Pitkä Maa
Alkuteos ilmestynyt 2012. Suomentanut Mika Kivimäki. Stepperin piirustukset: Rich Shailer. Kannen kuva: Getty Images. Kannen suunnittelu: Rich Shailer/TW. Sidottu, kansipaperi.
Goodreads Choice Award (paras sf-kirja) 2012.
Uusi huikea tieteissarja huippukirjailijoilta
Vuonna 2015 poliisi Monica Jansson löytää erään omalaatuisen keksijän palaneen talon luota erikoisen laitteen. Keksintö muuttaa koko maailman elämän, sillä sen avulla on mahdollista matkustaa lukemattomiin rinnakkaistodellisuuksiin, niin sanottuun Pitkään Maahan. Miten rajattomat mahdollisuudet vaikuttavat ihmisiin? Ja onko Pitkä Maa niin vaaraton kuin luullaan?
Pitkässä Maassa kaksi tunnustettua kirjailijaa ovat yhdistäneet voimansa. Tuloksena on jännittävä, moniulotteinen ajatusleikki ja huima seikkailu. Sarjan ensimmäisessä osassa matkustetaan kohti juuri löydetyn Pitkän Maan ääriä. Tarkoituksena on selvittää, onko Pitkä Maa todella tyhjä älyllisestä elämästä…
"Haluaisin lähteä itsekin matkustamaan Pikän Maan askeleen puoleisiin todellisuuksiin." – Yöpöydän kirjat -blogi
Käyttäjät lukeneet myös
Terry Pratchett
Terry Pratchett (1948–2015) oli Britannian suosituimpia kirjailijoita. Hänen humoristiset Kiekkomaailma-kirjansa ovat vuodesta 1983 alkaen tulleet tunnetuiksi ympäri maailman. Niiden lisäksi Pratchett julkaisi joukon lastenkirjoja. Pratchett loi omaperäisen kirjallisuudenlajin, jossa aineksina ovat seikkailutarina, parodinen huumori, fantasia sekä elämän ja todellisuuden ilmiöiden pohdinta. Terry Pratchettin teoksia on myyty 85 miljoonaa kappaletta. 2000-luvulla hän oli Britannian toiseksi luetuin kirjailija. Vuonna 1998 Terry Pratchett palkittiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan jäsenyydellä palveluksistaan maansa kirjallisuudelle. Pratchett sai elämäntyöstään World Fantasy -palkinnon vuonna 2010.
Kirja-arvioita
Teoksessa esitetään päättymätön sarja maailmoja, kopioita Maapallostamme = Pitkä Maa. Multiversumiksi kutsuttu rakenne ei ole minulle kovinkaan tuttu, mutta kirjaa lukiessa sain siitä jonkinlaisen kuvan. Jokainen erillinen maailma muistuttaa enemmän tai vähemmän tätä tuntemaamme. Toki vaihtelua löytyy ja joissakin maailmoissa dinosaurukset ovat edelleen elossa. Erot kasvavat mitä kauemmaksi maailmasta toiseen siirrytään. Siirtymää sanotaan askeltamiseksi. Suurin ero muiden ulottuvuuksien ja omamme välillä on se, että Maa 0, niin kutsuttu Tämän päivämäärän Maa, on ainoa jossa on ihmisiä.
Kirja alkaa melko polveilevasti ja tuntuu haahuilevan vähän sinne sun tänne aika pitkän aikaa. Kun sitten päästään juonen reunaan kiinni, minä jäin koukkuun.
Alku tuntui tosiaan todella pitkältä johdannolta, joka lukuvaiheessa ärsytti, mutta jälkikäteen ajatellen oli ihan tarpeen. Esiteltiin hahmoja ja luotiin pohjaa tapahtumille. Alussa juonen hyppiminen takaumista nykyaikaan ärsytti ehkä hiukan, en oikein välitä takaumista, mutta onneksi sitä ei kestänyt pitkään. Kirjan ideahan on aivan loistava ja mieltä hykerryttävä, perunoineen kaikkineen. Nopealukuinen ja hyvin rakennettu tarina, joka kuitenkin loppui vähän kuin seinään. Tämä tarina ei olisi vaatinut sellaista cliffhangeria kun siihen nyt sitten rakennettiin, sillä jatko-osien lukematta jättäminen ei ole käynyt edes mielessä. Pratchettin tyyli näkyy tekstissä hyvin vahvasti, jota odotinkin ja kaipasin. Hyvä kirja, jossa oli kiinnostavat päähahmot ja idea. Juonihan oli itsessään melko suoraviivainen, mutta siitä huolimatta siihenkin oli saatu mielenkiintoisia juttuja mukaan.
Pitkä Maa on minusta hyvä, muttei loistava kirja. Parasta on idea loputtomista, ihmisistä tyhjistä rinnakkaismaapalloista, joihin pystyy siirtymään yksinkertaisen laitteen avulla. Kirjailijat käsittelevät uskottavasti sitä, mitä löytö saisi aikaan. Juoni ehkä jää vähemmän kiinnostavaksi. Tarinassa on yksi päälinja, jonka rinnalla nähdään sivukertomuksia. Pääjuonen käynnistymiseen menee aikaa, ja varsinkin alussa tuntui siltä, että näkökulmia on valtavasti. Romaanin loppu on Pratchettille harvinaiseen tapaan hyvin avoin, mikä saattaa häiritä joitakin. Pitkä Maa on siis selvä sarjan avausosa. Pitkä Maa on tyyliltään erilainen kuin Kiekkomaailma-kirjat. Ymmärtääkseni Stephen Baxterin panos on ollut suuri, ja hänen nimensäkin lukee etukannessa yhtä isolla kuin Pratchettin. Voi olla, että monet satiirisesta fantasiasta nauttivat Pratchett-fanit eivät pidä Pitkästä Maasta. Teos on selkeää science fictionia melko vakavalla otteella, vaikka huumoriakin löytyy. Päähenkilöt ovat myös onnistuneita. Pidin viittauksista vanhoihin scifi-romaaneihin; onneksi olen lukenut Arthur C. Clarken Kadonneen menneisyyden. Pitkän Maan tarina jatkuu seuraavissa osissa, jotka Karisto toivottavasti suomentaa.