Uusimmat viestit
Leirinuotio

Painaja ja muita runoja

265 viestiä112 285 katselua
LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

URAKKAMIEHEN NÄYT
Lähelle tahdon päästä
Lähellä reunaa seisoa
Kuoleman työn tekijän ylpeys
on kääntää väkistä peltoa

Kaivan lapioni esiin
Tyhjyyden urakoitsija
Luita ruohon alta etsin
Vainajien noukkija

Uneni peittelen multiin
Kivien hahmot niissä puhuvat
Vaadittu vakaumus puuttuu
Silti kirkkolaiset työni sallivat

On työni muutoksen työ
Maata on vuosien tarpeiksi
Jonkunhan sekin täytyy hoitaa,
on muuttumaton mantrani

Urakka on päättymätön
Tuntuu: ei ole tontilla ääriä
Tahdon koetella rajojani
Riittää otollista lääniä

Istun puiston penkillä
Istun mukavasti
Hengitän hautalahoa
Siinä puhuu virkani vahti

Vanhaan mysteeriin kyllästyin
Sen kohtaa jokainen päivä
En lisätodisteita kaipaa
Ei ole yksikään näyistäni ehjä

Näyissäni myrkytän maan
Olen niissä hiipivä lima
On minulla madon ruumis
Olen kaiken nielevä liha

Sille taudille, joka meissä on,
on hauta paras karanteeni
On minulla unimaakarin mieli
Luulen tarpeeksi poteneeni

Elämän tarkoitus ja alkuperä
Monenkirjava valheko?
Tänään olen niitä lähellä
Kaiken avaa tanssiva lapio

Sama toistuva urakka
joka herran päivä jää taakseni
Kuutamourakkana jatkuu
Kuoppaa kaivan uniaikani

En muista kenkään nimiä
En ketään kasvoihin katso
Tiedän nähneeni liiaksi
Ei näkyjä uskon kaavat ratko

Taannoin kuolleen unta saattelen
Voisin laittaa siihen allekirjoitukseni
Olinhan sille kehtoa tekemässä
Hiljainen kiitos olkoon seppeleeni

LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

SANALLINEN ULOSTUS
Vanha persenaama
avaa valtakunnan portit
Pakaroita levittää
Pilkkaa piirteillään

Herra kääntää kasvonsa
Hän paremman puolensa
Huijaa häntä kortissa
eikä hänelle vastaa

Käy kuin viinapytty
Purkaa kaasujaan
Ne takinhelmaan tarttuvat
Käyvät kytemään

On hyvässä kaljassa
Puhuu totta leikillään
ja leikkiä vakavasti
Suuvärkkinsä toisinpäin on

Pöydässään rääppiäiset
Verta särpii nauraen
Vikaa löytää seurueesta
Ei pelkää niitä julki puhua

Puhuu naisenpaikoista
ja joskus miehenkin
Miehen kuukautisista
Neidon herkistä hetkistä

Mustalla penkillään
toiset on rukoukset
Mustat sivut kääntyvät
rivossa virsikirjassa

On henkiä takanaan
Kaikki pahansuisia
Valhe edellään joutuu
Ei kosto häntä tavoita

Opettaa kirosanat,
joita sievistelijä ei tunne
Kaskujen kaatopaikalla
sontaruusuna kukoistaa

Loukkaa moukkaa
Viisasta narauttaa
Hulluna laukkaa
Kaviot lautaa koputtaa

Ääni kielen terällä
puhtautesi silppuaa
Tuntee heikkoutesi
Pilkkaa sinua sen mukaan

Muokattu 24.6.2025 08:24
LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

TALO JOKA TUIJOTTAA
Kaupungin sumua saat halkoa
Lähenet selittämätöntä taloa
Tien vanhastaan tunnet, tuntematon
Lähellä polkusi pohja on

Pidetty salaisuus vanhan kaupungin
Vaikka itsesi sinne maalaatkin,
olet kuin seinä yhtä väriä
Urbaania tarua kuljet lähellä

