Mystinen tyttö

Kirja Gemma Doylesta oli ihana!
Rakastuin heti epätäydelliseen Gemmaa, josta oikeasti huomasi, että hän ei ole täydellinen, että hänkin tekee virheitä. Myös Gemman ystävien luonteen piirteet eivät olleet täydellisiä, mikä oli oikeastaan aika virkistävää. Ainoastaan kirjaa oli hiukan vaikea lukea, koska koko ajan epäilin, että Gemman ystävät niin sanotusti pettävät hänet, minkä vuoksi luin kirjan hiukan varoen.
Juoni kulki todella vauhdikkaasti, en itse ainakaan tylsistynyt missään vaiheessa, oli myös odottamattomia käännöksiä.
Tapahtuma paikka oltiin hyvin kuvailtu, pidin ylipäätään Brayn kirjoituksesta, sitä oli helppo lukea, ei tarvinnut miettiä mitä siinä kohdassa tarkoitettiin.

Valitettavasti jatko-osia ei taideta suomentaa ja haluaisin kovasti lukea kirjasarjan loppuun. En ole todellakaan hyvä lukemaan englanninkielisiä kirjoja, mutta katsotaan otanko haasteen vastaan.
Suosittelen ehdottomasti!

Ensimmäisellä lukukerralla kirja ei avautunut minulle, mutta nyt kun päätin sen toiseen kertaan lukea aivan uusi maailma avautui silmieni edessä.
Kirjoitustyyli oli aluksi hiukan tönkköä ja menikin hetki, että ymmärsin tekstin tyylistä jotain. Se alkoi kuitenkin sivu sivulta vaikuttamaan järkevältä ja jotenkin myös salaperäiseltä.
Pidin Aislinnista hahmona todella paljon. Hän oli juuri sopivan ujo/pelokas, mutta myös rohkea. Myös Seth oli mieleeni, paljon enemmän kuin Keenan mikä oli helpottavaa huomata. Ihastuin jotenkin Sethin tyyliin asua junanvaunussa ja elää siellä täysin normaalia elämää.
Lopun prologi oli kuitenkin aivan turha ja pilasi ehdottomasti osan kirjasta. Olisipa prologi ollut mieleeni!
Kirjan sai luettua melkein yhdeltä istumalta, jossain kohtaa oli hyvä pitää pieniä taukoja, että sai koottua ajatuksia.
Aion ehdottomasti lukea myös toisen osan toiseen kertaan, katsotaan avautuuko se minulle paremmin.

Loistava päätös, loistavalle sarjalle!
Tätä kirjaa olin aikoinani vuoden odottanut, enkä kyllä yhtään pettynyt kun kirjan sain käsiini ja luin sen. Enemminkin yllätyin positiivisesti! En yhtään osannut odottaa muutamaa tapahtumaa tässä kirjassa, muunmuuassa loppu yllätti minut täysin!
Gwendolyn taas tapansa mukaan sai minut hymyilemään, vaikka sainkin huomata hänessä muutaman ärsyttävän piirteen. Gideonkin tuntui muuttuneen hiukan, tai sitten katsoin häntä vain eri kulmasta. Oli kuitenkin hienoa huomata uusia piirteitä päähenkilöistä ja sivuhenkilöistä.
Joudun vieläkin itkemään sitä, että tämä sarja jää kolmiosaiseksi, olisi ihanaa jos julkaistaisiin vielä neljäs osa, tähän sarjaan. Silti ei kyllä yhtään jäänyt tuntumaan, että jotain uupuisi tästä sarjasta. Viimeinen osa sitoi sarjan yhteen ja paljasti viimeisetkin salaisuudet.
Kiitos Gier, että loit tämän upean sarjan meille! Olen varma, että luen sarjan vielä monia kertoja uudelleen ja suosittelen tätä muillekin!

Pimeä sydän poikkesi aivan totaalisesti ajatuksistani. Joka luvun jälkeen sain ihmettellä miksi en ollut ajatellut, että näin voisi käydä. Se oli mukavaa vaihtelua. En siis erityisemmin kokenut ärsyttävää ennalta-arvattavuutta.
Tapahtumapaikka oli mielenkiintoinen (kuten edellisessäkin osassa), sain siitä selvän kuvan. En jotenkin pidä Lawrencen kirjoitus tyylistä, mutta ideasta pidän, mikä tasoittaa teosta.
Vieläkään en saanut selvää kuvaa Ariasta. Sen kuvan minkä hänestä sain ei ollut niin minun mieleeni, minkä vuoksi toivon todella, että saan seuraavassa/seuraavissa osassa/osissa selvemmän kuvan hänestä. Oli kuitenkin hienoa huomata uusia puolia vanhoista hahmoista ja uudet hahmot olivat ihana lisäys.
Olin hiukan pettynyt siihen, että tässä osassa ei näkynyt niin paljon sitä rakkaustarinaa, mutta ei se mitään. Tuntuu jotenkin, että olisin antanut vain negatiivistä palautetta, mutta ehei, tämä kirja ei ollut yhtään sen huonompi lukukokemusta kuin ensimmäinenkään osa. Tämä oli oikein hyvä!
Suosittelen!

