Elämä on ihanaa, koska...

Koska voin kuunnella hyvää musiikkia. Downton Abbey Suite (onko mitään parempaa? :heart:) on soinut eilisillasta lähtien melkolailla tauotta kuulokkeissa, kun nyt olen TV-sarjaakin ykköskaudelta alkanut katsoa ja koukuttunut pahasti. Ja Game of Thrones, kuuntelin nanon aikana sen soundtrackiä ähkyyn saakka ja nyt aloin viimein kuunnella uudelleen. Tuli aika jännät fiilikset kun teki enkun läksyjä ja samaan aikaan kuulokkeista pauhasi GoT musiikki. Tietynlaista eeppisyyttä läksyihinkin. :wink:

"Eeppisyyttä läksyihin", minua viehätti tuo Kirjaneidon ilmaisu. Kaksi sanaa, joihin tiivistyvän tunnelman voi ymmärtää ja aistia niin että se laajenee opiskelijan hetken kokemuksesta koskettamaan jotain enemmän siitä, miten arki ja mielikuvitus kohtaavat.

Sain kutsun työhaastatteluun! Työ vaikuttaa mielenkiinoiselta, ja kesän jälkeen olisi mahdollista aloittaa opinnäytetyön tekeminen samaan firmaan. Haastattelu on maanantaina, ja toivottavasti saan aika nopeasti tietää, miten kävi. Ainoa miinus tässä on se, että haastattelu on tuntia ennen kuin pitäisi olla koulussa palauttamassa yhtä arvosteltavaa tehtävää. Laitoin juuri opettajalle sähköpostia, että saanko palauttaa tehtävän vähän myöhässä, kun syy mahdolliselle poissaololle on näin hyvä. Opettaja ei vaan ole kovin tunnettu joustavuudestaan, mutta katsotaan kuinka käy. Mielestäni hänen pitäisi vähän joustaa, kun perui tämän viikon tunnit, jolloin alunperin tuo tehtävä piti palauttaa. Hyvällä tuurilla taas ehdin tunnille ajoissa ja huoli on aiheeton. Saa nähdä, kuinka sen asian kanssa käy.   Loppupäivän voinkin iloita, että työhaastattelu on edessä :)

^Toivottavasti onnistaa. :smile:   Olen ollut 3kk työttömänä (ennen sitä olin 3kk koulutuksessa johon sisältyi työssäoppimista ja ketutti, koulutuksen jälkeen kun on tehnyt paljon töitä ja antanut kaikkensa ja selviää ettei saa jatkaa työpaikassa). On ollut masentavaa, tylsää ja olen ollut häpeissäni työttömyyden takia. Olen lähettänyt paljon työhakemuksia ilman mitään tuloksia.   Tiistaina tuli puhelu aivan puun takaa että pääsen työhaastatteluun torstaina, ensimmäinen työhaastattelu työttömyyden aikana! Haastattelun aikana en jostain syystä ollut ollenkaan jännittynyt (ja miten se mahdollista kun olen tosi ujo ja jännityn helposti). Kerrottiin että he ottavat yhteyttä maanantaina, joten olisi pitänyt odottaa viikonlopun yli, kauheeta. Mutta soittivat jo tänään ja sain työpaikan! :cheesy: Näin aluksi on tarjolla osa-aikaista työtä 14h/viikossa, mutta myöhemmin voi tulla lisä tunteja ja muutenkin on huomoitu se että olen on hakenut aikuis-lukioon (tunnit ovat iltaisin 3h ja 4 kertaa viikossa). Mutta innolla odotan tiistaita jolloin on haastattelu tuonne lukioon.   Vihdoin tunnen itseni hyväksi, on riittävästi koulutusta, työkokemusta ja miten hyvin osaan kehua itseäni että pystyn käymään samaan aikaan koulua että töissä ja osaan lisäksi tehdä vielä kyseistä työtä.

Aurinko paistaa, maa on paljastunut lumen (tai tänä vuonna oikeastaan jään) alta, taivas on häikäisevän sininen, tuuli tuivertaa hiuksia ja vielä lehdettömiä puita. Tennarit tuntuvat talvikenkien jälkeen kevyiltä jaloissa, vaikka alla onkin vielä villasukat. Kun hengittää, voi haistaa märän maan. Yhdellä sanalla sanoen, kevät. :heart:

^ Niinpä! Meiltäkin on jo joen jää (melkein) sulanut, asfaltti näkyy ja tennarit vetävät loskaa kuin sieni. Ihana kevät. :heart:

Lenkkeily on viime päivinä muuttunut astetta miellyttävämmäksi, kun on voinut keventää vaatetusta. Katupölykään ei vielä aiheuta ongelmia :smile:

