Boris Hurtta

Boris Hurtta on oikealta nimeltään Tarmo Talvio. Hän on vuonna 1945 syntynyt, turkulainen eläkkeellä oleva ylikonstaapeli, joka on julkaissut lukuisia novelleja monissa suomalaisissa sf-lehdissä.

Hurtan tunnetuin lajityyppi on kauhu. Hän on tullut tunnetuksi omaperäisestä tyylistään ja alan perinteitä kunnioittavasta aiheenkäsittelystään. Hurtta on saanut kertomuksistaan palkintoja scifin ja fantasian alalta ja hän oli kunniavieraana vuoden 2003 Finncon-tapahtumassa.

Hurttaa kiinnostaa tuoda realistisen kerronnan joukkoon kauhistuttavia aineksia ja taiteilu psykologisen ja yliluonnollisen kauhun rajamaastossa. Hurtta on sanonut olevansa viimeinen suomalainen roskakirjailija. Perusteena tälle on, että hän esiintyy salanimellä, hänen kertomuksiaan ovat julkaisseet lajityyppikirjallisuudelle omistautuneet harrastuspohjaiset aikakauslehdet ja pienet kustantamot. Hurtta vieroksuu hienostuneena ja velvoittavana pitämäänsä sanaa novelli ja sanoo kirjoittavansa kertomuksia. Hän on aina lukenut mieluummin vanhaa kuin uutta ja sen myötä häntä kiinnostavat pulp-lukemistojen aihepiirit kuten kauhu, scifi, eksoottiset seikkailut ja veijarimaiset jännitystarinat.

Boris Hurtan ominta alaa on kirjojen keräilyyn ja antikvariaatteihin sijoittuvat kertomukset. Hänen tunnetuimpia hahmojaan ovat Valdemar Rydberg ja hänen ystävänsä Nisse Hermelin, jotka metsästävät antikvaarisia kirjaharvinaisuuksia. Heidän ensiesiintymisensä, samoin kuin Hurtankin, tapahtui 1988 novellissa ”Pirunkirjojen kintereillä”. Hurtan antikvariaattikertomuksia kerää yhteen kansiin kokoelma Valdemarin kirja (2010).

Lähteitä

Kotimaisia tieteis- ja fantasiakirjailijoita. BTJ, 2006. Harri Erkki: ”B2 ja Boris Hurtta”. Esipuhe teokseen Vuoden pimein päivä.

Kuva: Boris Hurtta Turun kirjamessuilla 2010. Kuvaaja: Anneli Salo.