HourglassEyes | Lukupiiri | 64 viestiä | 18.12.2024
Viimeisin Pisania | 17.02.2025
Painaja ja muita runoja
31.03.2024
Kah, kiitos samoin! Party like there's no tomorrow.
Kah, kiitos samoin! Party like there's no tomorrow.
21.04.2024
Perussettiä.
KUIN LANGENNUT VARJO
Kaikki tuntui todelta ja hyvältä
Se kaikki kääntyi nurinpäin
Kuulin äänensä syvältä,
kun hänen hukkuneen näin
Oli lapsonen täynnä uskoa
Menetti hän sen vailla syytä
Oli valkoisen valon kulkija
vallassa sen, jolle kiitos ei riitä
On varjo langennut päällensä
Se kauas näytä ei karkaavan
Siinä varjossa jos näkee itsensä
pian kaiken soisi loppuvan
On talo tyhjien saarnojen
Vain kurjia sieluja on jäljellä
Sanoissa kuulet varoituksen
Sielujen nielijä on lähellä
Muutoin kaunis on nainen,
mutta jotain outoa silmissä
Ihmispeili, valheen kuvajainen
Pilkkeensä viisaatkin pettävä
Ei hyvettä asusta hänessä
Narttu tahtoo juonitella
Käärmesaappaat päällänsä
maan valtoja tahtoo maanitella
Sisään tahtoo, sinut ulos sysää
Alkava on ruumiin pakotus
Tottelee vain vanhaa isää
Hänellä sortuviin on omistus
Kaikki petetään vuorollaan
Kauneutensa meitä hallitsee
Varjot riippuvat harteillaan
Meidät valeviittaan peittelee
Ilolla lankean pauloihinsa
kuten kaikki ennen langenneet
Annan kankaat vaatteisiinsa
- henkiriepuni riekaleet
On varjonsa eläväisempi kuin hän
Se jalatonna ympärillämme kiertelee
Tuntematon on paikka hämärän
Hän miehiä naisen avuillaan viettelee
Hänellä varjot kuhisevat mekossa
Ehdasta ja oikeasta kulkee hän erossa
Rietastelee hän miesten unikuvissa
Kaikkien päällä kirkossa ja vuoteissa
KUIN LANGENNUT VARJO
Kaikki tuntui todelta ja hyvältä
Se kaikki kääntyi nurinpäin
Kuulin äänensä syvältä,
kun hänen hukkuneen näin
Oli lapsonen täynnä uskoa
Menetti hän sen vailla syytä
Oli valkoisen valon kulkija
vallassa sen, jolle kiitos ei riitä
On varjo langennut päällensä
Se kauas näytä ei karkaavan
Siinä varjossa jos näkee itsensä
pian kaiken soisi loppuvan
On talo tyhjien saarnojen
Vain kurjia sieluja on jäljellä
Sanoissa kuulet varoituksen
Sielujen nielijä on lähellä
Muutoin kaunis on nainen,
mutta jotain outoa silmissä
Ihmispeili, valheen kuvajainen
Pilkkeensä viisaatkin pettävä
Ei hyvettä asusta hänessä
Narttu tahtoo juonitella
Käärmesaappaat päällänsä
maan valtoja tahtoo maanitella
Sisään tahtoo, sinut ulos sysää
Alkava on ruumiin pakotus
Tottelee vain vanhaa isää
Hänellä sortuviin on omistus
Kaikki petetään vuorollaan
Kauneutensa meitä hallitsee
Varjot riippuvat harteillaan
Meidät valeviittaan peittelee
Ilolla lankean pauloihinsa
kuten kaikki ennen langenneet
Annan kankaat vaatteisiinsa
- henkiriepuni riekaleet
On varjonsa eläväisempi kuin hän
Se jalatonna ympärillämme kiertelee
Tuntematon on paikka hämärän
Hän miehiä naisen avuillaan viettelee
Hänellä varjot kuhisevat mekossa
Ehdasta ja oikeasta kulkee hän erossa
Rietastelee hän miesten unikuvissa
Kaikkien päällä kirkossa ja vuoteissa
Perussettiä.
 
KUIN LANGENNUT VARJO
Kaikki tuntui todelta ja hyvältä
Se kaikki kääntyi nurinpäin
Kuulin äänensä syvältä,
kun hänen hukkuneen näin
 
Oli lapsonen täynnä uskoa
Menetti hän sen vailla syytä
Oli valkoisen valon kulkija
vallassa sen, jolle kiitos ei riitä
 
On varjo langennut päällensä
Se kauas näytä ei karkaavan
Siinä varjossa jos näkee itsensä
pian kaiken soisi loppuvan
 
On talo tyhjien saarnojen
Vain kurjia sieluja on jäljellä
Sanoissa kuulet varoituksen
Sielujen nielijä on lähellä
 
Muutoin kaunis on nainen,
mutta jotain outoa silmissä
Ihmispeili, valheen kuvajainen
Pilkkeensä viisaatkin pettävä
 
Ei hyvettä asusta hänessä
Narttu tahtoo juonitella
Käärmesaappaat päällänsä
maan valtoja tahtoo maanitella
 
Sisään tahtoo, sinut ulos sysää
Alkava on ruumiin pakotus
Tottelee vain vanhaa isää
Hänellä sortuviin on omistus
 
Kaikki petetään vuorollaan
Kauneutensa meitä hallitsee
Varjot riippuvat harteillaan
Meidät valeviittaan peittelee
 
Ilolla lankean pauloihinsa
kuten kaikki ennen langenneet
Annan kankaat vaatteisiinsa
- henkiriepuni riekaleet
 
On varjonsa eläväisempi kuin hän
Se jalatonna ympärillämme kiertelee
Tuntematon on paikka hämärän
Hän miehiä naisen avuillaan viettelee
 
Hänellä varjot kuhisevat mekossa
Ehdasta ja oikeasta kulkee hän erossa
Rietastelee hän miesten unikuvissa
Kaikkien päällä kirkossa ja vuoteissa
Muokannut LordStenhammar (21.04.2024)
22.05.2024
KÖYHIEN OIKEUS
Miksi lakejasi paasasit veljille?
Miksi asetuit sisarustesi edelle?
Tee oikeutta köyhille ja sairaille
Osoita myötätuntoa heikoille
Mietit puhki taivaslakien aukkoja
Ei vaillinainen käsitys saata kelvata
Samanmoinen on kivilinna kaikilla
Silti toiset kalterit köyhillä ja rikkailla
Saat tavata kuoleman sivut
Saat kokea köyhän surut ja kivut
Saat kirjoittaa turhia lakeja
Niiden synnytystuskat kokea
Millä maksoit omat oikeutesi?
Köyhäin kauppaa oli kaikkeutesi
Ei nahkakirjasta mitään löytynyt
Olet köyhästä vielä köyhtynyt
Miksi käydä elolle nöyrtymään?
Ei meitä tarkoitettu ryömimään
Miksi tuijottaa tuomiota selällään,
käydä mahdottomia penäämään?
Itse olet luopiosi valheiden
Herra valan alaisten petosten
Lauluasi elämän ja hautamaan
lakeijoiden äänillä lauletaan
Elämä ennen oli kunnollista
Nyt löydä et mieltä tunnollista
On ainoa hulluutesi lausuma
Sen ryysyläinen saattoi tuntea
Jos elämä ennen oli karua,
ei siihen hirteen takaisin halua
Karvas oli maku oikeudella
Karvas oli hinta vapaudella
Pänttäät pykälät tummuneet
Pois käyvät elämäsi askeleet
Siitä eteenpäin on synkkä salo
Vääryyttä henkii käräjätalo
Kirous maan ympäri kiertää
Omat lakinsa tahtoo pyörtää
Tuomarisi kasvot päältä näät
Köyhien oikeus painaa päät
Miksi lakejasi paasasit veljille?
Miksi asetuit sisarustesi edelle?
Tee oikeutta köyhille ja sairaille
Osoita myötätuntoa heikoille
Mietit puhki taivaslakien aukkoja
Ei vaillinainen käsitys saata kelvata
Samanmoinen on kivilinna kaikilla
Silti toiset kalterit köyhillä ja rikkailla
Saat tavata kuoleman sivut
Saat kokea köyhän surut ja kivut
Saat kirjoittaa turhia lakeja
Niiden synnytystuskat kokea
Millä maksoit omat oikeutesi?
Köyhäin kauppaa oli kaikkeutesi
Ei nahkakirjasta mitään löytynyt
Olet köyhästä vielä köyhtynyt
Miksi käydä elolle nöyrtymään?
Ei meitä tarkoitettu ryömimään
Miksi tuijottaa tuomiota selällään,
käydä mahdottomia penäämään?
Itse olet luopiosi valheiden
Herra valan alaisten petosten
Lauluasi elämän ja hautamaan
lakeijoiden äänillä lauletaan
Elämä ennen oli kunnollista
Nyt löydä et mieltä tunnollista
On ainoa hulluutesi lausuma
Sen ryysyläinen saattoi tuntea
Jos elämä ennen oli karua,
ei siihen hirteen takaisin halua
Karvas oli maku oikeudella
Karvas oli hinta vapaudella
Pänttäät pykälät tummuneet
Pois käyvät elämäsi askeleet
Siitä eteenpäin on synkkä salo
Vääryyttä henkii käräjätalo
Kirous maan ympäri kiertää
Omat lakinsa tahtoo pyörtää
Tuomarisi kasvot päältä näät
Köyhien oikeus painaa päät
KÖYHIEN OIKEUS
Miksi lakejasi paasasit veljille?
Miksi asetuit sisarustesi edelle?
Tee oikeutta köyhille ja sairaille
Osoita myötätuntoa heikoille
 
Mietit puhki taivaslakien aukkoja
Ei vaillinainen käsitys saata kelvata
Samanmoinen on kivilinna kaikilla
Silti toiset kalterit köyhillä ja rikkailla
 
Saat tavata kuoleman sivut
Saat kokea köyhän surut ja kivut
Saat kirjoittaa turhia lakeja
Niiden synnytystuskat kokea
 
Millä maksoit omat oikeutesi?
Köyhäin kauppaa oli kaikkeutesi
Ei nahkakirjasta mitään löytynyt
Olet köyhästä vielä köyhtynyt
 
Miksi käydä elolle nöyrtymään?
Ei meitä tarkoitettu ryömimään
Miksi tuijottaa tuomiota selällään,
käydä mahdottomia penäämään?
 
Itse olet luopiosi valheiden
Herra valan alaisten petosten
Lauluasi elämän ja hautamaan
lakeijoiden äänillä lauletaan
 
Elämä ennen oli kunnollista
Nyt löydä et mieltä tunnollista
On ainoa hulluutesi lausuma
Sen ryysyläinen saattoi tuntea
 
Jos elämä ennen oli karua,
ei siihen hirteen takaisin halua
Karvas oli maku oikeudella
Karvas oli hinta vapaudella
 
Pänttäät pykälät tummuneet
Pois käyvät elämäsi askeleet
Siitä eteenpäin on synkkä salo
Vääryyttä henkii käräjätalo
 
