Uusimmat viestit
Leirinuotio

Painaja ja muita runoja

265 viestiä112 285 katselua
Hiistu685 kirjaa · 3 976 viestiä

Riemukasta Jeesuksen kuolinjuhlaa sinullekin! :wink:

LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

Kah, kiitos samoin! Party like there's no tomorrow.

LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

Perussettiä.

KUIN LANGENNUT VARJO
Kaikki tuntui todelta ja hyvältä
Se kaikki kääntyi nurinpäin
Kuulin äänensä syvältä,
kun hänen hukkuneen näin

Oli lapsonen täynnä uskoa
Menetti hän sen vailla syytä
Oli valkoisen valon kulkija
vallassa sen, jolle kiitos ei riitä

On varjo langennut päällensä
Se kauas näytä ei karkaavan
Siinä varjossa jos näkee itsensä 
pian kaiken soisi loppuvan

On talo tyhjien saarnojen
Vain kurjia sieluja on jäljellä
Sanoissa kuulet varoituksen
Sielujen nielijä on lähellä 

Muutoin kaunis on nainen,
mutta jotain outoa silmissä
Ihmispeili, valheen kuvajainen
Pilkkeensä viisaatkin pettävä 

Ei hyvettä asusta hänessä 
Narttu tahtoo juonitella
Käärmesaappaat päällänsä
maan valtoja tahtoo maanitella

Sisään tahtoo, sinut ulos sysää
Alkava on ruumiin pakotus
Tottelee vain vanhaa isää
Hänellä sortuviin on omistus

Kaikki petetään vuorollaan
Kauneutensa meitä hallitsee
Varjot riippuvat harteillaan 
Meidät valeviittaan peittelee

Ilolla lankean pauloihinsa
kuten kaikki ennen langenneet
Annan kankaat vaatteisiinsa
- henkiriepuni riekaleet

On varjonsa eläväisempi kuin hän
Se jalatonna ympärillämme kiertelee 
Tuntematon on paikka hämärän
Hän miehiä naisen avuillaan viettelee 

Hänellä varjot kuhisevat mekossa
Ehdasta ja oikeasta kulkee hän erossa
Rietastelee hän miesten unikuvissa
Kaikkien päällä kirkossa ja vuoteissa

Muokattu 21.4.2024 14:52
LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

KÖYHIEN OIKEUS
Miksi lakejasi paasasit veljille?
Miksi asetuit sisarustesi edelle?
Tee oikeutta köyhille ja sairaille 
Osoita myötätuntoa heikoille 

Mietit puhki taivaslakien aukkoja
Ei vaillinainen käsitys saata kelvata 
Samanmoinen on kivilinna kaikilla
Silti toiset kalterit köyhillä ja rikkailla

Saat tavata kuoleman sivut
Saat kokea köyhän surut ja kivut
Saat kirjoittaa turhia lakeja 
Niiden synnytystuskat kokea

Millä maksoit omat oikeutesi?
Köyhäin kauppaa oli kaikkeutesi
Ei nahkakirjasta mitään löytynyt
Olet köyhästä vielä köyhtynyt 

Miksi käydä elolle nöyrtymään?
Ei meitä tarkoitettu ryömimään
Miksi tuijottaa tuomiota selällään,
käydä mahdottomia penäämään?

Itse olet luopiosi valheiden
Herra valan alaisten petosten
Lauluasi elämän ja hautamaan
lakeijoiden äänillä lauletaan

Elämä ennen oli kunnollista
Nyt löydä et mieltä tunnollista 
On ainoa hulluutesi lausuma
Sen ryysyläinen saattoi tuntea

Jos elämä ennen oli karua,
ei siihen hirteen takaisin halua
Karvas oli maku oikeudella
Karvas oli hinta vapaudella

Pänttäät pykälät tummuneet
Pois käyvät elämäsi askeleet
Siitä eteenpäin on synkkä salo
Vääryyttä henkii käräjätalo

Kirous maan ympäri kiertää
Omat lakinsa tahtoo pyörtää
Tuomarisi kasvot päältä näät
Köyhien oikeus painaa päät

Muokattu 22.5.2024 17:17
LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

ELÄVÄ MYYTTI
Olen näennäisesti ikuinen
Olen isä todellisten himojen
Herra perversioiden pimeiden 
Vanha pölyttynyt mies kirjojen 
Riippakivi aikaan kahlittujen

Joskus tasallenne laskeudun
ja teidän pariinne jalkaudun
On pyhättöni sinulta suljettu
On varjossani nimesi tunnettu

Kirjoissasi hahmoni taivaltaa 
Minuun tarraat - olemattomaan
Kieltäen sait kutsuani seurata
Tutkit mysteeriäni vailla tahtoa

Tuuli kysymyksiäni toistaa
Suupaltti kuu minulle loistaa
Valkoinen kyyhkyni varis olikin
Itseni jalustoillesi kampesin

Ihmismies vahaa on minulle
Muuttumaton patsas olen sinulle
Ahkerasti unissasi näyttäydy en
Silti olen lähteesi painajaisten

Käyn orjantappuraa poimien,
kukille kuolinkosketuksia antaen
Kauhistukseni katuja kävelen
Elävien oikeutta tunnusta en

On tavan mukainen uhriyö
Uhrikelloni samaa tuntia lyö 
Tavoitan sinut täysin kylmänä
Kiveäni ruokit - mies verevä

Olin menojesi musta mies
Itse vain puoliksi ihmismies
Toiset palvottavat sinulta kiellän
Mielistelijät hyviksi miellän

Olen yksisilmä, mutten sokea 
Luon ja täytän muinaisia lakeja
En reilu ollut sinulle kohtalo
Missä käyn, on kaikki maata jo

Tahdolla toin itseni takaisin
Vaikka poissa pitkään vaelsin,
näin maailmasi paikkana unien,
ja minun uneni on ikuinen

HourglassEyes509 kirjaa · 2 786 viestiä

Tykkäsin tästä aivan älyttömästi! Todella upea LordStenhammar!

LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

YKSIN 
Kotiovelta alkaa metsä
Se ikuisuuksiin jatkuu
Pitkät, tyhjät kilometrit
nielevät jalat ja mielen
Rakensit uudet eristykset
Hylkäsit elämän juhlat

Näet sahalaitaisen varjon
Ei metsän siluettia läpäistä
On talo ystäväsi kurja
Ole ei portin-, ovenvartijaa,
eikä huoneen haltijaa
Aidasta paljastat aukkoja

Yksinäisen kuolinvuoteella 
alkaa yksinäisenä puhua
valikoituja otteita
Olet historiasi muistaja

Henkesi tahtoo loppua
Vuosia vastaan kituutat 
Hiljaisuus tahtoo puhua
Sisäiset äänesi sivuutat 
Siksi turha on kielesi,
kun ei ole yhtään ihmistä

Ajan merkit eivät liikuta
Olit aina lähtöä tekemässä
Mikään ei ole todellista,
paitsi jos uskot niin
Kuolo tule ei, sitä odottaa
Vällysi sinua kietovat 

Ei lämmölle löydy tilaa
Ei lähimmäisille sijaa
Varaat muistoille huonetta
On lattialla multaa ja risuja 
Älä niitä kauas lakaise 
Älä uudelle ovea aukaise

Täällä mies kasvoi valmiiksi 
Kaikki portaat vievät alaspäin
Kylmien sydänten syleily
kalman kellareista kantautuu
Mitä vielä aikaasi vartoat?
Olet tulisija pian hiipuva

Muokattu 26.6.2024 09:12
LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

PÄIVÄNAAMIO
Katso itseesi ja katso pois
Katso maata, sitten taivasta
Et löydä ylempääsi sieltä
Palvelet itseäsi tyhmempiä
Pitkä päivä tyhjissä töissä
vaivoin muistista unohtuu

Omaan kammioosi palaat
Hermojännityksesi helpottaa
Ahdistus jää ulko-ovelle
Tänne äänet loppuvat
Julistuksen kieli vaikenee
Unohtukoon elon näyttämö

Ei tarvitse muita pokkuroida
Esittää jotain, mitä et ole;
nöyrää ja kuuliaista työläistä
Mieluiten tutkit mystiikkaa
Et halua hyväpalkkaisen osaa
Haluat mustat mysteerit

Kun kuljet joukoissaan,
elävää on kuolonkaipauksesi
Kuvittelet itsellesi seiniä
Olet oman tahtosi rajoittama
Kun olet erossa muista 
voit kuulla totuuden kutsun

Tekemättömyys vaivaa,
kun täytyy toisia palvella
Sapattipäivään kääriydyt
Yöllä muistat vanhat unesi

Mietit, ketä heille esität 
Mietit, kuka tahtoisit olla
Ollako itsesi vai joku muu?
Nimesi kaikuu oudolta
Pimeyden kanssa pelehdit
Riisut päiväisen naamiosi
Peilille tarvitse ei valehdella
Ole se, kuka olla tahdot

Yön viitta ylle lankeaa
Kelvollisempi työ odottaa 
Tahdot öihisi hukkua
Löytää salaiset kokoukset
Mieti, keitä he ovat
Voi olla, ettet vastausta saa
Naamio huppuun vaihtuu
Päivän valheet haihtuu

Muokattu 17.7.2024 08:35
LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

PALAVA KOHTALO
Ulkona raivoaa myrsky
Sisälläni riehuvat kipinät
Hetken kiitävän kestää,
kun elossa ovat kynttilät
En nuku, vaikka nukuttaa 
Järkeni yliaikaa valvoo
Luvuistaan haluaisi herätä
Kuvia itsestään palvoo

Palava on lupaus siitä,
mikä illan päässä odottaa
Tiedän, ketä ounastella;
Mefiston asialla saapuvaa
Tunnen sinut, moninimisen
Käyt tullen kuten mennen
Sinä aina olit lähtemätön
Olit täällä aina ennen

Olet aavistus luonani
Kun selvän saisin sinusta
Kaksi tuomittua käy yhteen
tänä pahan liiton iltana
Pelaat kohtalosta kanssani
Turha on sanoja kiertää
Kasvoillasi asuu hehku
Siitä valon kuolevan tietää

On kärsimysillan ateria
Sielu palaa ja puhdistuu
Kuten muukin olevainen
se hiilloksiksi asettuu
Kohtalosta riippumatta
ylpeyden synnin säilytän
Varjosi kaukaa aavistin
Etsijän mieleni herätän 