Siitä kerrotaan pelottelusatuja
Yksikään ei liikoja paljasta
Sisälle mennyt ei samana palaa
Moni siellä kokemansa salaa

Nelilukuiset ovat kasvot sen
ikkunan silmälävet niissä mollottaen
Älä liiaksi ummista silmiä
Tietoista pimeyttään älä herätä

On se menneiden kiduttama
Tietää, mitä asua on täynnä muistoja
Miesten joukosta toivottomat
sen kadotusta ymmärtää tahtovat

Ovi pakota auki, itsesi sisään sulje
Ahdistuksen salit läpi kulje
Et löydä sieltä tiloja matkalaiselle
Et levähdystä viipyväiselle 

Näet kerroksia vanhaa maalia
Täällä asuu kuuro kuolema,
joka vielä taitaa nähdä
Turha selvää siitä itselleen tehdä

Ovat sen vuosien hautajaiset
Myöhästyneet harjakaiset
Se itse kuoli jo aiemmin
Sinne tahtoo, vaikka mieli hylkiikin
Jokin vielä viipyy sisällä
Ei ulos uskalla edes kesällä

Jos sillä raajat olisi,
se ohikulkijaan tarraisi
On sisällään lukossa monta
niin kovin avutonta

Murhat ja itsemurhat säilyttää
Koruton kertoma kohtaa etsivää
Ei löydy neliöitä hengittää
Kakoa saa, kun siellä viivähtää

Seinällä lävistettyjä ristejä
Seuranaan yöpyneiden viestejä
Mitä kohtaa siellä viipynyt?
Sydänten atrian, joka on päättynyt

Lattiat täynnä vanhoja lehtiä
Sinne ja sieltä pois tahdot ehtiä
Siedätellä pelon aaveita
Kulutella aikaa veitsen reunalla

Muokattu 12.7.2025 13:14
LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

MÖKKIUNI
Pihapolku kadonnut
Hanki päälle kasvanut
kolme kuuta takaperin
Seinät nojaa vieri vierin

On kolmesta jäljellä nyt
talven poika eksynyt 
Latua ei hän ehtinyt
On toivo kevään jäätynyt 

Huhuilee syvältä
ahdistuksen metsistä
pitkän ajan näännyttämä
hengissäselviytyjä
Kieli kangertelee
Pimeyksistä mumisee
Hulluus otti aikansa
Yksinolo teki taikansa

Mökki horteessa
Uni sisällä unessa
Kyökissä istua saa
Nälkäpäiviä kuluttaa

Mökki sisällään
mies itse itseään
poissaolevaksi herjaa
Päästä etsii seuraa

Lyö itsekseen korttia
Katseensa asuu nurkkia 
Mökki on talvilomalla
Vapautensa vankila
Yhden huoneen sokkelo avautuu
Neliöiden määrä kutistuu

Hän peilin vierasta halaa
Synkkiä pelejä pelaa 
Keksii uusia leikkejä,
joista kukaan ei selviä

Olisi seurana kärpäset
Näkee raadot kohmeiset 
ikkunalaudalla lojuvat 
Seittejä enää ratkovat

Ei jälkiä lumessa
Mökki talviunessa
kuinka syö miestä
Lämmittää kylmää liestä

Puukko pöydällä
Luuatria jäljellä
kuinka syö miestä
Keittovedet keittää hiestä 

Hän itseään vuodattaa
Talonkirjat palauttaa
Viime viestin kirjoittaa
Toivoo vastaanottajaa

Muokattu 5.9.2025 09:19
LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

RUOHONJUURIEN ALLA
On aamun valon tie
kuin pimeää autoa ajaisi
En viihdy ylisissä valoissa
Tiukka on juurien ote

On jokamiehenoikeus
elettyään tänne saapua
Tulkoon paikka vallatuksi
Pian on oikeus nähdä,
onko se sellainen,
millaiseksi sen kuvittelin

Uskomukset syrjään
Kaikki valta luonnolle
Pimeät filosofiat täällä
muusta poiketen elävät
Kulmani kuluivat,
kun niille aikaa annoin

