Pyramidit

Pyramidit on Kiekkomaailma-sarjan seitsemäntenä osana siihenastisista osista paras: siinä alkaa ottaa selkeämmin muotoaan sarjan myöhempien osien vankka filosofisen kysymyksenasettelun perinne, joka sarjan aivan alkupään teoksissa korostuu keskimäärin vähemmän. Liioitteleva satiiri on tässäkin Kiekkomaailma-teoksessa silti keskeisin elementti. Pyramidit on sarjan niitä hieman erillisempiä osia: siinä seurataan päähenkilöä, jota ei enää myöhemmin sarjassa nähdä, ja se sijoittuu paikkaan, johon ei myöhemmin sarjassa juuri palata. Siten Pyramidit on ihan hyvä vaihtoehto Pratchettin tyylin testaamiseen, jos ei ole Kiekkomaailma-sarjaa aiemmin lukenut.

Pyramidit saa minulta kuitenkin näin kolmannen lukukerran päätteeksi kolme tähteä. Ne tulevat teemasta, Pratchettin omalaatuisesta kirjoitustyylistä sekä mukiinmenevästä seikkailusta. Kaksi tähteä jää kuitenkin vajaaksi johtuen ajan hampaan kaluamista, väsähtäneen oloisista stereotypioista (vaikka niitä kritisoidaankin, ei se tee niistä yhtään sen vähempää kulahtaneita) ja hahmoista, jotka monen muun Kiekkomaailma-sarjan hahmon rinnalla jäävät ohuehkoiksi.

Terry Pratchett on fantasian ja sen parodioinnin aatelia. Se on tähän alkuun sanottava.

Kaikki Kiekkomaailma-kirjat ovat hauskoja ja saavat nauramaan, mutta tämä kirja on yksi niistä harvoista: Pyramidit sai minut nauramaan kovaan ääneen monen minuutin ajaksi - ja monta kertaa!

Kun aloitin tämän lukemisen toisen kerran, muistin siinä olevan jotain erityisen hauskaa, mutta en muistanut mitä. Pelkäsin, että se ei enää olisi niin hauska. Mutta päinvastoin kävi: räjähdin taas nauruun.

Tässä kirjassa on parasta persoonalliset henkilöhahmot. Erityisesti pidin sivuhenkilöistä, kuten arkkitehdista ja hänen riitaisista kaksospojistaan, sekä palsamoijasta ja hänen apulaisestaan. Tässä kirjassa tapahtuu paljon!