Mieliimme häirittyihin
tämä ilta tuo selvyyden
Kohtalon aikeet avautuvat
monta sivua täyttäen 
Esitän monia kysymyksiä
Avaan viimeisen kirjani
Saan monia vastauksia
Tavaan viimeisen lukuni

Kirkastuu suuri ikuisuus
Sen vartijat ja kätyrit
Ketkä seisovat sen tiellä?
- Muurin matalan muurarit

Muokattu 28.7.2024 15:16
LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

KIVILIITTO
Muovailapa muinaista kalliota
kärsivällisellä kouralla
Ollapa kuin aika itse
Ei luomuksiaan aavistaa

Ei mikään minua sijoiltani siirrä
Ei mikään minua polultani kampea 
Tahdon olla sen polun polkija,
joka reuna-ajatuksiani myötäilee

On työni syntisesti synnytetty
Ne tehtiin tänne jäädäkseen
Ei kukaan arvaisi niitä järjestetyiksi
Ne erotu eivät luonnonkivistä

Ovat vasaroidut kivet merkkejä
Ne vanhalle kirkolle viittovat
On kivisydämeni soittopeli
muinaisten tanssia ja laulaa

Karuja ovat kiviset hovit
Kuin taloja vinossa maassa
korvenkävijän läpi kulkea
Ei etsi niitä perimmäisin pelkuri

Merkkikiviä lasket ja ynnäilet
Et selvää lukua niistä saa
Jokaisen päällä on joku istunut
On moni myös niitä potkinut

Ovat puut muinaisilla paikoilla,
vaan ikiaikaiset kivet muuttuneet
Hakkaa niistä kasvot esiin
Istuta niihin kaukainen liekki
Kutsu esiaikojen ihmisiä
Muovaa heistä itsellesi eläviä

He ovat täällä - tunnen sen
Palanneet ajattomaan pyhättöön
On meillä mahtava kontrahti
On liittomme kuin itse kallio

Rakenna karsina tai spiraali
jäljestä tulevien ihmetellä
Hylkää elämäsi ohikiitävä 
Vain kivinen todistus pätevä on
Maailmassa vähän on ikuista
Syttynyt liekki pian kuolee
Pysähtyneisyydessä on pitävä liitto
Se voittaa ihmisten lupaukset

LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

KÄÄRMEMUMMU
Kauan vaikeni hän 
todellisesta iästään
Kasvonsa vieraat 
silti kaukaa muistat
Ne jäivät elämään

On hän holhoaja isiesi
Kuristava napanuora
Alimmainen alkujuuri
Mahdoton synnyttäjä
Kupeensa vaikeroivat

On hän kivillä maannut
Käärmeansat kokenut 
Hymynsä on ja pysyy
kuin köynnös päällään
Ei mikään sitä pimennä 

Mies edelleen kiirehti
Itsensä kylille kadotti 
Ei edes kauppaan ehtinyt
Iänvanha muori vainosi
Leskenä portailla odotti 

Mummu tuntee meidät 
Edeltäjämme vielä paremnin
Joskus tumma on kulmiltaan
Häntä pärekorista lumotaan
Hän oikeat värimme paljastaa
Tietämys silmistään kajastaa

Osaa olla hän jatkuva kolotus
Huoli huomisen päättymätön
Hänen on tämä ja toinen puoli
On nahkansa alla vaikka ketä 

Hän ikuisen lemmen tunnistaa
Voi silti pitkiä kaunoja elätellä
Pistää miehet itseään kiertämään
kuin mieltä heillä löytyisi ei

On hän jumalallinen luonto 
Kaikki aatokseni ovat hänestä
Voi olla hän ikuinen käärmes
päättömänä kaivossa vellova
Voi olla hän tuttu tai vieras,
jos tahtoo näkyvillä kulkea

On hän vanhempi kylän keskusta
Muistaa, mikä petos sen rakennutti
On hän meissä - madon syntymä 
On hän hajottajamme - aika kiertyvä

Muokattu 1.9.2024 13:42
LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

Koittelen samalla uutta foorumia. Pirun hyvältä kyllä näyttää puhelimellakin.

KIROUS JA KANTAJA
Ei juoma hermoja helpota
Poden pysyvää tärinätautia
Mitä toivoin taikka odotin,
yhtä tulijaa turhaan pakenin
On kirous päällä vaikeaa 
itselleen toraillen laahustaa

Tunnen roikkuvan kirouksen 
sen niskoillani kantaen 
Onko taakkaa mustempaa
kuin minkä toinen voi lahjoittaa?

Sanat yhdistyvät kasvoihin
Tunnistan jokaisen rypynkin
Tiedän huonoin jaloin tulevan
eukon, jota kauas loitsuan 

Se nokea sotkee kasvoille 
Se uhmaaja on tahdoille
Se laulaa mustan laulunsa
On yksin musta kuoronsa

Se mustana käy alta riihen
Liittyvät aatteeni yksin siihen,
kuinka se hengen taivuttaa
Kuinka se aivot nakertaa
Kuinka se nyörissään taluttaa
Vaanii valvovaa ja makaavaa

Se kantaa mustaa kuokkaa
Maan kivikasvot muokkaa
kuin muovaisi se minua
Piirteitä kuluneita, sairaita

Läpi kidutettujen silmien 
opin perusteet noitaoppien 
Lepuutti kirous olallani
Varjoja väijyin talollani

On jokainen huono tapa elettävä
On vainoajan edelle kerettävä
Saan kysymyksen esittää:
voiko maho kiroja synnyttää?