Kirous maan ympäri kiertää
Omat lakinsa tahtoo pyörtää
Tuomarisi kasvot päältä näät
Köyhien oikeus painaa päät
Muokannut LordStenhammar (22.05.2024)
01.06.2024
ELÄVÄ MYYTTI
Olen näennäisesti ikuinen
Olen isä todellisten himojen
Herra perversioiden pimeiden
Vanha pölyttynyt mies kirjojen
Riippakivi aikaan kahlittujen
Joskus tasallenne laskeudun
ja teidän pariinne jalkaudun
On pyhättöni sinulta suljettu
On varjossani nimesi tunnettu
Kirjoissasi hahmoni taivaltaa
Minuun tarraat - olemattomaan
Kieltäen sait kutsuani seurata
Tutkit mysteeriäni vailla tahtoa
Tuuli kysymyksiäni toistaa
Suupaltti kuu minulle loistaa
Valkoinen kyyhkyni varis olikin
Itseni jalustoillesi kampesin
Ihmismies vahaa on minulle
Muuttumaton patsas olen sinulle
Ahkerasti unissasi näyttäydy en
Silti olen lähteesi painajaisten
Käyn orjantappuraa poimien,
kukille kuolinkosketuksia antaen
Kauhistukseni katuja kävelen
Elävien oikeutta tunnusta en
On tavan mukainen uhriyö
Uhrikelloni samaa tuntia lyö
Tavoitan sinut täysin kylmänä
Kiveäni ruokit - mies verevä
Olin menojesi musta mies
Itse vain puoliksi ihmismies
Toiset palvottavat sinulta kiellän
Mielistelijät hyviksi miellän
Olen yksisilmä, mutten sokea
Luon ja täytän muinaisia lakeja
En reilu ollut sinulle kohtalo
Missä käyn, on kaikki maata jo
Tahdolla toin itseni takaisin
Vaikka poissa pitkään vaelsin,
näin maailmasi paikkana unien,
ja minun uneni on ikuinen
Olen näennäisesti ikuinen
Olen isä todellisten himojen
Herra perversioiden pimeiden
Vanha pölyttynyt mies kirjojen
Riippakivi aikaan kahlittujen
Joskus tasallenne laskeudun
ja teidän pariinne jalkaudun
On pyhättöni sinulta suljettu
On varjossani nimesi tunnettu
Kirjoissasi hahmoni taivaltaa
Minuun tarraat - olemattomaan
Kieltäen sait kutsuani seurata
Tutkit mysteeriäni vailla tahtoa
Tuuli kysymyksiäni toistaa
Suupaltti kuu minulle loistaa
Valkoinen kyyhkyni varis olikin
Itseni jalustoillesi kampesin
Ihmismies vahaa on minulle
Muuttumaton patsas olen sinulle
Ahkerasti unissasi näyttäydy en
Silti olen lähteesi painajaisten
Käyn orjantappuraa poimien,
kukille kuolinkosketuksia antaen
Kauhistukseni katuja kävelen
Elävien oikeutta tunnusta en
On tavan mukainen uhriyö
Uhrikelloni samaa tuntia lyö
Tavoitan sinut täysin kylmänä
Kiveäni ruokit - mies verevä
Olin menojesi musta mies
Itse vain puoliksi ihmismies
Toiset palvottavat sinulta kiellän
Mielistelijät hyviksi miellän
Olen yksisilmä, mutten sokea
Luon ja täytän muinaisia lakeja
En reilu ollut sinulle kohtalo
Missä käyn, on kaikki maata jo
Tahdolla toin itseni takaisin
Vaikka poissa pitkään vaelsin,
näin maailmasi paikkana unien,
ja minun uneni on ikuinen
ELÄVÄ MYYTTI
Olen näennäisesti ikuinen
Olen isä todellisten himojen
Herra perversioiden pimeiden
Vanha pölyttynyt mies kirjojen
Riippakivi aikaan kahlittujen
 
Joskus tasallenne laskeudun
ja teidän pariinne jalkaudun
On pyhättöni sinulta suljettu
On varjossani nimesi tunnettu
 
Kirjoissasi hahmoni taivaltaa
Minuun tarraat - olemattomaan
Kieltäen sait kutsuani seurata
Tutkit mysteeriäni vailla tahtoa
 
Tuuli kysymyksiäni toistaa
Suupaltti kuu minulle loistaa
Valkoinen kyyhkyni varis olikin
Itseni jalustoillesi kampesin
 
Ihmismies vahaa on minulle
Muuttumaton patsas olen sinulle
Ahkerasti unissasi näyttäydy en
Silti olen lähteesi painajaisten
 
Käyn orjantappuraa poimien,
kukille kuolinkosketuksia antaen
Kauhistukseni katuja kävelen
Elävien oikeutta tunnusta en
 
On tavan mukainen uhriyö
Uhrikelloni samaa tuntia lyö
Tavoitan sinut täysin kylmänä
Kiveäni ruokit - mies verevä
 
Olin menojesi musta mies
Itse vain puoliksi ihmismies
Toiset palvottavat sinulta kiellän
Mielistelijät hyviksi miellän
 
Olen yksisilmä, mutten sokea
Luon ja täytän muinaisia lakeja
En reilu ollut sinulle kohtalo
Missä käyn, on kaikki maata jo
 
Tahdolla toin itseni takaisin
Vaikka poissa pitkään vaelsin,
näin maailmasi paikkana unien,
ja minun uneni on ikuinen
01.06.2024
Tykkäsin tästä aivan älyttömästi! Todella upea LordStenhammar!
Tykkäsin tästä aivan älyttömästi! Todella upea LordStenhammar!
24.06.2024
YKSIN
Kotiovelta alkaa metsä
Se ikuisuuksiin jatkuu
Pitkät, tyhjät kilometrit
nielevät jalat ja mielen
Rakensit uudet eristykset
Hylkäsit elämän juhlat
Näet sahalaitaisen varjon
Ei metsän siluettia läpäistä
On talo ystäväsi kurja
Ole ei portin-, ovenvartijaa,
eikä huoneen haltijaa
Aidasta paljastat aukkoja
Yksinäisen kuolinvuoteella
alkaa yksinäisenä puhua
valikoituja otteita
Olet historiasi muistaja
Henkesi tahtoo loppua
Vuosia vastaan kituutat
Hiljaisuus tahtoo puhua
Sisäiset äänesi sivuutat
Siksi turha on kielesi,
kun ei ole yhtään ihmistä
Ajan merkit eivät liikuta
Olit aina lähtöä tekemässä
Mikään ei ole todellista,
paitsi jos uskot niin
Kuolo tule ei, sitä odottaa
Vällysi sinua kietovat
Ei lämmölle löydy tilaa
Ei lähimmäisille sijaa
Varaat muistoille huonetta
On lattialla multaa ja risuja
Älä niitä kauas lakaise
Älä uudelle ovea aukaise
Täällä mies kasvoi valmiiksi
Kaikki portaat vievät alaspäin
Kylmien sydänten syleily
kalman kellareista kantautuu
Mitä vielä aikaasi vartoat?
Olet tulisija pian hiipuva
Kotiovelta alkaa metsä
Se ikuisuuksiin jatkuu
Pitkät, tyhjät kilometrit
nielevät jalat ja mielen
Rakensit uudet eristykset
Hylkäsit elämän juhlat
Näet sahalaitaisen varjon
Ei metsän siluettia läpäistä
On talo ystäväsi kurja
Ole ei portin-, ovenvartijaa,
eikä huoneen haltijaa
Aidasta paljastat aukkoja
Yksinäisen kuolinvuoteella
alkaa yksinäisenä puhua
valikoituja otteita
Olet historiasi muistaja
Henkesi tahtoo loppua
Vuosia vastaan kituutat
Hiljaisuus tahtoo puhua
Sisäiset äänesi sivuutat
Siksi turha on kielesi,
kun ei ole yhtään ihmistä
Ajan merkit eivät liikuta
Olit aina lähtöä tekemässä
Mikään ei ole todellista,
paitsi jos uskot niin
Kuolo tule ei, sitä odottaa
Vällysi sinua kietovat
Ei lämmölle löydy tilaa
Ei lähimmäisille sijaa
Varaat muistoille huonetta
On lattialla multaa ja risuja
Älä niitä kauas lakaise
Älä uudelle ovea aukaise
Täällä mies kasvoi valmiiksi
Kaikki portaat vievät alaspäin
Kylmien sydänten syleily
kalman kellareista kantautuu
Mitä vielä aikaasi vartoat?
Olet tulisija pian hiipuva
YKSIN
Kotiovelta alkaa metsä
Se ikuisuuksiin jatkuu
Pitkät, tyhjät kilometrit
nielevät jalat ja mielen
Rakensit uudet eristykset
Hylkäsit elämän juhlat
 
Näet sahalaitaisen varjon
Ei metsän siluettia läpäistä
On talo ystäväsi kurja
Ole ei portin-, ovenvartijaa,
eikä huoneen haltijaa
Aidasta paljastat aukkoja
 
Yksinäisen kuolinvuoteella
alkaa yksinäisenä puhua
valikoituja otteita
Olet historiasi muistaja
 
Henkesi tahtoo loppua
Vuosia vastaan kituutat
Hiljaisuus tahtoo puhua
Sisäiset äänesi sivuutat
Siksi turha on kielesi,
kun ei ole yhtään ihmistä
 
Ajan merkit eivät liikuta
Olit aina lähtöä tekemässä
Mikään ei ole todellista,
paitsi jos uskot niin
Kuolo tule ei, sitä odottaa
Vällysi sinua kietovat
 
Ei lämmölle löydy tilaa
Ei lähimmäisille sijaa
Varaat muistoille huonetta
On lattialla multaa ja risuja
Älä niitä kauas lakaise
Älä uudelle ovea aukaise
 
Täällä mies kasvoi valmiiksi
Kaikki portaat vievät alaspäin
Kylmien sydänten syleily
kalman kellareista kantautuu
Mitä vielä aikaasi vartoat?
Olet tulisija pian hiipuva
Muokannut LordStenhammar (26.06.2024)
13.07.2024
PÄIVÄNAAMIO
Katso itseesi ja katso pois
Katso maata, sitten taivasta
Et löydä ylempääsi sieltä
Palvelet itseäsi tyhmempiä
Pitkä päivä tyhjissä töissä
vaivoin muistista unohtuu
Omaan kammioosi palaat
Hermojännityksesi helpottaa
Ahdistus jää ulko-ovelle
Tänne äänet loppuvat
Julistuksen kieli vaikenee
Unohtukoon elon näyttämö
Ei tarvitse muita pokkuroida
Esittää jotain, mitä et ole;
nöyrää ja kuuliaista työläistä
Mieluiten tutkit mystiikkaa
Et halua hyväpalkkaisen osaa
Haluat mustat mysteerit
Kun kuljet joukoissaan,
elävää on kuolonkaipauksesi
Kuvittelet itsellesi seiniä
Olet oman tahtosi rajoittama
Kun olet erossa muista
voit kuulla totuuden kutsun
Tekemättömyys vaivaa,
kun täytyy toisia palvella
Sapattipäivään kääriydyt
Yöllä muistat vanhat unesi
Mietit, ketä heille esität
Mietit, kuka tahtoisit olla
Ollako itsesi vai joku muu?
Nimesi kaikuu oudolta
Pimeyden kanssa pelehdit
Riisut päiväisen naamiosi
Peilille tarvitse ei valehdella
Ole se, kuka olla tahdot
Yön viitta ylle lankeaa
Kelvollisempi työ odottaa
Tahdot öihisi hukkua
Löytää salaiset kokoukset
Mieti, keitä he ovat
Voi olla, ettet vastausta saa
Naamio huppuun vaihtuu
Päivän valheet haihtuu
Katso itseesi ja katso pois
Katso maata, sitten taivasta
Et löydä ylempääsi sieltä
Palvelet itseäsi tyhmempiä
Pitkä päivä tyhjissä töissä
vaivoin muistista unohtuu
Omaan kammioosi palaat
Hermojännityksesi helpottaa
Ahdistus jää ulko-ovelle
Tänne äänet loppuvat
Julistuksen kieli vaikenee
Unohtukoon elon näyttämö
Ei tarvitse muita pokkuroida
Esittää jotain, mitä et ole;
nöyrää ja kuuliaista työläistä
Mieluiten tutkit mystiikkaa
Et halua hyväpalkkaisen osaa
Haluat mustat mysteerit
Kun kuljet joukoissaan,
elävää on kuolonkaipauksesi
Kuvittelet itsellesi seiniä
Olet oman tahtosi rajoittama
Kun olet erossa muista
voit kuulla totuuden kutsun
Tekemättömyys vaivaa,
kun täytyy toisia palvella
Sapattipäivään kääriydyt
Yöllä muistat vanhat unesi
Mietit, ketä heille esität
Mietit, kuka tahtoisit olla
Ollako itsesi vai joku muu?
Nimesi kaikuu oudolta
Pimeyden kanssa pelehdit
Riisut päiväisen naamiosi
Peilille tarvitse ei valehdella
Ole se, kuka olla tahdot
Yön viitta ylle lankeaa
Kelvollisempi työ odottaa
Tahdot öihisi hukkua
Löytää salaiset kokoukset
Mieti, keitä he ovat
Voi olla, ettet vastausta saa
Naamio huppuun vaihtuu
Päivän valheet haihtuu
PÄIVÄNAAMIO
Katso itseesi ja katso pois
Katso maata, sitten taivasta
Et löydä ylempääsi sieltä
Palvelet itseäsi tyhmempiä
Pitkä päivä tyhjissä töissä
vaivoin muistista unohtuu
 
Omaan kammioosi palaat
Hermojännityksesi helpottaa
Ahdistus jää ulko-ovelle
Tänne äänet loppuvat
Julistuksen kieli vaikenee
Unohtukoon elon näyttämö
 
Ei tarvitse muita pokkuroida
Esittää jotain, mitä et ole;
nöyrää ja kuuliaista työläistä
Mieluiten tutkit mystiikkaa
Et halua hyväpalkkaisen osaa
Haluat mustat mysteerit
 
