Sata kummaa kertomusta
Kannen kuva: Arren Zherbin. Nidottu.
Todellisuus on nyrjähtänyt raiteiltaan. Sata kertaa. Näissä scifistisissä, fantastisissa ja kauheissa minuuttinovelleissa kurkistellaan outoihin ja kummallisiin maailmoihin, jotka vaanivat aivan arkipäivän pinnan alla. Niissä on jokaisessa jotain tuttua, ja samalla jotain vierasta. Kun katsot toiseuteen, toiseus katsoo sinuun. Raapalemaestro Shimo Suntila vietti vuoden kirjoittaen joka päivä yhden tarinan. Tähän kirjaan on valittu niistä sata.
Satakerta on lehmän mahassa, mutta sata sanaa tulee Shimon päästä. – Boris Hurtta
Shimo Suntila
Turkulainen Shimo Suntila (s. 1973) on toiminut muun muassa Turun science fiction -seurassa ja Suomen tieteiskirjoittajissa. Kirjallisina esikuvinaan Suntila pitää Douglas Adamsia, Carl Barksia, Boris Hurttaa, Raph Kosteria, H. P. Lovecraftia, Don Martinia, Gene Roddenberrya, Steven Moffatia ja Edward Tayloria. Shimo Suntilan tavoitteena on kumota Einsteinin suhteellisuusteoria hankkimalla enemmän kirjoja kuin asuntoon pitäisi mahtua.
Kuva: Johanna Ahonen.
Kirja-arvioita
Tämä oli herkullinen teos pieninä annoksina nautittavaksi. Shimo kirjoitti vuoden 2013 jokaisena päivänä yhden raapaleen (tasan satasanaisen tarinan) ja näistä tarinoista parhaat sata on koottu yhdeksi teokseksi. Näitä oli ihana lukea, nopeita mutta myös vaikuttavia, helppoja ja vaikeita. Ihan kaikissa tarinoissa en ymmärtänyt koukkua, mutta ei se menoa haitannut. Nyt harmittaa, ettei tullut kirjastoon hankittua useampaa kappaletta! Tämähän olisi aivan mainio ollut lykätä jokaiselle vähän huonommalle lukijalle. Lyhyen tarinan parissa ei kauaa heilläkään kestäisi, ja voisi antaa osaamisen tunnetta - paitsi jos ei yleissivistys riitä siihen vitsin tajuamiseen... Suosittelen tutustumista!
Shimo Suntilan "Sata kummaa kertomusta" (Kuoriaiskirjat, 2013) sisältää nimensä mukaisesti sata kummallista kertomusta. Sata on tässä muutenkin maaginen luku, sillä kyse on raapaleista, pienoisnovelleista joiden mitta on tasan sata sanaa. Kirjailija kirjoitti yhden raapaleen joka päivä vuoden 2012 ajan, ja valikoi tähän kirjaseen niistä parhaat monimutkaisen kaavan perusteella. Suntilan kummallisissa kertomuksissa edustetuksi pääsevät niin, fantasia kuin kauhukin. Huumori on myös tärkeä ainesosanen, ja pari hauskinta juttua sai nauramaan ääneen, mikä julkisessa kulkuneuvossa käänsi päitä. Raapaleiden nimet, kuten omien raapalesuosikkieni joukkoon kuuluva "Mikki Hiiri avaruushädässä", "Kiertoratajänis", "Peniskuiskaajan tuomio" ja "Kirkkotankki" kertovat omaa kieltään siitä millaisissa sfääreissä liikutaan. Kaikki tarinat eivät välttämättä avaudu ilman jonkinmoista yleissivistystä tai genretuntemusta, ja ainakin pari juttua jäi minulta hämärän peittoon. Myös kirjoitusajankohdan ajankohtaisiin tapahtumiin viitataan muutamassa raapaleessa kuten mainiossa "Lintumiehessä", jossa kovasti erään naapurimaamme presidenttiä muistuttava hahmo suivaantuu kurkiauralle, joka ei hänen johdatustaan kaipaa. Kaikki raapaleista eivät ole aivan täysosumia, mutta sen verran positiivisen jälkimaun pieni kirjanen jätti, että kolme ja puoli tähteä on aivan selviö.
Suntilan raapaleet ovat terävää suomalaista novellistiikkaa. Suurin osa raapaleista on hauskoja: näitä lukiessa tulee naurettua ääneen. Välillä mukaan kuitenkin mahtuu myös vakavempia tekstejä, kuten esimerkiksi Aamu, jotka pysäyttävät välillä lujaakin kaiken naureskelun keskellä. Kokoelmaan on luonnollisesti eksynyt myös hieman heikompia tekstejä – sata raapaletta on paljon – mutta ne ovat selkeästi vähemmistössä. Raapaleita voi mukavasti lukea yhden tai kaksi kerrallaan, tai sitten vaikka kaikki sata putkeen. Lisää jää kaipaamaan; Suntila saa paljon irti raapaleesta muotona. Olisi kiinnostavaa jatkossa lukea myös muiden kirjoittajien versioita tiukkaan sidotusta tekstilajista, erityisesti näin laajan otantana.
Kirjan aikana ehtii huvittumaan, liikuttumaan, säikkymään... satunnaisesti hekottamaan ääneen. Erityisesti kirjoittajaelämää sivuavat raapaleet osuivat ja upposivat. Harvoin löytää kirjaa, jonka seurassa pystyy näin nopeasti siirtymään tunnetilasta toiseen. Selkeästi (avaruus)scifiä sivuavat raapaleet eivät olleet ihan minun juttuni, ja joudun tunnustamaan, että parin koukkua en tajunnut, mutta valikoima on niin laaja, jotta jokaiselle löytyy ihan varmasti jotain.