Elämä on ihanaa, koska...

Kirjaneito näin offtopiccina oot sä sattumoisin tampereen ilmaisutaidon lukiossa,kun mun yksi nettituttava puhu tänään kuinka niillä on tylypahka teema päivä huomenna just äsken nimittäin.

Ihan näin offtopikkina joo :smile:

Koska pysyn kuitenkin suht anona, niin selitän näin:   Yks juttu, johon mut valittiin mukaan kauan sitten yhdestä kisasta tulee yhteen paikkaan ja sitten kaverit vihdoin näkee sen ja yks tyyppi on jo kertonyt tulevansa. Kuulin tämän yhdeltä tyypiltä, kun tultiin yhden toisen tyypin kanssa sen ekan tyypin kyydillä yhdestä paikasta toiseen paikkaan.   !!!!!!!!   Ja sitten joo, viikonloppu, teatteriporukalla huomenna keikka, olen terve hengitän, elän, luen, kirjoitan ja muita pikkuasioita. :cheesy:

Koeviikko ohi ja uusi jakso alkanut. Meikäläisellä on taas historiaa lukujärjestyksessä. :heart: Onnistuin myös valitsemaan kurssille loistavan opettajan, joka oli minulla myös filosofiassa viime jaksossa. Yhtä innostavan opettajan tunneilla en ole tainnut koskaan olla. Nytkin istuin tunnilla haltioituneena ahmien joka sanan ja fiilistellen myös tulevia hissan kursseja, sillä meikäläinenhän lukee ne kaikki ja kirjoittaa kyseisen oppianineen.   Historia. :heart:

Tajusin juuri, että elämäni on aivan naurettavan helppoa. Ainoa velvollisuuteni on töissä käyminen, eikä se aiheuta oikeastaan koskaan erityisen rankkaa vitutusta. Töiden ulkopuolinen aika on täysin omaani ja saan kuluttaa sen täsmälleen niin kuin haluan. Raha-asiat ovat kunnossa, suurin osa ihmissuhteistakin. Niitä on tosin aika vähän, joten työstettävää ei sillä saralla ole paljoa. Minulla on kaikki tarvitsemani materia ja vähän enemmänkin, henkistä pääomaakin on ainakin tyydyttävästi. Mutta mikä on tämä outo, epämääräinen tyhjyys sisälläni, tämä tunne elämän absurdiudesta...?

kirjoitus-inspiraatio iski kuin tonni tiilia tai lauta takaraivoon :)

Tämä päivä muistutti minua siitä, että kannattaa lähteä mukaan kaikenlaiseen, koetella rajojaan ja etsiä uutta sisältöä elämään.   Espanjan tunneilla olin taas iloinen siitä, että aloin tänä syksynä kyseistä - tai mitä tahansa uutta - kieltä opiskella enkä antanut mahdollisuuden karata käsistä. Niiltä tunneilta menin suoraan spefiseurani kokoukseen, missä minulle tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että nyt olen alkanut sisäistää seuran asiat ja että mielipiteeni oikeasti kiinnostavat muita hallituslaisia. Kokouksesta taas lähdin vähän kesken kaiken yliopistoteatteriporukkani improvisaatio-/ryhmäytymistapaamiseen, missä näki ensimmäistä kertaa tulevan kevään esiintyjäporukan kokonaisuudessaan. Pelailtiin ja leikittiin kaikenlaista kivaa, kuten silmämurhaajaa (olen viimeksi törmännyt siihen vuonna -99, joten oijoi sitä nostalgiaa). Huomasin ilokseni, että mukana on viime vuodelta tuttuja ihmisiä enemmänkin. Siellä oli silti vähän, hmm, joukkoon kuulumaton olo, mutta tapaamisen loputtua yksi toisista esiintyjistä tuli juttelemaan kanssani. Häntä tuntuivat kiinnostavan minun ajatukseni koko proggiksesta, nimenomaan minun. Se sai minut tuntemaan, etten ehkä olekaan yksi kasvoton hahmo neljänkymmenen räväkämmän joukossa.   Viikko on kyllä muutenkin tähän mennessä ollut loistava, koska maanantaina koin samanlaisia joukkoon kuulumisen fiiliksiä keskiaikatanssiharkoissa, ensimmäistä kertaa sielläkin. Jospa suuntaus pysyisi samana; vaikka olen päässyt pitkälle siitä mistä lähdin, niin silti selkeästi on vielä matkaa siihen, että tuntisin itseni hyväksytyksi ja toivotuksi niissä jutuissa, joita teen.

