Hukkatyttö, pitkä tarina

POISTETTU.   Kiitos kaikille kommentoineille! :3

Luin tässä vaiheessa ensimmäisen luvun. Ihana aloitus, veti mukaansa. Repesin sille korpille. Jotenkin se ensin kuulosti ns. vakavamieliseltä ja viisaalta tarulinnulta, jotka on aika yleisiä, ja sitten laukaisee viimeisen kommentin. Mahtavaa odottamattomuutta! =3   [i]muoks[/i] Tarina luettu. Pidin kovasti, jatkoa kansalle!

Voi kiitos. :3   Korpin kuuluukin olla hahmona sellainen välikevennys. Hauska, vähäsen tuuliviiri. Vaikeaselkoinen. Samaan aikaan sekä auttava että kiero. Korppi on kaikin puolin ihana hahmo, pidän siitä itsekin!   Hehe, jatko on hieman venähtänyt. Yritän saada sitä aikaiseksi niin pian kuin suinkin kerkeän.

Hei, luin ensimmäisen lukusi. Jos aiot tosissasi saada kirjan julkaistuksi, ajattelin antaa sinulle pienen palautteen, koska huomasin, ettet blogissasi ollut saanut yhtään ainutta oikeasti rakentavaa palautetta. Tekstissäsi oli loistavia kohtia, jotka jäivät liian pienelle huomiolle, vaikka jokunen niistäkin oli sanonut. Toisaalta heikot kohdat saivat tuntemattomasta syystä enemmän huomiota.   Aloitan siitä, mikä oli hyvää: pidin lumen kuvauksesta ja siitä, kuinka huivi kastuu hengityksen vuoksi, kuinka lunta putosi niskaan ja miten hukkaa kohdeltiin. Hanskat olivat hyvä huomio, samoin taistelu pennun kanssa. Näissä oli takana todella loistava ajatus. Kannattaa kiinnittää niihin enemmän huomiota ja nostaa ne esiin.   Sitten kritiikki ihan rakenteesta alkaen: tekstisi ei kulje kunnolla. Sinulla on paljon sanoja, muttet rakenna niistä helppoja lauseita, jotka olisi kevyt lukea ja jotka imaisisivat mukaansa. Luulen, että vika on siinä, että yrität kertoa liian paljon. Joskus vähemmän on enemmän.   Kiinnitä huomiota lauserakenteisiin ja vältä pitkiä ja monimutkaisia sivulauseita. Tilkesanojakin on paljon (esim. jopa, aina, nyt, koko ajan), nuo ovat sellaisia, etteivät ne tuo mitään todellista tietoa vaan tekevät lähinnä lauseesta kömpelön. Yksikään lause ei menetä merkitystään, vaikka poistaisit kaikki nuo sanat (Jopa aina kiivaasti virtaava Haapajoki, joka seuraili tietä sen oikealla puolella, oli paksun jääkuoren alla./ Tietä oikealla puolella seuraava Haapajoki(kin) oli paksun jääkuoren alla). Eivät ne kiellettyjä sanoja ole, mutta niitä kannattaa käyttää harkiten ja harvoin (vertaa: Lenore oli puhunut vain koko ajan Benedictistä/ Lenore oli puhunut vain Benedictistä).   Sorrut myös selittelemään liikaa. Moni taustaa selventävä asia oli sellainen, jonka varmasti olisit voinut upottaa tarinaan myöhemmin tai jättää kertomatta kokonaan. Esim. kaupungin kuvailu, Anettehan ei mennyt kuin kotiinsa, joten kaupungilla ei tässä vaiheessa ole mitään merkitystä, ei varsinkaan sen vilkkaudella.   Moni oli pitänyt korpista, itse koin hahmon turhaksi. En tiedä, onko sillä suurempi rooli myöhemmin. Monet pitivät korpin viimeisestä lauseesta, mutta mielestäni se kumosi kokonaan edelliset lauseet ja teki korpista tarpeettoman.   Juonellisesti en sano mitään, sillä en ole muita lukuja lukenut, enkä tiedä, miten tarina etenee. Alku kuitenkaan ei ole kovin omaperäinen, toivottavasti jatko yllättää.   Kaiken kaikkiaan kirjoitat (ja piirrät) hyvin, kunhan pitelet itseäsi aisoissa, etkä sorru kertomaan liikaa tai antamaan tietoa, jota ei tarvita. Panosta kuvailussa omaan kokemukseesi, sillä ne kohdat huomasi ja ne selvästi loistivat tekstissä. Kunhan pääset yli kuluneista sanonnoista ja käytät sitä voimavaraa ja tietoa, joka on sinulle ominta ja selvästi persoonallista, alat päästä aivan uudelle tasolle. Oma äänensi pilkahteli ajoittain esiin, suosittelen päästämään sen kokonaan irti :wink:

