Kodin kasvit ja kukkaset

[quote=Emelie]Meillä on tällä hetkellä 3 pidempiaikaisempaa eläjää, kaksi kaktusta (jotka kissat jättävät rauhaan) ...[/quote]   Toinen kaktus tuli iloisesti alas, kun vieraisilla ollut kissa leikki meidän toisen kissan kanssa siinä vieressä. Vielä se kaktus sinnittelee, mutta voi olla, että se kuivuu pois. Siihen tuli kuitenkin sen verran iso vekki, että hämmästyn kyllä suuresti, jos se siitä toipuu.     [quote=Emelie][quote=Rinja] Rönsyliljoista ja kissoista: Olen parilta kissaomistajakaverilta kuullut, että ilmeisesti he ja moni muukin saattavat ostaa rönsyliljoja jopa kissojen syötäväksi :tongue:[/quote]   Tästä tulikin mieleen, että voisin ostaa meillekin rönsyliljan suojakasviksi muille. Olisi sitten kissoilla vihreää syötäväksi muulloinkin kun vain silloin, kun muistan itse sitä laittaa kasvamaan.[/quote]   Ja koska nyt kaktus on selvästi (ehkä) luopumassa ikkunalautapaikastaan, ostin meillekin rönsyliljan kissoille syötäväksi. Kukkakauppias ei paketoinut kasvia mitenkään vaan laittoi sen vain kassiin siten, että se törrötti hyvän matkaa pussin ulkopuolella. Koska vierailin kasvin kanssa kaupassa (ostettiin yhdessä ruokaa, aamupalaa ja suklaata) sekä käytiin lemmikkieläinkaupassa, päätin poikkeuksellisesti antaa tälle kasville nimen. Nyt meillä on siis Elmo kissojen ruokana, täytyy vaan muistaa kastella sitä, että kohta joudu olemaan taas kukkakaupassa jonossa Elmo II sylissä.   Nimeävätkö muut kasvejaan?

[quote=Emelie]Nimeävätkö muut kasvejaan? [/quote]   Jos "rousku", "öykkäri", "heinä" tms. lasketaan nimiksi, niin sitten. :cheesy:

