Käyttäjän wispie avatar

RISINGSHADOW-KIRJAHYLLY

wispie

Aloittelija· Taso 16

LUKIJAN OMA ÄÄNI

Kirja-arviot

Käyttäjän wispie omat ajatukset lukemistaan kirjoista. Nämä ovat lukijan kirjoittamia kirja-arvioita, eivät Risingshadow’n toimituksellisia arvosteluja.

10 kirja-arviota
Järjestä kirja-arvioitaJärjestys: Kirjoituspäivä · Uusin ensin
Lasinen miekka

KIRJA-ARVIO

Lasinen miekka

Victoria Aveyard

2/10Kirjoitettu 26.9.2017Muokattu 26.9.2017
Näytä spoileriksi merkitty arvio

 Sarjan eka osa sai viisi tähteä, toinen osa kaksi. Mitä tapahtui?

Käytännössä tokassa osassa ekan osan huonot puolet korostuvat ja hyvät jäävät pois.

En ole koskaan uskonut perinteiseen draamaan kaareen niin paljon kuin nyt kun se kirjasta puuttui. Yleensä jännitystä kasvatellaan pikku hiljaa kohti kliimaksia, jonka jälkeen ruvetaan päättelemään tarina. Lasisessa Miekassa ryminä jatkuu juuri siitä mihin se jäi, eikä semmoisia suvantokohtia ole jossa saisi vähän hengitellä. Siihen puutuu. Alkaa vähitellen plärätä eteenpäin nopeammin.

Sarjan "ikonisia" lauseita on Kuka tahansa voi pettää kenet tahansa. Tätä toteutetaan urakalla, mutta pettäjien syitä pääsemme näkemään hyvin vähän. Niin vain käy, ja Mare tuppaa osumaan joka ansaan. Sitten hän hokee, ettei voi luottaa kehenkään, kunnes taas ajautuu ansaan.

Tarkoitus on kai kuvata petetyksi tulleen Maren masentuneita ajatuksia jotka kiertävät kehää. Hänen tuntemansa tunteet eivät saa kuitenkaan mitään uusia syvyyksiä, vaan niiden läpi käyminen uudelleen ja uudelleen tuntuu jankkaukselta. Ärsyttäväksi käy, kun 500 sivun jälkeen Mare ei ole oppinut mitään uutta.

 

Toisaalta myöskään minä en ole oppinut muistakaan hahmoista mitään uutta. Kilorn vaikuttaisi olevan ainoa, jolla on jota kuinkin luonne. Maren lempiveli, Shade, on pelkkä hyppivä Kani. Lukijat eivät koskaan saa tuntea häntä sen enempää, kuin ei monia muitakaan hahmoja.

Pääpahis Maven sen sijaan vaikuttaa turhan stereotyyppiseltä tosi-tosi pahalta jäbältä jolla on pakkomielle päähenkilöön. Ei mitään kovin mielenkiintoista siltäkään suunnalta. Cal, selkeästi Maren rakastettu on kirjan ainoa henkilö, joka on mielenkiintoinen. Mutta heidän suhteensa on epäselvä. Ei sillä tavalla hmm-jännitettä-ilmassa-ne-sopis-yhteen vaan häh-eikö-ne-äsken-ollu-ystäviä-mitä-tapahtuu.

 

Voimiensa suhteen Mare uskoo kovasti olevansa vastarintaliikkeen keulakuva, vaikka hän ei ole tehnyt paljon mitään. Hän olisi Katniss vain, jos Katniss olisi jumittunut teiniangstiin. Toiset kutsuvat Marea salamatytöksi, neidiksi ja jne, eivät etunimeltä, ja Mare ajattelee, että hän ei enää koskaan kuulu joukkoon. Öh. Hänellä on suuria marttyyrin taipumuksia. Sen lisäksi hän ajattelee enimmäkseen itseään. Hän ei ole enää sellainen päähenkilö, josta voisi juurikaan pitää tai samaistua. Ilmaan heitetään ajatus, että Maresta saattaisi tulla samanlainen pahis kuin Mavenista. Sanoisin, että jos jonkinlaista kehitystä tapahtuu, hyvä. 

 

Joka tapauksessa, tämä kirja oli melko turha. Pettymys. Luen jossakin vaiheessa viellä vikan osan, ihan nähdäkseni onko mitään pelastettavissa.

