Boris Hurtta

Boris Hurtta (1945–2021), oikealta nimeltään Tarmo Talvio, oli turkulainen kirjailija. Jäätyään eläkkeelle poliisin työstä hän julkaisi lukuisia novelleja suomalaisissa sf-lehdissä. Hurtan tunnetuin lajityyppi oli kauhu. Hänet tunnettiin omaperäisestä tyylistään ja alan perinteitä kunnioittavasta aiheenkäsittelystään. Hurtta sai kertomuksistaan palkintoja scifin ja fantasian alalta ja hän oli kunniavieraana vuoden 2003 Finncon-tapahtumassa.

Hurttaa kiinnosti tuoda realistisen kerronnan joukkoon kauhistuttavia aineksia ja taiteilla psykologisen ja yliluonnollisen kauhun rajamaastossa. Hurtta sanoi olevansa viimeinen suomalainen roskakirjailija. Perusteena tälle oli, että hän esiintyi salanimellä, hänen kertomuksiaan julkaisivat lajityyppikirjallisuudelle omistautuneet harrastuspohjaiset aikakauslehdet ja pienet kustantamot. Hurtta vieroksui hienostuneena ja velvoittavana pitämäänsä sanaa novelli ja sanoi kirjoittavansa kertomuksia. Hän luki mieluummin vanhaa kuin uutta ja sen myötä häntä kiinnostivat pulp-lukemistojen aihepiirit kuten eksoottiset seikkailut ja veijarimaiset jännitystarinat.

Hurtan ominta alaa oli kirjojen keräilyyn ja antikvariaatteihin sijoittuvat kertomukset. Hänen tunnetuimpia hahmojaan ovat Valdemar Rydberg ja hänen ystävänsä Nisse Hermelin, jotka metsästävät antikvaarisia kirjaharvinaisuuksia. Heidän ensiesiintymisensä, samoin kuin Hurtankin, tapahtui 1988 novellissa ”Pirunkirjojen kintereillä”. Hurtan antikvariaattikertomuksia keräsi yhteen kokoelma Valdemarin kirja (2010).

Lähteitä

Kotimaisia tieteis- ja fantasiakirjailijoita. BTJ, 2006. Harri Erkki: ”B2 ja Boris Hurtta”. Esipuhe teokseen Vuoden pimein päivä.