Minusta kasvit kuuluvat sisustukseen, joten olohuoneesta löytyy muutama kasvi. Tosin muualta kämpästä sitten ei. Hoidan niitä vaihtamalla mullat kerran vuodessa ja kastelen, kun muistan. Olohuoneen nurkassa kasvaa palmuvehka, jota muistan kastella liian harvoin. Se on ihan hengissä ja lehdet terveen väriset, mutta ei se uusia oksia ole viimevuotisen mullanvaihto-operaation jälkeen kasvattanut. Johtuu varmaan liiasta kuivuudesta, kun en aina muista kastella kukkia edes viikoittain.   Telkkarin päällä olevalla hyllyllä nököttää Ikeasta ostettu bambunoksa. Se on ollut kohta 5 vuotta omassa lasimaljakossaan, missä on koko ajan vettä. Äitini on sanonut minulle jo pitkään, että se on jo kasvanut sen verran, että se pitäisi istuttaa multaan, jotta se voisi jatkaa kasvuaan. Minä en vaan halua enempää mullassa nököttäviä kasveja, joten bambu saa olla maljakossaan niin kauan, että alkaa osoittaa jotain merkkejä, että sen pitäisi päästä isompaan astiaan.   Loput kasveista onkin ikkunalaudalla. Tällä hetkellä siinä kasvaa kolme Saintpauliaa, violetti, pinkki ja sininen. Ne tosin ei ole kohta vuoteen kukkinut, joten todennäköisesti kohta heitän ne pois ja ostan kukkivat tilalle. Olen tasan kerran tässä viiden vuoden aikana onnistunut saamaan Saintpauliat kukkimaan uudestaan, ja kolmesti olen ostanut uudet pelkkien lehtien tilalle, kun kyllästyn odottamaan, joko ne kohta tekisivät uusia kukkia. Niiden lisäksi ikkunalaudalta löytyy Dracaena marginata (mikä lie suomalainen nimi) ja rönsylilja. Dracaenalla on ikää myöskin se viitisen vuotta, minulle ihanteellinen kasvi, kun se toipuu erittäin nopeasti liiasta kuivuudesta. Rönsylilja on minulle se rakkain kasvi. Äitini osti sen minulle, kun olin 15-vuotias ja sanoi, että saan huoneeseeni muita kukkia jos onnistun pitämään sen hengissä. No, 11 vuotta myöhemmin tuossa se sama kasvi edelleen nököttää ja puskee aika ajoin kukkia. Joskus aikoinaan sanoin äidille, että tuo kasvi on minulle aivan täydellinen: silloin kun se kasvaa oikein tuuheana se muistuttaa minua omista hiuksistani, jotka ovat paksut ja luonnonkiharat. Täydellinen hiuspehkoa muistuttava kasvi :smile: Rönsylilja ei ole tällä hetkellä mitenkään erityisen tuuhea, sitäkin pitäisi varmaan muistaa kastella.   