Punainen kuningatar

KIRJA-ARVIO

Punainen kuningatar

Victoria Aveyard

9/10Kirjoitettu 26.9.2017Muokattu 26.9.2017

Nappasin e-kirjana, ja sujui kännykän näytöltä yllättävän hyvin.

Nämä reittaukset ovat kyllä kohdaltani melko mielenkiintoisia, pidin tästä kovin paljon, mutta ei mikään "absolute fave". Jatkan tästä nopeasti seuraavaan osaan. 

Punainen kuningatar toistaa paljon nuorten aikuisten dystopia- ja fantasiaromaanien juonikaavoja. En ollut itsekään tarttua tähän takakansitekstin perusteella. Mikäli olet nähnyt näitä naissankareita tarpeeksi pelastamassa maailmaa pahoilta valtarakenteilta, tämä ei missään nimessä ole sun juttu. Koska luin vähän aikaa sitten Lasipalatsin, kaavio tuntui jo vähän liiankin tutulta. Mutta tämä on parempi, vaikkei järin mieleenpainuva. Olen tosin ya- fantasian & -dystopian suurkuluttaja, joten tämä menee siksi leikiten. 

Monesti kirjoissa päähenkilön ajatuksenjuoksua saa manata ja useasti. Tässä ei tarvinnut kuin pariin otteeseen vähän ihmetellä, mikä on kovempi saavutus kuin uskoisi. (Esim. Jouduttuaan prinsessaksi Mare valittaa menettäneensä kaiken, mutta toisaalta sen perhe on hengissä ja voi melko hyvin. Joo, huonosti meni, mutta ois voinu olla asiat huonomminkin.) Romantiikka ei vie hahmoja kuin litran mittaa, vaan tärkeämpiäkin henkilöitä on kuin tää just pari päivää sitten tavattu prinssityyppi. Osin ennalta-arvattavaa, osa käänteistä tulee yllätyksenä. Jonkin verran tarina kärsii siitä, että henkilöt, joiden ehkä pitäisi juonen mukaan kuolla, säilyykin hengissä maagisesti. Ei siis ihan Game of Thronesia (tosin ei ne aina niin kuolleina pysy siinäkään) Toisaalta diggaan onnellisista lopuista...

Joihinkin hahmoihin kaipaisi myös syvyyttä. Etenkin alussa Maren ja Kilornin suhde on hyvin yksioikoinen. Keskivaiheilla pystyy jo itse täyttämään tyhjiä kohtia. Voi hyvin olla, että Kilorniin ja vastarintaliikkeen tyyppeihin tutustutaan paremmin seuraavissa osissa. 

Puutteista huolimatta oikein vetävää viihdettä.

Lasipalatsi

KIRJA-ARVIO

Lasipalatsi

Sarah J. Maas

7/10Kirjoitettu 26.9.2017Muokattu 1.8.2022

Jon Snow on vielä aika kaukana.

Hyvää viihdettä, mutta hiukan likaa teinifantasian kliseitä ollakseen "amazing". Jos olet lukenut valinta- sarjaa (Valinta), ja pitänyt sitä ok-hömppänä, vaihda heti tähän.

Celaenan salamurhaajataitoja ja ennen kaikkea taipumuksia ei nähdä loppujen lopuksi kovinkaan paljoa. Alussa hän pyörittelee päässään eri pako- ja murhaamisskenaarioita kiitettävästi, mutta se poistuu loppua kohden. Hän ottelee hyvin, mutta onko kilpailussa otteleminen _sala_murhaamista... 

Celeana on ylpeä ja pinnallinen, vähän ailahtelevainen ja eloisa teini. Tätä kuitenkin ihan virkistävällä tavalla. Ihan miellyttävä hahmo -etenkin jos jatkossa tajuaa pinnallisuutensa olevan aika typerää. Mutta kirjan mittaan hän ei vaikuta juuri ollenkaan salamurhaajalta. Salamurhaajakoulutus on vain jonkinlainen syy saada kätevästi taistelutaitoja ja syy joutua vankilaan ja sieltä tähän tilanteeseen. Tai miten sen nyt sanoisi - Celaena ei vaikuta siltä, että olisi elänyt sellaista elämää mitä on elänyt. Ja epäuskottavuutta lisää hänen kiinnostuksensa Dorianiin. Dorian ja Celaena eivät vaikuta yhteensopivilta etenkään Celaenan taustaa miettien, ja jos he päätyvät lopussa yhteen kuten olen aavistellut, olen pettynyt.

