Alkuteos ilmestynyt 2005. Suomentanut Kari Salminen. Johdanto: Christopher Golden. Kansi: Janne Uotila. Sidottu, kansipaperi.
British Fantasy -palkinto 2006 (paras kokoelma), Bram Stoker -palkinto 2005 (paras kokoelma), International Horror Guild -palkinto 2006 (paras kokoelma). World Fantasy -palkintoehdokas 2006, Tähtifantasia-palkintoehdokas 2010.
Sisällys:
”Yllättävä ja kekseliäs kummitusjuttujen kertoja.” – Chicago Tribune
Joe Hillin novellikokoelma sisältää niin kummitusjuttuja, scifiä, jännitystä kuin arkipäiväisempiä ihmissuhdetarinoitakin elämän pikku outouksineen.
Parasta uutta kauhua kertoo kauhukirjojen pienkustantajasta, joka lähtee tapaamaan verisen novellin kirjoittajaa ja joutuu itse keskelle todellista kauhutarinaa. Pop Art esittelee ilmalla täytetyn Arthurin, jonka on kommunikoitava kirjoittamalla ja varottava teräviä esineitä. Scifitarina Kuulet heinäsirkan laulavan kertoo koulukiusatusta Francisista, joka muuttuu jättiläishyönteiseksi ja päättää kostaa kärsimyksensä.
Joe Hillin tarinoiden yksinäiset päähenkilöt etsivät omia polkujaan ja paikkaansa maailmassa. Epätavalliset tapahtumat tekevät jokaisesta novellista ainutlaatuisen ja mukaansatempaavan.
Arvosteluja:
”Hill osoittaa tuntevansa paitsi kauhun genrenä, myös kustannusalana kaikkine kummallisuuksineen.” – Jussi Ahlroth, Helsingin sanomat 3.1.2010
”Tarinat ovat hienoja. Hengästyttäviä. Odottamattomia.” – Marika Riikonen, Hämeen sanomat 20.11.2009
”Hill tuntee kauhun historian, erityisesti elokuvakauhun historian. Se näkyy Hillin novelleissa. Hill ammentaa historiasta, mutta luo aivan omat tarinansa ja pelkonsa. Myös kokoelman rakenne on mainio.” – Sirpa Ylönen, Warkauden Lehti 10.10.2009
”Hillin tarinat hämmentävät ja yllättävät. Kuva elämästä on sävyltään tumma ja arvaamaton. Mitä tahansa voi tapahtua – ja tapahtuukin.’’ – Anne Helttunen, Me naiset 2009/38
”Mainio novellikokoelma meikkaa kauhulle monet kasvot. Yksi tarina yököttää, toinen naurattaa ja kolmas vie yöunet.’’ – Kotivinkki 13/2009
”Jokainen tarina on omanlaisensa, ja kokoelma todistaa, että Hillin lahjakkuus ei rajoitu vain kauhuun...” – Denver Rocky Mountain News
”Hiotuissa novelleissa arkirealismi ja surrealismi sulautuvat mestarillisesti kauhuun.” – Tähtivaeltaja-palkintoraati
Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut |
Joe Hill (oikea nimi Joseph Hillstrom King, s. 1972) asuu perheineen Yhdysvaltain Uudessa Englannissa. Hill on kirjailija Stephen Kingin poika.
Hillin novellikokoelma Bobby Conroy palaa kuolleista ja muita kertomuksia (2005) palkittiin British Fantasy -palkinnolla ja Bram Stoker -palkinnolla parhaan kokoelman sarjoissa. Suomennos oli Tähtifantasia-palkintoehdokkaana.
”Hillin tekstit huokuvat niin vahvaa tunnetta, näkemystä ja tulkittavaa, että kokemus on lähes päällehyökyvä. Lukija hukkuu taitavasti kuvattujen maailmojen väristyttävään todellisuuteen, eikä saa ravistettua niitä harteiltaan. Tästä huolimatta jokainen novelleista on äärimmäisen helposti lähestyttävä, yllättävä ja ... (lisää)
Kirja-arvioita (3) |
---|
Kirjoittanut Eija 26.12.2009
![]() Joe Hillin romaani "Sydämen muotoinen rasia" oli mielestäni vain keskitasoa, joten en odottanut tältä kokoelmalta ihmeitä. Sain yllättyä iloisesti, nimittäin kokoelma on erittäin hyvä. Suurin osa tarinoista on erinomaisia tai vähintäänkin erittäin hyviä, vain muutama heikompi kertomus mahtuu joukkoon. Kokoelmassa esiintyy monenlaisia tarinoita. Vaikutteita on otettu mm. Texasin moottorisahamurhaajasta, 40 –luvun elokuvamaailmasta, vanhoista hirviöleffoista ja Draculasta. Jotkut ... (lisää)
|
Kirjoittanut Emelie 27.07.2016
![]() Tämä novellikokoelma on minun ensimmäinen kirjani Joe Hilliltä. Olin aluksi hiukan skeptinen, koska kyseessä oli minulle uusi kirjailija ja kaiken lisäksi luettavana oli novelleja, jotka eivät ole kovin lähellä sydäntäni, mutta tämä kokoelma kyllä osui ja upposi. Pidin näistä novelleista valtavasti, niissä oli kivoja ideoita ja koskaan ei voinut tietää ennalta, että onko tarina yliluonnollinen vai ei. Paljon vaihtuvuutta, joka teki lukukokemuksesta miellyttävän. Pidin ... (lisää) |
Kirjoittanut HourglassEyes 06.09.2013
![]() Joe Hill'n kohdalla voisi helposti kuvitella miehen tekstien myyvän isänsä maineen vanavedessä. Mutta kyllä mies hallitsee asiansa loistavasti ilmankin -ja omalla tyylillään.
Suurin osa kirjan novelleista ei edes ole varsinaista kauhua, mutta onnistuvat silti aika hyvin nostamaan niskahiukset pystyyn, kun ne päästää sisälleen.
Itse arvostin eniten erikoista "Pop Art" tarinaa ilmapalloihmisistä sekä "Vapaaehtoinen vankeus" tarinaa, jonka suurin nerokkuus tuntuu olevan juuri siinä minkä Hill jättää kertomatta ja tämä pätee moneen muuhunkin kirjan novelliin.
|