarjassa kerrotaan tapahtumista tuhansia vuosia aiemmin. Tarkoitan siis Númenorin tarinaa:
[Spoileri - klikkaa]
Riippuen tietenkin siitä, onko Amazonin sarja uskollinen Tolkienille.
Huomasin, että The Watch -telkkasarjan ensimmäinen kausi löytyy Suomen HBO Maxista. En itse aio katsoa, vaikka Max näkyy, mutta ehkä joitakin kiinnostaa tämä sovitus Pratchettin kirjoista.

Kirjoittajiksi on merkitty Pratchett ja Frank Cottrell Boyce. En tiedä, onko Boyce kirjoittanut tämän käytännössä kokonaan hyödyntäen Pratchettin luomia hahmoja ja maailmaa. Vai oliko kirja jäänyt kesken Pratchettiltä, ja Boyce on nyt viimeistellyt sen? Onko suurin osa tekstistä Pratchettiltä? Vielä ei ole vastauksia näihin kysymyksiin. Se oli tiedossa, että Pratchett suunnitteli Mauricelle jatko-osaa. Romaanin pituudeksi on merkitty 320 sivua kovakantisena.
Ensimmäinen virallinen Pratchett-elämäkerta A Life With Footnotes ilmestyy tämän vuoden syyskuun lopulla. Teoksen kirjoittaja Rob Wilkins hyödyntää omaelämäkertaa, jonka Sir Terry aloitti ennen kuolemaansa.
Brittikustantaja Transworld julkaisee Kiekkomaailma-romaanit pokkareina täysin uudella kansityylillä. Taiteilija on Leo Nickolls. Noidat-kirjat ilmestyivät jo huhtikuussa, ja nyt heinäkuussa ovat vuorossa velhot-kirjat. Lokakuussa kuolema-kirjat, ja ensi vuonna loput. Nämä eivät syrjäytä vanhalla kansitaiteella varustettuja brittipokkareita, vaan ne pysyvät yhä saatavilla. Tämä on vasta toinen kerta, kun Discworld-kirjat on kansissa virallisesti luokiteltu osaksi jotain alasarjaa (ensimmäinen kerta oli kovakantinen Collector's Library). Linkittämässäni artikkelissa sanotaan:
With Paul Kidby’s endorsement, the new covers reference his character designs – designs Terry considered to be the closest to those he saw in his own imagination.Uusien kansien on tarkoitus houkutella uusia lukijoita Pratchettin kirjoille. Yhtäaikaa noidat-kirjojen kanssa ilmestyi Small Gods pokkarina vastaavalla uusitulla kansitaiteella. Sitä ei ole yritetty merkitä osaksi sarjaa, vaan kannessa lukee ainoastaan "A Discworld Novel". Kyseessä tosiaan on täysin yksittäinen romaani, mutta Collector's Libraryssä Small Gods on osa "Gods Collectionia" yhdessä Pyramidsin kanssa.
Moving Pictures ei kuulu näissä uusissa pokkareissa wizards-alasarjaan, vaikka velhot ovat kirjassa isossa roolissa ja Ridcully esitellään siinä. Myös Eric puuttuu, mutta tässä on taustalla se, että Transworld-kustantamolla ei ole oikeuksia Ericiin, vaan ne kuuluvat Gollanczille.
Mutta uusi Pratchettin kirja ilmestyy 10. lokakuuta: novellikokoelma A Stroke of the Pen – The Lost Stories. Mukana on 20 novellia, jotka Terry julkaisi salanimellä brittilehdissä 1970- ja 80-luvuilla. Yksikään ei sijoitu Kiekkomaailmaan.
The final ever ‘new’ writing to be published from one of the world’s best loved authors, this will be a must have for Pratchett fans of all ages.

Marraskuussa sitten ilmestyy Rhianna Pratchettin ja Gabrielle Kentin laatima Tiffany Aching's Guide to Being A Witch. Kuvituksen on laatinut Paul Kidby.
Sain eilen loppuun Rob Wilkinsin kirjoittaman virallisen elämäkerran A Life With Footnotes. Tämä julkaistiin vuosi sitten, mutta luin vasta nyt. Erittäin onnistunut elämäkerta, joka nosti tunteet pintaan loppupuolella, kun kuvailtiin Pratchettin sairauden etenemistä. A Life With Footnotes voitti tänä vuonna parhaan tietokirjan Locus-palkinnon.
- Risingshadow
- Keskustelut
- Lukusali
- Terry Pratchett