Ihanaa!
Muistan vieläkin todella hyvin kun muutama vuosi sitten sain Rubiininpunan joululahjaksi ja väittelin sen lukemista pitkään. Kun sinä keväänä sitten päätin lukea Rubiininpunan rakastuin siihen aivan täydellisesti. Oli tuskaa odottaa kesän loppuun, että Safiirinsini julkaistaisiin.
No tämä oli nyt neljäs kerta kun luin Safiirinsinen ja pidin siitä aivan yhtä paljon kuin ensimmäisellä kerralla! Olen taas kerran aivan hullaantunut tähän sarjaan!
Safiirinsini oli hyvin samantyyppinen kuin Rubiininpuna, mutta se oli itse asiassa hyvä piirre. Tarina eteni sujuvasti ja enkä missään kohtaa menettänyt mielenkiintoa lukemiseen. Tykkään ehdottomasti siitä, että kirja on sijoitettu Lontooseen ja muutenkin tapahtumapaikka on hienosti kuvattu, saa selvän kuvan Gwendolynin perheen talosta, koulusta ja muista paikoista.
Olen aivan rakastunut Gwendolyniin hahmona, mutta sain myös huomata tykästyneeni Xemeriukseen, hän oli juuri sellainen 'söpö' lisäys mitä kirja tarvitsikin.

Suosittelen ehdottomasti lukemaan toisen osan jos olet lukenut ensimmäisen osan. Ja suosittelen ehdottomasti myös lukemaan kolmannen osan sitten kun olet lukenut ensimmäisen ja toisen osan!
Ihanaa!

Hieno idea, pakko myöntää. En kyllä yhtään tiedä onko 'kielletty rakkaus' jo hiukan kulunut, mutta tykkäsin itse ainakin. Ainut miinus tulee ehkä kirjan ennalta-arvattavuudesta ja joistain pienistä yksityiskohdista mihin kiinnitin huomiota. Esimerkiksi joskus tuntui, että rakas päähenkilömme pyörtyi/menetti tajunsa jokaisessa niin sanotussa 'jännittävässä kohdassa'. En saanut hänestä selvää kuvaa, tuntui, että välissämme olisi sumea seinä.
Tapahtumapaikka oli hyvin mielenkiintoinen, sain siitä selvä kuvan mikä teki lukemisesta ehdottomasti helpompaa.
Aion ehdottomasti lukea sarjan loppuun, suosittelen tätä myös sinulle!

Taas kerran, yksinkertaisesti täydellistä!
Luin Gierin Rubiininpunan neljänteen kertaan. En voi muuta sanoa kuin täydellistä! Luulisi, että näiden lukukertojen jälkeen kirja olisi muuttunut tylsemmäksi tai liian ennalta tiedettäväksi. Päin vastoin. Pystyin vain ahmimaan kirjan alusta loppuun! En tiedä mikä tässä minua kiehtoo, mutta jokin tekee tästä vain niin täydellisen, ettei mitään rajaa.
Kirjaan oli kuin olikin piilotettu huumoria, mikä sai minut hymyilemään lukiessani. Teksti oli omaperäistä ja sujuvaa.
Gwendolyn taas kerran yllätti minut omaperäisyydellään, olen kiintynyt häneen ehdottomasti näiden kirjojen takia. Haluaisin tutustua häneen kasvotusten ja lähteä aikamatkoille, katsella elokuvia hänen ja Leslien kanssa. Valitettavasti se ei taida olla mahdollista...
Ja ainakun päädyn lukemaan tätä sarjaa tulee järkyttävä mielihalu ottaa lento Lontooseen ja mennä lumoavaan Hyde Parkiin ja muihin mahtaviin paikkoihin!
Ehdottomasti ja yksinkertaisesti ihanaa! Lue ihmeessä tämä teos ja rakastu sarjaan jonka Gier on meille luonut!
Ihanaa!

Sabriel...
Odotin teoksesta enemmän kuin ehkä olisi pitänyt. Ajattelin, että se olisi kirja minun mieleeni. Jostain kumman syystä sain otettua kirjan juonesta kiinni vasta vähän yli puolen välin, eikä siinä vaiheessa lukemiseen enää keskity kunnolla. Loput kirjasta oli kuin olikin mieleeni, vaikean alun jälkeen.