Kun viimeisilleen kerkeää,
vasta eukon koura herkeää
Olin vieras kohtaloni luona
syljettävänäni musta kuona

Miksi yhä tuumin tulevaa?
Muori eilispäivän palauttaa
On kirkon alisetkin nähtävä
Kaikki enteilee pikaista lähtöä
On sielun lähtö ja kuolema
tavoista eksymisen palkkana

LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

HENGENJANO
Köyhän vaatteet, sätkänkatku
Verta rykii hän kurkustaan
Tulijuoman kastama profeetta
ei maailmanvaltaa hamua
On hän sortuneissa sortunut
Sananrenki epätoivottujen

Paheet maksoivat kohtalon
Niitä nahkaan mahtui monta 
Ruumis sai olla ja unohtua 
Hän hengelle helpotusta haki
Miehen ja pullon pyhä liitto 
Siitä pienen pelastuksen sai

Siellä viihtyy hän ja viipyilee;
porukoissa, joista ei ole paluuta
Ei ole hän ajatuksilla koreilija
Hänellä kadunmiehen viisaus on

Vuotta seitsemän takaperin
viimeinen polku laitettiin alulle
Se polku vie aina pohjalle
Hän lopusta loppuun taivalsi

"On kadulla kolme kuppilaa;
kolme ristiä tuomituille.
Puistoparatiisit täynnä miestä,
juopunutta pyhiinvaeltajaa.
On haureat rakastavaiset
vihitty juoppopapin siunauksella.
Rauniotalot meitä tuijottavat;
kirkot lopun alun aikojen."

Usko on liimansa, joka pitää 
Muulla tavalla rikkoo hän itsensä
On paidan rintamuksessa todistus 
On pääkoppansa ajan vietävä

Kadut tuntuvat pikisiltä
Kuului Taivas paremmille
Tehdäpä iloista lähtöä
Liian tuttu kaupunki hylätä
Valkopaidat ohi kulkevat
Häntä penkiltä jaakaavat
On hahmonsa ikimuistoinen 
Kuin ryvettynyt varpunen 

Elämän ironian alkaa käsittää
Juopuessa juoni syventyy
Herran miehen osa kirjoitettu
on säälimättömällä kynällä

Matkansa kirkon huomaan 
on monen vuoden taisto hävitty
Puhtaat tavat ja uskollisuus;
niitä tunne ei seurakuntansa

Laiska varjonsa tekee tietä
jollekin sitäkin mustemmalle
Vihan ja hyljeksinnän takana 
on hän hengenmies ja pakana
Hän paljastuksiaan kailottaa
Lahkoonsa kelpaavat kaikki

Muokattu 29.9.2024 13:57
LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

EDIT: Tajusin vähän liian tuhmaksi, niin otin pois.

LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

MIEHEN TAUTI
Ei ole hän päivän harmaa
Hän värikkäästi nauraa
Hän tuntee kuoresi hauraan
Muistaa syntisi armaan
Asuu paheessa ja valheessa
On läsnä taudissa ja murheessa
revenneenä kantena kirjassa,
pilkkakirjoituksena ovessa

Huonomman tuurin kantaja
kantaa olemattoman kruununsa
Taskuista viimeiset kähveltää
Ei säily maa pyhänä jäljiltään

Ei sanomansa tunnu todelta
Ei anna hän anteeksi velkoja
Säilyttää kahleisiisi avainta
On huonojen neuvojen antaja

On hän toivottomuuden ystävä
Leikkii mieluusti varjoleikkejä
Hän pappina piiskoo itsensä
risti nyrkkiin puristetussa kädessä

On hänessä autuus autiuden
On hänessä kurjistus pirullinen
Väärä todistus on hälle mieluinen
Äiditön on poikansa jokainen

On hän Kristus kääntynyt
Aamuinen sarastus pimennyt
Menneiden miesten ilmetty
Valheellisesti heikkona pidetty
On hän yksi, jota ei karkota
On edessään mies matala
On hän ihmisajan kammotus
Kulkee kuin kuolleen ajatus

Tautiaan ei niin vain tapeta
On hän kuumehouruissa saapuva
Ei auta häntä väistää tai kieltää
Häntä täytyy aikansa sietää
Hän on kaikesta huolimatta
Hän ketään ei jätä koulimatta

Koluilee hän hullujen tupia
On naurunsa hirnuen kuuluva
Käyttää kuollutta sanastoa
Käänteistä uskon kuvastoa

Häntä nimellä tai nimettä kutsuttiin
Hän syynä oli tunnettuihin sairauksiin
Miehen tauti sinut verekseltä tavoittaa
On hänessä kaikki merkit kallellaan

LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

JUHLAT NAAPURISSA
On talonsa pankki ruosteinen
Tunnet ihmiskohtalon tavallisen
Silti aidan yli tahdot kurkottaa
Paljon tiedetä ei pidoistaan

Löydät paikan ennen pyhän
Kamppailevat järki ja sydän
Olet päätöksesi ohittanut
Syrjäpihojen valot tavoittanut

Olit se, jota aina häirittiin
Astut kuin astuisit kappeliin
Kunnioituksen henki säilytä
Itsesi puolesta saat pelätä

Lahoavan portin suulla
voi juhlaväen melkein kuulla
Melu lähestyy, nauru selkenee
Sinne asiattomana eksynee

