Poliittinen fiktio
Poliittinen fiktio on kirjallisuuden avainsana, joka viittaa teoksiin, joissa käsitellään poliittisia teemoja, valtakysymyksiä ja yhteiskunnallisia ongelmia. Tällaisessa fiktiivisessä kirjallisuudessa voidaan tarkastella poliittisten ideologioiden, hallintorakenteiden, vallan, oikeudenmukaisuuden ja kansalaisoikeuksien vaikutusta yksilöihin ja yhteiskuntiin. Poliittinen fiktio voi olla suoraa yhteiskunnallista kommentaaria, jossa kirjailija pyrkii herättämään keskustelua tai muutoshalua, mutta se voi myös olla allegorinen ja käyttää tarinan elementtejä poliittisten ideologioiden tutkimiseen.
Poliittinen fiktio voi sijoittua mihin tahansa genreen, kuten dystopiaan, scifiin, historialliseen romaaniin tai realistiseen draamaan, mutta sen keskiössä on aina yhteiskunnallisten ja poliittisten rakenteiden tarkastelu. Tunnettuja poliittisia fiktion teoksia ovat esimerkiksi George Orwellin 1984, joka käsittelee totalitarismia ja valvontaa, Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma, joka tutkii yhteiskunnan kontrollia ja yksilön vapautta, sekä Margaret Atwoodin Orjattaresi, jossa kuvataan patriarkaalista yhteiskuntaa ja naisten alistamista.
Poliittinen fiktio voi olla myös humoristista tai satiirista, kuten Jonathan Swiftin Gulliverin matkat, joka kritisoi yhteiskunnan ja vallan rakenteita, tai Kurt Vonnegutin Teurastamo 5, jossa tutkitaan sodan mielettömyyttä ja poliittisia rakenteita.
Poliittinen fiktio ei rajoitu vain yhteiskunnallisiin ongelmiin, vaan se voi myös tarjota vaihtoehtoisia visioita tulevaisuudesta, kuvaten mahdollisia poliittisia muutoksia, vallankumouksia tai dystopisia yhteiskuntia. Tällainen kirjallisuus tarjoaa usein syvällisiä pohdintoja siitä, miten politiikka muovaa elämää ja millaisia vaikutuksia sillä on yksilöihin ja yhteisöihin.