Kun kuljet joukoissaan,
elävää on kuolonkaipauksesi
Kuvittelet itsellesi seiniä
Olet oman tahtosi rajoittama
Kun olet erossa muista
voit kuulla totuuden kutsun
 
Tekemättömyys vaivaa,
kun täytyy toisia palvella
Sapattipäivään kääriydyt
Yöllä muistat vanhat unesi
 
Mietit, ketä heille esität
Mietit, kuka tahtoisit olla
Ollako itsesi vai joku muu?
Nimesi kaikuu oudolta
Pimeyden kanssa pelehdit
Riisut päiväisen naamiosi
Peilille tarvitse ei valehdella
Ole se, kuka olla tahdot
 
Yön viitta ylle lankeaa
Kelvollisempi työ odottaa
Tahdot öihisi hukkua
Löytää salaiset kokoukset
Mieti, keitä he ovat
Voi olla, ettet vastausta saa
Naamio huppuun vaihtuu
Päivän valheet haihtuu
Muokannut LordStenhammar (17.07.2024)
27.07.2024
PALAVA KOHTALO
Ulkona raivoaa myrsky
Sisälläni riehuvat kipinät
Hetken kiitävän kestää,
kun elossa ovat kynttilät
En nuku, vaikka nukuttaa
Järkeni yliaikaa valvoo
Luvuistaan haluaisi herätä
Kuvia itsestään palvoo
Palava on lupaus siitä,
mikä illan päässä odottaa
Tiedän, ketä ounastella;
Mefiston asialla saapuvaa
Tunnen sinut, moninimisen
Käyt tullen kuten mennen
Sinä aina olit lähtemätön
Olit täällä aina ennen
Olet aavistus luonani
Kun selvän saisin sinusta
Kaksi tuomittua käy yhteen
tänä pahan liiton iltana
Pelaat kohtalosta kanssani
Turha on sanoja kiertää
Kasvoillasi asuu hehku
Siitä valon kuolevan tietää
On kärsimysillan ateria
Sielu palaa ja puhdistuu
Kuten muukin olevainen
se hiilloksiksi asettuu
Kohtalosta riippumatta
ylpeyden synnin säilytän
Varjosi kaukaa aavistin
Etsijän mieleni herätän
Mieliimme häirittyihin
tämä ilta tuo selvyyden
Kohtalon aikeet avautuvat
monta sivua täyttäen
Esitän monia kysymyksiä
Avaan viimeisen kirjani
Saan monia vastauksia
Tavaan viimeisen lukuni
Kirkastuu suuri ikuisuus
Sen vartijat ja kätyrit
Ketkä seisovat sen tiellä?
- Muurin matalan muurarit
Ulkona raivoaa myrsky
Sisälläni riehuvat kipinät
Hetken kiitävän kestää,
kun elossa ovat kynttilät
En nuku, vaikka nukuttaa
Järkeni yliaikaa valvoo
Luvuistaan haluaisi herätä
Kuvia itsestään palvoo
Palava on lupaus siitä,
mikä illan päässä odottaa
Tiedän, ketä ounastella;
Mefiston asialla saapuvaa
Tunnen sinut, moninimisen
Käyt tullen kuten mennen
Sinä aina olit lähtemätön
Olit täällä aina ennen
Olet aavistus luonani
Kun selvän saisin sinusta
Kaksi tuomittua käy yhteen
tänä pahan liiton iltana
Pelaat kohtalosta kanssani
Turha on sanoja kiertää
Kasvoillasi asuu hehku
Siitä valon kuolevan tietää
On kärsimysillan ateria
Sielu palaa ja puhdistuu
Kuten muukin olevainen
se hiilloksiksi asettuu
Kohtalosta riippumatta
ylpeyden synnin säilytän
Varjosi kaukaa aavistin
Etsijän mieleni herätän
Mieliimme häirittyihin
tämä ilta tuo selvyyden
Kohtalon aikeet avautuvat
monta sivua täyttäen
Esitän monia kysymyksiä
Avaan viimeisen kirjani
Saan monia vastauksia
Tavaan viimeisen lukuni
Kirkastuu suuri ikuisuus
Sen vartijat ja kätyrit
Ketkä seisovat sen tiellä?
- Muurin matalan muurarit
PALAVA KOHTALO
Ulkona raivoaa myrsky
Sisälläni riehuvat kipinät
Hetken kiitävän kestää,
kun elossa ovat kynttilät
En nuku, vaikka nukuttaa
Järkeni yliaikaa valvoo
Luvuistaan haluaisi herätä
Kuvia itsestään palvoo
 
Palava on lupaus siitä,
mikä illan päässä odottaa
Tiedän, ketä ounastella;
Mefiston asialla saapuvaa
Tunnen sinut, moninimisen
Käyt tullen kuten mennen
Sinä aina olit lähtemätön
Olit täällä aina ennen
 
Olet aavistus luonani
Kun selvän saisin sinusta
Kaksi tuomittua käy yhteen
tänä pahan liiton iltana
Pelaat kohtalosta kanssani
Turha on sanoja kiertää
Kasvoillasi asuu hehku
Siitä valon kuolevan tietää
 
On kärsimysillan ateria
Sielu palaa ja puhdistuu
Kuten muukin olevainen
se hiilloksiksi asettuu
Kohtalosta riippumatta
ylpeyden synnin säilytän
Varjosi kaukaa aavistin
Etsijän mieleni herätän
Mieliimme häirittyihin
tämä ilta tuo selvyyden
Kohtalon aikeet avautuvat
monta sivua täyttäen
Esitän monia kysymyksiä
Avaan viimeisen kirjani
Saan monia vastauksia
Tavaan viimeisen lukuni
 
Kirkastuu suuri ikuisuus
Sen vartijat ja kätyrit
Ketkä seisovat sen tiellä?
- Muurin matalan muurarit
Muokannut LordStenhammar (28.07.2024)
14.08.2024
KIVILIITTO
Muovailapa muinaista kalliota
kärsivällisellä kouralla
Ollapa kuin aika itse
Ei luomuksiaan aavistaa
Ei mikään minua sijoiltani siirrä
Ei mikään minua polultani kampea
Tahdon olla sen polun polkija,
joka reuna-ajatuksiani myötäilee
On työni syntisesti synnytetty
Ne tehtiin tänne jäädäkseen
Ei kukaan arvaisi niitä järjestetyiksi
Ne erotu eivät luonnonkivistä
Ovat vasaroidut kivet merkkejä
Ne vanhalle kirkolle viittovat
On kivisydämeni soittopeli
muinaisten tanssia ja laulaa
Karuja ovat kiviset hovit
Kuin taloja vinossa maassa
korvenkävijän läpi kulkea
Ei etsi niitä perimmäisin pelkuri
Merkkikiviä lasket ja ynnäilet
Et selvää lukua niistä saa
Jokaisen päällä on joku istunut
On moni myös niitä potkinut
Ovat puut muinaisilla paikoilla,
vaan ikiaikaiset kivet muuttuneet
Hakkaa niistä kasvot esiin
Istuta niihin kaukainen liekki
Kutsu esiaikojen ihmisiä
Muovaa heistä itsellesi eläviä
He ovat täällä - tunnen sen
Palanneet ajattomaan pyhättöön
On meillä mahtava kontrahti
On liittomme kuin itse kallio
Rakenna karsina tai spiraali
jäljestä tulevien ihmetellä
Hylkää elämäsi ohikiitävä
Vain kivinen todistus pätevä on
Maailmassa vähän on ikuista
Syttynyt liekki pian kuolee
Pysähtyneisyydessä on pitävä liitto
Se voittaa ihmisten lupaukset
Muovailapa muinaista kalliota
kärsivällisellä kouralla
Ollapa kuin aika itse
Ei luomuksiaan aavistaa
Ei mikään minua sijoiltani siirrä
Ei mikään minua polultani kampea
Tahdon olla sen polun polkija,
joka reuna-ajatuksiani myötäilee
On työni syntisesti synnytetty
Ne tehtiin tänne jäädäkseen
Ei kukaan arvaisi niitä järjestetyiksi
Ne erotu eivät luonnonkivistä
Ovat vasaroidut kivet merkkejä
Ne vanhalle kirkolle viittovat
On kivisydämeni soittopeli
muinaisten tanssia ja laulaa
Karuja ovat kiviset hovit
Kuin taloja vinossa maassa
korvenkävijän läpi kulkea
Ei etsi niitä perimmäisin pelkuri
Merkkikiviä lasket ja ynnäilet
Et selvää lukua niistä saa
Jokaisen päällä on joku istunut
On moni myös niitä potkinut
Ovat puut muinaisilla paikoilla,
vaan ikiaikaiset kivet muuttuneet
Hakkaa niistä kasvot esiin
Istuta niihin kaukainen liekki
Kutsu esiaikojen ihmisiä
Muovaa heistä itsellesi eläviä
He ovat täällä - tunnen sen
Palanneet ajattomaan pyhättöön
On meillä mahtava kontrahti
On liittomme kuin itse kallio
Rakenna karsina tai spiraali
jäljestä tulevien ihmetellä
Hylkää elämäsi ohikiitävä
Vain kivinen todistus pätevä on
Maailmassa vähän on ikuista
Syttynyt liekki pian kuolee
Pysähtyneisyydessä on pitävä liitto
Se voittaa ihmisten lupaukset
KIVILIITTO
Muovailapa muinaista kalliota
kärsivällisellä kouralla
Ollapa kuin aika itse
Ei luomuksiaan aavistaa
 
Ei mikään minua sijoiltani siirrä
Ei mikään minua polultani kampea
Tahdon olla sen polun polkija,
joka reuna-ajatuksiani myötäilee
 
On työni syntisesti synnytetty
Ne tehtiin tänne jäädäkseen
Ei kukaan arvaisi niitä järjestetyiksi
Ne erotu eivät luonnonkivistä
 
Ovat vasaroidut kivet merkkejä
Ne vanhalle kirkolle viittovat
On kivisydämeni soittopeli
muinaisten tanssia ja laulaa
 
Karuja ovat kiviset hovit
Kuin taloja vinossa maassa
korvenkävijän läpi kulkea
Ei etsi niitä perimmäisin pelkuri
 
Merkkikiviä lasket ja ynnäilet
Et selvää lukua niistä saa
Jokaisen päällä on joku istunut
On moni myös niitä potkinut
 
Ovat puut muinaisilla paikoilla,
vaan ikiaikaiset kivet muuttuneet
Hakkaa niistä kasvot esiin
Istuta niihin kaukainen liekki
Kutsu esiaikojen ihmisiä
Muovaa heistä itsellesi eläviä
 
He ovat täällä - tunnen sen
Palanneet ajattomaan pyhättöön
On meillä mahtava kontrahti
On liittomme kuin itse kallio
 
Rakenna karsina tai spiraali
jäljestä tulevien ihmetellä
Hylkää elämäsi ohikiitävä
Vain kivinen todistus pätevä on
Maailmassa vähän on ikuista
Syttynyt liekki pian kuolee
Pysähtyneisyydessä on pitävä liitto
Se voittaa ihmisten lupaukset
28.08.2024
KÄÄRMEMUMMU
Kauan vaikeni hän
todellisesta iästään
Kasvonsa vieraat
silti kaukaa muistat
Ne jäivät elämään
On hän holhoaja isiesi
Kuristava napanuora
Alimmainen alkujuuri
Mahdoton synnyttäjä
Kupeensa vaikeroivat
On hän kivillä maannut
Käärmeansat kokenut
Hymynsä on ja pysyy
kuin köynnös päällään
Ei mikään sitä pimennä
Mies edelleen kiirehti
Itsensä kylille kadotti
Ei edes kauppaan ehtinyt
Iänvanha muori vainosi
Leskenä portailla odotti
Mummu tuntee meidät
Edeltäjämme vielä paremnin
Joskus tumma on kulmiltaan
Häntä pärekorista lumotaan
Hän oikeat värimme paljastaa
Tietämys silmistään kajastaa
Osaa olla hän jatkuva kolotus
Huoli huomisen päättymätön
Hänen on tämä ja toinen puoli
On nahkansa alla vaikka ketä
Hän ikuisen lemmen tunnistaa
Voi silti pitkiä kaunoja elätellä
Pistää miehet itseään kiertämään
kuin mieltä heillä löytyisi ei
On hän jumalallinen luonto
Kaikki aatokseni ovat hänestä
Voi olla hän ikuinen käärmes
päättömänä kaivossa vellova
Voi olla hän tuttu tai vieras,
jos tahtoo näkyvillä kulkea
On hän vanhempi kylän keskusta
Muistaa, mikä petos sen rakennutti
On hän meissä - madon syntymä
On hän hajottajamme - aika kiertyvä
Kauan vaikeni hän
todellisesta iästään
Kasvonsa vieraat
silti kaukaa muistat
Ne jäivät elämään
On hän holhoaja isiesi
Kuristava napanuora
Alimmainen alkujuuri
Mahdoton synnyttäjä
Kupeensa vaikeroivat
On hän kivillä maannut
Käärmeansat kokenut
Hymynsä on ja pysyy
kuin köynnös päällään
Ei mikään sitä pimennä
Mies edelleen kiirehti
Itsensä kylille kadotti
Ei edes kauppaan ehtinyt
Iänvanha muori vainosi
Leskenä portailla odotti
Mummu tuntee meidät
Edeltäjämme vielä paremnin
Joskus tumma on kulmiltaan
Häntä pärekorista lumotaan
Hän oikeat värimme paljastaa
Tietämys silmistään kajastaa
Osaa olla hän jatkuva kolotus
Huoli huomisen päättymätön
Hänen on tämä ja toinen puoli
On nahkansa alla vaikka ketä
Hän ikuisen lemmen tunnistaa
Voi silti pitkiä kaunoja elätellä
Pistää miehet itseään kiertämään
kuin mieltä heillä löytyisi ei
On hän jumalallinen luonto
Kaikki aatokseni ovat hänestä
Voi olla hän ikuinen käärmes
päättömänä kaivossa vellova
Voi olla hän tuttu tai vieras,
jos tahtoo näkyvillä kulkea
On hän vanhempi kylän keskusta
Muistaa, mikä petos sen rakennutti
On hän meissä - madon syntymä
On hän hajottajamme - aika kiertyvä
KÄÄRMEMUMMU
Kauan vaikeni hän
todellisesta iästään
Kasvonsa vieraat
silti kaukaa muistat
Ne jäivät elämään
 