Siihen paikkaan kurkista
Karkeloitaan todista
Sinne liika henki haihtuu
Avaimenreikä alati vaihtuu

Paikan perinteet arvokkaat
ovat vähät, mutta riemukkaat
Suruun naitettuja he olivat
Nyt on heillä ilonpidot jatkuvat

On kaikki yhtä sirkusta
Kukaan muista ei loppua
Vietit päiviäsi rauhassa
Nyt niistä ei ole tietoa

He kuulumattomia olivat
Tuskin samaan paikkaan sopivat
Ovat ennen vieraat yhtä sakkia
Juhlivat valvomattomia juhlia
He tietävät, mitä näkevät
Tietävät, milloin toiset lähtevät

He sure eivät suruja maalaisten
Ovat juhlansa kuin eläväisten
Varavaatteissa tanssivat erotat
Iltapuhteet katkoittain jatkuvat

Uusi väri on ankeissa naamoissa
Ilottomat nukkuvat taivaan helmassa
On paremmat pidot alakerrassa
kuin ehtoollisatriat hiljaisuudessa

Kuuleva kuulla voi häiriöt
Näkevä nähdä valon hylkiöt
Et nukkua voi hyvin mielin
Kauhu haastaa riemukielin

He riemujaan eivät salaile
On ilakointinsa valvojille pelote
Laulavat he ja heitä vanhemmat
Juhlahumuunsa itsesi kadotat
Juhlahumussa itsestäsi eroat
Turhaan mekkaloinnista valitat

OPPIA YKSINKERTAISELLE
Orvot ja vähäväkiset laulavat 
yhtä ja samaa sanomaa
Surun kellot kilkuttavat
säveltä tyhmempien tajuta
Pimittämättömät oppisi
on puettu satujen muotoon
Näet toisiaan vastaavat sivut
On kaikki liiankin selvää

Sielusi salat kaivettu
on muutamassa hetkessä
Mikä on hyveittesi hinta?
Millainen kolikkosi kääntöpuoli?
Onko toista puolta edes?
Onko kaikki kerralla nähty?
Älä puhu toivosta tai rauhasta
On kaksi, joita et omista

Olet yksinkertaisia
Helpolla kaiken selität
Sinulla ei ole tapoja
muita kuin opetettuja

Järjenlahjasi ovat heikot
Uskosi on hevosenleikkiä
Asennoidu, ettei kaikki selviä
Siihen aikaa on loppuelämä

Minulle ei ole väliä,
millä myrkytät itseäsi
Sinä tautini perit
Viinisi paha ei viisastuta

Älä tule sanomaan,
että voit minua opettaa
Se pelastus on turha
Luulo väärä jo alkujaan

Joku viisas pääsi päällä
suojelee sinua huomiselta
Luulet, että sinut otetaan
Onko enemmän lähteviä?
Asutat kahta kerrosta
Pohjimmaista kohti putoat

Yliseen tartut ja lipeät
Elät viisautta vailla
Lähes tietoisesti sitä kartat
Ei ole edes ripitettävää
Primitiiviset tunteesi
saat muihin purkaa
Olet paikannäyttäjä
Itse tiedä et paikkaasi

Kuuntele veresi totuuksia
Voit kuulla vastauksen
Se sinua päihin lyö
kuin järjettömyyden saarna
Kunnia asuu korkeuksissa
Sinun on häpeän maa
Sisäinen ääni todellinen
tuo vaarallisen tietouden

Muokattu 20.11.2024 12:36
LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

HÄN EI TULE TAKAISIN
On usko kova, muttei riittävä
Uutta herätystä et ole näkevä,
vaikka miten rukoilisit, käskisit,
Jeesuksen nimeä kutsuisit
Vain hiljainen vieras paikalla on
Yksinäisen on ääni sanaton

On pöydällä olento virkoamaton
Mennyt sinne, missä rauha olla on
Koet otollista tunnelmaa virittää
Koet asiattomalta asioita kiristää

Työsi aloitat kovissa luuloissa
On kengät valmiiksi hänellä jaloissa
Rukousten paino lepää vierellään
On utopiayhteisö korvat väärällään

Tahdoit suljetut portit raottaa
Tahdoit hengenkykysi valjastaa
miettimättä, mitä jälkeen sen,
Mitä jälkeen lyhyen kokouksen

Luulit voiman sinussa asuvan
Luulit työlläsi oikeutus olevan
Tahdoit elävän ihmeen kokea
Tahdoit toisten luuloja ruokkia

Melkein näit huulien liikkuvan
Melkein näit katseen palaavan
Olit pauloissa ajan matavan
Pienenkin merkin tiesit kelpaavan

Hän sinulle ei silmiään avaa
On äkillinen läheisyys harhaa
Häntä ei voi takaisin hakea,
tuoda pois vakavasta paikasta

Et kuule puhumatonta totuutta
Et edes rienaavaa valhetta
Tahdoit tuntea salat kuoleman
Tuskin tunsit nimen nukkuvan

Vierirukoilijoiden äänet sortuvat
Selvää merkkiä tai vastausta odotat
Liha tunne ei mitään, vastaa ei
Pitkämielisyytesi venyvä hetki vei

