Tyylit: scifi
Avainsanat: hugo-palkinto, lohikäärmeet, nebula-palkinto, tieteisfantasia
Alkuteos ilmestynyt 1968. Suomentanut Sari Karhulahti. Kannen kuva: Michael Whelan. Kartta: Bob Porter. Kannen ulkoasu: Riitta Silvennoinen. Otavan fantasiaromaani. Sidottu.
McCaffrey kirjoitti Lohikäärmeen lennon alun perin kolmena pienoisromaanina. Näistä kaksi ensimmäistä julkaistiin Analog-lehdessä vuosina 1967–68. Ensimmäinen osa Weyr Search voitti Hugo-palkinnon ja toinen osa Dragonrider Nebula-palkinnon. Kolmatta ei julkaistu itsenäisenä pienoisromaanina, vaan osana Lohikäärmeen lentoa vuonna 1968.
Pern-planeettaa uhkaa katastrofi. Vieraan planeetan vaaralliset hopearihmat yrittävät jälleen tunkeutua Perniin. Silloin esiin astuu jo kauan todellisen syntyperänsä salannut nuori nainen Lessa ja ottaa paikkansa lohikäärmeritarien rinnalla. Lohikäärmekuningatar Ramothin ja sen legendaarisen kansan avulla hän nousee raivokkaaseen taisteluun.
Uusimmat keskustelut
| Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut |
Tietoa kirjailijasta :: Anne McCaffrey
Anne McCaffrey (Yhdysvallat, 1926–2011) tunnetaan parhaiten Pernin lohikäärmeritarit -sarjasta, jota on myyty yli 18 miljoonaa kappaletta.
Anne McCaffrey syntyi Cambridgessa Massachusettsissa. Hän valmistui Radcliffe Collegesta pääaineinaan slaavilaiset kielet ja kirjallisuus. McCaffrey meni naimisiin vuonna 1950 ja sai kolme lasta. McCaffrey erosi aviomiehestään vuonna 1970. Hän muutti lastensa kanssa Irlantiin ja perusti siellä hevostallin. McCaffrey asui Wicklow Countryssa Irlannissa.
Vuonna 1968 McCaffreyn Pernin lohikäärmeritarit -sarjan aloitustarina voitti Hugo-palkinnon parhaan novellin sarjassa. McCaffrey oli ensimmäinen kaunokirjallisuudella Hugo-palkinnon voittanut nainen. Vuonna 2005 Science ... (lisää)
Muita kirjoja joista saatat pitää
 |  |  |
Kirja-arvioita (3) |
|---|
Tämä yksi ensimmäisistä koskaan lukemistani fantasiakirjoista. Pidän sarjan ideasta ja monista pikkujutuista, joita kirjoihin on ripoteltu. Valitettavasti toteutus on noin yleisesti melko kurja: nimistö on kammottavaa, kuvaus paikoin turhan kökköä ja kerrontatapa muuten makuuni liian selittävä. Juonen mutkia on myös mielestäni ratkaistu ihan liian helposti ja hieno idea kaatuu lopulta omaan mahdottomuuteensa.
Ei tämänkään kirjoittajan teksti huonoimmasta päästä toki ole, ... (lisää)
|
No tuli tuossa alkukesästä sellanen olo, että 'plääh, ei oo taaskaan mitään luettavaa'. No menin sitten vanhempieni kirjahyllylle ja pyysin isääni ehdottelemaan jotain luettavaa. Hän poimi sitten 'DragonLancen' ja Salvatoren 'Mustan haltian' mukana 'Pernin lohikäärmetarinat'. Aloin sitten lueskella näitä kaikessa rauhassa ja huomasin sitten pitäväni kirjoista. Viimeinen kirja, 'Tuliliskohjen laulu', kädessäni viimeinen sivu käännettynä nurin, aloin sitten ruikuttaa ... (lisää)
|
Tämän mielenkiintoisen tarinan idea on sinänsä varsin hyvä ja mielenkiintoinen, mutta siitä taitanee kuitenkin puuttua se jokin. Keskiaikainen maailma, jota uhkaa vanha, jo lähes unohdettu vihollinen ja nuori naikkonen, joka ravistelee kaikkien elävien maailmankuvaa. Juuri hahmoihin kirjailija lienee painostaneen eniten, sillä ne erottuvat juonen ja tarinan miljöön seasta selvästi. Tuittupäinen Lessa, päätäväinen F'arh, avulias F'nor. Ikävä kyllä hahmojekin joukosta löytyy samankaltaisuuksia, mikä on hyvin häiritsevää. Kyllä kirja kuitenkin on ainakin lukemisen arvoinen kokemus.
|