Lukupiiri: Atorox-novellit (6)

[b]Tämän osan käsittely alkaa maanantaina 12.5.2014.[/b]   Tässä lukupiirissä luemme [url=http://www.tsfs.fi/atorox/]Atorox-voittajaksi[/url] ehdolla olevia novelleja. Äänestäjäksi ilmoittautuminen päättyi 7.4., mutta vaikka et olisikaan äänestäjä, olet tervetullut mukaan keskustelemaan kyseisistä novelleista. Atoroxista ja lukupiirin aikatauluista on keskusteltu yleisesti [url=http://www.risingshadow.fi/forum/tienristeys/1273-atorox-2014-risingin-raati#11371]täällä[/url].   Käsiteltävänä seuraavat novellit: Hanne Martelius: Kansassa kasuavassa Mari Saario: Verisiskot Sari Peltoniemi: Kotiseutuni Anne Leinonen: Tuonenkalma, surmansuitset Christine Thorel: Aitan lukko

[i]Aitan lukko[/i] aika mukavaa luettavaa, sympaattinen tarina. Ehkä jokin yllätyselementti olisi parantanut - nyt oli alusta lähtien päivänselvää, mikä mummu on. Yksi kielivirhe.

[i]Kotiseutuni[/i] jaha, kirjallisuuden naivismia - ainakin oletan, että kirjailija ei ole 6-vuotias. Jokohan tämä olisi kisan pohjanoteeraus.   [i]Tuonenkalma, surmansuitset[/i] paras Leinonen, eheä tarina, josta ei jää puuttumaan mitään - liikaa on isän paljastuminen isäpuoleksi, dramatiikkaa oli tarpeeksi ilmankin. Kieli yhtä väkevää kuin vainaitten unohdustarinassa. Yksi kirjoitusvirhe.   [i]Kansassa kasuavassa[/i] ihan hyvin kirjoitettu, ja olen samaa mieltäkin kirjailijan kanssa suomen kielestä ja Venäjän vallan vaikutuksesta, ja Kalevala tosiaan oikein luettuna nostaa niskakarvat pystyyn. Siltikään Kalevala tarinan kuljettajana ei napannut, ja ehkä teema oli liiankin tuttu herättääkseen suurempaa kiinnostusta. Kolme kieli-, kaksi kirjoitusvirhettä, ja pilkkuja puuttuu luvuton määrä huonosti perusteltavista paikoista.

[i]Verisiskot[/i] ei varsinaisesti vikaa tässäkään, muttei mitään mieleenpainuvaakaan. Lindgrenin lisäksi ilmeisesti Cardin Alvinit on luettu. Taivaankaaria olisi voinut avata enemmänkin. Kirjoitusvirheitä kymmenkunta, pari kielivirhettä, ja pilkkuja puuttuu.   Tuonenkalma, surmansuitset Aitan lukko Kansassa kasuavassa Verisiskot Kotiseutuni

Olen valintani tehnyt. Yksikään ei tehnyt suurta vaikutusta, joten äänestin monta aika hyvää. Kaikkiaan näiden lukeminen oli enemmän työtä kuin huvia.   1. Jussi Katajala Mare Nostrum 2. Leila Paananen Ausa ja erakko 3. Anne Leinonen Tuonenkalma, surmansuitset 4. Katri Alatalo Unettomat 5. Jenni Kauppinen Kotouttaminen 6. Anni Nupponen Juuret 7. Christine Thorel Aitan lukko 8. Tero Niemi Lorelein laulu 9. Magdalena Hai Siivekäs mies Isaac