Ei ole mitään tunnustettavaa
Tuonpuoleisen oloista kerrottavaa
Tuskin on hän nähnyt isääsi
Tuskin puhunut on kanssa äitisi

Tyhjään olette huutaneet
Vastaukset eivät saapuneet
Ei anteeksipyynnöt, ei terveiset
Ei muukalaiset, ei läheiset
On mielissä, mitä luotu luo
Odotuksen aika ei mitään tuo

Kielikorvallasi ei ole väliä,
vaikka puhuisit vieraita nimiä
On kaikki hölynpölyä
Kielet valtaa jähmetys pysyvä

Haluaisit elävän sielun maljassa
Haluaisit oikukkaita voimia hallita
Mutta enää totta ei ole mikään
Mietit, minne lähtenyt lähtevikään

On syväntyhjä uni todellinen
Vaihdettu on paikat sisäelinten
Maille mennyt väsyi aikaisin
Maille mennyt ei tule takaisin
Koetat hänelle sanaa viedä
Mitä tietää hän, sitä et tiedä

Muokattu 30.11.2024 19:53
LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

PELLONKIERTÄJÄ
Ihmiset ovat naakkoja
Parvi kokoon lyöttäytyy
Valheensa pellon kiertää 
Mies liihottaen lähestyy
On hän sika silmiltään 
Maata laahaa helmansa
Jumalan vanha pelätti
vaatii omastasi veronsa

Se variksenpelätti elää
Seisoo silmät tapillaan
Kuulet vierasta pilkkaa
Pitää ulkopalttoo napittaa

Toiset kiertävät katuja
Näkevat kulmia ja laitoja
Sinä käyt peltojen vieriä
Näet katkottuja aitoja 

Mitä saitkaan pelloista?
Tuskin sielullesi satoa
Raha voitti hyväntekijän
Sait todistaa kevätkatoa

Näit paratiisikuoleman
Näit painajaista taivaassa
Et tahtonut astua sisään 
Kiersit porttia epäuskossa 

Olisipa sinullakin iso talo,
jossa julistaa valheitaan
Metsän kiville on mentävä
omia henkiä palvomaan

Housusi puolitangossa roikkuvat
Henkselisi käyvät riippumaan
Kuljet paljain persein
saappaat ravassa kirkkomaan

Olet kaikkia herroja vastaan
Mieleltäsi köyhä ja kärsivä
Antamaansa et halua
Olet almujensa taakse näkevä 

Piinaavat enkelimäiset nousukkaat
Raivaa vako kaunalle sielussa
Kynnä kyyt pellostasi
Älä henkeäsi verolle luovuta

Vakaumus on pettävää sorttia
Maagiset sadut uskoi perhe
Miettien katsot hourivia:
"Jos tämä on hulluutta, olen terve."

Eivät ole nämä Jumalan peltoja 
Sinut kiertänyt on toiveikkuus
On sinulle kuten kaikille
jäljellä pitkitetty muistotilaisuus

Muokattu 12.12.2024 11:36
LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

KÄYTETTY LIHA
Tyhjyyden temppelin lapsi
sai kammiot ontoista äänistä
Tyhjyyden sinfoniat kuulee
Täyttyy mitättömistä näyistä

Ei tiedä mistään mitään
Silti säästynyt ei murheilta
On joutunut ikuiselle matkalle
Askeleen kauas ruumiilta

Sieluaan syvältä raastaa
Mutta kukapa sen tietäisi?
Sisimmän syövää salaisuutta
ei mieluusti itsellään pitäisi

Eloon käsketylle miehelle
kerrottu on sama kertomus
Mitä piilee alla kalpeuden?
Kenties lupaus tai aavistus
Kenties kaukainen yhteys
tai työnsä päättänyt jumala
Kenties monikin yli jäänyt
voisi sisuksiinsa mahtua

Hänelle tuntematon voima
pitää ruumistaan kasassa
Tietämättä syytä miksi
harhailee hän harhatiloissa
Kysyy, kun on tietämätön
Vastaa, vaikka ei ole varma
Miettii, kuka täällä vartioi,
ja miten pois pestä kalma

Hajottavaa tautia hän potee
Ei parantua voi aatteistaan
On ollut niiden kanssa kauan
Kaikki jakamaton ahdistaa

Ajan taakka häntä vaivaa
Sitä makaamalla ei voiteta
Näkee portit Haadeksen
Ne odottamalla eivät aukea

Kaiku täällä kauan kiertänyt
sanoja päälleen vierittää
Ei-koskaan valaistuissa saleissa
minuutensa varjoja vilistää

Yksinäisyyteen havahtunut
ei kohtaa uuden päivän säteitä
Pimennoissa itselleen puhuu
Ajan tikarit ovat kuin kieliä

Hän riisuu päältään kasvot
Alkaa äänetön laskeutuminen
Ylisen maailman hylänneenä
liejuun käy kastautuminen

Käytetyn lihan jäänteistä
kohoaa uusi sielun sijainen
Joku toinen perin surkea
Hylätty nimi vanhakantainen

LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

HULLUUS KUTSUU
Kauan kiersi minua tauti
Selvyyden tieltä läksin hatkaan
Ratsastan pelkoni kannoilla

Eräs minut kaukaa jähmetti
Se odotti täällä, kun olin poissa
Kasvatan kylän väkilukua puolella

Muisto ahdingosta kummittelee
Vanha aave tahtoo paluutani
ja osingoille sirpaleisesta mielestä