En ole mikään hyvä antamaan palautetta, ja olen lukenut vasta kolme ensimmäistä lukua. Kerronta oli sujuvaa ja kaikki kohdat selkeästi kuvattuja, muuta en voi nyt sanoa. Hyvää työtä :)

Kappas, tänne on tullut kommenttia! Kiitoksia. :)   Nunia, kiitos syvääluotaavasta palautteesta ensimmäisestä kappaleesta! Otan kommenttisi varmasti huomioon sitten, kun alan muokata tekstiä. Minulla on paha taipumus pikkusanoihin ja siksi yleensä oikolukiessa poistelen niitä reippaalla kädellä. Olen tietoinen tästä itsekin ja yritän koko ajan huomioida jo kirjoittamisvaiheessa pikkusanojen käyttöä.   Pitkiä ja monimutkaisia sivulauseita? Tuollaisesta minulle ei olekaan ennen huomautettu. :3 Täytyykin pitää silmällä. Minulla on joskus pitkiä lauseita (olen perinyt sen Doylelta ja Kafkalta), mutta yleensä lauseeni silti pysyvät selkeinä niiden pituudesta huolimatta.   Mmmh, ensimmäinen kappale on aina hankala. Pitää antaa taustatietoa, mutta ei liian paljoa. Jos antaa liian vähän, lukija on hakoteillä hetken päästä. Kuvailin kaupunkia jo ensimmäisessä kappaleessa, koska kaupungissa ei itse asiassa käydä kamalan usein. Silti se on Anetten kotikaupunki, mistä hän on kotoisin ja kertoo niin myös paljon Anettesta itsestään. Kaupunki on ollut joskus vilkas, nyt kuihtunut -> Anetten elämä on joskus ollut vilkasta, nyt hiljaista. Täytyy katsoa mihin kohtaan se kuvailu solahtaisi parhaiten, mutta se pitäisi kuitenkin alkukappaleissa saada ilmi. Ajattelin sen sopivan samaan yhteyteen Hopeamäen ja Haapajoen kuvailun kanssa; ilmeisesti se ei sitten sopinutkaan.   Korppi on itse asiassa erittäin tärkeä hahmo tarinan kannalta. :3 Korppi toimii tavallaan Anetten neuvonantajana tarinan alussa, vaikka Korpin motiivit eivät selviäkään kunnolla vasta kuin paljon myöhemmin. Korppi on hahmona aika hauska ja erilainen kuin muut... Se on vähän roistomainen, vähän luihu. Siksi se puhuu puhekieltä ja kiroilee. Korpin luonne ei vielä avaudu kunnolla ensimmäisessä kappaleessa. Se on vasta sellainen pieni maistiainen.   Aloitus on aika rauhallinen tosiaan... Se ei taida kamalasti räjäyttää tajuntaa. Oh well, täytyy miettiä sitä sitten oikolukuvaiheessa.   Kuluneista sanonnoista? Oma ääni? Olen kirjoittanut jo aika kauan, joten kyllä siellä sitä omaa ääntä on... ainakin niin toivon. Noh, harmi ettet pitänyt lukemastasi. :3 Kiitos kuitenkin hyvästä kommentista!   Kiitos myös Valonkulkijalle! Tällaista kannustusta on aina mukava kuulla.