Lohikäärmeen lento
Alkuteos ilmestynyt 1968. Suomentanut Sari Karhulahti. Kannen kuva: Michael Whelan. Kartta: Bob Porter. Kannen ulkoasu: Riitta Silvennoinen. Otavan fantasiaromaani. Sidottu.
McCaffrey kirjoitti Lohikäärmeen lennon alun perin kolmena pienoisromaanina. Näistä kaksi ensimmäistä julkaistiin Analog-lehdessä vuosina 1967–68. Ensimmäinen osa Weyr Search voitti Hugo-palkinnon ja toinen osa Dragonrider Nebula-palkinnon. Kolmatta ei julkaistu itsenäisenä pienoisromaanina, vaan osana Lohikäärmeen lentoa vuonna 1968.
Pern-planeettaa uhkaa katastrofi. Vieraan planeetan vaaralliset hopearihmat yrittävät jälleen tunkeutua Perniin. Silloin esiin astuu jo kauan todellisen syntyperänsä salannut nuori nainen Lessa ja ottaa paikkansa lohikäärmeritarien rinnalla. Lohikäärmekuningatar Ramothin ja sen legendaarisen kansan avulla hän nousee raivokkaaseen taisteluun.
Käyttäjät lukeneet myös
Anne McCaffrey
Anne McCaffrey (Yhdysvallat, 1926–2011) tunnetaan parhaiten Pernin lohikäärmeritarit -sarjasta, jota on myyty yli 18 miljoonaa kappaletta.
Anne McCaffrey syntyi Cambridgessa Massachusettsissa. Hän valmistui Radcliffe Collegesta pääaineinaan slaavilaiset kielet ja kirjallisuus. McCaffrey meni naimisiin vuonna 1950 ja sai kolme lasta. McCaffrey erosi aviomiehestään vuonna 1970. Hän muutti lastensa kanssa Irlantiin ja perusti siellä hevostallin. McCaffrey asui Wicklow Countryssa Irlannissa.
Pernin lohikäärmeritarit
Kustantaja markkinoi sarjaa fantasiana, mutta kyseessä on itse asiassa science fiction -sarja, joka ei sisällä taikuutta ja yliluonnollista. Toisesta osasta puuttuu 11 sivua tekstiä ja kolmantena suomennettiin kokonaan toiseen alasarjaan kuuluva teos, joka on tarkoitettu nuorille lukijoille. Varsinainen kolmas osa jäi suomentamatta.
Pernin lohikäärmeritarit sisältää tällä hetkellä 2 kirjaa.
Pääsarja Otavan fantasiaromaani
Alasarja Harper Hall
Kirja-arviot ja kommentit
Kirja on ensimmäinen osa Pernin lohikäärmeritarit trilogiaa. Sarja jatkuu vielä trilogian jälkeen useilla teoksilla. En usko jatkavani enää sarjan lukemista, vaikka seuraava osa on vielä ilmestynyt suomeksi. Viimeistä osaa trilogiasta ei ole suomennettu. Kirja on klassikko 60-luvulta ja vanhat sukupuoli roolien asenteet myös näkyvät tekstissä, joka tällä kertaa hieman ärsytti. En lämmennyt erityisemmin muutenkaan tarinalle, mutta tulipahan luettua. (6.4.2020)
No tuli tuossa alkukesästä sellanen olo, että 'plääh, ei oo taaskaan mitään luettavaa'. No menin sitten vanhempieni kirjahyllylle ja pyysin isääni ehdottelemaan jotain luettavaa. Hän poimi sitten 'DragonLancen' ja Salvatoren 'Mustan haltian' mukana 'Pernin lohikäärmetarinat'. Aloin sitten lueskella näitä kaikessa rauhassa ja huomasin sitten pitäväni kirjoista. Viimeinen kirja, 'Tuliliskohjen laulu', kädessäni viimeinen sivu käännettynä nurin, aloin sitten ruikuttaa jatko-osia, joita ei suomeksi ollut ilmestynyt. No tilasimpahan sitten englanniksi. Kaikin puolin kirja sai ihon kananlihalle ja ajatuksen kuriin. Jotkin kirjan henkilösitä olivat äärettömän ärsyttäviä, mutta joskus aivan ihania. Esim. Lessassa inhosin hänen ylvästelyään, mutta jossain kohdin rakastin hänen lempeyttään. Kylara tosin oli sellainen hahmo, jota oli yksinkertaisesti pakko vihata koko sydämestään. Toisessa osassa lähes tulkoon huusin kauhusta Pridethin ja Wirenthin onnettomuttaa, ja Brekken surua. Mutta yksi asia jäi vaivaamaan; Lessa ei missään kohdassa kirjaa, eikä sen jatko-osia, sanonut rakastavansa F'laria. Kaikin puolin ihana kirjasarja, jota suosittelen lämpimästi kaikille fantasian ja scifin ystäville.
Tämän mielenkiintoisen tarinan idea on sinänsä varsin hyvä ja mielenkiintoinen, mutta siitä taitanee kuitenkin puuttua se jokin. Keskiaikainen maailma, jota uhkaa vanha, jo lähes unohdettu vihollinen ja nuori naikkonen, joka ravistelee kaikkien elävien maailmankuvaa. Juuri hahmoihin kirjailija lienee painostaneen eniten, sillä ne erottuvat juonen ja tarinan miljöön seasta selvästi. Tuittupäinen Lessa, päätäväinen F'arh, avulias F'nor. Ikävä kyllä hahmojekin joukosta löytyy samankaltaisuuksia, mikä on hyvin häiritsevää. Kyllä kirja kuitenkin on ainakin lukemisen arvoinen kokemus.
Tämä yksi ensimmäisistä koskaan lukemistani fantasiakirjoista. Pidän sarjan ideasta ja monista pikkujutuista, joita kirjoihin on ripoteltu. Valitettavasti toteutus on noin yleisesti melko kurja: nimistö on kammottavaa, kuvaus paikoin turhan kökköä ja kerrontatapa muuten makuuni liian selittävä. Juonen mutkia on myös mielestäni ratkaistu ihan liian helposti ja hieno idea kaatuu lopulta omaan mahdottomuuteensa. Ei tämänkään kirjoittajan teksti huonoimmasta päästä toki ole, sanottakoon se nyt tässä. Ja jokin tässä sarjassa saa minut kaikesta huolimatta palaamaan sen pariin aina silloin tällöin.