Kirjaneito (ja muut nykytykkiläiset) sanokaas Iivarilta terkkuja opettajille ^^   Elämä on ihanaa, koska tällä viikolla voi saunoa ainakin kolmena iltana viidessä eri porukassa. Ja ihmiset on kauniita päissään.   Ja elämä on ihanaa siksi, että ystävät kulkevat mukanamme vuosienkin jälkeen.

[i]Äidinkielestä laudatur![/i] Siis mitäähhh! Oon ollut koko päivän ihan fiiliksissä!   [strike]Pakko oli leijua täälläkin.[/strike]

Katos täällähän tapaa saman koulun käyneitä. Hassua! :wink:   Elämä on ihanaa koska viikonloppu. Pääsee nukkumaan!! :heart:

Jep, pääsee nukkumaan. Todellakin. Kun on viikon verran kuunnellut esitelmiä aamukahdeksasta iltaviiteen ja sen päälle sosiaaliset aktiviteetit aka ihmisten tapaaminen, keskustelu ja verkostoituminen, niin tosiaan odotan että pääsen takaisin Suomeen, oman peiton alle ja nukkumaan niin pitkään kuin huvittaa. :smile:

Eilen oli firman pikkujoulut, ja oli kivaa. Työkavereista paljastui uusia, mukavia puolia, ja näemmä tällaisesta synkästä ja gootahtavasta otuksestakin saa ihan kelpo seuraa tanssilattialla. Nyt voi koomata vapaan viikonlopun ihan rauhassa kirjoja lukien ja suunnata ajatuksia maanantaina alkavaan viikon mittaiseen Rooman reissuun.

Ai säkin meet Roomaan, hah! Jopa siellä tuttuja ramppaa. Lomalle vai töihin? Kannattaa ottaa lämmintä mukaan, ainakaan kuluneen viikon mittarilukemat eivät kertoneet yhtään mitään siitä, miten kylmä tuuli siellä käy.

Lomalle. :)   Ja kiitti vinkistä, ei olisi välttämättä tullut mieleen varautua tuulelta.

Weboodiin olikin tieto jo ilmestynyt ja torstaina saanen paperitkin, minusta tulee vihdoin humanististen tieteiden kandidaatti! Kaiken tämän yliopistolla roikkumisen jälkeen on vihdoin ja viimein joku todistuskin, millä todistaa että on sitä edes jotain tullut täällä tehtyä.

Hei hienoa, onnea Skie! :smile:

Romaanin editointi etenee suunnitelman mukaisessa aikataulussa. Tätä vauhtia tulee valmista ennen ensi kesää.

Sain tärkeän esseen valmiiksi pari päivää ennen määräaikaa :cheesy: Ehdin antaa sen hautuakin hetken ja tehdä loppufiksailuja! Oloni alkoikin olla viime viikon lopulla melko ahdistunut ja takaa-ajettu, mutta toivottavasti ne tuntemukset johtuivat vain tuosta esseestä eivätkä palaa.   Tänään sain myös tietää, mikä roolini tulee olemaan meidän megalomaanisessa näytelmäspektaakkelissa. Tunsin kässärin etukäteen, koska olin kirjoittamassa sitä, ja olin jo tietenkin pohtinut, minkä roolin ohjaaja minulle valitsee. Hän onnistuikin sitten yllättämään minut valinnallaan aivan tyystin, ja nyt olen sekä hämmentynyt että innostunut. Hahmoni esiintyy vain yhdessä kohtauksessa ja sillä on vain kaksi replaa, mutta silti hahmollani on tosi vahva vaikutus kohtauksen tunnelmaan ja luultavasti yleisö tarkkailee sen liikkeitä koko kohtauksen ajan, vaikka fokus onkin muissa hahmoissa. Toisin sanoen herkullinen sivuhahmo, jonka elekieleltä vaaditaan paljon. Se on siis aivan toisenlainen kuin minä itse, ja olin todellakin odottanut aivan erilaista - ja vieläkin pienempää - roolia; vielä kun otetaan huomioon sekin, että kunnollisia rooleja oli tarjolla paljon vähemmän kuin näyttelijäehdokkaita. Ohjaaja kuulemma kuitenkin näkee minussa olevan potentiaalia tähän. Pakkohan siitä on olla otettu.