[b]Christine Thorel:[/b] [i]Aitan lukko [/i] Tämä oli ihan hyvin kirjoitettu tarina, muttei sinänsä mitenkään erikoinen tai yllättävä. Jossain kohden tarinaa tuli kiva 1800-lukulainen fiilis, mutta se ei kauheasti pelastanut. Minua jäi ärsyttämään se, ettei naisen lopullista valintaa kerrottu auki. Avoimia kysymyksiä saa jäädä, mutta nyt jotenkin tässä tuon asian pimittäminen häiritsi todella paljon.   [b]Mari Saario:[/b] [i]Verisiskot[/i] Jotain aika perusideoita oli tässä novellissa käytetty, mutta kuitenkin ihan hyvällä tavalla. Heti tiesi Mattin ilmestyessä, että hänet paritetaan Alexandran kanssa, mutta käänne siihen tuli ihan liian nopeasti ja mauttomasti. Ensin oli vain muutamia silmäyksiä ja yhtäkkiä Matt julistaa jo rakkauttaa. Just joo... Muutenkin tarinassa oli siihen sopimattomia ylidramaattisia lausahduksia. Mietin jossain välissä novellia lukieassani, että nimet olivat todella tutunkuuloisia, mutta vasta novellin jälkeen olevaa kommenttia lukiessa ymmärsin, että miksi.   [b]Anne Leinonen:[/b] [i]Tuonenkalma, surmansuitset[/i] Tästä novellista pidin aika paljon. Hyvin kirjoitettu ja ehjä tarina, novellin maailma tuntui aidolta. Juoni eteni koko ajan, ja loppupuolella oleva jonkinlainen twist yllätti.   [b]Hanne Martelius:[/b] [i]Kansassa kasuavassa[/i] Pidin tämän novellin alusta kaikista eniten, loppu tarina olikin sitten vähän mitäänsanomattoman oloinen. Tämäkin oli hyvin kirjoitettu, ja Kalevalan siirtyminen henkilöltä toiselle toimi tavallaan. Mutta muuten novelli ei mainittavasti innostanut, aika perustavaraa.   [b]Sari Peltoniemi:[/b] [i]Kotiseutuni[/i] Novelli oli kirjoitettu ala- tai yläasteelaisen aineen muotoon, jossa se onnistui - ihan kauhean rasittavaa luettavaa. Tällainenkaan tyylikeino ei kuulu suosikkeihini. Tehokeinona se varmasti toimisi, koko novellin tyylinä ei. Onneksi novelli oli lyhyt.... Juoneltaan ihan menettelevä ja tavallaan kiehtova tarina, mutta jokin oli vain pielessä. Liekö sitten tuo tyyli niin rasittava, että se pilasi koko lukukokemuksen.