Noiden vakiokasvien lisäksi minulla on aika ajoin vierailevia tähtiä. Jokin aika sitten oli tulilatva, joka kuoli muutaman kuukauden jälkeen. Pari kertaa olen innostunut ostamaan minikokoisen orkidean ja saintpaulian, mutta niitä en osaa kastella ollenkaan ja ne kuolevat aina tosi nopeasti. Olen myös pari kertaa kokeillut kasvattaa orkideoja, saan ne pysymään hengissä, mutta uutta kukkaa en saa varteen kasvamaan. Kolme kertaa jaksoin yrittää ja sitten loppui into. Ehkä taas joskus, jos keksin jonkun tavan saada niitä uusia kukintoja. Mieli kyllä tekisi, kun pidän orkideoista.

[quote=Diara]Noiden vakiokasvien lisäksi minulla on aika ajoin vierailevia tähtiä. Jokin aika sitten oli tulilatva, joka kuoli muutaman kuukauden jälkeen. Pari kertaa olen innostunut ostamaan minikokoisen orkidean ja saintpaulian, mutta niitä en osaa kastella ollenkaan ja ne kuolevat aina tosi nopeasti. Olen myös pari kertaa kokeillut kasvattaa orkideoja, saan ne pysymään hengissä, mutta uutta kukkaa en saa varteen kasvamaan. Kolme kertaa jaksoin yrittää ja sitten loppui into.[/quote]   Minä en saa kanssa koskaan noita kasveja (tulilatva, saintpaulia) kukkimaan uudestaan, vaikka sen pitäisi teoriassa olla mahdollista. Mulla on ongelmana se, että kukat tarvitsisivat valoa ja meillä oikeastaan ainoa optio siihen on ikkunanlaudalla, johon myös kissat pääsevät/yltävät. Ja se tarkoittaa sitä, että on ihan sama ovatko ne kasvit valoisassa paikassa vai mun hyllyllä kohtaamassa loppunsa.   Mä olen ymmärtänyt, että orkidea on hankalahko kasvi. Tai ehkä lähinnä vaativa. Mäkin tykkään niistä ihan valtavasti, mutta en voi niitä meille hankkia. Olin kyllä tyytyväinen kun morsiuskimppuuni oli onnistuttu ujuttamaan pari isoa ja valkoista orkidean kukkaa. :)

Oi. Ihanat kasvit. Viherkasveja on pakko olla. Ne kuuluvat sisustukseen. Ilman niitä talo näyttää tyhjältä. Äkkiä laskettuna noita erilaisia viherkasveja on joku 30kpl

Tästä taloudesta ei kovin paljoa eläviä kasveja löydy, kun ne aina onnistutaan tappamaan. Tällä hetkellä elossa ovat vielä pysyneet kevään alussa ostettu Aloe Vera, joka pitäisi olla aika hankala tapettava. Sekä tällä viikolla Joensuun kansainvälisiltä markkinoilta ostetut 2kpl valkeita orkideoja.   Leikkokukkia aina maljakkoon ostellaan, kun niitä ei tarvitse muistaa kastella :)