On hän holhoaja isiesi
Kuristava napanuora
Alimmainen alkujuuri
Mahdoton synnyttäjä
Kupeensa vaikeroivat
 
On hän kivillä maannut
Käärmeansat kokenut
Hymynsä on ja pysyy
kuin köynnös päällään
Ei mikään sitä pimennä
 
Mies edelleen kiirehti
Itsensä kylille kadotti
Ei edes kauppaan ehtinyt
Iänvanha muori vainosi
Leskenä portailla odotti
 
Mummu tuntee meidät
Edeltäjämme vielä paremnin
Joskus tumma on kulmiltaan
Häntä pärekorista lumotaan
Hän oikeat värimme paljastaa
Tietämys silmistään kajastaa
 
Osaa olla hän jatkuva kolotus
Huoli huomisen päättymätön
Hänen on tämä ja toinen puoli
On nahkansa alla vaikka ketä
 
Hän ikuisen lemmen tunnistaa
Voi silti pitkiä kaunoja elätellä
Pistää miehet itseään kiertämään
kuin mieltä heillä löytyisi ei
 
On hän jumalallinen luonto
Kaikki aatokseni ovat hänestä
Voi olla hän ikuinen käärmes
päättömänä kaivossa vellova
Voi olla hän tuttu tai vieras,
jos tahtoo näkyvillä kulkea
 
On hän vanhempi kylän keskusta
Muistaa, mikä petos sen rakennutti
On hän meissä - madon syntymä
On hän hajottajamme - aika kiertyvä
Muokannut LordStenhammar (01.09.2024)
17.09.2024
Koittelen samalla uutta foorumia. Pirun hyvältä kyllä näyttää puhelimellakin.
KIROUS JA KANTAJA
Ei juoma hermoja helpota
Poden pysyvää tärinätautia
Mitä toivoin taikka odotin,
yhtä tulijaa turhaan pakenin
On kirous päällä vaikeaa
itselleen toraillen laahustaa
Tunnen roikkuvan kirouksen
sen niskoillani kantaen
Onko taakkaa mustempaa
kuin minkä toinen voi lahjoittaa?
Sanat yhdistyvät kasvoihin
Tunnistan jokaisen rypynkin
Tiedän huonoin jaloin tulevan
eukon, jota kauas loitsuan
Se nokea sotkee kasvoille
Se uhmaaja on tahdoille
Se laulaa mustan laulunsa
On yksin musta kuoronsa
Se mustana käy alta riihen
Liittyvät aatteeni yksin siihen,
kuinka se hengen taivuttaa
Kuinka se aivot nakertaa
Kuinka se nyörissään taluttaa
Vaanii valvovaa ja makaavaa
Se kantaa mustaa kuokkaa
Maan kivikasvot muokkaa
kuin muovaisi se minua
Piirteitä kuluneita, sairaita
Läpi kidutettujen silmien
opin perusteet noitaoppien
Lepuutti kirous olallani
Varjoja väijyin talollani
On jokainen huono tapa elettävä
On vainoajan edelle kerettävä
Saan kysymyksen esittää:
voiko maho kiroja synnyttää?
Kun viimeisilleen kerkeää,
vasta eukon koura herkeää
Olin vieras kohtaloni luona
syljettävänäni musta kuona
Miksi yhä tuumin tulevaa?
Muori eilispäivän palauttaa
On kirkon alisetkin nähtävä
Kaikki enteilee pikaista lähtöä
On sielun lähtö ja kuolema
tavoista eksymisen palkkana
KIROUS JA KANTAJA
Ei juoma hermoja helpota
Poden pysyvää tärinätautia
Mitä toivoin taikka odotin,
yhtä tulijaa turhaan pakenin
On kirous päällä vaikeaa
itselleen toraillen laahustaa
Tunnen roikkuvan kirouksen
sen niskoillani kantaen
Onko taakkaa mustempaa
kuin minkä toinen voi lahjoittaa?
Sanat yhdistyvät kasvoihin
Tunnistan jokaisen rypynkin
Tiedän huonoin jaloin tulevan
eukon, jota kauas loitsuan
Se nokea sotkee kasvoille
Se uhmaaja on tahdoille
Se laulaa mustan laulunsa
On yksin musta kuoronsa
Se mustana käy alta riihen
Liittyvät aatteeni yksin siihen,
kuinka se hengen taivuttaa
Kuinka se aivot nakertaa
Kuinka se nyörissään taluttaa
Vaanii valvovaa ja makaavaa
Se kantaa mustaa kuokkaa
Maan kivikasvot muokkaa
kuin muovaisi se minua
Piirteitä kuluneita, sairaita
Läpi kidutettujen silmien
opin perusteet noitaoppien
Lepuutti kirous olallani
Varjoja väijyin talollani
On jokainen huono tapa elettävä
On vainoajan edelle kerettävä
Saan kysymyksen esittää:
voiko maho kiroja synnyttää?
Kun viimeisilleen kerkeää,
vasta eukon koura herkeää
Olin vieras kohtaloni luona
syljettävänäni musta kuona
Miksi yhä tuumin tulevaa?
Muori eilispäivän palauttaa
On kirkon alisetkin nähtävä
Kaikki enteilee pikaista lähtöä
On sielun lähtö ja kuolema
tavoista eksymisen palkkana
Koittelen samalla uutta foorumia. Pirun hyvältä kyllä näyttää puhelimellakin.
 
KIROUS JA KANTAJA
Ei juoma hermoja helpota
Poden pysyvää tärinätautia
Mitä toivoin taikka odotin,
yhtä tulijaa turhaan pakenin
On kirous päällä vaikeaa
itselleen toraillen laahustaa
 
Tunnen roikkuvan kirouksen
sen niskoillani kantaen
Onko taakkaa mustempaa
kuin minkä toinen voi lahjoittaa?
 
Sanat yhdistyvät kasvoihin
Tunnistan jokaisen rypynkin
Tiedän huonoin jaloin tulevan
eukon, jota kauas loitsuan
 
Se nokea sotkee kasvoille
Se uhmaaja on tahdoille
Se laulaa mustan laulunsa
On yksin musta kuoronsa
 
Se mustana käy alta riihen
Liittyvät aatteeni yksin siihen,
kuinka se hengen taivuttaa
Kuinka se aivot nakertaa
Kuinka se nyörissään taluttaa
Vaanii valvovaa ja makaavaa
 
Se kantaa mustaa kuokkaa
Maan kivikasvot muokkaa
kuin muovaisi se minua
Piirteitä kuluneita, sairaita
 
Läpi kidutettujen silmien
opin perusteet noitaoppien
Lepuutti kirous olallani
Varjoja väijyin talollani
 
On jokainen huono tapa elettävä
On vainoajan edelle kerettävä
Saan kysymyksen esittää:
voiko maho kiroja synnyttää?
 
Kun viimeisilleen kerkeää,
vasta eukon koura herkeää
Olin vieras kohtaloni luona
syljettävänäni musta kuona
 