Katson itseeni miettien,
hylätäkö elonaikainen nimi
Se kuulostaa ylhäiseltä,
vaan perintönsä on alhainen
Tulkoon joku minut
kuninkaaksi korottaen
Siihen asti olkoon
paikka ruohonjuurien alla

Näen harhautuneita,
jotka eivät tervehdi
Syylliset ja synnilliset
eksymisen pelossa,
sekoamisen vaarassa
eivät tiedä, minne jatkaa,
tien kun ruoho valtasi

Tulla haudatuksi pyhänä
ei reissuani jouduttaisi
Madonreikään suuntaan
Miten ahtaalle siellä joutuu?
Onko siellä sijaa sovulle?
Mitkä ovat siellä muistelot?

En luottanut toisten sanaan
En aikalaisten todistuksiin
En legendoihin, kuulopuheisiin
Tahdoin kaiken itse nähdä

Tulen juurimaailmaan
Minulle osoitetaan arvoni
Näytetään pyhät, jolloin kulkea
Nyt moni takertunut 
vieraana pyrkii iholle
Risuna iskee kasvoille

Käärmekylissä
voi joutua kuristetuksi
Matona juuripihteihin
Iäisyyksien pohjavesiin
kellumaan kasvot alaspäin
Juomaan mullansekaista vettä,
joka ei ole virvoitukseksi

LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

SAATTAJA, VÄLITTÄJÄ
Tunnustan sen nähneeni
ja lisäksi selvä olleeni
Muistooni palaan herkistyen
Kiusoittelee aihe läheinen

Musta kaapulainen,
luiseva kasvo, harhalainen
myötäelon kokijana liikuskelee
Sitä viimeiseksi rukoilee

Saapuu se tasatunnilla
Tulee, kun kyselet pappia
On syvin osanottaja
Ei vailla syyllisiä tuntoja

Ikkunan heijastuksena
katseensa sisälle tunkeva
On viime lääkkeen antaja
Henkiriepusi viikkaaja

On kuin häive valoton
Toivoton toivomus se on
Hiljakseen tarpoo kylmällä
On aina luitasi lähellä

Varoitusajan puitteissa
saapuu lähelläkulkija
Ei itkua tee, silti murehtii
Välittäen katsoo sairaisiin

Löytyy sillä taito punoa
ja avata kuin ratkoa,
minkä elo solmuun laittaa
Taitaen matkaa taittaa

Kärsivällinen, silti kerkein
Tarttuu varmoin elkein
Käskyntoteuttaja kiiruussa
Lähtemätön otteensa

Se mielisi ei viedä
Ei tavoista, etiikasta tiedä
Ei kutsuiltaan ole lupa myöhästyä
On ainoa tapa kööriin liittyä

Se jalkojaan piilottelee
Lahkeidensa alla siintelee
varjoihmisten maa
Pian olet yksi joukostaan

Kysyt sitä, vaan kysymys pakenee
Ajatuksen keinoin sen tuntenee
Sitä pakoilemasta heitä
On mukanaan matkalaisia meitä

Viimeisenä meistä piittaa
Hämärästi suuntaa viittaa
Läheisyytensä kokien
on moni surussa nähnyt sen

Sille sysää kipusi
Hartioilleen kasaa tuskasi
Kieritä se niskoilleen
Ei venähdä selkä, vaikka natisee

Muokattu 26.10.2025 14:42
LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

RISTINMESSU
Seinustalla rivi X X X
Ruksi päivän päälle vedetty
Muut kun levolle lähtivät,
itsellesi illan tarjosit

Hurmeessa oli huuma
Sitä loputtomiin jatkettiin
Kulaus jeesusholistille 
Veriviinan eilisenä kalusit

Edellisestä messusta
liian vähän aikaa on
Miksi uudesti toistella
toiston kautta taottua?
Ulkoa opittua miksi lukea?

