Vartijat hoi!
Alkuteos ilmestynyt 1989. Suomentanut Marja Sinkkonen. Kannen kuva: Josh Kirby.
1. painos: Karisto, 1999. Sidottu, kansipaperi.
1. painos: Karisto, 2001. Nidottu.
Olipa kerran poikalapsi, joka joutui kääpiöiden kasvatettavaksi. Vuosien mittaan porkkanapäisestä vesselistä venähti parimetrinen hujoppi, joka yhtäkaikki piti itseään kääpiönä, vähän isokokoisena vain. Miehen ikään ehdittyään hän lähti Kiekkomaailmaan leipäpuuta etsimään ja päätyi järjestyksenpitäjäksi Kaupunginvartiostoon.
Vartijat hoi! on hänen tarinansa: velmu kertomus kirkasotsaisesta lainvartijasta, joka päätti panna järjestykseen koko Ankh Morpokin, tultasyöksevät lohikäärmeet mukaanlukien.
Omistuskirjoitus:
Heitä saatetaan kutsua palatsivartiostoksi, kaupunginkaartiksi tai vartijoiksi. Olipa nimi mikä tahansa, heillä on kaikessa sankarifantasiassa täsmälleen sama tehtävä: suunnilleen luvun 3 tienoilla (tai elokuvan pyörittyä siinä kymmenisen minuuttia) he ryntäävät huoneeseen ja käyvät yksi kerrallaan sankarin kimppuun tullakseen teurastetuiksi. Heidän omaa mielipidettään tästä asiasta ei koskaan kysytä.
Tämä kirja on omistettu noille kelpo miehille.
Sekä Mike Harrisonille, Mary Gentlelle, Neil Gaimanille ja kaikille muillekin, jotka edesauttoivat K-avaruuden ajatusta ja nauroivat sille; sääli, ettemme koskaan tulleet käyttäneeksi Schrödingerin pokkaria...
Käyttäjät lukeneet myös
Terry Pratchett
Terry Pratchett (1948–2015) oli Britannian suosituimpia kirjailijoita. Hänen humoristiset Kiekkomaailma-kirjansa ovat vuodesta 1983 alkaen tulleet tunnetuiksi ympäri maailman. Niiden lisäksi Pratchett julkaisi joukon lastenkirjoja. Pratchett loi omaperäisen kirjallisuudenlajin, jossa aineksina ovat seikkailutarina, parodinen huumori, fantasia sekä elämän ja todellisuuden ilmiöiden pohdinta. Terry Pratchettin teoksia on myyty 85 miljoonaa kappaletta. 2000-luvulla hän oli Britannian toiseksi luetuin kirjailija. Vuonna 1998 Terry Pratchett palkittiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan jäsenyydellä palveluksistaan maansa kirjallisuudelle. Pratchett sai elämäntyöstään World Fantasy -palkinnon vuonna 2010.
Kiekkomaailma
Kiekkomaailma-sarjan alkuperäinen 27. osa The Last Hero (2001) jäi suomentamatta. Se on lyhyt romaani, joka on laajasti Paul Kidbyn kuvittama: jokaiselta aukeamalta löytyy hänen taidettaan. Kirjan päähenkilöt ovat Rincewind ja Cohen Barbaari.
Myöskään novellikokoelmaa A Blink of the Screen (2012) ei suomennettu. Siihen kerättiin kaikki Pratchettin Kiekkomaailma-novellit sekä muita novelleja. Mukana on Muori Säävirkusta ja Nanny Auvomielestä kertova pitkä tarina The Sea and Little Fishes (1998), joka sijoittuu Naamiohuvien ja Carpe jugulumin väliin. Tämä kertomus myös pohjustaa myöhempää Tiffany Särkynen -kirjaa Tähtihattu.
Kiekkomaailma sisältää 34 kirjaa — sarja on kokonaan valmis.
Alasarja Kiekkomaailma (nuortenkirjat)
Kirja-arvioita
Jälleen kerran täyden 5 tähden kirja Pratchettilta. Tästä tarinasta jäi hyvä mieli eikä mitään valittamista. Minä, joka keksin melkein mistä tahansa ainakin yhden negatiivisen asian, en löytänyt tästä yhtäkään. Alkuasetelma oli lupaava, parimetrinen Porkkana lähtee ihmisten joukkoon kasvettuan sitä ennen aikuisuuteen kääpiöiden parissa, ja samaan aikaan Ankh-Morporkissa salaseura suunnittelee vallankaappausta. Salaseura ja sen rakenne oli kuin Monty Pythonista, näin mielessäni kirjan hahmojen paikalla Pythonit kaavuissa. Porkkana oli sympaattinen comic relief -hahmo, hauska ihan omalla tavallaan muihin verrattuna. Pratchett ei tyydy viljelemään kirjoissaaan vain yhdenlaista huumoria, mikä selvästi pitää kirjojen idean (irvailun kliseille) mielenkiintoisena. Suosikkini tämän tarinan hahmoista oli toki Kapteeni Vimes, joka ainakin tässä teoksessa oli pohdiskeleva, itsepäinen ja asioita aikaansaava. Olen ymmärtänyt, että Vimesin hahmo muuttuu sarjan edetessä, joten mielenkiinnolla odotan mitä hahmolle tapahtuu. Pidin kirjan tarinasta kokonaisuutena, vaikkakin ne yksityiskohdat olivat lähempänä sydäntä, erityisesti Errol ja muutenkin lohikäärmeet. Tämän kirjan kanssa oli sama juttu kuin monen muunkin Kiekkomaailma-sarjan teoksen kanssa, eli tarinan alussa ei koskaan tiedä mihin suuntaan juoni lähtee etenemään. Kirjan luettuaan on sitten se fiilis, että totta kai juoni meni näin, ei voisi edes kuvitella mitään muuta, mutta alussa ei vaan ole mitään käsitystäkään. Mahtava lukukokemus!