Suomen alppihiihtomaajoukkueen entinen mitalitoivo Kaj Syysmaa lähtee vuokraamalleen korpimökille, joka sijaitsee jossakin Ruoveden ja Parkanon tietämillä, syrjäisessä Maahiaisen kylässä. Tarkoituksena olisi vetäytyä syrjään maailman melskeistä - ennen kaikkea entisen missivaimon ja skandaalilehdistön ulottuvilta - ja kirjoittaa jatko-osa esikoisromaanille. Lähestulkoon autioituneessa kylässä ei vaan kaikki tunnu olevan ihan kohdallaan. Vanha kansakoulun opettaja hourii outoja paikan synkeästä menneisyydestä, naapurin parantajanainen tuntuu salailevan jotakin ja lisäksi metsässä tuntuu kekriyön lähestyessä liikkuvan outoja hahmoja, jotka eivät taida edustaa ihan sitä tavanomaisinta faunaa... Ja mikä mahtaa olla Määhieszö maan alanen?
Boris Hurtan "Lumen tuloa ei voi estää" (Jalava, 1991) tuli luettua nsimmäisen kerran joskus opiskeluaikaan, 2000-luvun taitteessa, ja se jäi mieleen kohtalaisen onnistuneena kotimaisena kauhuromaanina. Nyt tartuin siihen uudestaan, ja totesin että sellainenhan se onkin. Ei oikeastaan taida olla liioiteltua puhua kaikkien aikojen (toistaiseksi) parhaasta kotimaisesta lajityyppinsä edustajasta.
"Lumen tuloa ei voi estää" on perinteinen ja konstailematon kauhuromaani, jossa on kuitenkin mukana myös riittävästi omaperäisiä aineksia. Langat pysyvät käsissä loppuun asti, toisin kuin monilla tuoreemmilla lajityypin edustajalla. Ainoa tyylirikko tulee oikeastaan siinä vaiheessa, kun kirjailija iskee silmää scifi-harrastajille: sisäpiirin vitsi ei oikein sovi tähän yhteyteen.
Päällys: Jari Rasi. Nidottu.
Kaj Syysmaa oli huippu-urheilija, naimisissa kauneuskuningattaren kanssa ja bulevardilehdistön suosikkipoika. Mutta siitä on jo kauan. Nyttemmin hän on loppuunpalanut keskinkertaisuus, jolla silti on unelmansa ja joka vihaa halpaa julkisuutta. Kun sensaatiolehdet uudelleen kiinnostuvat
Syysmasta, pakenee hän korpeen kirjoittamaan dekkaria.
Maahiaisen syrjäinen kylä ei ole vieraanvarainen paikka. Sinne ei kaupunkilaisen pitäisi muuttaa. Syysmaata varoitetaan, mutta hän ei usko. Pian hän joutuu huomaamaan kuinka päivät lyhenevät ja pimeys etenee. Lumen tuloa ei voi estää. Ja sen jälkeen voi olla myöhäistä lähteä.
Boris Hurtan toinen romaani kertoo miehestä armottoman julkisuuden hampaissa ja pakomatkasta, joka ei suo rauhaa vaan manaa ikivanhat maanalaiset kauhut valloilleen.
Lukijoiden keskustelut
Mitä ajatuksia tämä kirja herätti? Aloita ensimmäinen keskustelu.
Voit osallistua ilman käyttäjätiliä.
Aloita keskusteluKirjasarja
Numeroitua Jalavan kauhusarjaa julkaistiin vuosina 1988-1992.
Lue koko sarjakuvaus
Sarja sisältää lisäksi kirjat:
3: Veren kirjat 1
7: Outoja tarinoita 1
8: Veren kirjat 2
12: Outoja tarinoita 2
14: Veren kirjat 3
18: Outoja tarinoita 3
20: Veren kirjat 4
21: Outoja tarinoita 4
#1 · 1988Temppeli ja muita kertomuksia 
#2 · 1989Kauhujen talo 
#4 · 1989Kuiskaus pimeässä 
#5 · 1989Sielusta sieluun 
#6 · 1989Noitarovio 
#9 · 1990Ei vain verestä 
#10 · 1990Helvetin talo 
#11 · 1990Elävien ja kuolleitten kesä 
#13 · 1991Nimetön kaupunki 
#15 · 1991Kannibaalit 
#16 · 1991Lumen tuloa ei voi estää 
#17 · 1992Hyviä enteitä 
#19 · 1992Charles Dexter Wardin tapaus 
#22 · 1992Julma on rakkaus Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Lukijoiden arviot
1 arvioMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