Onko mikään sellainen ilo,
jota toistamaan on pakotettu?
Sitä kysyt ollen myöhäinen
Päivän äänien kaiku vaiennut

Jaat hetkesi miehen kanssa 
Siitä soihdun pimeyteesi saat
Johdatuksensa kautta
saliaan hämyssä uutta tutkit

On teillä yksityinen yhteys
Erityinen yhteisymmärrys
Uskot hänelle salaisuutesi
Hän pitää ne kuin seinäkin

Ajattelit hänestä ihmisenä
Mitä puhui, mitä teki hän
Oli maallisempi olento 
Ei häntäkään armahdettu

Kuin puu hetken liikahtaisi
Uskonkappaleisiin syvennyt
Idolisi ääni täyttää ilman
pääsi ylisessä hiljaisuudessa

Yksin yössä messuten
tuntuu jotenkin syvälliseltä
Koetat häntä lähestyä
Ilmeen näet lähes elävän 

Ovi jäänyt on selälleen
Virren viime nuottia pitkittää
Jatkuva on sanan kylvö
Pää nuokkuva päältä vartioi

Katse näyttäisi kiiltävän
Kaikista kulmista katsovan
Maalattu puu näyttää lihalta 
Katkukin siitä muistuttaa

Jos vielä hieman veisaisi
raskaan vesperin päätteeksi
Soperrellen tahdot empiä 
Sielu sanelkoon sanansa
Olkoot selvät sydänsävelet

Hetken tippuu mies punaista 
Ruhjeensa muistat tuoreina
Yksinäisen ristinmessun
hiljaisuuteen sopii päättää
Siinä oleva on yksimielisyys

Muokattu 22.3.2026 15:20
LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

VIISAAN VALO
Ensi kertaa silmäni avasin
Katsoin viisaan valoa pohtien 
Siinä oli polkuni alku
Olin äärellä merkityksien

Se voi olla sirppi
ahertajan kädessä
Korjata elolle ehtinyttä

Se voi olla viikate
Niittäjän työkalu 
varmassa otteessa

Se voi olla silmä
Avautua ja sulkeutua
Keitä väijyy se?

Se voi olla lamppu
Ulos harhoista johdattaa
Kuka seurata uskaltaa?

Se voi olla limppu
Pöydän kattaus
saapuessa ja lähdettäessä

Se voi olla vaeltaja
Mistä ja minne?
Sen haluaisit tietää 

Se voi olla kivi
harmaa ja eloton
Kylmätä sydämen

Se voi olla aihio
Loputon vertaus
kulumatta kulutettu

Se voi olla muistutus
ajalta kauan sitten, 
kun itseäni viisastutin

Se voi olla arvoitus 
Onko siinä enemmän
vanhaa vai verevää?

Se voi olla selvyys,
jota itselleen ei kerro
Sileäkasvo, pimeäkasvo

Viisaalle valaistuksena,
pelkäävälle ihmetyksenä
on sen kylmä kohmelo
Sen kautta ymmärrys tapahtuu

Muokattu 19.1.2026 22:11
LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

UNOHTAVAISET
Ovat he ennalta-arvattavat
Mietteensä hölmöläisten
Ovat arvattavaa tylsemmät tarinat
luonaan väitetysti käyneiden

Ruumiinsa kerran käytetty
Silmäluomensa luottaen painettu
Eivät ota mitään raskaasti
Ei huoli otsalleen jähmety

On lomansa loputon,
kuin pitkitetty viikonloppu
Harmaan pellon rantamilla
ei aikaa liikene ylistä haikailla

Kuolleet pysykööt kuolleina,
kuuluu käytetty sanonta
Kuule et valitusta asuinoloista
On parempi heidän siellä

Muiston muistolta unohtaen,
manan äidinkasvot tavaten
kuka haikailisi takaisin?
Kulkee sieltä vain rauhan sanoma

Ei ole heillä isompia haaveita
Eivät viihdy parrasvaloissa
Taivas valoton, uni uneton
Siellä käväissyt sinne iäisiksi jää