Miksi yhä tuumin tulevaa?
Muori eilispäivän palauttaa
On kirkon alisetkin nähtävä
Kaikki enteilee pikaista lähtöä
On sielun lähtö ja kuolema
tavoista eksymisen palkkana
29.09.2024
HENGENJANO
Köyhän vaatteet, sätkänkatku
Verta rykii hän kurkustaan
Tulijuoman kastama profeetta
ei maailmanvaltaa hamua
On hän sortuneissa sortunut
Sananrenki epätoivottujen
Paheet maksoivat kohtalon
Niitä nahkaan mahtui monta
Ruumis sai olla ja unohtua
Hän hengelle helpotusta haki
Miehen ja pullon pyhä liitto
Siitä pienen pelastuksen sai
Siellä viihtyy hän ja viipyilee;
porukoissa, joista ei ole paluuta
Ei ole hän ajatuksilla koreilija
Hänellä kadunmiehen viisaus on
Vuotta seitsemän takaperin
viimeinen polku laitettiin alulle
Se polku vie aina pohjalle
Hän lopusta loppuun taivalsi
"On kadulla kolme kuppilaa;
kolme ristiä tuomituille.
Puistoparatiisit täynnä miestä,
juopunutta pyhiinvaeltajaa.
On haureat rakastavaiset
vihitty juoppopapin siunauksella.
Rauniotalot meitä tuijottavat;
kirkot lopun alun aikojen."
Usko on liimansa, joka pitää
Muulla tavalla rikkoo hän itsensä
On paidan rintamuksessa todistus
On pääkoppansa ajan vietävä
Kadut tuntuvat pikisiltä
Kuului Taivas paremmille
Tehdäpä iloista lähtöä
Liian tuttu kaupunki hylätä
Valkopaidat ohi kulkevat
Häntä penkiltä jaakaavat
On hahmonsa ikimuistoinen
Kuin ryvettynyt varpunen
Elämän ironian alkaa käsittää
Juopuessa juoni syventyy
Herran miehen osa kirjoitettu
on säälimättömällä kynällä
Matkansa kirkon huomaan
on monen vuoden taisto hävitty
Puhtaat tavat ja uskollisuus;
niitä tunne ei seurakuntansa
Laiska varjonsa tekee tietä
jollekin sitäkin mustemmalle
Vihan ja hyljeksinnän takana
on hän hengenmies ja pakana
Hän paljastuksiaan kailottaa
Lahkoonsa kelpaavat kaikki
Köyhän vaatteet, sätkänkatku
Verta rykii hän kurkustaan
Tulijuoman kastama profeetta
ei maailmanvaltaa hamua
On hän sortuneissa sortunut
Sananrenki epätoivottujen
Paheet maksoivat kohtalon
Niitä nahkaan mahtui monta
Ruumis sai olla ja unohtua
Hän hengelle helpotusta haki
Miehen ja pullon pyhä liitto
Siitä pienen pelastuksen sai
Siellä viihtyy hän ja viipyilee;
porukoissa, joista ei ole paluuta
Ei ole hän ajatuksilla koreilija
Hänellä kadunmiehen viisaus on
Vuotta seitsemän takaperin
viimeinen polku laitettiin alulle
Se polku vie aina pohjalle
Hän lopusta loppuun taivalsi
"On kadulla kolme kuppilaa;
kolme ristiä tuomituille.
Puistoparatiisit täynnä miestä,
juopunutta pyhiinvaeltajaa.
On haureat rakastavaiset
vihitty juoppopapin siunauksella.
Rauniotalot meitä tuijottavat;
kirkot lopun alun aikojen."
Usko on liimansa, joka pitää
Muulla tavalla rikkoo hän itsensä
On paidan rintamuksessa todistus
On pääkoppansa ajan vietävä
Kadut tuntuvat pikisiltä
Kuului Taivas paremmille
Tehdäpä iloista lähtöä
Liian tuttu kaupunki hylätä
Valkopaidat ohi kulkevat
Häntä penkiltä jaakaavat
On hahmonsa ikimuistoinen
Kuin ryvettynyt varpunen
Elämän ironian alkaa käsittää
Juopuessa juoni syventyy
Herran miehen osa kirjoitettu
on säälimättömällä kynällä
Matkansa kirkon huomaan
on monen vuoden taisto hävitty
Puhtaat tavat ja uskollisuus;
niitä tunne ei seurakuntansa
Laiska varjonsa tekee tietä
jollekin sitäkin mustemmalle
Vihan ja hyljeksinnän takana
on hän hengenmies ja pakana
Hän paljastuksiaan kailottaa
Lahkoonsa kelpaavat kaikki
HENGENJANO
Köyhän vaatteet, sätkänkatku
Verta rykii hän kurkustaan
Tulijuoman kastama profeetta
ei maailmanvaltaa hamua
On hän sortuneissa sortunut
Sananrenki epätoivottujen
Paheet maksoivat kohtalon
Niitä nahkaan mahtui monta
Ruumis sai olla ja unohtua
Hän hengelle helpotusta haki
Miehen ja pullon pyhä liitto
Siitä pienen pelastuksen sai
Siellä viihtyy hän ja viipyilee;
porukoissa, joista ei ole paluuta
Ei ole hän ajatuksilla koreilija
Hänellä kadunmiehen viisaus on
Vuotta seitsemän takaperin
viimeinen polku laitettiin alulle
Se polku vie aina pohjalle
Hän lopusta loppuun taivalsi
[i]"On kadulla kolme kuppilaa;[/i]
[i]kolme ristiä tuomituille.[/i]
[i]Puistoparatiisit täynnä miestä,[/i]
[i]juopunutta pyhiinvaeltajaa.[/i]
[i]On haureat rakastavaiset[/i]
[i]vihitty juoppopapin siunauksella.[/i]
[i]Rauniotalot meitä tuijottavat;[/i]
[i]kirkot lopun alun aikojen."[/i]
Usko on liimansa, joka pitää
Muulla tavalla rikkoo hän itsensä
On paidan rintamuksessa todistus
On pääkoppansa ajan vietävä
Kadut tuntuvat pikisiltä
Kuului Taivas paremmille
Tehdäpä iloista lähtöä
Liian tuttu kaupunki hylätä
Valkopaidat ohi kulkevat
Häntä penkiltä jaakaavat
On hahmonsa ikimuistoinen
Kuin ryvettynyt varpunen
Elämän ironian alkaa käsittää
Juopuessa juoni syventyy
Herran miehen osa kirjoitettu
on säälimättömällä kynällä
Matkansa kirkon huomaan
on monen vuoden taisto hävitty
Puhtaat tavat ja uskollisuus;
niitä tunne ei seurakuntansa
Laiska varjonsa tekee tietä
jollekin sitäkin mustemmalle
Vihan ja hyljeksinnän takana
on hän hengenmies ja pakana
Hän paljastuksiaan kailottaa
Lahkoonsa kelpaavat kaikki
Muokannut LordStenhammar (29.09.2024)
27.10.2024
EDIT: Tajusin vähän liian tuhmaksi, niin otin pois.
EDIT: Tajusin vähän liian tuhmaksi, niin otin pois.
03.11.2024
MIEHEN TAUTI
Ei ole hän päivän harmaa
Hän värikkäästi nauraa
Hän tuntee kuoresi hauraan
Muistaa syntisi armaan
Asuu paheessa ja valheessa
On läsnä taudissa ja murheessa
revenneenä kantena kirjassa,
pilkkakirjoituksena ovessa
Huonomman tuurin kantaja
kantaa olemattoman kruununsa
Taskuista viimeiset kähveltää
Ei säily maa pyhänä jäljiltään
Ei sanomansa tunnu todelta
Ei anna hän anteeksi velkoja
Säilyttää kahleisiisi avainta
On huonojen neuvojen antaja
On hän toivottomuuden ystävä
Leikkii mieluusti varjoleikkejä
Hän pappina piiskoo itsensä
risti nyrkkiin puristetussa kädessä
On hänessä autuus autiuden
On hänessä kurjistus pirullinen
Väärä todistus on hälle mieluinen
Äiditön on poikansa jokainen
On hän Kristus kääntynyt
Aamuinen sarastus pimennyt
Menneiden miesten ilmetty
Valheellisesti heikkona pidetty
On hän yksi, jota ei karkota
On edessään mies matala
On hän ihmisajan kammotus
Kulkee kuin kuolleen ajatus
Tautiaan ei niin vain tapeta
On hän kuumehouruissa saapuva
Ei auta häntä väistää tai kieltää
Häntä täytyy aikansa sietää
Hän on kaikesta huolimatta
Hän ketään ei jätä koulimatta
Koluilee hän hullujen tupia
On naurunsa hirnuen kuuluva
Käyttää kuollutta sanastoa
Käänteistä uskon kuvastoa
Häntä nimellä tai nimettä kutsuttiin
Hän syynä oli tunnettuihin sairauksiin
Miehen tauti sinut verekseltä tavoittaa
On hänessä kaikki merkit kallellaan
Ei ole hän päivän harmaa
Hän värikkäästi nauraa
Hän tuntee kuoresi hauraan
Muistaa syntisi armaan
Asuu paheessa ja valheessa
On läsnä taudissa ja murheessa
revenneenä kantena kirjassa,
pilkkakirjoituksena ovessa
Huonomman tuurin kantaja
kantaa olemattoman kruununsa
Taskuista viimeiset kähveltää
Ei säily maa pyhänä jäljiltään
Ei sanomansa tunnu todelta
Ei anna hän anteeksi velkoja
Säilyttää kahleisiisi avainta
On huonojen neuvojen antaja
On hän toivottomuuden ystävä
Leikkii mieluusti varjoleikkejä
Hän pappina piiskoo itsensä
risti nyrkkiin puristetussa kädessä
On hänessä autuus autiuden
On hänessä kurjistus pirullinen
Väärä todistus on hälle mieluinen
Äiditön on poikansa jokainen
On hän Kristus kääntynyt
Aamuinen sarastus pimennyt
Menneiden miesten ilmetty
Valheellisesti heikkona pidetty
On hän yksi, jota ei karkota
On edessään mies matala
On hän ihmisajan kammotus
Kulkee kuin kuolleen ajatus
Tautiaan ei niin vain tapeta
On hän kuumehouruissa saapuva
Ei auta häntä väistää tai kieltää
Häntä täytyy aikansa sietää
Hän on kaikesta huolimatta
Hän ketään ei jätä koulimatta
Koluilee hän hullujen tupia
On naurunsa hirnuen kuuluva
Käyttää kuollutta sanastoa
Käänteistä uskon kuvastoa
Häntä nimellä tai nimettä kutsuttiin
Hän syynä oli tunnettuihin sairauksiin
Miehen tauti sinut verekseltä tavoittaa
On hänessä kaikki merkit kallellaan
MIEHEN TAUTI
Ei ole hän päivän harmaa
Hän värikkäästi nauraa
Hän tuntee kuoresi hauraan
Muistaa syntisi armaan
Asuu paheessa ja valheessa
On läsnä taudissa ja murheessa
revenneenä kantena kirjassa,
pilkkakirjoituksena ovessa
Huonomman tuurin kantaja
kantaa olemattoman kruununsa
Taskuista viimeiset kähveltää
Ei säily maa pyhänä jäljiltään
Ei sanomansa tunnu todelta
Ei anna hän anteeksi velkoja
Säilyttää kahleisiisi avainta
On huonojen neuvojen antaja
On hän toivottomuuden ystävä
Leikkii mieluusti varjoleikkejä
Hän pappina piiskoo itsensä
risti nyrkkiin puristetussa kädessä
On hänessä autuus autiuden
On hänessä kurjistus pirullinen
Väärä todistus on hälle mieluinen
Äiditön on poikansa jokainen
On hän Kristus kääntynyt
Aamuinen sarastus pimennyt
Menneiden miesten ilmetty
Valheellisesti heikkona pidetty
On hän yksi, jota ei karkota
On edessään mies matala
On hän ihmisajan kammotus
Kulkee kuin kuolleen ajatus
Tautiaan ei niin vain tapeta
On hän kuumehouruissa saapuva
Ei auta häntä väistää tai kieltää
Häntä täytyy aikansa sietää
Hän on kaikesta huolimatta
Hän ketään ei jätä koulimatta
Koluilee hän hullujen tupia
On naurunsa hirnuen kuuluva
Käyttää kuollutta sanastoa
Käänteistä uskon kuvastoa
Häntä nimellä tai nimettä kutsuttiin
Hän syynä oli tunnettuihin sairauksiin
Miehen tauti sinut verekseltä tavoittaa
On hänessä kaikki merkit kallellaan
20.11.2024
JUHLAT NAAPURISSA
On talonsa pankki ruosteinen
Tunnet ihmiskohtalon tavallisen
Silti aidan yli tahdot kurkottaa
Paljon tiedetä ei pidoistaan
Löydät paikan ennen pyhän
Kamppailevat järki ja sydän
Olet päätöksesi ohittanut
Syrjäpihojen valot tavoittanut
Olit se, jota aina häirittiin
Astut kuin astuisit kappeliin
Kunnioituksen henki säilytä
Itsesi puolesta saat pelätä
Lahoavan portin suulla
voi juhlaväen melkein kuulla
Melu lähestyy, nauru selkenee
Sinne asiattomana eksynee
Siihen paikkaan kurkista
Karkeloitaan todista
Sinne liika henki haihtuu
Avaimenreikä alati vaihtuu
Paikan perinteet arvokkaat
ovat vähät, mutta riemukkaat
Suruun naitettuja he olivat