Se kiertää vanhaa kotitaloa
Taloa parhaan loistonsa jälkeen
Hiljaa kiroamisen kuulee selvemmin

Se pääni perukoilla on palanut
Käristänyt minua muistojen liekeillä
Se kyläilyjen päävierasta odottaa

Kutsunsa voimistuen vainoaa
Vaiennan itseni, mutta ääni pysyy
Kuulen selviä ja outoja sanoja

Palaan sinne, mistä kaikki alkoi
Moni kaupunki meitä erotti
Ei mikään välimatka meille riittänyt

Saavun tuttuun huoneeseen
Huonekalut vanhoilla paikoillaan
ovat hylkäämisen tunteneet

On terveen väri kasvoilta poissa
Olen madonlukuni lukenut
Tätä kirousta ei voi parantaa

On minulla velkoja talonpitäjälle
Ne pennistä penniin tilitän
Järjetön sopimus saa täytännön

Minätön jumala minulle puhuu
Se kuulee mustan sydämeni
Se ilolla sen uudestaan orjuuttaa

Hulluna panen puita pesään
Ei lämpö isännälleni riitä
Ahmii liekkiäni loputtomassa nälässä

Unimaa tämä ei koskaan ollut
Ovat taivaanmerkit mielipuoliset
En tohdi tutkailla niiden ennustamaa

Vanha hulluus, unohdettuni
Miksi niin kauan odotit?
Huonompi isäntä olet
Luulin sinua menneeksi

Muokattu 21.1.2025 13:40
LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

SINUN TÄHTESI
Tähtesi laskeutuu
Ylistysvirteni kaikaa
Olet itsesi ilmentymä
Valvot tätä paikkaa

Olet haaveitteni kohde
Siunattu valokilpeni
Valituskuoroni laulaa
vain sinun tähtesi

Löydettyäni hukkaan
valistavan valaistuksesi
On sinulla toiset lahjat
yhdelle jossain kaukana

Silmiesi syvyydet
syvät kuin kohtalo
Loistelias kruunusi;
tuhannen terä

Olet aatteeni jatke
Henkinen astaloni
Ylläni taivas revitty
kuin tulisi lähemmäs

Mietin, mitä tehdä
lopun aikani ajan
Sinusta unelmoin
minä kaikista typerin

Tämä outo tuttavuus
Kärsiähän siitä saa
Olemme yhtenevät
Et ajan mittaan loittone

Kuun päivän kanssasi 
elän kuin viimeiseni
Minua kuolemassa sivistät
näin silmin katsomaan

Olen seinien rakastaja
Ovat tapettini tähtikartasta
On sama uni joka yö
Siinä katto alas repeää,
ja sieltä katsot sinä
rauhanaikani päättäen
Olet ikkunani avaruuteen 
Valvon sinun tähtesi

Antaa tulla, naikkonen,
kaikki, mitä sinulla on
Tiedän, että asut siellä 
En ole välinpitämätön

Ei auta pitää etäisyyttä
Ei ole aika olla läheinen 
Olet helvetinmoinen ikävä
Olet kalpenevan kaipaus
On kaunis vanha asia;
universumi silmiesi takana

Muokattu 9.2.2025 22:32
LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

AAMUNKALPEAT
Saavumme kuin leskivaimot
etsien aamurukoussijaa
Kuolon nähneitä silmiämme
et värikkäällä olemuksella huijaa

Ken pommiin aina nukkuu,
voi meissä tavata herätyksen
Olemme aamun seurakunta
Paikkaajat aamu-unisten pappien

Onko Jumalasi se oikea?
Keneen oikeasti luottaa voit?
Vai luottaisitko meihin?
Sitä aamun tullen aprikoit

On jauhoiset kasvomme
peitetty hyvyyden naamiolla
Otamme sinut joukolla
tyhjenneen kirkon lattialla

Kuoleman viulunkielet
teimme elävien hiuksista
Koivukirkon palvottavan
kallomaisesta pahkasta
On paholaisen hurmaa
On kauhun pyörrettä
Ne osaltaan alustavat
elämän syöksykierrettä

Päivä menee piilosille
askeltemme jäljessä
Luottavainen horjahtaa
taivaanetsijän mäessä
Tietämäsi kiellämme
Kiroamme huomisen
Kun tuolloin tapaamme,
alkaa aika kalpeuden

Henki mennyt on meihin
Voimakkaana meitä asuttaa
Omissa porukoissamme
monta vierasta kokoustaa

Olemme kirkkomaalarit
luomistyöstään jääneinä
Maalaamme kaiken valkeaksi
kirkkohautajaiset nähneinä

Meissä sikiää henkiin
ulkopuolisten uskonto
Kasvoillamme leimuaa
kuolonkalpea aurinko

Muokattu 4.3.2025 12:37
LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

JUMALKONE
Matkaaja teräskehossa
etäisyyksiä uhmaa
Alkeelliset kansat sivisti
Löydöksensä unohti

Tietämättään aidattu mieli
ruotii maailman rakennetta
Uskoo kiertävään energiaan
Vaivaisen korpivaellukseen
Ei koskaan pääse vapaaksi
On vangittu olomuotoihin

Raskas kone ei köhise
Se päättäväisesti jurnuttaa
On se hyvässä rasvassa
Rakkaudella öljytty
On siinä siivet ja harjakset
Monia valoja ja rattaita