Taas on se aika!   Eilen kävin hakemassa 8 parveketomaatin tainta puutarhalta ja istutin ne ruukkuihin ja pari amppeliin. Säätä ja lämpötilaa tarvii kyllä vielä tarkkailla, joten yöksi nostin kaikki sisälle, mutta nyt aamulla kiikutin ne taas auringonpaisteeseen. Basilika saa odotella vielä tasaisempia ilmoja ennen kuin sen parvekkeelle tyrkkään kasvamaan.   Toissapäivänä sain serkultani rahapuun. Olen yhden sellaisen tappanut aikanani, joten saa nähdä kauanko tämä elää. Edellisen taisin kyllä kastella hengiltä, täytyy yrittää tämän kanssa olla varovaisempi, mutta nähtäväksi jää... :cool:

[quote="Emelie" post=46212] Mä olen ymmärtänyt, että orkidea on hankalahko kasvi. Tai ehkä lähinnä vaativa. Mäkin tykkään niistä ihan valtavasti, mutta en voi niitä meille hankkia. Olin kyllä tyytyväinen kun morsiuskimppuuni oli onnistuttu ujuttamaan pari isoa ja valkoista orkidean kukkaa. :)[/quote]   Pikkuisen hitaasti kommentoin, mutta orkidea ei ole vaikea, se on vain "erilainen". Hoito on yksinkertainen: upota koko ruukku kerran viikossa veteen 15-30 minuutiksi. That's all. Tällä hoidolla mulla kukkii orkideat n. 10 kk vuodessa, vuodesta toiseen. Itä- tai länsi-ikkuna on sopiva ja joskus voi antaa orkidealannoitetta, jos viitsii. Kasvien hoitaminen on lopulta varsin yksinkertaista: lue hoito-ohjeet ja noudata niitä. Siinä on viherpeukalon salaisuus :tongue: .

Sain tänään kasvikokoelmaani (joka tähän asti on koostunut yhdestä kasvista) uuden jäsenen, Aji cristalin. Ensimmäinen kasvini oli Kastanjasutipuu, joka on tähän mennessä ollut ainut kasvi, jota en demonikäsilläni ole onnistunut tappamaan. Saa nähdä, miten Ajin käy. Onneksi äitini luota löytyy säännöllisesti Ajin lajitovereita tai muita sen kaltaisia kasveja, joten voin hakea uuden jos tämän onnistun tappamaan.

Nyt kun on jälleen se aika, että minäkin sain parveketomaattini istutettua, niin mieleeni nousi eräs kysymys ampiaisista. Tai oikeastaan näistä tekopesistä.   Itselläni on parvekkeella viime kesänä askartelemani tekoampiaispesä (styroxpallo, johon liimailin kerroksittain harmaalla askartelumaalilla värjättyjä suodatinpusseja muistuttamaan pesää), joka tuntuu ainakin hieman tehoavan. Olen seurannut, kun useampikin iso amppari (liekö kuningattaria tähän aikaan) pyörähtää avoimella ikkunalla ja lentää tiehensä - mutta jos tapahtuu sama kuin viime kesänä, niin pienemmät ampparit eivät tunnu tekopesästä välittävän - ainakaan myöhemmin kesällä. Useammankin sai kämpästä listiä. Eilen eksyi ensimmäinen pirulainen jo sisällekin, mutta ilmeisesti toisen huoneen ikkunasta. Isäntä listi sen minun pakoillessani urheasti suljetun oven takana makuuhuoneessa.   Mutta siis varsinaiseen kysymykseen, onko kokemusta näiden tekopesien toimivuudesta? Näitähän voi ostaa ihan valmiinakin, mutta itse tosiaan kokeilin askartelutaitojani. Minusta ainakin tuntuu, että kyllä tuosta jotain hyötyä on, vaikkei kaikkia karkotakaan. Mietin sitäkin vaikuttaako pesä mehiläisten ja kimalaisten vierailuihin, ne ovat parvekkeellani ihan toivottuja vierailijoita pölyttäjinä, kun eivät ole niin häijyjä yksilöitä. Sisällekin eksyneet kimalaiset pyydystän yleensä purkkiin ja vapautan ulos - ampiaiset eivät samaa armoa saa.