[b]Hanne Martelius:[/b] [i]Kansassa kasuavassa[/i] Tuli kovasti Katajalan [i]Jotta taidat suomen kielen[/i] mieleen tätä lukiessa. Olkoonkin, että tämä on jopa aavistuksen parempi. Sama vaihtoehtoinen Suomi, jossa suomen kielen asema kansallisidentiteetin kasvattajana on nostettu keskiöön ja jotka kummatkin esittelevät aavistuksen pessimistisen kuvan siitä, miten Suomi olisi saattanut kehittyä, jos historia ei olisi sattunut menemään juuri oikein. Pidin, pidin todella paljon. Kalevala juonen punaisena lankana sitoi novellin eri aikajanat yhteen ja salli tapahtumien edetä loogisessa järjestyksessä. Historian muutoksia oli myös hyvä seurata inhimillisestä näkökulmasta. "Voi olla suomalainen, vaikka puhuisi ruotsi" oli erityisen mietityttävä dialogin pätkä. Novelli olisi ehkä kaivannut loppua kohden jonkinlaisen juonenkaaren huipun - nyt se eteni suht tasapaksusti loppuun saakka - mutta hyvä näinkin. Myöskin lopun loitsuista ynnä muista messuaminen meni varsin melodramaattiseksi.   [b]Mari Saario:[/b] [i]Verisiskot[/i] Sain kokea pitkästä aikaa aitoa oivaltamisen riemua lukiessani novellia. Jo ensimmäisestä kakkiaisesta puhuttaessa rupesin miettimään, että hetkinen, mutta vasta Matt-ryövärin astuessa mukaan tajusin, että tässähän on kyseessä Ronja Ryövärintyttären prologi. Ja kun mukaan vielä sidottiin muita Lindgrenin satuja, niin olin kyllä täysin myyty. Ihastuttava idea ja toteutuskin palveli kokonaisuutta. Saarion kirjoittaminen oli hieman epätasaista noin tunnelman puolesta. Ajoittain Ronjan ja Pepin maailmoihin ja kuvastoon päästiin tosi hyvin sisälle, mutta ajoittain tämä lipui enemmän bulkkifantasian suuntaan, mikä hieman häiritsi uppoutumista. Muun muassa nämä taivassillat jäivät hieman auki, joskaan en ole ihan varma, onko ne lainattu jostain Lindgrenin teoksesta, jolloin selittämättömyys selittyisi. Hiustenhaljontaa kuitenkin noin isossa mittakaavassa. Pidin novellista erittäin paljon ja etenkin Alexandran ja Lotan hahmoista. Hyvin mahdollisesti tämän vuoden suosikkini.   [b]Sari Peltoniemi:[/b] [i]Kotiseutuni[/i] Tylsä ja huonosti kirjoitettu. Tajuan kyllä, mihin tässä on pyritty, mutta lapsen puhetta jaksaa kirjoitetussa muodossa vain tiettyyn pisteeseen asti ja tässä se ei oikein palvellut idean lähtökohtia. Ehkä, jos tämä äidin salaisuus ei olisi ollut alusta asti selvää, tätä lapsen "enpäs kerro, se on salaisuus" lällättelyä olisi sietänyt hieman pidemmälle, mutta nyt kun se oli noinkin kliseinen, ei siihen jaksanut uhrata aivokapasiteettia tai kärsivällisyyttä. Hieman on kyllä sellainen fiilis, että jos kuka tahansa muu kuin Peltoniemi olisi kirjoittanut näin kliseisen ja koukuttoman ihmissusitarinan, ei se olisi päässyt lähellekään Atorox-ehdokkuutta.   [b]Anne Leinonen:[/b] [i]Tuonenkalma, surmansuitset[/i] Leinosen parhaita puolia kirjoittajana on ehdottomasti hänen kielensä monipuolisuus ja rikkaus, mikä näkyy tässä novellissa erittäin hyvin. Tarinan suo heräsi henkiin edessäni kaikkien viiden aistin kautta ja pystyin suorastaan astumaan siihen kuvitelmissani. Ja kun itse tarinakin oli varsin mielenkiintoinen, ei minulla ole juurikaan valittamisen varaa. Sinälläänhän tarinassa ei ollut mitään odottamatonta, mutta kokonaisuutena se oli klassinen idea erinomaisesti toteutettuna ja kuten Emelie jutellessamme mainitsi, tämä toimi erittäin hyvin nimenomaan novellina ja mahtui erinomaisesti juuri niihin mittasuhteisiin. Hieman jäin miettimään, mitä kumman funktiota nämä tuonenkalma ja surmansuitset täyttivät tässä novellissa. Ne mainittiin alussa, mutta sitten niihin ei koskaan palattu. No jaa, onpahan novellilla ainakin komea nimi.   [b]Christine Thorel:[/b] [i]Aitan lukko[/i] Ja jälleen ihmissusitarina vailla minkäänlaista twistia tai käännettä, mutta ainakin tämä novelli antaa kliseiselle idealla kiinnostavat puitteet, joten tarinaa jaksaa seurata. Pidin mummon hahmosta erittäin paljon. Mahtava teräsvanhus, jollainen me kaikki haluamme olla kasvettuamme vanhoiksi. Pidin hänen persoonastaan ja kertojanäänestään. Tyttärentytär jäi hahmona varsin harmaaksi, ikävä kyllä, mutta enemmän tässä taitaa olla kyseessä se, että mummo nyt vain oli niin suuri persoona, että rinnastettaessa tytär kärsii. Itse tarina taasen varsin yllätyksetön, mutta tällä kertaa se kuuluisa matka oli sentään päämäärän väärti.

Nyt on hankala paikka, kun pitäisi äänestää suosikkiaan. Omalta suosikkilistaltani löytyvät novellit (ei järjestyksessä):   [b]Tero Niemi:[/b] [i]Lorelein laulu[/i] [b]Shimo Suntila:[/b] [i]Valkean naisen palvelija[/i] [b]Jussi Katajala:[/b][i]Mare Nostrum[/i] [b]Leila Paananen:[/b] [i]Ausa ja erakko[/i] [b]Heikki Nevala:[/b] [i]Uskon jälkeen[/i] [b]Tero Niemi ja Anne Salminen:[/b] [i]Rovaniemen kuilu[/i] [b]M. G. Soikkeli:[/b] [i]Luottokoira vain sinun rakkaudellesi[/i] [b]Anne Leinonen:[/b] [i]Tuonenkalma, surmansuitset[/i] [b]Mari Saario:[/b] [i]Verisiskot[/i] [b]Anne Leinonen: [/b][i]Ken vainajia muistelee[/i]     Tänä vuonna oli aika vaihtelevan tasoisia novelleja. Paljon löytyi mielenkiintoisia sekä hienoja ideoita käyttäviä tarinoita, ja oli ihan hauskaa lukea suomalaista spefiä. Muutama asia jäi hämmentämään. Suurimmassa osassa novelleista tuntui olevan aika synkähkö tunnelma tai ainakin se fiilis, että kaikki on pielessä, mikään ei ole hyvin etc etc... Ei minulla ole mitään synkkiä tarinoita vastaan, mutta ihmettelen silti. Toinen asia liittyi Suomen vaihtoehtohistoria novelleihin. Ymmärrän, että suomen kieli on suuri juttu, mutta miksi vaihtoehtohistoriallisuus liittyy vain siihen kieleen, eikö keksitä mitään muuta tapaa käsitellä Suomen historiaa?

