Haltiain verta
Alkuteos ilmestynyt 1994. Suomentanut Tapani Kärkkäinen.
1. laitos 2012. Päällyksen kuva: CD Projekt RED. Päällys: Kai Toivonen. Sidottu, kansipaperi.
2. laitos 2020. Päällyksen kuvitus: Alejandro Colucci. Nidottu.
David Gemmel Legend -palkinto 2009
Puolalainen Noituri-sarja tarjoaa laatufantasian ystäville lajityyppiin kauan kaivattua rentoutta ja harmaiden alueiden viehätystä. Saagan ensimmäinen täysverinen romaani vakuuttaa lujalla, energisellä tekstillä sekä kirjailijan tavaramerkiksi muodostuneella kitkerällä dialogilla.
Noituri Geralt elää syrjässä sotaa enteileviltä huhuilta. Suurin syy piiloutumiseen on palavasta kaupungista pelastettu Ciri-tyttö, prinsessa, jonka suonissa virtaa haltiakansan taikavoimainen veri. Legendat kuitenkin kulkevat Geraltin edellä. Kun ne saavuttavat vihollisten korvat, noiturin on nieltävä ylpeytensä ja pyydettävä apua entiseltä rakastetultaan, velhotar Yenneferiltä.
Cirin ja velhonaisen välille syntyy vahva ja syvä suhde, mutta Cirissä elää kostonhimon siemen. Samalla kun Geralt jäljittää tyttöä uhkaavaa salaperäistä hahmoa, Yennefer huomaa löytäneensä Ciristä arvoisensa vastuksen…
*
Nilfgaardin keisarin ja Neljän kuningaskunnan välinen rauhanaika näyttää päättyneen. Ihmisten ja epäihmisten – haltioiden, menninkäisten, maahisten ja puolituisten – väliset jännitteet alkavat purkautua taisteluin ja poliittisin juonitteluin. Oraviksi kutsutut scoia’tael-haltiasissit nousevat ihmisiä vastaan.
Cintran kuningatar Calanthe surmaa itsensä Nilfgaardin hyökätessä valtakuntaan. Hänen tyttärentyttönsä Cirilla – Ciriksi ja Cintran Leijonanpennuksi nimetty – onnistuu pakenemaan palavasta kaupungista. Salaperäisenä pysyttelevä taho palkkaa Rience-nimisen velhon etsimään tyttöä.
Cirin kohtalo on noituri Geraltin käsissä. Tämä vie tytön noiturien piilopaikkaan Kaer Morheniin, jossa Ciri oppii tunnistamaan epäihmiset, taistelemaan niitä vastaan ja käsittelemään miekkaa noiturien tapaan. Geralt on kutsunut Kaer Morheniin myös naispuolisen velhon Triss Merigoldin, sillä Cirillä on voimakkaita unenkaltaisia näkyjä, jotka saattavat olla merkki tulevista onnettomuuksista.
Geralt lähtee Kaer Morhenista aikoen saattaa Cirin Ellanderin Temppelikouluun, jossa papitar Nenneke voi tarjota tytölle normaalin kasvatuksen. Cirin painajaiset eivät kuitenkaan lakkaa, ennen kuin velho Yennefer alkaa opettaa tytölle taikuuden saloja. Samalla Geralt yrittää etsiä Rienceä, joka onnistuu kerran toisensa jälkeen pakenemaan teleportin avulla – jonka joku muu tälle aukaisee…
Arvosteluotteita:
”Sapkowskin luoma fantasiamaailma eroaa muista yrittäjistä erinomaisesti käsikirjoitettujen hahmojen ja napakan dialogin avulla. (...) Tapani Kärkkäisen erinomainen suomennos takaa sen, että rujonkaunis maailma välittyy myös lukijalle asti. (...) Sapkowskin tuotokset edustavat eittämättä nykyfantasian parasta tarjontaa.” – Juho Kuorikoski, Pohjalainen
”Romaani on hienoa fantasiaa. (...) Tarina (...) juoksee sutjakkaasti. Suureen saagaan kuuluvassa romaanissa ei oikeastaan ole alkua eikä loppua, mutta silti se muodostaa ihmeen eheän paketin pohtiessaan taikuutta, tiedettä, taidetta ja kaaosta.” – Marika Riikonen, Hämeen Sanomat
Englanniksi: Blood of Elves
Käyttäjät lukeneet myös
Andrzej Sapkowski
Andrzej Sapkowski (s. 1948) on puolalainen fantasiakirjailija. Hän on tullut tunnetuksi Noituri-sarjastaan, jonka osia on ostettu maailmanlaajuisesti yli 30 miljoonaa kappaletta. Sarjan oikeudet on myyty 20 kielelle. Haltiain verta palkittiin Britanniassa 2009 David Gemmell Legend -fantasiapalkinnolla. Sarjan kaksi ensimmäistä osaa saivat Suomessa peräkkäin Tähtifantasia-palkinnon vuoden parhaana fantasiakirjana.