Mökin parvekkeelle ei ainakaan meillä ole tullut pesää enää aikoihin sen jälkeen kun sinne nikkaroitiin yksi isohko tekopesä paperisesta leipäpussista. Sisällä taas on kaksi virkattua versioita yläkerrassa. Ennen ainakin mökin yläkertaan tuli usein amppareita ja kimalaisia jatkvasti, vaan ei enää.   Ostettiin Ikeasta joitakin vuosia sitten jotain mitälie heinäpalloja (olivat olevinaan joulukoristeita). Niistä askarreltiin sitten ketju joka ripustettiin terassille. Sekin on aikas tehokas karkotin! Jos joku muu omistaa sellaisia ylimääräisiä palleroita, ehkä juuri ikealaisia, ripustakaa vain sinne minne pesiä yleensä muodostuu. Toimii kyllä.

Hyvä vinkki mökille! Oliko teillä siis useampi näitä "heinäpalloja" rivissä siinä ketjussa?

Kyllä, oli siinä varmaan 5-7. Ripustuslenkeistä vain yhteen niin hyvä tuli!

Minulla on nyt ensimmäistä kertaa henkilökohtaisessa kämpässäni kasveja. Opiskeluaikana olin aina pitkät lomat poissa enkä siksi viitsinyt hankkia huonekasveja minua ikävöimään. Sen jälkeen on ollut pari osoitetta, joissa olen tiennyt viipyväni niin vähän aikaa, että on tuntunut turhalta hankkia kasveja muuttokuorman täytteeksi. Nykyinenkään asuminen ei kestä kenties kuin tämän vuoden loppuun, mutta nyt olen kaivannut edes tunnetta kodiksi asettumisesta. Kasveista tulee kodikas olo ja on mukavaa, kun on joku/jokin elävä olento asunnossa itseni lisäksi.   Huonekasveiksi olen hankkinut peikonlehden ja kliivian. Etenkin peikonlehti on mukavan eläväinen kasvi, kasvattelee jatkuvasti uusia lehtivarsia. Kliivia on enemmän nostalgiasyistä, vanhempien luona on samaa lajia yksilö, jonka sain joskus pienenä syntymäpäivälahjaksi. Hankin myös kaksi orkideaa, mutta niiden kanssa ei ole ollut onnea, kaikki kukat lakastuivat melko pian. Toisesta kuihtuivat myös kukkavarret, ne leikkasin pois. Toisessa jäivät vihreiksi, niiden annoin olla, kun en tiennyt, mitä tehdä. Uutta lehteä nyt kumpikin pukkaa, mutta kukkimisen suhteen en ole kovin toiveikas. Olisi pitänyt ehkä malttaa antaa kukkia rauhassa eikä heti lähteä siirtämään toisiin ruukkuihin. Mutta kun ostin niille innoissani lasiset orkidearuukut ja omaa orkideamultaa. Minulla on kasvinhoidossa enemmän intoa kuin taitoa...   Parvekkeelle ostin laatikkoon mansikantaimia. Sato on jo syöty, kaksi mansikkaa kypsyi. On niissä kolme muutakin pikkuruista alkua, mutta ne eivät ehkä siitä etene. Ei olisi varmaan tullut tuonkaan vertaa marjaa, jollei isoäitini olisi kysellyt, että mites se pölyttyminen, siellä lasiparvekkeella... Koetin sitten pumpulipuikolla tökkiä. Tuon tähän mennessä satoisan lajikkeen pitäisi kukkia uudemman kerran vielä myöhemmin kesällä, odotan toiveikkaana. Marjat olivat oikein makoisia. Osa taimista on toista lajiketta, jonka pitäisi kasvattaa valkoiset marjat. Kovasti toivoin edes yhtä valkeaa mansikkaa, mutta huonolta näyttää. Lehtiä hekin kovasti kasvattavat.   Mansikoiden lisäksi tahtoisin parvekkeelleni paljon ruusuja. Amppeliruusun ostaisin, kunhan löytäisin, mutta etsintä ei ole vielä tuottanut tulosta. Ostin tänään kaksi jaloruusua ja istutin suureen (vaikkei oikeasti kyllin suureen...) muoviastiaan. Ovat lajikkeiltaan [i]Dame de Coeur[/i] (kukat syvänpunaiset) ja [i]True Love[/i] (puhtaanvalkoinen). Herttakuningatar ja Tosirakkaus. Nimetkin jo sellaiset, että eihän heitä voi olla rakastamatta. :heart: Tahtoisin heitä hyvänä pitää, mutta osaaminen ja olosuhteet ovat kovin rajalliset. Ennen istutusta liotin juuria vedessä, mutta olen huolissani, olisiko pitänyt liottaa kauemmin. Ostin istutusmultaa, mutta jokin erityisesti ruusuille tarkoitettu multa olisi voinut olla parempaa. Ja astia tosiaan on niin pieni ainakin kahdelle taimelle, etten ehkä kyllin syvälle saanut eikä ole kylliksi tilaa kasvaa. Nuppuja on, mutta mahtavatko jaksaa aueta. Parvekkeella saavat paljon valoa (länsipuoli), mutta mahtaako olla liian kuuma. Odottelevat nyt sisällä sen aikaa, että lämpötila ulkona vähän tasaantuu, jotteivat kuole alkushokkiin. Beethovenin 5. sinfoniaa heille parhaillani stereoista soitan, koska kasvit kai tykkäävät klassisesta musiikista, mutta mahtaako olla sittenkin liian rauhaton kappalevalinta. [i]Jne.[/i] Puutarhanhoito rauhoittaa mieltä ja silleen. :neutral: Talvehtimista en vielä murehdi, koska siihen on aikaa, enkä tiedä, missä silloin olemme. Olisin hyvin onnellinen, jos tänä kesänä kukkisivat.