Yksi asia mihin kiinnitin heti huomiota oli Sabrielin sinnikkyys. Kiinnyin häneen todella paljon, minkä vuoksi harmittaa, että en päässyt juoneen mukaan alussa. Myös Mogget oli ihana hahmo ja suurin osa muistakin.
Kirja oli kuvattu todella hyvin sain selvän kuvan Vanhasta valtakunnasta.
Myös teoksen idea oli kiva ja hyvin toteutettu.

En tiedä luenko jatko-osia. Se saa jäädä nähtäväksi.
Suosittelen kirjaa, vaikka alussa en päässytkään juoneen mukaan!

Ensin haluan sanoa, että kiitos tuhannesti Annukka Salama, että kirjoitit tämän sarjan! Kiitos!
Olen syvästi rakastunut tähän sarjaa ja olen hyvin varma, että sinäkin rakastut jos luet tämän. Kannattaa ehdottomasti lukea!
Aion itsekin lukea tämän sarjan varmasti vielä monesti uudelleen.

Tässäkin osassa oli aivan mahtava kerronta ja tarina eteni mukavasti. Iivar oli ihana lisäys, tykästyin häneen heti. Oli myös mukava lukea kirjaa hiukan erinäkökulmasta. Lisäksi huomasin uusia puolia jo ennestään tutuista hahmoista mikä oli myös hyvin mukavaa.
Harmittaa, että tämä sarja taisi nyt loppua tähän, mutta odotan jo innolla Salaman seuraavaa teosta, jos sellainen tulee.

En saa tähän kerrottua kuinka hieno sarja Faunoidit on, niinpä sinun on ehdottomasti luettava tämä, että ymmärrät!

Argh! Rakastan tätä sarjaa!
Yleensä ensimmäinen osa vetää minut mukaansa ja toinen osa on pettymys, enkä pääse siihen sisälle kunnolla. Tässä ei käynyt niin. Pääsin sisälle ensi lauseesta ja olin taas heidän mukanaan juoksemassa pakoon metsästäjiä.
Eden ja Nemo olivat ihana lisäys kirjasarjaan. Heidän menoaan oli mukava seurata, sekä matka Amerikkaan toi kirjaan mielenkiintoa.
Huumoria ei tästäkään teoksesta uupunut, mikä on ihanaa huomata! Oli mukavaa aina nauraa sillon tällöin ja iloita heidän kanssaan.
Salama on taas onnistunut tekemään mahtavan kirjan johon rakastuin ja haluan ehdottomasti lukea Unnasta, Rufuksesta ja muista faunoideista lisää!

Kirja vetäisi minut mukaansa heti ensi lauseesta lähtien. Aloitin lukemisen aamulla ja seuraavat tunnit kuluivat kirja kädessä. En pystynyt lopettamaan lukemista! Äskeinen ilmiö tapahtuu minulle hyvin usein, mutta tässä halusin sen erikseen mainita, sillä en odottanut kirjalta paljoakaan. Ajattelin sen olevan mukavaa lukemista, mutta se oli paljon enemmän.
Teksi oli sulavaa ja mukaansa tempaava. En voinut koskaan tietää mitä seuraavalla sivulla lukee, mikä on minulle hyvin paljon. Pidin myös huumorista mitä oli piilotettu sivujen väliin.
Henkilöt olivat omaperäisiä ja kiinnyin heihin heti. Halusin vain ahmia Unnan tarinaa enemmän ja enemmän.
Yllättävää oli, että siskoni innostui lukemaan kirjan ja luki sen yhdeltä istumalta. Ja hän piti kirjasta! Se on paljon...
Salama onnistui nostamaan suomalaisen fantasiakirjallisuuden pisteistä silmissäni huikeasti! Ihan mahtava kirja, ei tässä muuta voi sanoa!

Anaché oli kaikin puolin hämmentävä lukukokemus. Jouduin pitkään miettimään, että miksi kirjan sivuilla luki niin kuin luki. Enkä todellakaan tarkoita, etteikö kirja olisi ollut hyvä. Se oli mahtava! Olen varma, että kirja jää mieleeni moniksi vuosiksi. Tämä on niitä kirjoja, jotka jäävät mieleen, jotka pysyvät mielessä.
Mielestäni kirja olisi voinut olla lyhyempi, ei paljoa, mutta vähän. Tuntui joskus, että sitä tahallaan venytettiin pidemmäksi.

Haluaisin periaatteessa lukea lisää Anachésta ja hänen maailmastaan. En silti tiedä olisinko tarttunut toiseen osaan jos sellainen olisi ollut. Luultavasti olisin.
Haluaisin sanoa niin paljon enemmän tästä, mutta en osaa pukea lukukokemusta sanoiksi.

Kannattaa ehdottomasti lukea!