Pienen hauen pyydystys
Kannen kuva: Arla Kanerva. Nidottu.
Kalevi Jäntin palkinto 2019, Tähtifantasia-palkinto 2020, Jarkko Laine -palkinto 2020, Lappi-kirjallisuuspalkinto 2021. Kuvastaja-palkintoehdokas 2020, Prix Micheline -palkintoehdokas 2021.
Tällaista Lappia et ole ennen kokenut
Elina Ylijaako palaa kotiseudulleen Itä-Lappiin saattamaan loppuun sen, mikä on pantu alulle vuosia sitten. Hän joutuu hyväksymään erakkomaisen äitinsä perinnön ja selvittämään suhdettaan lahjakkaaseen käsitetaiteilijaan. Lopulta hänelle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin kohdata niin ensirakkautensa kuin lampea vartioiva hirmuinen näkki.
Ylikonstaapeli Janatuinen on tullut pidättämään Elina Ylijaakon murhasta epäiltynä. Ennen epäillyn löytymistä hänen täytyy suoriutua onkireissusta peijoonin kanssa ja väkiyöstä – kuolleiden karnevaalista, josta kovaverisinkin noita ymmärtää pysyä erossa.
Jängillä vaeltaa tieteelle tuntemattomia olioita kuin ammoin käynnistettyjä koneita, joita kukaan ei osaa sammuttaa. Keittiöön murtautuu peikko, joka syö eilen tehdyn nakkikeiton. Vuosisatoja vanha riivaaja löytää uuden kodin kunnanjohtajasta. Ja lammessa keskellä suota asuu hauki, josta riippuu kaikki.
Pienen hauen pyydystys on kielellisesti virtuoosimainen romaani, yhtä aikaa rakkausdraama ja myyttinen fantasia, kansankomedia ja ympäristötuhoa edistävän elämäntapamme säälimätön kritiikki.
Käyttäjät lukeneet myös
Juhani Karila
Juhani Karila (s. 1985) on kotoisin Lapista Pelkosenniemeltä Kairalan kylästä. Hän on valmistunut tiedotusopin maisteriksi Tampereen yliopistosta ja työskennellyt toimittajana sanomalehdissä. Karila voitti J. H. Erkon kirjoituskilpailun vuonna 2010. Karilan esikoisnovellikokoelma Gorilla (2013) sai kiittävän vastaanoton ja sijoittui toiseksi Helsingin Sanomien esikoiskirjakilpailussa. Karilan romaani Pienen hauen pyydystys (2019) sai Kalevi Jäntin palkinnon ja Tähtifantasia-palkinnon.
Muita teoksia kirjailijalta Juhani Karila
Kirja-arvioita
Kirja nappasi heti alkumetreillä kuin nälkäinen kuha uistimeen ja piti koukussa loppuun asti. Lukiessani näin niillä kuuluisilla "sielun silmillä" niin peijoonin kuin Moukku-Ollin fyysiset hahmot. Oli tosi mukavaa, että lähes kaikki kummat tyypit olivat jollain muotoa sympaattisia. Virkistävä kirja!