^Kiva kuulla Hiistu että olet alkanut kasvattaa kasveja. Ruusuista voisin sanoa sen verran, että rakastavat aurinkoa, lämpöä ja kakkaa. Hevosenkakkaa aivan erityisesti, mutta noin parvekeoloissa tyytynevät myös keinolannotteisiin. Pääasia, että saavat ravinteita ja valoa, eikä kuumuuskaan haittaa, kunhan saavat riittävästi vettä. Siis paljon kaikkea! Mansikoiden pölyttämisessä voi kokeilla myös hellävaraista ravistamista. Mansikoiden pölyttämisestä ei ole kokemusta, olen ulkoistanut sen pörriäisille, mutta tomaattien kanssa empiiristen kokeiden tuloksena ravistelupölytys antoi selvästi suuremman sadon kuin pumpulipuikko tai pensseli.

^ Kiitos ohjeista! :smile: Hankin ruusuille lannoitteeksi nyt tuommoisia rakeita, joiden pitäisi kai kesän mittaan liueta ja vapauttaa ravinteitaan, niin ettei olisi heppoisille juurille liian ytyä. Vielä kun kadonneet aurinko ja lämpö tulisivat takaisin... Alkuviikosta minulla oli ruusujeni kanssa kriisi, kun löysin niistä kirvoja. En käsitä, kuinka niitä heti parissa päivässä ehti tulla. :shock: Vai tulivatko ostaessa mukana, en tiedä... Tuuli on viikonlopun aikana osunut parvekkeeseen, joten voineet sen mukana tulla. Semmoisia pieniä punaisia, yhden nupun kimpussa olivat ja lisäksi löytyi muutama yhden lehden alta sekä yhden nupun juuresta semmoisia liikkumattomia pisteitä (ehkä vasta munia). Nuppuvarren leikkasin pois. Se varsi näytti muuta pensasta uudemmalta versolta, joten toivon, että se lähtisi haaroittumaan. Ruusujen leikkaaminen(kaan) ei ole minulle mitenkään tuttua asiaa. Muut näkemäni kirvat/munat pyyhein pois ja liiskasin. Ruusut ovat onneksi vielä noin pikkuruisia pehkoja, että pystyy käymään aika hyvin läpi ihan lehti kerrallaan. Eilen aamulla löytyi yksi valkoinen kirva ja yksi siivekäs yksilö, illalla ja tänään ei ole löytynyt yhtään. Laimeaa mäntysuopaliuosta olen nyt suihkutellut, jospa sekin auttaisi. Lisäksi ostin parvekkeelle pari samettikukkaa, niiden hajun pitäisi kuulemma karkottaa kirvoja. En itsekään tykkää samettikukan hajusta, mutta siedän, jos ruusuille apua.   Mansikantaimista yksi jo iloisesti kasvattelee rönsyjä, leikkasin tänään neljä pois. Saa mansikka tyytyä ihan vain suvullisesti lisääntymään eli lisää marjoja, kiitos. Pari taimea näyttääkin siltä, että alkavat pian kukkia uudelleen. Eli uusi yritys pölytyksen kanssa. :smirk:

Mäntysuopaliuosta suihkupulloon. Laita myös vähän vettä, ettei ole liian paksua suuttimelle. Sitten suihkuttelet ruusut ja muut kirvoja kiinnostavat. Joudut tekemään tämän pari kertaa, mutta tulos on taattu. Se lious on niin emäksinen, että ne kirvat sulavat.

Kuvittelin toissa kevääseen asti perineeni äitini olemattoman viherpeukalon, kunnes sitten sain synttärilahjaksi ruukkuruusun jonka onnistuin pitämään hengissä pidempään kuin kaksi viikkoa. :smile: Se myös teki jatkuvasti uusia kukkia, yleensä niin että joka hetki ruukusta löytyi yksi täysillä kukkiva tai kuihtumassa oleva kukka ja yksi tai kaksi kehittyvää nuppua.   Myöhemmin sain äidiltäni tuparilahjaksi köynnöskasvin, jonka luulen olleen herttalyhty, ja sekin pysyi hengissä oikein mainiosti aina viime talveen asti, jolloin sekä ruusu että köynnöskasvi joutuivat kärsimään liiasta kuivuudesta eivätkä ne oikein ikinä toipuneet siitä. Elokuussa muutossani avustanut ystäväni painosti minut sitten heittämään nämä puolikuolleet ressukat pois. :( Nyt haaveilen uusien kasvien hankkimisesta, olen harkinnut mahdollisesti jotain nättiä mehikasvia. Myös uusi köynnöskasvi houkuttaisi, samoin ehkä uusi ruusukin.   Huoneeni ikkuna on itään päin joten valoa pitäisi olla tarjolla ihan kelvollisesti, mutta olen vähän huolissani huoneeni vetoisuudesta. Onko esimerkiksi ruusu miten herkkä vedolle?