Nyt on heillä ilonpidot jatkuvat
On kaikki yhtä sirkusta
Kukaan muista ei loppua
Vietit päiviäsi rauhassa
Nyt niistä ei ole tietoa
He kuulumattomia olivat
Tuskin samaan paikkaan sopivat
Ovat ennen vieraat yhtä sakkia
Juhlivat valvomattomia juhlia
He tietävät, mitä näkevät
Tietävät, milloin toiset lähtevät
He sure eivät suruja maalaisten
Ovat juhlansa kuin eläväisten
Varavaatteissa tanssivat erotat
Iltapuhteet katkoittain jatkuvat
Uusi väri on ankeissa naamoissa
Ilottomat nukkuvat taivaan helmassa
On paremmat pidot alakerrassa
kuin ehtoollisatriat hiljaisuudessa
Kuuleva kuulla voi häiriöt
Näkevä nähdä valon hylkiöt
Et nukkua voi hyvin mielin
Kauhu haastaa riemukielin
He riemujaan eivät salaile
On ilakointinsa valvojille pelote
Laulavat he ja heitä vanhemmat
Juhlahumuunsa itsesi kadotat
Juhlahumussa itsestäsi eroat
Turhaan mekkaloinnista valitat
OPPIA YKSINKERTAISELLE
Orvot ja vähäväkiset laulavat
yhtä ja samaa sanomaa
Surun kellot kilkuttavat
säveltä tyhmempien tajuta
Pimittämättömät oppisi
on puettu satujen muotoon
Näet toisiaan vastaavat sivut
On kaikki liiankin selvää
Sielusi salat kaivettu
on muutamassa hetkessä
Mikä on hyveittesi hinta?
Millainen kolikkosi kääntöpuoli?
Onko toista puolta edes?
Onko kaikki kerralla nähty?
Älä puhu toivosta tai rauhasta
On kaksi, joita et omista
Olet yksinkertaisia
Helpolla kaiken selität
Sinulla ei ole tapoja
muita kuin opetettuja
Järjenlahjasi ovat heikot
Uskosi on hevosenleikkiä
Asennoidu, ettei kaikki selviä
Siihen aikaa on loppuelämä
Minulle ei ole väliä,
millä myrkytät itseäsi
Sinä tautini perit
Viinisi paha ei viisastuta
Älä tule sanomaan,
että voit minua opettaa
Se pelastus on turha
Luulo väärä jo alkujaan
Joku viisas pääsi päällä
suojelee sinua huomiselta
Luulet, että sinut otetaan
Onko enemmän lähteviä?
Asutat kahta kerrosta
Pohjimmaista kohti putoat
Yliseen tartut ja lipeät
Elät viisautta vailla
Lähes tietoisesti sitä kartat
Ei ole edes ripitettävää
Primitiiviset tunteesi
saat muihin purkaa
Olet paikannäyttäjä
Itse tiedä et paikkaasi
Kuuntele veresi totuuksia
Voit kuulla vastauksen
Se sinua päihin lyö
kuin järjettömyyden saarna
Kunnia asuu korkeuksissa
Sinun on häpeän maa
Sisäinen ääni todellinen
tuo vaarallisen tietouden
On talonsa pankki ruosteinen
Tunnet ihmiskohtalon tavallisen
Silti aidan yli tahdot kurkottaa
Paljon tiedetä ei pidoistaan
Löydät paikan ennen pyhän
Kamppailevat järki ja sydän
Olet päätöksesi ohittanut
Syrjäpihojen valot tavoittanut
Olit se, jota aina häirittiin
Astut kuin astuisit kappeliin
Kunnioituksen henki säilytä
Itsesi puolesta saat pelätä
Lahoavan portin suulla
voi juhlaväen melkein kuulla
Melu lähestyy, nauru selkenee
Sinne asiattomana eksynee
Siihen paikkaan kurkista
Karkeloitaan todista
Sinne liika henki haihtuu
Avaimenreikä alati vaihtuu
Paikan perinteet arvokkaat
ovat vähät, mutta riemukkaat
Suruun naitettuja he olivat
Nyt on heillä ilonpidot jatkuvat
On kaikki yhtä sirkusta
Kukaan muista ei loppua
Vietit päiviäsi rauhassa
Nyt niistä ei ole tietoa
He kuulumattomia olivat
Tuskin samaan paikkaan sopivat
Ovat ennen vieraat yhtä sakkia
Juhlivat valvomattomia juhlia
He tietävät, mitä näkevät
Tietävät, milloin toiset lähtevät
He sure eivät suruja maalaisten
Ovat juhlansa kuin eläväisten
Varavaatteissa tanssivat erotat
Iltapuhteet katkoittain jatkuvat
Uusi väri on ankeissa naamoissa
Ilottomat nukkuvat taivaan helmassa
On paremmat pidot alakerrassa
kuin ehtoollisatriat hiljaisuudessa
Kuuleva kuulla voi häiriöt
Näkevä nähdä valon hylkiöt
Et nukkua voi hyvin mielin
Kauhu haastaa riemukielin
He riemujaan eivät salaile
On ilakointinsa valvojille pelote
Laulavat he ja heitä vanhemmat
Juhlahumuunsa itsesi kadotat
Juhlahumussa itsestäsi eroat
Turhaan mekkaloinnista valitat
OPPIA YKSINKERTAISELLE
Orvot ja vähäväkiset laulavat
yhtä ja samaa sanomaa
Surun kellot kilkuttavat
säveltä tyhmempien tajuta
Pimittämättömät oppisi
on puettu satujen muotoon
Näet toisiaan vastaavat sivut
On kaikki liiankin selvää
Sielusi salat kaivettu
on muutamassa hetkessä
Mikä on hyveittesi hinta?
Millainen kolikkosi kääntöpuoli?
Onko toista puolta edes?
Onko kaikki kerralla nähty?
Älä puhu toivosta tai rauhasta
On kaksi, joita et omista
Olet yksinkertaisia
Helpolla kaiken selität
Sinulla ei ole tapoja
muita kuin opetettuja
Järjenlahjasi ovat heikot
Uskosi on hevosenleikkiä
Asennoidu, ettei kaikki selviä
Siihen aikaa on loppuelämä
Minulle ei ole väliä,
millä myrkytät itseäsi
Sinä tautini perit
Viinisi paha ei viisastuta
Älä tule sanomaan,
että voit minua opettaa
Se pelastus on turha
Luulo väärä jo alkujaan
Joku viisas pääsi päällä
suojelee sinua huomiselta
Luulet, että sinut otetaan
Onko enemmän lähteviä?
Asutat kahta kerrosta
Pohjimmaista kohti putoat
Yliseen tartut ja lipeät
Elät viisautta vailla
Lähes tietoisesti sitä kartat
Ei ole edes ripitettävää
Primitiiviset tunteesi
saat muihin purkaa
Olet paikannäyttäjä
Itse tiedä et paikkaasi
Kuuntele veresi totuuksia
Voit kuulla vastauksen
Se sinua päihin lyö
kuin järjettömyyden saarna
Kunnia asuu korkeuksissa
Sinun on häpeän maa
Sisäinen ääni todellinen
tuo vaarallisen tietouden
JUHLAT NAAPURISSA
On talonsa pankki ruosteinen
Tunnet ihmiskohtalon tavallisen
Silti aidan yli tahdot kurkottaa
Paljon tiedetä ei pidoistaan
Löydät paikan ennen pyhän
Kamppailevat järki ja sydän
Olet päätöksesi ohittanut
Syrjäpihojen valot tavoittanut
Olit se, jota aina häirittiin
Astut kuin astuisit kappeliin
Kunnioituksen henki säilytä
Itsesi puolesta saat pelätä
Lahoavan portin suulla
voi juhlaväen melkein kuulla
Melu lähestyy, nauru selkenee
Sinne asiattomana eksynee
Siihen paikkaan kurkista
Karkeloitaan todista
Sinne liika henki haihtuu
Avaimenreikä alati vaihtuu
Paikan perinteet arvokkaat
ovat vähät, mutta riemukkaat
Suruun naitettuja he olivat
Nyt on heillä ilonpidot jatkuvat
On kaikki yhtä sirkusta
Kukaan muista ei loppua
Vietit päiviäsi rauhassa
Nyt niistä ei ole tietoa
He kuulumattomia olivat
Tuskin samaan paikkaan sopivat
Ovat ennen vieraat yhtä sakkia
Juhlivat valvomattomia juhlia
He tietävät, mitä näkevät
Tietävät, milloin toiset lähtevät
He sure eivät suruja maalaisten
Ovat juhlansa kuin eläväisten
Varavaatteissa tanssivat erotat
Iltapuhteet katkoittain jatkuvat
Uusi väri on ankeissa naamoissa
Ilottomat nukkuvat taivaan helmassa
On paremmat pidot alakerrassa
kuin ehtoollisatriat hiljaisuudessa
Kuuleva kuulla voi häiriöt
Näkevä nähdä valon hylkiöt
Et nukkua voi hyvin mielin
Kauhu haastaa riemukielin
He riemujaan eivät salaile
On ilakointinsa valvojille pelote
Laulavat he ja heitä vanhemmat
Juhlahumuunsa itsesi kadotat
Juhlahumussa itsestäsi eroat
Turhaan mekkaloinnista valitat
OPPIA YKSINKERTAISELLE
Orvot ja vähäväkiset laulavat
yhtä ja samaa sanomaa
Surun kellot kilkuttavat
säveltä tyhmempien tajuta
Pimittämättömät oppisi
on puettu satujen muotoon
Näet toisiaan vastaavat sivut
On kaikki liiankin selvää
Sielusi salat kaivettu
on muutamassa hetkessä
Mikä on hyveittesi hinta?
Millainen kolikkosi kääntöpuoli?
Onko toista puolta edes?
Onko kaikki kerralla nähty?
Älä puhu toivosta tai rauhasta
On kaksi, joita et omista
Olet yksinkertaisia
Helpolla kaiken selität
Sinulla ei ole tapoja
muita kuin opetettuja
Järjenlahjasi ovat heikot
Uskosi on hevosenleikkiä
Asennoidu, ettei kaikki selviä
Siihen aikaa on loppuelämä
Minulle ei ole väliä,
millä myrkytät itseäsi
Sinä tautini perit
Viinisi paha ei viisastuta
Älä tule sanomaan,
että voit minua opettaa
Se pelastus on turha
Luulo väärä jo alkujaan
Joku viisas pääsi päällä
suojelee sinua huomiselta
Luulet, että sinut otetaan
Onko enemmän lähteviä?
Asutat kahta kerrosta
Pohjimmaista kohti putoat
Yliseen tartut ja lipeät
Elät viisautta vailla
Lähes tietoisesti sitä kartat
Ei ole edes ripitettävää
Primitiiviset tunteesi
saat muihin purkaa
Olet paikannäyttäjä
Itse tiedä et paikkaasi
Kuuntele veresi totuuksia
Voit kuulla vastauksen
Se sinua päihin lyö
kuin järjettömyyden saarna
Kunnia asuu korkeuksissa
Sinun on häpeän maa
Sisäinen ääni todellinen
tuo vaarallisen tietouden
30.11.2024
HÄN EI TULE TAKAISIN
On usko kova, muttei riittävä
Uutta herätystä et ole näkevä,
vaikka miten rukoilisit, käskisit,
Jeesuksen nimeä kutsuisit
Vain hiljainen vieras paikalla on
Yksinäisen on ääni sanaton
On pöydällä olento virkoamaton
Mennyt sinne, missä rauha olla on
Koet otollista tunnelmaa virittää
Koet asiattomalta asioita kiristää
Työsi aloitat kovissa luuloissa
On kengät valmiiksi hänellä jaloissa
Rukousten paino lepää vierellään
On utopiayhteisö korvat väärällään
Tahdoit suljetut portit raottaa
Tahdoit hengenkykysi valjastaa
miettimättä, mitä jälkeen sen,
Mitä jälkeen lyhyen kokouksen
Luulit voiman sinussa asuvan
Luulit työlläsi oikeutus olevan
Tahdoit elävän ihmeen kokea
Tahdoit toisten luuloja ruokkia
Melkein näit huulien liikkuvan
Melkein näit katseen palaavan
Olit pauloissa ajan matavan
Pienenkin merkin tiesit kelpaavan
Hän sinulle ei silmiään avaa
On äkillinen läheisyys harhaa
Häntä ei voi takaisin hakea,
tuoda pois vakavasta paikasta
Et kuule puhumatonta totuutta
Et edes rienaavaa valhetta
Tahdoit tuntea salat kuoleman
Tuskin tunsit nimen nukkuvan
Vierirukoilijoiden äänet sortuvat
Selvää merkkiä tai vastausta odotat
Liha tunne ei mitään, vastaa ei
Pitkämielisyytesi venyvä hetki vei
Ei ole mitään tunnustettavaa
Tuonpuoleisen oloista kerrottavaa
Tuskin on hän nähnyt isääsi
Tuskin puhunut on kanssa äitisi
Tyhjään olette huutaneet
Vastaukset eivät saapuneet
Ei anteeksipyynnöt, ei terveiset
Ei muukalaiset, ei läheiset
On mielissä, mitä luotu luo
Odotuksen aika ei mitään tuo
Kielikorvallasi ei ole väliä,
vaikka puhuisit vieraita nimiä
On kaikki hölynpölyä
Kielet valtaa jähmetys pysyvä
Haluaisit elävän sielun maljassa
Haluaisit oikukkaita voimia hallita
Mutta enää totta ei ole mikään
Mietit, minne lähtenyt lähtevikään
On syväntyhjä uni todellinen
Vaihdettu on paikat sisäelinten
Maille mennyt väsyi aikaisin