Nyt yrittänyt viikon saada yhteen peliin about sata modia. Monta tuntia siihen kulunu. Tänään huomaan ettei peli käynnisty. Tänään on muös avaimien ja rahojen kanssa ollut ongelmaa. Siinä sitten, melkein kyynel silmäkulmassa ajattelen että ei perhana. Mä olen viikon kuluttanut yhteen vaivaiseen peliin, ja tuhlannut ihan liikaa aikaa koneeseen yleensä. lyhyesti sanottuna: Elämä on ihanaa koska vaikka kuinka pikkusattumusten risut kaataisivat maahan, voit kokeilla toista polkua

Elämä on ihanaa, koska sataa lunta. Liian märkää, eikä varmaan säily kauaa, mutta lunta kuin lunta.   Lisäksi tajusin, että Project Gutenbergin sivuilta löytyy Andrew Langin satukirjakokoelma ([url=http://www.gutenberg.org/files/30580/30580-h/30580-h.htm]tämä[/url]). Paljon satuja... :cheesy:

Koska eletään sitä päivää viikossa, kun pääsee näkemään kahden suosikkisarjana jaksot striimistä.

MATIKKAKILPAILU!!!!!   Ope antoi luvan tekaista tämän tänään rästikokeessa kun sairastin oikean kilpailun aikana. Virallisesti en voi mitenkään menestyä, mutta ainakin saan tietää miten hyvin [i]olisin[/i] pärjännyt. Kahdeksasta tehtävästä viisi, joista vikan c on varmasti väärin. Muuten koen onnistuneeni (katsotaan onko ope samaa mieltä...) ja... Jei! :cheesy: Matikka on kivaa.

Elämä on jees, koska siviilipalveluksen kuukauden mittainen koulutusjakso juuri päättyi ja istun junassa joka juuri starttaa Oulua kohti.   Vaikka elämä Lapinjärvellä ei kamalaa ollutkaan, on mukava päästä perheen pariin ilman että tarvitsee taas pian lähteä pois. Maanantaina alkava duuni palveluspaikassakin jo aiheuttaa uteliaita tuntemuksia.

En nyt ihan sanalla "ihanaa" kuvailisi, mutta ennemmin tänne kuin potutus-ketjuun.   Eksyin katselemaan YouTubessa noita videoita, joissa masentuneet henkilöt kirjoittelevat post it -lapuille surullisia elämäntarinoitaan. Itken vieläkin. Viiltelyt, itsemurhat, syömishäiriöt ja masennukset [i][u]eivät ole ihanaa[/u][/i] mutta selviytyminen on. Onnelliset loput. Henkäisen helpotuksesta jokaiselle, joka selvisi ja selviää. Ja he, jotka eivät, heille sytytän kynttilän.

Palasin eilen viikon lomamatkalta. Ja kyllä tuo viikko olikin pitkä, tuntui oikeasti lomalta. Vaikka työt kävivät mielessä, en kertaakaan miettinyt sitä varsinaista työtä, jota pitäisi tänään taas aloitella. Mieli tuntuu levänneeltä, ja kulttuurin nälkä on tyydytetty pitkäksi aikaa. Hyvällä mielellä on kiva palata työpöydän ääreen.