Olen itsekin täysin onneton kasvien kanssa, yleensä tapan ne kaikki, ja kerran jopa kastelin kuollutta kukkaa kun en tajunnut sen heittäneen henkensä.   Ainakin meillä ruusu on sietänyt vetoisella ikkunalla olemista, ja ymmärtääkseni ne voi kaikki viedä uloskin. Ehkä ruusulle tekisi jopa hyvää talvehtia parvekkeella? En tiedä. Ruusuista olen kuitenkin ymmärtänyt, että niiden pitäminen hengissä voi olla hiukan hankalaa. Kuten tuosta Hiistunkin kommentista näkee, lisäksi niihin tulee helposti ötököitä. Erään ikävän tapauksen jälkeen en ole uskaltanut viedä kaupasta ostettua ruusua muiden herkkien kasvien lähelle ennen kuin olen varma, ettei sen päällä ala vaellella seittiä tekeviä pieniä pisteitä. Niistä ei koskaan päästy eroon edes upottamalla ruusu ruukkuineen toistuvasti mäntysuopaliuokseen. Ehkä olisi pitänyt tehdä vielä se yksi liuos. No, myönnettäköön... se ruusu säilyi hengissä ja alkoi tehdä uusia lehtiä heti, kun punkit oli saatu hetkeksi häädettyä.   Mehikasvien lisäksi aika pomminvarmoja kasveja ovat ainakin anopinkieli ja rönsylilja, joista viimeksi mainittu tekee helposti rönsyjä, jos sen pitää tarpeeksi pienessä ruukussa. Ne näyttävät kivoilta roikkuessaan esimerkiksi hyllyn päältä tai amppelista. Rönsyistä saa myös kasvatettua kätevästi vaikka armeijan uusia rönsyliljoja. Kovin kovasta kuumuudesta kumpikaan ei pidä, mutta hengiltä niitä on vaikeaa (ellei jopa mahdotonta?) saada. Kuukaudeksi ilman vettä jättäminen ei ole tappanut omiani, ei myöskään ikkunalaudalla kärähtäminen.

En ole ikinä pitänyt itseäni erityisen viherkasvi-intoilijana, mutta nyt minulla on kaksi kasvia, joita kutsun lapsikseni, joten tilanne on ehkä muuttunut... Vanhempi heistä on reilun vuoden ikäinen kaktus nimeltään Lin-Manuel, jonka sain ystävältäni synttärilahjaksi. Kaktus on hujahtanut pienestä pallosta jo sormiani pidemmäksi ja joutui (/pääsi) siirtymään jo isompaan ruukkuunkin, eli jotain olen tehnyt oikein. Toinen lapseni on kotikodin pistokkaasta kasvava anopinhammas Lafayette, jonka sain mukaani muuttaessani omilleni. Sekin on toistaiseksi vielä hengissä, ja näyttäisi tekevän uutta lehteä. Vähän vaan jännittää, miten Lafayette pärjää joululoman ajan, kun en ole sitä viikottain kastelemassa.   [strike](Miten niin minulla on pakkomielle Hamilton-musikaaliin?)[/strike]

Jokin aika sitten istutin muutaman palsamin siemenen. Nyt ne jo pukkaavat innolla lisää lehteä. Äiti osti ne siemenet Aleksis Kiven synnyinkodin museokaupasta, joten kai se niiden kasvatuksen salaisuus on vain... rakkaus.   Lepää rauhassa, Aleksis Kivi!   P.S. Pääsiäisen kunniaksi istutin myös ohraa. Mutta sen kohtalo on vielä kysymysmerkki, istutukseni näyttää jotenkin epäilyttävältä.