Aluksesta myrskytuulen henkäys
Ääni, joka puhuu kuin ukkonen
varjopuolen konstellaatioista
Meitä edeltäneistä sivilisaatioista

On teknologian ylivalta
Ajan arvaamattomuus
hallitsematonta kaaosta,
jossa on pakko luovia

En tahdo joutua koneeseen
En minuuttani siihen siirtää
Olen alkeellinen, alistettu peto
Käyn eläimellistä kapinaa

On surullinen geeniperimä
Syntymäpäivä merkityksetön
Eivät minulle mitään ennusta
tähdet paljasta pahuutta
On rautaromua ja saastetta
Myrkyllisiä kemikaaleja
Monta kiertävää loistautia
Onko kaikki keinotekoista?

Olemmeko itse loputon kone?
Onko jotain sen ulkopuolella?
Huijaan mieluummin itseäni
kuin joudun sen sisällä elämään

Asutammeko mustaa aukkoa?
Onko universumin loppu lähellä?
Onko jumalamme ohjelmoija?
Tyhmentääkö tekoäly meidät?

Entistä arveluttavampi aatos
tietoisuuteni vallannut on
On ylivoimaisia uhkakuvia
pienen ihmisen kestää
Ne koulivat pelkäämään
Omaa aikaansa kaihtamaan

Matkamme loppu häämöttää
On paskalautta reitiltä syrjässä
Avaruusmiehen maanpako
ei tällä tietoisuudella onnistu
Meidät nielee lähestyvä pimeys
Jää jäljelle vain korkea yksi
Tulee aika uutta synnyttää

Muokattu 29.3.2025 17:37
LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

METSIEN SYLEILY
Mökki on osa metsää
Hulluus versoo sisällä
On paikassa oma hohto,
joka ketään ei miellytä
On siinä jotain outoa
Ei paljon voi siitä sanoa
Palanen vierasta maata
Eilinen luoksesi tullut

On penkin päällä kirja
Siinä nahkaiset kannet
Niissä sutattu symboli
Näet oudon symmetrisiä
viisikantoja oikeinpäin
Niiden seurana viivoja
päissänsä silmukat
Sisällä kuolleiden lait

Minkä läpi tavasit
Minkä ääneen toistit
Se lakkaamatta tapahtuu

***

Paikassa on paha taika
Juurilla oma tahto on
Saamatta janoamaansa
kaikkeen tarrautuvat

Puut keskenään puhuvat
kieltä, jota ei ymmärrä 
Punovat juonien sanalankoja
Hiljaa kaareutuvat yllesi

Yöaika jatkuu aina 
Ei valo oksakattoa läpäise
Jokin valtaa sinut
On pelkosi kuin kiimaa

Mustien runkojen päällä
ansaksi kudottu seitti
Et näe mitään luonnollista
On kaikki jotenkin väärin

Kompuroit sinne tänne
Takerrut oksien tiheikköön
Puut kiristävät otettaan
On niillä sairaat himot

Helvetilliset rungot 
kuin kumarat ihmisrangot
Tee niihin haava
Ne umpeutuvat kuin nahka

Metsä ottaa ruumiisi
ruhjoen ja varomatta
Neitsyt-kalvon läpäisee
Vuotaa verta joka aukko

Olet metsien häpäisemä
On sienisairaus tarttuva
Olet kuihtuva ruusunsa
Oksanköynnös ryömii sisääsi

Tukahduttavat kätensä
loputtomasti syleilevät
Kohtunsa jälkeläisten 
piilee ahtaissa koloissa

Muokattu 3.5.2025 15:52
LordStenhammar27 kirjaa · 1 038 viestiä

PAHOLAISEN PAJA
Pirun verstas on auki
Minä siellä oppipoikana
Mustan opin vasta-alkajana,
jolla on puusepän kädet

Verstaassa on mestari
Ei kukaan savenvalaja
Kun löytyy näkemystä,
ei sutta valmistaa voi
Moninainen tarpeisto
käytettävissämme on

Naisenpuoli halosta
Miehenmalli kuusesta
Hiukset ruohopehkosta
Alavärkit reikälaudasta
Oven saranat niveliksi
Sahajauhoa pään täytteiksi
Kukka takin läpeen

Varttuneen esimerkkiä
sopii sivusta seurata
Voi nuori katsoa mallia
Voi vanhakin jotain oppia

Saha soi, kirves laulaa
Puolivalmista veistetään
Puoliskoja toisenlaisia
Hymyä lähes luonnollista 

Henki peräkautta puhalletaan
Raajat saadaan toimimaan
Hukkasielut käykää jonoon 
Ruumisrunkoa piisaa kaikille

Teemme sata määrämittaista
sairasta päästä varpaisiin
Annamme kyvyn puhua
Sovittelemme kengänkäppyrät

Veri laitetaan juoksemaan 
Silmiin istutetaan kimalle
Annetaan muistot sekä luonto
eikä paheissa säästellä

Miksi toisen työtä jäljitellä 
Tehdään eläväisestä parempi
ilman valuvikoja, mittavirheitä 
Parannelkaamme valmista 

Painan merkin otsikkoon
Kumman kehotukseni
Puu-ukkoon laitoin itseäni
Se mahtaako koossa pysyä?

Muokattu 24.5.2025 18:02