Ei saa sykintäänsä tuntumaan
edes aito Lasarus-kokemus
Tahtoisit unohduslahjan kuin he
Jäädä heidän kanssaan kaksin

Syntymä ja kuoleman yhteys
Kaikki niiden väliltä kaikonnut
Eivät tahtoneet elämään mahtua
Nyt on rajattomat tilat asua

Elämä, rakkaus, uskonto
Vähäinen tieto on heille hyve
Yhden kasvot ovat kaikkien
Yksi ilme kertoo tärkeimmät

Päällisten juhlien kaiku kiirii
Katon päällä kuuluu mekastus
Ovat meluajista tiedottomat
Oppineet hiljaisuuden arvon

Kuluneen ajan perästä
eivät kadu he kerran elettyjä
Välitä eivät, tapaako siellä ketään,
saako uusia vanhoja tuttuja

Jokaisen kiven hahmossa
seisoo laki kaikkia koskeva
Aika välillä perille pääsyn
on ainoa rangaistus unohtavaisille

Älä päästä erhettä tapahtumaan,
että saisit heidät tilaansa pohtimaan
Autuus on, kun on vain yksi ajatus
Autuus ei mitään uutta odottaa

On silmänsä nypitty ulos
Heidät ajeltu karvoista kaljuiksi
Pesty ja voideltu ruumiinsa
Asetettu puhdas liina kasvoilleen
Langetettu siunaukset
Tehty tarvittavat loitsut,
ettei olisi heillä tietä palata

Muokattu 11.3.2026 14:01
LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

PIMEIDEN PIDOT
Yllättäviä kohtaamisia
Seuraa huonompaa
Hiljaisten viikkojen päätös
Paikalla viimeiset lähtijät

Pilaantuneet sielut
Möröiksi muuttuneet
Illan pituisen vapauden
lahjakkaasti käyttävät
Ihmismurheen kuvat
suremattomien hautojen
Tahtomattaan palanneet
Ilman kutsua jääneet

Kirkkokolehtivarkaat
Kirstuista vetäjät,
joille raha on arvoton
Joilla perintö murhassa on
Ikuisuuden huolikasat
Rukouksiinsa hukkuneet
Alusta asti pahat
Haavojensa peittelijät

Hymynsä vääristämät
Hampaidensa esittelijät
Sanalle jäämättömät
Älä vilkaisekaan -ihmiset
Hulluiksi todetut
Taudinmäärityksen saaneet
oikean tai väärän
Tutut henkiparantolan

Autiuden etsijät
Taloihin murtautujat
Ovella odottajat
Kotirauhan loukkaajat
Kasvoilta tunnistamattomat
Tuskin näkyväiset
Sellaiset, jotka eivät keksi
syytä olemiselleen

Mustat kansalaiset
Varjoissa kuiskuttelijat
Hirrestä tervehtijät
Kuusessa roikkujat
Tuomitsemattomat rikolliset
Pimitetyt murhaajat
Kuoliaaksi maatut
Eläväksi erehtyneet

On pimeiden pidoissa
vierauden tunne ainainen
Ihmisen puvussa lähestyy
kammo tavan ihmisen

LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

LUUT
Aika kuluu, vedet vierivät
Kaikki ollut ja elänyt
on niiden väliin hukkuva
Jälkeen jäävät vain luut

Peitelty tulee aina esiin
Haudattuna nousee pintaan
Alla muhinut petos
paljaaltaan näyttäytyy

Ovat ne korea kokoelma
Ei ole niitä selvempää
Pääset niihin, et lähemmäs
elämän jälkeistä

Jähmettyivät asentoihinsa,
joihin eläessään jäivät
Ne kaikki oikein taipuvat
Avautuvat tai nyrkkiin puristuvat

Tuhatta vuotta vanhat
Silti saat ne kalisemaan
Mitä kaikkea on niihin varastoitu
Miten lojuivat vailla käyttöä

Ovat ainoa löytämäsi vastaus
On niissä sinulla ikuisuus
sekä rikkumattomin lepo
Siis jäsenesi oikein asettele