Sapkowski syntyi Lodzissa. Hän opiskeli taloustiedettä ja työskenteli myyntiedustajana ulkomaiselle kauppayhtiölle. Sapkowskin mukaan hänet ovat kasvattaneet kirjailijaksi Alexandre Dumas'n, Henryk Sienkiewiczin, Raymond Chandlerin, Roger Zelaznyn, Jack Vancen ja Jules Vernen kirjat.
The Witcher – Noituri
Sarja-asu: Kai Toivonen.
Forbes-lehti valitsi vuonna 2024 Noiturin kaikkien aikojen 30 parhaan kirjasarjan joukkoon.
"Puolalainen Noituri-sarja tarjoaa laatufantasian ystäville lajityyppiin kauan kaivattua rentoutta ja harmaiden alueiden viehätystä."
The Witcher – Noituri sisältää tällä hetkellä 9 kirjaa, sekä 1 sarjaa täydentävän teoksen.
Kirja-arvioita
Andrzej Sapkowskin Noituri - sarjan kolmas osa Haltiain verta.
Varsinaisesti en ole perehtynyt fantasiaan, sillä olen aina ollut enemmän scifin ystävä. Olen toki aikanani tavannut Sormusten herran ja muutamia muita teoksia. Tästä kyseisestä kirjasarjasta en tiennyt tai odottanut juuri mitään. Olin toki pelannut Wicher 3:n pari kertaa ja tiesin kirjojen suomennoksista. Kuitenkin jostain selittämättömästä syystä oletin niiden olevan tehty pelin jälkeen pelin pohjalta ( vähänpä minä tiesin ), enkä osannut arvostaa Noitureita, kunnes vanhin poikani voimakaasti suositteli niitä minulle. Tartuttuani ensimmäiseen osaan tarina sekä hahmot kiehtoi pauloihinsa välittömästi. Tämähän on loistavaa, aivan kertakaikkisen loistavaa työtä.
Täytyy sanoa heti alussa, että olen hyvin ihastunut tähän sarjaan. Vaikka edelliset osatkin olivat hyviä, vasta tämä sai minut kunnolla innostumaan. Yllätyksekseni suurimmassa osassa tässä kirjassa ei ollutkaan Geralt, vaan Ciri. Hänestä lukikin mielellään, sillä minusta Ciri on hyvin mielenkiintoinen hahmo. Geralt oli edelleen sopivan mystinen, mutta hänen roolinsa kirjassa oli yllättävän pieni verrattuna siihen, että aiemmissa osissa Geralt oli selkeästi pääosassa. Myös vanhat tutut Yennefer ja Valvatti esiintyivät kirjassa, vaikka heidänkään osuutensa ei ollut kovin suuri. Kirjan tunnelma oli selkeästi erilainen kuin aiemmissa osissa. Nyt kirja oli enemmän jatkuvajuoninen. Kirjan loppukin oli sellainen, että jatkoa on selkeästi tulossa. Mitään kunnollista loppua, kun ei ollut. Kirja vain loppui jättäen melkein kaiken kesken. Se sai janoamaan lisää. Tykkäsin tästä kirjasta valtavasti ja innolla odotan,että pääsen seuraavan osan kimppuun. Pidän sarjan huumorista ja tämän kirjan tarina vei mukanaan, muutamaa hiukan tylsää hetkeä lukuunottamatta. Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli edellisistä osista tutut satuviittaukset, joita en tässä osassa huomannut ainuttakaan. Se ei kuitenkaan vaivannut paljon, kun kirja muuten oli niin hyvä.