Maille mennyt ei tule takaisin
Koetat hänelle sanaa viedä
Mitä tietää hän, sitä et tiedä
On usko kova, muttei riittävä
Uutta herätystä et ole näkevä,
vaikka miten rukoilisit, käskisit,
Jeesuksen nimeä kutsuisit
Vain hiljainen vieras paikalla on
Yksinäisen on ääni sanaton
On pöydällä olento virkoamaton
Mennyt sinne, missä rauha olla on
Koet otollista tunnelmaa virittää
Koet asiattomalta asioita kiristää
Työsi aloitat kovissa luuloissa
On kengät valmiiksi hänellä jaloissa
Rukousten paino lepää vierellään
On utopiayhteisö korvat väärällään
Tahdoit suljetut portit raottaa
Tahdoit hengenkykysi valjastaa
miettimättä, mitä jälkeen sen,
Mitä jälkeen lyhyen kokouksen
Luulit voiman sinussa asuvan
Luulit työlläsi oikeutus olevan
Tahdoit elävän ihmeen kokea
Tahdoit toisten luuloja ruokkia
Melkein näit huulien liikkuvan
Melkein näit katseen palaavan
Olit pauloissa ajan matavan
Pienenkin merkin tiesit kelpaavan
Hän sinulle ei silmiään avaa
On äkillinen läheisyys harhaa
Häntä ei voi takaisin hakea,
tuoda pois vakavasta paikasta
Et kuule puhumatonta totuutta
Et edes rienaavaa valhetta
Tahdoit tuntea salat kuoleman
Tuskin tunsit nimen nukkuvan
Vierirukoilijoiden äänet sortuvat
Selvää merkkiä tai vastausta odotat
Liha tunne ei mitään, vastaa ei
Pitkämielisyytesi venyvä hetki vei
Ei ole mitään tunnustettavaa
Tuonpuoleisen oloista kerrottavaa
Tuskin on hän nähnyt isääsi
Tuskin puhunut on kanssa äitisi
Tyhjään olette huutaneet
Vastaukset eivät saapuneet
Ei anteeksipyynnöt, ei terveiset
Ei muukalaiset, ei läheiset
On mielissä, mitä luotu luo
Odotuksen aika ei mitään tuo
Kielikorvallasi ei ole väliä,
vaikka puhuisit vieraita nimiä
On kaikki hölynpölyä
Kielet valtaa jähmetys pysyvä
Haluaisit elävän sielun maljassa
Haluaisit oikukkaita voimia hallita
Mutta enää totta ei ole mikään
Mietit, minne lähtenyt lähtevikään
On syväntyhjä uni todellinen
Vaihdettu on paikat sisäelinten
Maille mennyt väsyi aikaisin
Maille mennyt ei tule takaisin
Koetat hänelle sanaa viedä
Mitä tietää hän, sitä et tiedä
HÄN EI TULE TAKAISIN
On usko kova, muttei riittävä
Uutta herätystä et ole näkevä,
vaikka miten rukoilisit, käskisit,
Jeesuksen nimeä kutsuisit
Vain hiljainen vieras paikalla on
Yksinäisen on ääni sanaton
On pöydällä olento virkoamaton
Mennyt sinne, missä rauha olla on
Koet otollista tunnelmaa virittää
Koet asiattomalta asioita kiristää
Työsi aloitat kovissa luuloissa
On kengät valmiiksi hänellä jaloissa
Rukousten paino lepää vierellään
On utopiayhteisö korvat väärällään
Tahdoit suljetut portit raottaa
Tahdoit hengenkykysi valjastaa
miettimättä, mitä jälkeen sen,
Mitä jälkeen lyhyen kokouksen
Luulit voiman sinussa asuvan
Luulit työlläsi oikeutus olevan
Tahdoit elävän ihmeen kokea
Tahdoit toisten luuloja ruokkia
Melkein näit huulien liikkuvan
Melkein näit katseen palaavan
Olit pauloissa ajan matavan
Pienenkin merkin tiesit kelpaavan
Hän sinulle ei silmiään avaa
On äkillinen läheisyys harhaa
Häntä ei voi takaisin hakea,
tuoda pois vakavasta paikasta
Et kuule puhumatonta totuutta
Et edes rienaavaa valhetta
Tahdoit tuntea salat kuoleman
Tuskin tunsit nimen nukkuvan
Vierirukoilijoiden äänet sortuvat
Selvää merkkiä tai vastausta odotat
Liha tunne ei mitään, vastaa ei
Pitkämielisyytesi venyvä hetki vei
Ei ole mitään tunnustettavaa
Tuonpuoleisen oloista kerrottavaa
Tuskin on hän nähnyt isääsi
Tuskin puhunut on kanssa äitisi
Tyhjään olette huutaneet
Vastaukset eivät saapuneet
Ei anteeksipyynnöt, ei terveiset
Ei muukalaiset, ei läheiset
On mielissä, mitä luotu luo
Odotuksen aika ei mitään tuo
Kielikorvallasi ei ole väliä,
vaikka puhuisit vieraita nimiä
On kaikki hölynpölyä
Kielet valtaa jähmetys pysyvä
Haluaisit elävän sielun maljassa
Haluaisit oikukkaita voimia hallita
Mutta enää totta ei ole mikään
Mietit, minne lähtenyt lähtevikään
On syväntyhjä uni todellinen
Vaihdettu on paikat sisäelinten
Maille mennyt väsyi aikaisin
Maille mennyt ei tule takaisin
Koetat hänelle sanaa viedä
Mitä tietää hän, sitä et tiedä
Muokannut LordStenhammar (30.11.2024)
12.12.2024
PELLONKIERTÄJÄ
Ihmiset ovat naakkoja
Parvi kokoon lyöttäytyy
Valheensa pellon kiertää
Mies liihottaen lähestyy
On hän sika silmiltään
Maata laahaa helmansa
Jumalan vanha pelätti
vaatii omastasi veronsa
Se variksenpelätti elää
Seisoo silmät tapillaan
Kuulet vierasta pilkkaa
Pitää ulkopalttoo napittaa
Toiset kiertävät katuja
Näkevat kulmia ja laitoja
Sinä käyt peltojen vieriä
Näet katkottuja aitoja
Mitä saitkaan pelloista?
Tuskin sielullesi satoa
Raha voitti hyväntekijän
Sait todistaa kevätkatoa
Näit paratiisikuoleman
Näit painajaista taivaassa
Et tahtonut astua sisään
Kiersit porttia epäuskossa
Olisipa sinullakin iso talo,
jossa julistaa valheitaan
Metsän kiville on mentävä
omia henkiä palvomaan
Housusi puolitangossa roikkuvat
Henkselisi käyvät riippumaan
Kuljet paljain persein
saappaat ravassa kirkkomaan
Olet kaikkia herroja vastaan
Mieleltäsi köyhä ja kärsivä
Antamaansa et halua
Olet almujensa taakse näkevä
Piinaavat enkelimäiset nousukkaat
Raivaa vako kaunalle sielussa
Kynnä kyyt pellostasi
Älä henkeäsi verolle luovuta
Vakaumus on pettävää sorttia
Maagiset sadut uskoi perhe
Miettien katsot hourivia:
"Jos tämä on hulluutta, olen terve."
Eivät ole nämä Jumalan peltoja
Sinut kiertänyt on toiveikkuus
On sinulle kuten kaikille
jäljellä pitkitetty muistotilaisuus
Ihmiset ovat naakkoja
Parvi kokoon lyöttäytyy
Valheensa pellon kiertää
Mies liihottaen lähestyy
On hän sika silmiltään
Maata laahaa helmansa
Jumalan vanha pelätti
vaatii omastasi veronsa
Se variksenpelätti elää
Seisoo silmät tapillaan
Kuulet vierasta pilkkaa
Pitää ulkopalttoo napittaa
Toiset kiertävät katuja
Näkevat kulmia ja laitoja
Sinä käyt peltojen vieriä
Näet katkottuja aitoja
Mitä saitkaan pelloista?
Tuskin sielullesi satoa
Raha voitti hyväntekijän
Sait todistaa kevätkatoa
Näit paratiisikuoleman
Näit painajaista taivaassa
Et tahtonut astua sisään
Kiersit porttia epäuskossa
Olisipa sinullakin iso talo,
jossa julistaa valheitaan
Metsän kiville on mentävä
omia henkiä palvomaan
Housusi puolitangossa roikkuvat
Henkselisi käyvät riippumaan
Kuljet paljain persein
saappaat ravassa kirkkomaan
Olet kaikkia herroja vastaan
Mieleltäsi köyhä ja kärsivä
Antamaansa et halua
Olet almujensa taakse näkevä
Piinaavat enkelimäiset nousukkaat
Raivaa vako kaunalle sielussa
Kynnä kyyt pellostasi
Älä henkeäsi verolle luovuta
Vakaumus on pettävää sorttia
Maagiset sadut uskoi perhe
Miettien katsot hourivia:
"Jos tämä on hulluutta, olen terve."
Eivät ole nämä Jumalan peltoja
Sinut kiertänyt on toiveikkuus
On sinulle kuten kaikille
jäljellä pitkitetty muistotilaisuus
PELLONKIERTÄJÄ
Ihmiset ovat naakkoja
Parvi kokoon lyöttäytyy
Valheensa pellon kiertää
Mies liihottaen lähestyy
On hän sika silmiltään
Maata laahaa helmansa
Jumalan vanha pelätti
vaatii omastasi veronsa
Se variksenpelätti elää
Seisoo silmät tapillaan
Kuulet vierasta pilkkaa
Pitää ulkopalttoo napittaa
Toiset kiertävät katuja
Näkevat kulmia ja laitoja
Sinä käyt peltojen vieriä
Näet katkottuja aitoja
Mitä saitkaan pelloista?
Tuskin sielullesi satoa
Raha voitti hyväntekijän
Sait todistaa kevätkatoa
Näit paratiisikuoleman
Näit painajaista taivaassa
Et tahtonut astua sisään
Kiersit porttia epäuskossa
Olisipa sinullakin iso talo,
jossa julistaa valheitaan
Metsän kiville on mentävä
omia henkiä palvomaan
Housusi puolitangossa roikkuvat
Henkselisi käyvät riippumaan
Kuljet paljain persein
saappaat ravassa kirkkomaan
Olet kaikkia herroja vastaan
Mieleltäsi köyhä ja kärsivä
Antamaansa et halua
Olet almujensa taakse näkevä
Piinaavat enkelimäiset nousukkaat
Raivaa vako kaunalle sielussa
Kynnä kyyt pellostasi
Älä henkeäsi verolle luovuta
Vakaumus on pettävää sorttia
Maagiset sadut uskoi perhe
Miettien katsot hourivia:
"Jos tämä on hulluutta, olen terve."
Eivät ole nämä Jumalan peltoja
Sinut kiertänyt on toiveikkuus
On sinulle kuten kaikille
jäljellä pitkitetty muistotilaisuus
28.12.2024
KÄYTETTY LIHA
Tyhjyyden temppelin lapsi
sai kammiot ontoista äänistä
Tyhjyyden sinfoniat kuulee
Täyttyy mitättömistä näyistä
Ei tiedä mistään mitään
Silti säästynyt ei murheilta
On joutunut ikuiselle matkalle
Askeleen kauas ruumiilta
Sieluaan syvältä raastaa
Mutta kukapa sen tietäisi?
Sisimmän syövää salaisuutta
ei mieluusti itsellään pitäisi
Eloon käsketylle miehelle
kerrottu on sama kertomus
Mitä piilee alla kalpeuden?
Kenties lupaus tai aavistus
Kenties kaukainen yhteys
tai työnsä päättänyt jumala
Kenties monikin yli jäänyt
voisi sisuksiinsa mahtua
Hänelle tuntematon voima
pitää ruumistaan kasassa
Tietämättä syytä miksi
harhailee hän harhatiloissa
Kysyy, kun on tietämätön
Vastaa, vaikka ei ole varma
Miettii, kuka täällä vartioi,
ja miten pois pestä kalma
Hajottavaa tautia hän potee
Ei parantua voi aatteistaan
On ollut niiden kanssa kauan
Kaikki jakamaton ahdistaa
Ajan taakka häntä vaivaa
Sitä makaamalla ei voiteta
Näkee portit Haadeksen
Ne odottamalla eivät aukea
Kaiku täällä kauan kiertänyt
sanoja päälleen vierittää
Ei-koskaan valaistuissa saleissa
minuutensa varjoja vilistää
Yksinäisyyteen havahtunut
ei kohtaa uuden päivän säteitä
Pimennoissa itselleen puhuu
Ajan tikarit ovat kuin kieliä
Hän riisuu päältään kasvot
Alkaa äänetön laskeutuminen
Ylisen maailman hylänneenä
liejuun käy kastautuminen
Käytetyn lihan jäänteistä
kohoaa uusi sielun sijainen
Joku toinen perin surkea
Hylätty nimi vanhakantainen
Tyhjyyden temppelin lapsi
sai kammiot ontoista äänistä
Tyhjyyden sinfoniat kuulee
Täyttyy mitättömistä näyistä
Ei tiedä mistään mitään
Silti säästynyt ei murheilta
On joutunut ikuiselle matkalle
Askeleen kauas ruumiilta
Sieluaan syvältä raastaa
Mutta kukapa sen tietäisi?
Sisimmän syövää salaisuutta
ei mieluusti itsellään pitäisi
Eloon käsketylle miehelle
kerrottu on sama kertomus
Mitä piilee alla kalpeuden?
Kenties lupaus tai aavistus
Kenties kaukainen yhteys
tai työnsä päättänyt jumala