Haudassa saavat kasteensa
Ne kätke ja unhoita,
tai uuteen muotoon kokoa
On muistoillaan paljon painoa

Kaikesta, minkä voi menettää,
ne viedään viimeiseksi
Ovat ainut omistuksesi,
kun muusta olet köyhtynyt

Mikään ei nälkäänsä täytä
Eivät nouse kapinaan
Palvelevat onnenkaluina
Ovat jääneet osoittamaan
Ne maan syliin huolehtii

Ei ole niitä virttyneempää
Eivät kasva itsestään ulos
Terä harvoin yltää niihin asti
Pysyvät aina vilpoisina
Osut niihin, osut lähelle hermoa

Muokattu 5.9.2026 15:15
LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

NUKKUVA ÄITIMME
Kyynelehtien luona
kuolevan metsän
elämän kato valkenee

Haavansa monet
Arpinen kaarna
Kallojen rivi meitä tuijottaa

Hän ryövättynä lakastuu
Hänet ohitamme
aivan liian helposti,
kunnes häntä ei ole

Raunioitumisen tilansa
kertoo meistä 
enemmän kuin hänestä 

On karu äänetön äänensä 
Kuolevan kehtolaulu
Hän meitä suree ja vihaa 

Ei kosketuksestamme
voi hän toipua
Kehtoaan ei keinuta,
syliään meille lämmitä 

Kupeensa hylkivät
Eivät enää kevättä tee
Viha ja katkeruus häväistyn
ajaa kylmyydellään loukkaajat pois

Hän uinahtaa, me heräämme
poismenoonsa
Sykkivän maan sydämen
rytmi hiljentynyt

Sanot: hän vain nukkuu
Hän vain vetää henkeä
Oli hän pitkään meille juhlat
Nyt tunteeton kuori

Nukkuva äitimme
Kuoleva äitimme
Sairautemme kerrostuu 
saastekuoreksi ihollaan

Jotka vannoivat häntä vaalivansa,
olivat häntä vaivaava luomi
Riistäen ja ryöstäen
verotimme lahjansa, antimensa

Hän ei ole yksin meidän 
Ei pysyvää omaisuutta
Emme saavuta puutarhaa
erossa hänestä 

Parumme äitimme rinnoilla
Hän hiljaa vaikenee
Riistää meidät pois 
On lakannut meitä ruokkimasta

LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

KORVAT TULESSA
Saarnastuoli palaa
Sanan sytykkeitä heitellään
Pastorilla kärvennetyt kasvot
Noenmustat koukkusormet

Ääni rykiessä rahisee
Matalana raikuu ja kaikuu
Kirjan lehdet kahisee
Enemmän on niitä repiä

Virsien täyttämät sivut
repaleisina ilmaan rapisee
Tuhkan kappaleita sataa
Niissä siipensä polttaa

On puhujalla taito puhua,
jotta muut vaikenevat
Laskettelee rehtiä valhetta
Ei unohdettavaa höpinää

Hän riidattomat riitauttaa
Suuri palo pienestä porusta
Kirkon lauteilla istutaan
Hiilloksiin puhalletaan

Ei tilaisuuden luonteesta erehdy
Musta puku vaatimuksena
Kaikki kautta maan kuulutetaan
Istua saatte ja palaa!

Lyövät liekit riettahat
Paljastuu luonto kytevän
Tuntee saarnaaja kalanpyydykset
Polttaa karvat, höyhenet

Hän maailmanpaloa enteilee
Kurkut kuivattaen esiintyy
Kumpikin poskesi punoittaa
Kaksi läiskittyä kannikkaa

Ei väliaikaa vietetä
Ei tunneta lepopäiviä
Pirun pirtua juodaan
suoraan alas kiduksiin

Käy jatkuva hiillostus,
jotta penkkiä kuumottaa
Lupaamatta tulleen
sormi teihin osoittaa

Kumpi on kahdesta pahempi,
suora valhe puhua
vai jättää kertomatta?
On paikalla valheen tuntija