Kaipa sitä minäkin, paatunut talven rakastaja, alan tässä lämmetä keväälle. Siitäkin huolimatta että katupöly kutittaa silmiä ja kurkkua ja siitepöly niiden lisäksi nenääkin ja kotiin ei voi tulla tavanomaista oikopolkua jos haluaa tehdä sen kuivin jaloin. On toi auringonpaiste kuitenkin ihan kiva. Se mikä sulatti sydämeni on kuitenkin kevättulvassa kuohuva koski. :heart: On se vaan joka vuosi mahtava näky, vaikka tänä vuonna onkin vähän latteampi kun luntakaan ollut juuri lainkaan. Käytiin miehen kanssa kävelyllä katsomassa sitä ja kyllä siinä mieli rentoutuu ja tulee hyvälle mielelle. :)

Päivä on ollut keväisen kaunis, kirjoituksiin lukemiseen liittyvä stressi on helpottanut huimasti (saattaa kuulostaa epäloogiselta, kun kirjoituksethan alkavat tulevalla viikolla, mutta näin vain onneksi on), ja nyt saan kokonaisen uskonnon kurssikirjan selattuani nauttia Fazerin sinisestä. Ihanaa.

Risingshadow pelastaa taas päivän. Ilmestyvien kirjojen listaan on tullut paljon päivityksiä ja lähestulkoon pompin ympäri asuntoa. Stiefvaterin Väristys-trilogian lisäosa, seuraava Stravaganza, Susirajan kolmasosa... Kiitos kustantajat ja risingin tietopankki. Ei tarvitse lukea kaikkea englanniksi. :heart:

[quote="Kirjaneito" post=12063]Risingshadow pelastaa taas päivän. Ilmestyvien kirjojen listaan on tullut paljon päivityksiä ja lähestulkoon pompin ympäri asuntoa. Stiefvaterin Väristys-trilogian lisäosa, seuraava Stravaganza, Susirajan kolmasosa... Kiitos kustantajat ja risingin tietopankki. Ei tarvitse lukea kaikkea englanniksi. :heart:[/quote]   Oijoi, en ole edes huomannut tuota Väristys-sarjan uutta osaa enkä Stravaganzaa (joka muuten näyttää olevan päätösosa, ohhoh)! Niitä hiipii tietokantaan niin huomaamatta. Itse lisäilin eilen Annukka Salaman Harakanloukkuun esittelytekstin ja olin aika innoissani jo pelkästään siitä :smile:

Itsekin huomasin Stravaganzan vasta toisella selailukerralla, ensimmäisellä olin liian täpinöissäni. :wink: Ja se on päätösosa? :shock: Sitä en innostuksissani huomannut. No, kaikki hyvä loppuu aikanaan. Ja kirjassa vaikuttaa takakansitekstin perusteella olevan esim. [spoiler]Ariannan ja Lucianon häät joihin ollaan kyllä selvästi tähdätty jo alusta saakka. Niitä en kyllä malttaisi odottaa, sillä Arianna ja Luciano ovat Stravaganzojen "se oikea pari". :heart: [/spoiler]

Huhhuh, tajusin juuri, miten kauan siitäkin on kun Stravaganzan ekan osan luin. Muistaakseni toka osa ei ollut vielä ilmestynyt suomeksi - sen ilmestymisajaksi on näköjään merkitty marraskuu 2004. Ekaa osaa lukiessani olin siis noin 12-13-vuotias, ja nyt reilu kymmenen vuotta myöhemmin tulee sitten päätösosa. Pitkään tässä on saanut odottaa Lucianin/Lucianon tarinan päätöstä.

Juuri ehdin hehkuttaa uudesta työstä ja nyt elämä hymyile enemmän, kuin sain opiskelu paikan aikuislukiosta. :cheesy: Hassua vieläpä se että aiemman ammattitutkinnon vuoksi voin suoritta ylioppilas tutkinnon vain vuodessa.   Toivottavasti loppuu se roskaväeksi nimittely kun on ylioppilas tutkinto suoritettu...

Onpa tosi mälsää, että joku on nimitellyt roskaväeksi ammattikoulun suorittamisen takia. Onneksi nyt valmistuvilla taitaa olla jo vähän helpompaa, kun amikseen ei liity enää ihan yhtä vahvaa sosiaalista stigmaa kuin kymmenen vuotta sitten. Minäkin tässä mietin kahdeksan (vääriä asioita aikaansaaneen) yliopistovuoden jälkeen, olisinko mennyt ammattikouluun, kun olin kuukauden sijaistamassa sellaisen kirjastossa, ja kateellisena kuulostelin helppoja ja järkeviä koulutehtäviä.   Minusta elämä on nyt juuri ihanaa siksi, että viikonloppuna on ObjektinSijainen Määrän Adverbiaali eli OSMA, eli koko Suomen suomenkieliläisten (ja sukukieliläisistä uskaliaimpien) kokoontuminen Jyväskylässä, joten tulossa on todella hyvää seuraa, jota ei näe ihan joka viikko.

