Kapinallinen
Sidottu.
Koukuttavan sarjan huima päätös
Khalkosta hallitsee diktaattorin ottein suuri isä Radko, jonka mielestä väkivalta on kaunein vallan muoto. Hänen puolisonsa Snezana taas sovittelee ylleen filosofin viittaa. Amaya perheineen elää piilossa köyhässä kalastajakylässä, kunnes kapinalliset tuovat viestin. Amayan ja Miroslavin täytyy päättää, lähteäkö johtamaan kansannousua vai jäädä elämään turvallista arkea pienen tyttärensä kanssa…
Tähystäjäneito Amayan viaton vierailu Khalkoksen saarelle aloitti seikkailun, joka on edennyt hurjien käänteiden kautta kohti yllättävää loppuratkaisua. Yläkoululaisille sopivan Kuparisaari-trilogian päätösosa on vetävä sekoitus romantiikkaa, juonittelua ja raivokkaaksi yltyvää valtataistelua.
Anneli Kanto
Anneli Kanto (s. 1950) on tamperelainen toimittaja, dramaturgi, kääntäjä ja kirjailija. Hänen esikoisromaaninsa, 1600-luvulle sijoittuva Piru, kreivi, noita ja näyttelijä ilmestyi 2007. Teos oli Runeberg-palkintoehdokkaana.
Kanto on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi 1976 pääaineena lehdistö- ja tiedotusoppi. Hän on opiskellut käsikirjoittamista Teatterikorkeakoulun täydennyskoulutuskeskuksessa 1996–1997. Hän on ollut vapaa toimittaja vuodesta 1992. Vuosina 1987–1997 hän oli Uusi Nainen -lehden päätoimittaja. Suomen freelance-journalistit valitsivat hänet vuoden 2006 freelanceriksi monipuolisesta urasta kirjoittajana.
Kirja-arvioita
Kolmas päätösosa ei yllä edellisten tasolle, joskin joitakin ärsyttäviä kirjoitustapoja ei enää ole. Juonessa on jonkinlainen naiivi ote, mutta joka tapauksessa pidän tästä trilogiasta hurjasti.
Trilogian päätösosan ainoa päämäärä on saattaa tarina jonkinnäköiseen päätökseen. Lukunautinnosta ei voida puhua. Juoni on tylsä ja ennalta arvattava, eikä edes pyri herättämään lukijan mielenkiintoa. Sivut on tuhlattu enimmäkseen joutavaan roskaan, koska kirjan pääpaino on ehdottomasti loppuratkaisulla, johon kirjailijoiden kaikki energia on suuntautunut. Epäuskottavuus, yltiöpäinen suoraviivaisuus ja selkeä kiirehtiminen luovat vankan mielikuvan siitä, ettei kirjailijakaksikko itsekään enää ole kiinnostunut luomaansa yksiulotteiseen seinäpaperimaalaukseen, jonka henkilöhahmot ovat joko kaikkivoipia tai mihinkään kykenemättömiä. Henkilöiden olemukseen tai tunteisiin ei mennä sisälle, eikä heidän kohtalonsa kuvaukset ole likimainkaan riittäviä. Pettymys oli melko suuri, etenkin kun toivoin kirjan yllättävän vielä lopussa, mitä se todellakaan ei tehnyt. Lattea esitys.
Anneli Kannon ja Terhi Rannelan Kuparisaari-trilogia saa päätöksensä "Kapinallisen" (Karisto, 2013) myötä. Radkon ja Snezanan hallitsema Khalkos ottaa askelia diktatuurin suuntaan, mutta pinnan alla kuohuu jo kun tyytymätön kansa valmistautuu kapinaan. Vaikka tarinassa onkin hurjia juonenkäänteitä ja sen henkilöt joutuvat tekemään kiinnostavia moraalisia valintoja, tuntuu päätösosa pieneltä pettymykseltä. En monestikaan arvostele kirjaa sen lyhyydestä, pikemminkin päinvastoin, mutta nyt juoni etenee vähän turhankin kiivasta tahtia henkilöiden ja tapahtumien määrään nähden. Syvällisempi käsittely ei olisi tehnyt haittaa, sen verran suurista asioista kirjassa on paikoitellen kyse. Lisäripaus toista osaa keventänyttä huumoriakaan ei olisi tehnyt pahaa. Kiitosta kirjailijoille täytyy kuitenkin antaa siitä, etteivät nämä sortuneet helpoimpiin ja kliseisimpiin mahdollisiin ratkaisuihin. Syynsä vähän vaisuun arvioon saattaa olla turhankin kovaksi kivunneilla odotuksilla, sillä pidin sarjan kahdesta ensimmäisestä osasta todella paljon.