Luotat häneen tai et,
se ei ole uskon asia
Näet sen pian itsekin,
mikä ruokkii tultansa

Kiroja ei korvat kestä
Löylyn lämpö odottaa
Paksuhousuinenkin
kääntelee kankkujaan

LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

MUUKALAINEN MAANTIELLÄ
Maa on autio
Viestinviejät tipotiessään
Hiekka pöllyää
Askeleet lähestyvät

Kävelee maantiellä vastaan
murjaanin hahmossa
mies, jolla jokin tarkoitus ja tehtävä
Onko itse tuo kuolleeksi luultu?

Vierellään matkasi vasta alkoi
Näit iltatähden taivaalla
Horisontti oli ikuinen
Sama puna silmissä muukalaisen

Hän lyöttäytyi seuraasi
Jaoitte lasin keskenänne
Kulauksen janoonsa tarjosit
Sanoi: enkelit sinua siitä kiittävät

Uskoa häntä tahdoit, silti epäilit,
kun kertoi hän matkastaan
Mitä kävi hän läpi keskuudessamme
Mitä joutui hän kokemaan

On hän hiljaa kiirehtivä
Hiuksensa maantien väriset
On silmiltään vanha
Ei ikä hänessä muuten näy

Ei hän paljon omista
Silti kaikkialla on kotinsa
Uskotko, mitä väittää hän itsestään?
Onko paljon puhuttu ja huhuttu?

Levottomuuden mies vai rauhan?
Ihmisystävä vai erakko?
Käytti pois heitettyjä vaatteita
Aavistit: oli hän sydämeltään rikas

Onko lupauksensa hukkaan heitettävä,
vai ikuinen lahja vaalia?
Hän opettaako itse kävelemään,
vai antaako toisten sinua kantaa?

Hän maksaako takaisin
hänelle lainaamasi kolikon?
Hän neuvooko tien
anteliaiden ihmisten taloon?

Hän kulki monesti ohitsesi
Ikuisesti painui mieleesi
Tuli joka kerta tutummaksi
Et selviä hänestä olankohautuksella

Hän verhosi sinut pyhyyteensä
Oli siitä lähtien kanssakulkija
Häntä seuraamaan
yhden miehen koivet riittivät

Muokattu 27.9.2026 15:14
LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

EDIT: Näköjään menee rivitys vähän pieleen, jos suoraan Facebookin seinältä kopsaa.

HOLVEISSA

Kuuletko, kuuletko?

Holvit huutaa

Yhtä sanaa huutaa

Rauhaa! Rauhaa!

Yön turvin tänne hiivin

ilmeettömin silmin

Katson, ei seuraajia

Aika oikea lukkoja koetella

Kuuletko, kuuletko?

Holvit raikaa

Menetyksen äänet haikaa

kadotettua aikaa

Salit liman vuoraamat

paikallaan liikkuvat

On ne mahtiinsa valettu

Niitä vainottu ja pilkattu

Kuuletko, kuuletko?

Holvit huokaa

Pilatuin äänin laulaa

Huhuilijan sanat toistaa

Ne vaimeina vaikertaa

vuosisataista sanomaa

Muureja tuuli pahoinpitelee

Kuivin huulin suutelee

Kuuletko, kuuletko?

Holvit kuiskii

Sieltä hahmot hiipii

Eläväisen varjon riipii

Luulot puhuvat levottomia

Pettävät ovet ja lattia

Seinät pysähdyttävät

Vaimeat kiroukset säilyttävät

Ovat ikivanhat, vaietut

Tiilet laastilla rapatut

Ajan taakka ei niissä tunnu

On taika, joka ei murru

Maasta työntyvät kivet

Kuivat, osoittavat sormet

Niitä ei revitä alas

Kova on pintansa paljas

On täällä kurja kuolevainen

jokainen samanarvoinen

Ensimmäinen, viimeinen

Harkitsevainen, kiireinen

Tunnustelija varovainen

Rauhan loukkaaja ilmeinen