Oma listani näyttää sitten loppujen lopuksi tältä:   [b]1. Mari Saario:[/b] [i]Verisiskot[/i] [b]2. Hanne Martelius:[/b] [i]Kansassa kasuavassa[/i] [b]3. Jussi Katajala:[/b] [i]Jotta taidat suomen kielen[/i] [b]4. Anne Leinonen:[/b] [i]Ken vainajia muistelee[/i] [b]5. Shimo Suntila:[/b] [i]Milla ja Meri[/i] [b]6. Shimo Suntila:[/b] [i]Valkean naisen palvelija[/i] [b]7. Anne Leinonen:[/b] [i]Turmankalma, surmansuitset[/i]   Lisäksi kunniamainintoina mainittakoon Jenni Kauppisen [i]Kotouttaminen[/i], Tero Niemen [i]Lorelein laulu[/i], Jussi Katajalan [i]Mare Nostrum[/i] sekä Christine Thorelin [i]Aitan lukko[/i]. Mainioita ideoita ja/tai hyviä lukukokemuksia, mutta eivät kuitenkaan olleet aivan samalla tasolla kärjen kanssa.   Siitä on aikaa, kun viimeksi osallistuin raatiin ja on hyvin mahdollista, että nuorempana sitä vielä katseli paljon enemmän sormien lävitse, koska tämän vuoden sato oli varsin epätasainen. Paljon hyvin kömpelöitä tekstejä, mutta paljon myös hyvää ja riemastuttavaa. Yhtään aidosti loistavaa tekstiä en löytänyt, mutta sen verran monta erittäin hyvää, että äänien miettiminen ei ollut loppujen lopuksi vaikeaa.   Emelien kommenttia komppaan sen verran, että yleisvaikutelma oli synkähkö, mutta tämä kuvaa novellikirjallisuutta noin muutenkin. Auvoinen perhe-elämä ja rauha ovat tylsää luettavaa, etenkin jos tilaa on vähän, eikä tänä vuonna mukana ollut kovinkaan montaa huumoritekstiä. (Olkoonkin, että tietyt tekstit naurattivat aivan muista syistä.) Toisinaan tämä synkkyys meni melodramaattisen paatoksen puolelle, toisinaan se toimi niin kuin pitääkin. Molemmat vaihtoehtohistorialliset Suomi-tekstit olivat varsin pessimistisiä, mutta en kuitenkaan laskenut sitä viaksi.   Vaihtoehtohistorian lisäksi selkeinä teemoina erottuivat dystopinen scifi ja/tai steampunk, kuin myös kansantarusto ja sadut. Antologioiden runsaslukuisuus varmasti vaikutti tänä vuonna näin selkeisiin linjajakoihin.   Kiintoisa vuosi ja katsotaan kuka selviytyy voittajaksi. Kiitoksia juttuseurasta kanssalukupiiriläisille.

Nyt olen minäkin äänestänyt, vaikka loppupuolella tulikin kiire lukemisen kanssa. Novellikohtainen kommentointi nyt valitettavasti jää, mutta tässäpä minun suosikkini, joita lopulta päädyin äänestämään:   1. Leila Paananen: Ausa ja erakko 2. Jussi Katajala: Jotta taidat suomen kielen 3. Anne Leinonen: Tuonenkalma, surmansuitset 4. Tero Niemi: Lorelein laulu 5. Tero Niemi ja Anne Salminen: Rovaniemen kuilu 6. Shimo Suntila: Milla ja Meri 7. Jussi Katajala: Mare Nostrum 8. Heikki Nevala: Uskon jälkeen   Kuten muutkin ovat todenneet, mukana oli todella kirjava kokoelma tekstejä. Jotkin olivat mainioita, toiset taas saivat ihmettelemään, kuinka ne ovat kisaan mukaan päätyneet. Kaikkineen oli oikein mielenkiintoista ja jään mielenkiinnolla odottamaan lopullisia tuloksia.