Kilpailun osanottajiin olisi voinut myös paneutua paremmin. Voi olla, että niin tapahtuu jatkossa, mutta nyt he vaikuttivat hyvin kiiltokuvilta. Ottaen huomioon, että monilla oli kilpailussa kuitenkin paljon pelissä, tunteita tuntui hyvin vähän.

Mutta siitä huolimatta luin kuitenkin loppuun asti yhden päivän aikana ja pidin siitä. Kirja oli melko paksu, mutta tylsiä hetkiä ei oikeastaan ollut. Rytmi toimi. Kirjasarjan suhteen ollaan hyvällä pohjalla, mutta jatko näyttää, edetäänkö tällä tähtimäärällä vai romahdetaanko pohjamutiin. Odotan innolla seuraavaa.

Toivoen, että kirjoja lakataan markkinoimasta verraten niitä parempiin kirjoihin,

Wispie

ps. Mutta se koira, se koira oli niin turha??

Salaisuuksia haudan takaa

KIRJA-ARVIO

Salaisuuksia haudan takaa

Charlaine Harris

7/10Kirjoitettu 10.12.2016

Melko hyvä päätös melko hyvälle sarjalle, mutta ei mitään liian täydellistä.
Ensinnäkin olen äärimmäisen pettynyt, että noinkin mahtavan kyvyn käyttäminen jäi nyt tähän. Toiseksi olen pettynyt muutamiin tilanteisiin, jossa Harper ei tajunnut itsestäänselvää vaaraa. Voisin antaa tämän anteeksi, koska tyyppiin on kuitenkin iskenyt salama, mutta...

Loppuratkaisu on yllättävä, mutta ei täysin tyydyttävä. Kaikesta huolimatta kannatti lukea koko sarja, positiivisen puolelle jäätiin :)

Valinta

KIRJA-ARVIO

Valinta

Kiera Cass

5/10Kirjoitettu 10.12.2016

Lyhyesti: Ihan ok. Lukemassani pokkariversiossa oli ainakin harmillisen paljon lyöntivirheitä lainausmerkkien ja välien kanssa, eikä kieli nyt erityisen hyvää ollut. Luin kuitenkin lähes kärsimättä loppuun asti. Tarinassa voisi olla ainesta parempaakin, mutta tuntuu jäävän todella yleisellä tasolle. Hahmojen tunteissa ja ajatuksissa ei tunnu olevan mitään syvyyttä, ei ainakaan näin ensimmäisessä osassa. Positiiviseksi puoliksi voin sanoa toistaiseksi sen, miten suurin osa Valinnan tytöistä suhtautuu lopuksi toisiinsa (suht positiivisesti) Häiritsemään jäi, että America ensin kammoksuu hurjia kapinallisten hyökkäyksiä ja myöhemmin ajattelee prinsessaksi tulevan elämän olevan todella tylsää.

Herkullista puolipoliittista dystopiaselviytymistä tästä ekasta osasta ei saa irti, suosittelen lähinnä kevyen hömpän nautiskentelijoille.

Muukalainen

KIRJA-ARVIO

Muukalainen

Diana Gabaldon

4/10Kirjoitettu 6.7.2016

Alku oli minusta mielenkiintoinen, enkä pistä pahakseni aikamatkustusjuttuja, jossa nykypäivän tietotaidon omaavaa pidetään vähän outona aikaisemmilla vuosisadoilla.

Mutta mutta. Kirja vaikutti siis alusta lupaavalta, mutta sitten lopahti. Valehtelematta kolme senttiä tästä kuuden sentin paksuisesta opuksesta on seksikohtauksia, raiskausyrityksiä muutamalla tapolla höystettynä - Vähän nopeammin kun luki, meinas mennä yhden kaverin tappamisen jälkeiset seksiaktit lukematta. Tämä voi siis olla huono tai hyvä asia. En kokenut, että se ois tökerösti kirjoitettua, mutta mielestäni 200 vuotta ajassa matkanneella saattaisi olla muutakin mielessään.

Lisäksi joka samperin puskassa vainosi jotain vihollisia, miten se voi olla että aina niihin törmää kun jää yksin? Ehkä brittein saarilla on aina ollut ruuhkaa. No, joka tapauksessa juoni jäi joka tapauksessa rakkausjutun varjoon. Suosittelisin kirjan faneille Kristiina Vuoren historiallisia romantiikkakirjoja, saattaisivat olla samankaltaisia.

