Kirjasta
Nidottu.
Boris Hurtta on Suomen tunnetuin roskakirjailija ja kotimaisen kauhun mestari. Hänen uusin romaaninsa Kadonneet pojat vie lukijansa 1960-luvun armeijamaailmaan.
Varusmiehet Vaara ja Torhonen törttöilevät ja saavat siirron Yxskärin saareen, jossa jöötä pitää nimensä veroinen kersantti Kovakallio. Kersantilla on armeijan kantapeikkojen keskuudessa paha maine, saarella pahempi. Sanovat, että saareen menee vain kaksi alokasta kerrallaan, eivätkä he kaikki palaa. Kutsuvat heitä kadonneiksi pojiksi.
Elämä Yxskärillä on kaukana intin ihanteesta. Poissa on kuri ja järjestelmällisyys, tilalla huono elämä ja saaren salaisuudet. TJ on vähintään yhtä kaukana kuin lähin taivaanrannassa siintävä kari, ja herkkä mieli alkaa herkästi temppuilla. Vai vaaniiko saarella sittenkin jokin tuntematon kauhu?
Kadonneet pojat on kerrankin erilaista Hurttaa: ei antikvaritaatteja, ei kirjaharvinaisuuksia, ei unohtuneita sivistyssanoja, vaan sen sijaan kauhua, nuoria päähenkilöitä, punk-meininkiä, kiroilua ja rienausta, juopottelua ja tappeluita. Romaani sopii armeijaan aikoville, armeijassa oleville ja armeijaa vieroksuville, myös sivareille! Kadonneet pojat esittelee Hurtan lanseeraaman uuden kirjallisuuden alalajin, armeijapunkin, ja edustaa sitä likaisimmillaan.
Näinkö tätä maata todella puolustetaan?