Edellisen vastaukseni jälkeen olen suorastaan riehaantunut: kodissani asustaa tällä hetkellä kolmetoista huonekasvia, mukaanlukien tomaatti. :D Meillä ei ole parveketta, mutta kolmisen vuotta sitten tuttu kasvatti taimia ja kyseli haluaisiko joku, ja minähän halusin. Ihan kiitettävän hyvin mulla on taimesta kasvatetut tomaatit sisätiloissakin viihtyneet, ekana vuonna läntisen ja kahtena seuraavana vuonna itäisen ikkunan edessä, yleensä ruukku työpöydälle nostettuna valon maksimoimiseksi. Vaihdan yleensä isompaan ruukkuun 2-3 kertaa kevään aikana, hommasin plantagenista isoimman muoviruukun minkä löysin johon sitten tomaattini kasvattelen. Tämänvuotinen tekee kukkia ja raakileita vieläkin, tosin viimeistään jouluun mennessä täytyy ehkä suoda sille armonisku biojätteeseen viennin muodossa. [img]/media/kunena/emoticons/rs_tongue.png[/img] Tyypillisesti nämä työpöytätomaattini ovat kyllä kukkineet aivan viime hetkiin asti, jossain vaiheessa talvea vaan kasvi alkaa näyttää muuten niin kärsivältä ettei kestä katsoa. Tomaatteja voisi ilmeisesti talvettaakin, mutten ole toistaiseksi löytänyt moiseen motivaatiota.   Yleisesti kasvini tuntuvat olevan enemmän elinvoimaisia kuin nättejä: jos panostusta ja jaksamista riittäisi, niistä ehkä saisi nättejäkin, mutta monet kasvavat vauhdilla mutta samalla pudottelevat hirveästi lehtiä tai kasvavat todella rujoihin muotoihin. Toinen kirjonokkosistani on todella pitkä, mutta lehtiä (jotka ovatkin sitten isoja ja kauniita) siinä on vain ylimmässä neljänneksessä vartta. Toinen taas on suoranainen pensas jo, mutta jatkuvasti tuntuu kellastuttavan ja lakastuttavan vähintään yhtä, yleensä useampaa oksaa. Toisaalta tämä toinen yksilö on myös kukkinut monesti, joten kaipa se on ihan onnellinen tuollaisena vapaana itsenään...   Palmuvehka ja enkelinsiipi sen sijaan eivät ole kauhean innolla lähteneet kasvuun, ja olen vähän huolissani niiden hoidosta. Palmuvehkassa syypäänä saattaa olla liian vähäinen valo ja liikakastelu, mutta enkelinsiivestä en oikein tiedä mikä sillä on. Pitäisi varmaan testata auttaisiko isompi ruukku...

Pitää edelliseen viestiini lisätä että ilmeisesti rönsyliljankin voi tappaa! Silti, ne ovat yksi varmimmista valinnoista jos ei kasvia ehdi tai jaksa hoitaa kunnolla. Ja näyttäviäkin vielä, erityisesti jos niitä on paljon ja ne saa roikkumaan jostain.   Aina joskus näkee kuvia kiehtovista olohuone- tai parvekepuutarhoista ja tulee hirveä kateus että kun vain saisi sellaisen itsekin, mutta minun hoidollani siitä ei tulisi kyllä mitään. Osa kasveista vaatii kuitenkin paljon paneutumista ja hoitamista. Katselen aina kateudella myös viherseiniä ja pohdin josko sellaiset alkaisivat yleistyä kodeissakin, mutta eivät nekään taida ihan hoidotta pärjätä... Ehkä jos hankkisi rönsyliljoille jonkinlaiset pidikkeen niin että niitä saisi useamman kappaleen omissa ruukuissaan seinälle...

Rönsylilja meiltä kotoa itse asiassa puuttuu! Semmoinen voisi kyllä olla todella soma. Roikkuvia kasveja olen harkinnut, ne olisivat todella nättejä mutta niiden kasteleminen mietityttää. Meillä nimittäin kasvien kastelutiheys on suoraan riippuvainen siitä, kuinka helposti yletettävässä paikassa ruukku on... [img]/media/kunena/emoticons/rs_tongue.png[/img] Pelkään, että jos hirveällä vaivalla jonkun amppelivirityksen kyhäisin, kasviparat sitten vain kituisivat niissä kuoliaiksi kun muistaisin korkeintaan välillä vähän suihkauttaa niitä suihkupullolla ohi mennessäni.   Tunnistan kyllä itsessänikin tuon kytyn mainitseman viherseinäkateuden, onhan ne nyt kertakaikkisen komeita. Rönsyliljaseinä kuulostaa itse asiassa melkoisen toteutettavalta kotiversiolta sellaisesta!

Vähintään rönsyliljan voi laittaa hyllyn päälle, pääseehän se siinäkin valumaan ihan kiitettävästi. Olen kuullut että kokovihreä versio olisi kirjavaa kestävämpi, mutta en tiedä pitääkö se paikkansa. Ne kirjavat ovat joka tapauksessa nättejä!