Sepä mielenkiintoista olikin, kun jossain vaiheessa mainittiin Clairen potevan huonoa omatuntoa - ja Jaime oli tietenkin huomannut sen - vaikka tekstissä oli siitä aikaisemmin hyvin vähän mitään infoa. Mielestäni Claire olikin aivan liian sopeutuvainen ja olin pettynyt kun hän päätti jäädä. Loppuosan sitten lähinnä pikaluin tietääkseni mitä tapahtuu. Susihyökkäys oli niin plääh, että kirja menetti kaiken makunsa. En pitänyt. Loppuosan sarjoista saatan kelailla läpi, joska Claire saisi vähän särmää itseensä ja muisteltua modernin maailman hyviä puolia.

Väristyksiä haudan takaa

KIRJA-ARVIO

Väristyksiä haudan takaa

Charlaine Harris

8/10Kirjoitettu 30.6.2016
Näytä spoileriksi merkitty arvio

Tää oli melkeinpä hiukan liian hurja makuuni, mutta parasta antia on silti edelleenkin kuolleiden löytäminen, se on hyvin mielenkiintoinen idea. Siksi liikuttavin kohta oli murhattujen poikien lisäksi se randomi kalastajan ruumis, jonka luo Harper suuntasi paniikissa. Se oli hyvin lohdullista. Mutta nyt kun Harper ja Tolliver päätyivät yhteen - mikä oli ensimmäisestä kirjasta lähtien vain ajan kysymys - epäilyttää, jääkö suhdepuolelle mitään mielenkiintoista. En jaksaisi turhaa draamailua, mutta täydellinen suhdekin on vähän tylsää. En tiedä kuinka kauan sarja voi jatkua mielenkiintoisena sen suhteen. Luin kuitenkin mielelläni, lisää kuolleita putkeen vaan.

Kuiskauksia haudan takaa

KIRJA-ARVIO

Kuiskauksia haudan takaa

Charlaine Harris

8/10Kirjoitettu 26.6.2016

Sookie Stackhouse en ole lukenut enkä aio, mutta tässä sarjassa oli sopivan vähän romantiikkaa. Toivon mukaan seuraavatkaan osat ei mene liian höttöiseksi, että pysyy kivasti kuolleita mukana. Tykkään ideasta ja Harperin ja Tolliverin elämä on mielenkiintoinen.

Kapinallinen

KIRJA-ARVIO

Kapinallinen

Anneli Kanto, Terhi Rannela

8/10Kirjoitettu 24.6.2016

Kolmas päätösosa ei yllä edellisten tasolle, joskin joitakin ärsyttäviä kirjoitustapoja ei enää ole. Juonessa on jonkinlainen naiivi ote, mutta joka tapauksessa pidän tästä trilogiasta hurjasti.

Ilki ihana

KIRJA-ARVIO

Ilki ihana

Melissa Marr

6/10Kirjoitettu 24.6.2016
Näytä spoileriksi merkitty arvio

Ei poikkeuksellisen hyvä, mutta menee. Lukuintoiselle nuorelle menee samaan syssyyn siinä missä esim. Kiersten Whiten Paranormaali-trilogia. Oikeastaan, edellä mainitusta sarjasta sain sellaisia viboja, että jos fantasiaa nuorille kirjottaisin se olisi varmaan vähän tähän malliin keijuista.

Luin kirjan lähes kertaistumalta, ja varmaan jatkan seuraavaan osaan vaikka sarjan viimeinen/vikat osat jäivät suomentamatta. En ole kuitenkana hirveän tyytyväinen Sethin ja Aislinnin rakkaustarinaan, Seth jäi jotenkin tylsäksi ja mielestäni nieli liian helposti keiju-jutut. Lisäksi olisin halunnut, että Aislinnin kaverit olis ollut vähän enemmän messissä kuin vaan alun täytehahmoina. En tiedä mikä siinä on, mutta kun on romantiikkaa kirjoissa ystävät monesti unohtuvat. Lisäksi olen vähän pettynyt, ettei Aislinnille tullut epätoivoisessa tilanteessa edes mieleen itsemurha - tai ainakin uhkailla edes sillä. Mutta tämähän olikin nuortenkirja. Lopussa päästiin kuitenkin melko tyydyttävään ratkaisuun, joten vähän pelottaa miten toisessa osassa se voidaan munata.