Kenties monikin yli jäänyt
voisi sisuksiinsa mahtua
Hänelle tuntematon voima
pitää ruumistaan kasassa
Tietämättä syytä miksi
harhailee hän harhatiloissa
Kysyy, kun on tietämätön
Vastaa, vaikka ei ole varma
Miettii, kuka täällä vartioi,
ja miten pois pestä kalma
Hajottavaa tautia hän potee
Ei parantua voi aatteistaan
On ollut niiden kanssa kauan
Kaikki jakamaton ahdistaa
Ajan taakka häntä vaivaa
Sitä makaamalla ei voiteta
Näkee portit Haadeksen
Ne odottamalla eivät aukea
Kaiku täällä kauan kiertänyt
sanoja päälleen vierittää
Ei-koskaan valaistuissa saleissa
minuutensa varjoja vilistää
Yksinäisyyteen havahtunut
ei kohtaa uuden päivän säteitä
Pimennoissa itselleen puhuu
Ajan tikarit ovat kuin kieliä
Hän riisuu päältään kasvot
Alkaa äänetön laskeutuminen
Ylisen maailman hylänneenä
liejuun käy kastautuminen
Käytetyn lihan jäänteistä
kohoaa uusi sielun sijainen
Joku toinen perin surkea
Hylätty nimi vanhakantainen
KÄYTETTY LIHA
Tyhjyyden temppelin lapsi
sai kammiot ontoista äänistä
Tyhjyyden sinfoniat kuulee
Täyttyy mitättömistä näyistä
Ei tiedä mistään mitään
Silti säästynyt ei murheilta
On joutunut ikuiselle matkalle
Askeleen kauas ruumiilta
Sieluaan syvältä raastaa
Mutta kukapa sen tietäisi?
Sisimmän syövää salaisuutta
ei mieluusti itsellään pitäisi
Eloon käsketylle miehelle
kerrottu on sama kertomus
Mitä piilee alla kalpeuden?
Kenties lupaus tai aavistus
Kenties kaukainen yhteys
tai työnsä päättänyt jumala
Kenties monikin yli jäänyt
voisi sisuksiinsa mahtua
Hänelle tuntematon voima
pitää ruumistaan kasassa
Tietämättä syytä miksi
harhailee hän harhatiloissa
Kysyy, kun on tietämätön
Vastaa, vaikka ei ole varma
Miettii, kuka täällä vartioi,
ja miten pois pestä kalma
Hajottavaa tautia hän potee
Ei parantua voi aatteistaan
On ollut niiden kanssa kauan
Kaikki jakamaton ahdistaa
Ajan taakka häntä vaivaa
Sitä makaamalla ei voiteta
Näkee portit Haadeksen
Ne odottamalla eivät aukea
Kaiku täällä kauan kiertänyt
sanoja päälleen vierittää
Ei-koskaan valaistuissa saleissa
minuutensa varjoja vilistää
Yksinäisyyteen havahtunut
ei kohtaa uuden päivän säteitä
Pimennoissa itselleen puhuu
Ajan tikarit ovat kuin kieliä
Hän riisuu päältään kasvot
Alkaa äänetön laskeutuminen
Ylisen maailman hylänneenä
liejuun käy kastautuminen
Käytetyn lihan jäänteistä
kohoaa uusi sielun sijainen
Joku toinen perin surkea
Hylätty nimi vanhakantainen
Tykkäykset (1): HourglassEyes
21.01.2025
HULLUUS KUTSUU
Kauan kiersi minua tauti
Selvyyden tieltä läksin hatkaan
Ratsastan pelkoni kannoilla
Eräs minut kaukaa jähmetti
Se odotti täällä, kun olin poissa
Kasvatan kylän väkilukua puolella
Muisto ahdingosta kummittelee
Vanha aave tahtoo paluutani
ja osingoille sirpaleisesta mielestä
Se kiertää vanhaa kotitaloa
Taloa parhaan loistonsa jälkeen
Hiljaa kiroamisen kuulee selvemmin
Se pääni perukoilla on palanut
Käristänyt minua muistojen liekeillä
Se kyläilyjen päävierasta odottaa
Kutsunsa voimistuen vainoaa
Vaiennan itseni, mutta ääni pysyy
Kuulen selviä ja outoja sanoja
Palaan sinne, mistä kaikki alkoi
Moni kaupunki meitä erotti
Ei mikään välimatka meille riittänyt
Saavun tuttuun huoneeseen
Huonekalut vanhoilla paikoillaan
ovat hylkäämisen tunteneet
On terveen väri kasvoilta poissa
Olen madonlukuni lukenut
Tätä kirousta ei voi parantaa
On minulla velkoja talonpitäjälle
Ne pennistä penniin tilitän
Järjetön sopimus saa täytännön
Minätön jumala minulle puhuu
Se kuulee mustan sydämeni
Se ilolla sen uudestaan orjuuttaa
Hulluna panen puita pesään
Ei lämpö isännälleni riitä
Ahmii liekkiäni loputtomassa nälässä
Unimaa tämä ei koskaan ollut
Ovat taivaanmerkit mielipuoliset
En tohdi tutkailla niiden ennustamaa
Vanha hulluus, unohdettuni
Miksi niin kauan odotit?
Huonompi isäntä olet
Luulin sinua menneeksi
Kauan kiersi minua tauti
Selvyyden tieltä läksin hatkaan
Ratsastan pelkoni kannoilla
Eräs minut kaukaa jähmetti
Se odotti täällä, kun olin poissa
Kasvatan kylän väkilukua puolella
Muisto ahdingosta kummittelee
Vanha aave tahtoo paluutani
ja osingoille sirpaleisesta mielestä
Se kiertää vanhaa kotitaloa
Taloa parhaan loistonsa jälkeen
Hiljaa kiroamisen kuulee selvemmin
Se pääni perukoilla on palanut
Käristänyt minua muistojen liekeillä
Se kyläilyjen päävierasta odottaa
Kutsunsa voimistuen vainoaa
Vaiennan itseni, mutta ääni pysyy
Kuulen selviä ja outoja sanoja
Palaan sinne, mistä kaikki alkoi
Moni kaupunki meitä erotti
Ei mikään välimatka meille riittänyt
Saavun tuttuun huoneeseen
Huonekalut vanhoilla paikoillaan
ovat hylkäämisen tunteneet
On terveen väri kasvoilta poissa
Olen madonlukuni lukenut
Tätä kirousta ei voi parantaa
On minulla velkoja talonpitäjälle
Ne pennistä penniin tilitän
Järjetön sopimus saa täytännön
Minätön jumala minulle puhuu
Se kuulee mustan sydämeni
Se ilolla sen uudestaan orjuuttaa
Hulluna panen puita pesään
Ei lämpö isännälleni riitä
Ahmii liekkiäni loputtomassa nälässä
Unimaa tämä ei koskaan ollut
Ovat taivaanmerkit mielipuoliset
En tohdi tutkailla niiden ennustamaa
Vanha hulluus, unohdettuni
Miksi niin kauan odotit?
Huonompi isäntä olet
Luulin sinua menneeksi
HULLUUS KUTSUU
Kauan kiersi minua tauti
Selvyyden tieltä läksin hatkaan
Ratsastan pelkoni kannoilla
Eräs minut kaukaa jähmetti
Se odotti täällä, kun olin poissa
Kasvatan kylän väkilukua puolella
Muisto ahdingosta kummittelee
Vanha aave tahtoo paluutani
ja osingoille sirpaleisesta mielestä
Se kiertää vanhaa kotitaloa
Taloa parhaan loistonsa jälkeen
Hiljaa kiroamisen kuulee selvemmin
Se pääni perukoilla on palanut
Käristänyt minua muistojen liekeillä
Se kyläilyjen päävierasta odottaa
Kutsunsa voimistuen vainoaa
Vaiennan itseni, mutta ääni pysyy
Kuulen selviä ja outoja sanoja
Palaan sinne, mistä kaikki alkoi
Moni kaupunki meitä erotti
Ei mikään välimatka meille riittänyt
Saavun tuttuun huoneeseen
Huonekalut vanhoilla paikoillaan
ovat hylkäämisen tunteneet
On terveen väri kasvoilta poissa
Olen madonlukuni lukenut
Tätä kirousta ei voi parantaa
On minulla velkoja talonpitäjälle
Ne pennistä penniin tilitän
Järjetön sopimus saa täytännön
Minätön jumala minulle puhuu
Se kuulee mustan sydämeni
Se ilolla sen uudestaan orjuuttaa
Hulluna panen puita pesään
Ei lämpö isännälleni riitä
Ahmii liekkiäni loputtomassa nälässä
Unimaa tämä ei koskaan ollut
Ovat taivaanmerkit mielipuoliset
En tohdi tutkailla niiden ennustamaa
Vanha hulluus, unohdettuni
Miksi niin kauan odotit?
Huonompi isäntä olet
Luulin sinua menneeksi
08.02.2025
SINUN TÄHTESI
Tähtesi laskeutuu
Ylistysvirteni kaikaa
Olet itsesi ilmentymä
Valvot tätä paikkaa
Olet haaveitteni kohde
Siunattu valokilpeni
Valituskuoroni laulaa
vain sinun tähtesi
Löydettyäni hukkaan
valistavan valaistuksesi
On sinulla toiset lahjat
yhdelle jossain kaukana
Silmiesi syvyydet
syvät kuin kohtalo
Loistelias kruunusi;
tuhannen terä
Olet aatteeni jatke
Henkinen astaloni
Ylläni taivas revitty
kuin tulisi lähemmäs
Mietin, mitä tehdä
lopun aikani ajan
Sinusta unelmoin
minä kaikista typerin
Tämä outo tuttavuus
Kärsiähän siitä saa
Olemme yhtenevät
Et ajan mittaan loittone
Kuun päivän kanssasi
elän kuin viimeiseni
Minua kuolemassa sivistät
näin silmin katsomaan
Olen seinien rakastaja
Ovat tapettini tähtikartasta
On sama uni joka yö
Siinä katto alas repeää,
ja sieltä katsot sinä
rauhanaikani päättäen
Olet ikkunani avaruuteen
Valvon sinun tähtesi
Antaa tulla, naikkonen,
kaikki, mitä sinulla on
Tiedän, että asut siellä
En ole välinpitämätön
Ei auta pitää etäisyyttä
Ei ole aika olla läheinen
Olet helvetinmoinen ikävä
Olet kalpenevan kaipaus
On kaunis vanha asia;
universumi silmiesi takana
Tähtesi laskeutuu
Ylistysvirteni kaikaa
Olet itsesi ilmentymä
Valvot tätä paikkaa
Olet haaveitteni kohde
Siunattu valokilpeni
Valituskuoroni laulaa
vain sinun tähtesi
Löydettyäni hukkaan
valistavan valaistuksesi
On sinulla toiset lahjat
yhdelle jossain kaukana
Silmiesi syvyydet
syvät kuin kohtalo
Loistelias kruunusi;
tuhannen terä
Olet aatteeni jatke
Henkinen astaloni
Ylläni taivas revitty
kuin tulisi lähemmäs
Mietin, mitä tehdä
lopun aikani ajan
Sinusta unelmoin
minä kaikista typerin
Tämä outo tuttavuus
Kärsiähän siitä saa
Olemme yhtenevät
Et ajan mittaan loittone
Kuun päivän kanssasi
elän kuin viimeiseni
Minua kuolemassa sivistät
näin silmin katsomaan
Olen seinien rakastaja
Ovat tapettini tähtikartasta
On sama uni joka yö
Siinä katto alas repeää,
ja sieltä katsot sinä
rauhanaikani päättäen
Olet ikkunani avaruuteen
Valvon sinun tähtesi
Antaa tulla, naikkonen,
kaikki, mitä sinulla on
Tiedän, että asut siellä
En ole välinpitämätön
Ei auta pitää etäisyyttä
Ei ole aika olla läheinen
Olet helvetinmoinen ikävä
Olet kalpenevan kaipaus
On kaunis vanha asia;
universumi silmiesi takana
SINUN TÄHTESI
Tähtesi laskeutuu
Ylistysvirteni kaikaa
Olet itsesi ilmentymä
Valvot tätä paikkaa
Olet haaveitteni kohde
Siunattu valokilpeni
Valituskuoroni laulaa
vain sinun tähtesi
Löydettyäni hukkaan
valistavan valaistuksesi
On sinulla toiset lahjat
yhdelle jossain kaukana
Silmiesi syvyydet
syvät kuin kohtalo
Loistelias kruunusi;
tuhannen terä
Olet aatteeni jatke
Henkinen astaloni
Ylläni taivas revitty
kuin tulisi lähemmäs
Mietin, mitä tehdä
lopun aikani ajan
Sinusta unelmoin
minä kaikista typerin
Tämä outo tuttavuus
Kärsiähän siitä saa
Olemme yhtenevät
Et ajan mittaan loittone
Kuun päivän kanssasi
elän kuin viimeiseni
Minua kuolemassa sivistät
näin silmin katsomaan
Olen seinien rakastaja
Ovat tapettini tähtikartasta
On sama uni joka yö
Siinä katto alas repeää,
ja sieltä katsot sinä
rauhanaikani päättäen
Olet ikkunani avaruuteen
Valvon sinun tähtesi
Antaa tulla, naikkonen,
kaikki, mitä sinulla on
Tiedän, että asut siellä
En ole välinpitämätön
Ei auta pitää etäisyyttä
Ei ole aika olla läheinen
Olet helvetinmoinen ikävä
Olet kalpenevan kaipaus
On kaunis vanha asia;
universumi silmiesi takana
Muokannut LordStenhammar (09.02.2025)
- Risingshadow
- Keskustelut
- Leirinuotio
- Painaja ja muita runoja