^ Minustakin amiksen sorsiminen on ihan järjetöntä. Lukio ja amis ovat kouluja kumpikin, siinä se. Minusta on täysin jees mennä amikseen jos kokee sen enemmän omaksi jutukseen kuin lukion (ja toisin päin). Ja kuten Iivari jo sanoikin, minusta ainakin lukion status on vähentynyt, ei se ole enää niin iso juttu.   Ja kun lukiosta alettiin puhua, niin oma elämäni on ihanaa koska sain väännettyä sen samperin ruotsin kotiaineen jota olen vältellyt viimeiset viikot. Matikan läksytkin sujuivat. :heart: Olen vihdoin päässyt sen opettajan kurssille joka osaa opettaa selkeästi ja vielä innostaa meikäläistä laskemaan. (Melkoinen saavutus! :lol:) Lisäksi tänään on ollut ihanan aurinkoinen sää, kävelin yhdeksän jälkeen koulua kohti vuoroin mukavassa kevätmudassa ja harjatulla asfaltilla. Kevät. :heart: Ja tietysti meikällä on huomenna synttärit. (Juujuu tiedän että täytän seitsemäntoista mutta ei kai sitä koskaan kasva liian vanhaksi intoilemaan tulevista lahjoista. :wink:)

Hyvää syntymäpäivää sitten vaan! Toivottavasti aurinkoa saadaan huomennakin :smile:   Oma ilonaiheeni on suklaamunat ja kevään ensimmäiset leskenlehdet.

Paljon onnea Kirjaneidolle!   Omia ilonaihita on tällä kertaa kaksi.   1. Tällä viikolla ei tarvitse mennä kouluun, koska TET. 2. Viime viikolla tutustutin henkilön E henkilöihin O ja U. Mahtavaa, kun omista ystävistä tulee toistensa ystäviä! :heart:

Onnittelut Kirjaneidolle! Lahjoista innostunet niin nyt kuin myös silloin, kun täytät seitsemän kertaa seitsemäntoista vuotta ja vielä siitä enemmänkin. :smile: Minun kämmenissäni on miellyttävä kutina, sillä ehkä saan niihin vielä tänään materiaalin uutta työtehtävää varten. Ja jollen saa tänään, niin viimeistään ensi viikolla. Aurinko paistaa, jolloin tökähtäväkin työ tuntuu sujuvammalta kuin (eteläiseen) kaamosaikaan.

Pääsin taas pitkästä aikaa yhteyksiin online-kaverin kanssa! Oikeastaan voisin jo kutsua kyseistä henkilöä ystäväkseni. Mahtavaa, kuinka jonkun kanssa voi synkata niin hyvin alusta lähtien, vaikka asutaan toisella puolella maailmaa.

Olen ollut ärsyyntynyt erään itseeni liittyvän asian epäonnistumisesta. Silti muuan henkilö, jota etäältä palvon, on pitänyt sitä onnistuneena. Voi mun päiviäni. Myhä myhä.

Vaihe 1. Keksit loistavan idean, joka palauttaa inspiraatiosi.   Vaihe 2. Inspiraatio katoaa.   Vaihe 3. Keksit loistavan idean, joka palauttaa inspiraatiosi ja joka on ensimmäisen idean tuhoaminen.   Plus YOLO.

Aamu alkoi reilun tunnin jumapalla kaverin kanssa. Tämän jälkeen minun piti palata kotiin tekemään kouluhommia, mutta eipäs tarvitsekaan. Jumpan jälkeen kaveri kysyi, lähdenkö käymään kaupungissa hänen kanssaan. Nyt tuo alkuun tylsältä kuulostanut päivä on vaihtunut shoppailuun, ravintolaruokaan ja illanviettoon rakkaan ystävän kanssa. Ei voisi olla paljoa parempi päivä!

Ei Sinfonietta-treenejä tänään! :heart: Okei, minusta on oikeasti mukavaa soittaa isossa bändissä ihania kappaleita mutta silti. Olen ollut konservatoriolla kirjaimellisesti viime viikon joka ikisenä päivänä viikonloput mukaan lukien. Pikkurillissä on rakko ja neljän tunnin harjoitusten jälkeen on aina aivan kuitissa. Välipäivä tekee terää vaikka kotona tuleekin soitettua, koska konsertti on ylihuomenna... Jaiks. :lol:

Tein ekaa kertaa elämässäni pannaria! Tai no okei, ehkä joskus köksän tunnilla on tullu pannukakku väsättyä, mutta nyt ensimmäistä kertaa tein mitään leipomiseen viittaavaakaan tässä ääpättömän piskuisessa keittiössäni. Tuoksu on huumaava, mausta en osaa vielä sanoa... :P