Enneunet ja muut selittämättömät kokemukset

Hämmentävää lukea tällaista ketjua, kun itse ne näe oikeastaan koskaan kovin erikoisia unia tai mitään unia ylipäätään. Viime viikolla näin kyllä unen, jossa minulla oli kirkkaan vihreät silmät ja se oli oikeasti hurjinta, mitä olen uneksinut vuosikausiin. Muutakaan kummallista tai yliluonnollista en ole koskaan kokenut, mikä vähän harmittaa. Tyhmää olla arkinen tavis, jota universumin mystiset energiavirrat eivät ikinä kosketa.

Lisätääs vielä tämä, joka avaa hiukan tuota asiaa, että miksi osa ihmisistä mahdollisesti kokee enemmän tällaisia "mystisiä kokemuksia": [url=http://www.skepsis.fi/lehti/2013/Skeptikko-2013-2_miksi_ihmiset_uskovat_yliluonnolliseen.pdf]Miksi ihmiset uskovat yliluonnolliseen?[/url]

^ Itselläni on ollut paljon mystisiä kokemuksia, joista kuulee tarinoissa. En vain osaa pitää niitä mitenkään yliluonnollisina kun tiedon myötä niistä puuttuu mystisyys. Sen sijaan aina hämmästelen sitä ettei ihminen oikeastaan asu oman päänsä sisällä "yksin", ja toimii suurelta osin automaatilla. Tosin se taas auttaa minua kävelemään ja puhumaan jonkun kanssa samaan aikaan, joten en valita. Olisi oikeastaan kamalaa jos kaikki pitäisi aina tehdä tietoisesti itse. :cool:     [quote="Astorethein" post=38403]Muutakaan kummallista tai yliluonnollista en ole koskaan kokenut, mikä vähän harmittaa. Tyhmää olla arkinen tavis, jota universumin mystiset energiavirrat eivät ikinä kosketa.[/quote]   Jos se yhtään lohduttaa, niin kaikki näkevät unia, vaikka niitä ei muistaisi. Tietysti unien muistamista voi myös opetella, lähinnä kirjaamalla ylös kaiken mitä joskus sattuu muistamaan.   Ja jotain hypnagogisia hallusinaatioita tai vastaavia ilmiöitä näkee melkein jokainen rentoutumisen alkuvaiheessa, jos niihin osaa kiinnittää huomiota - mikäli siis esimerkiksi se silmien edessä hilluva vihertävä/värikäs söttö lasketaan hallusinaatioksi, ainakin sitä näkee myös silmät auki. Mutta jos mustuuteen kiinnittää huomiota, siellä voi näkyä pieniä "patterneja", jotka ovat hyvinkin hailakoita. Samaisessa Sacksin kirjassa mainittiin lääkäristä, joka harmistuneena totesi ettei koskaan nähnyt ilmiöitä itse, mutta huomasikin sitten ilokseen ettei vain koskaan ollut kiinnittänyt niihin huomiota, ja ainakin niitä hentoja kuvioita näkyi kun niitä vain osasi katsoa.   Olen tosin miettinyt onko selkouneksinta oikeasti terveellistä, itsellä on aina pöhnäinen olo ja häiriöitä heräämisvaiheessa jos kirjoitan uniani enemmän ylös ja näen sen seurauksena selkounia. Tosin se [i]voi[/i] johtua myös siitä että silloin yleensä myös nukkuu pidempään. Joka tapauksessa jotkut ihmiset ovat usein luonnostaan tietoisia unessa, joten se ei ihan epänormaaliakaan ole. Olin jo pienenä sellainen että saatoin yrittää herätä ikävästä unesta väkisin, tai ainakin häipyä muihin tapahtumiin aina kun se oli mahdollista.   Muistan aina myös sen että joskus henkilöltä, joka saa paljon unihalvauksia ym löytyy esimerkiksi uniapnea, vaikka tuollaisten saaminen ei itsessään olekaan vaarallista. :huh:

Itselle tulee mieleen, tälläinen vanha suvun kertomus.   Mummoni Vaari oli metsässä töissä ja sitten urakan uuvuttamana meni makaamaan puuta vasten.   Hetken kuluttua hän havahtuu kun joku sanoo : Nouse, Vanha panee maate.   Ja kun hän sitten nousi paikaltaan, samassa kaatui vanha ja suuri puu niille paikoille, missä makasi.

Ei viitsi omaa aihetta asiasta tehdä, mutta onneksi löytyi aihe, jossa on ainakin aasinsilta artikkeliin [url=http://www.hs.fi/sunnuntai/a1445572452782]muistin ihmeellisestä toimintatavasta[/url]. Usein voi miettiä, kumpi olikaan oikeasti ensin: ennenuni vai tapahtuma?

Deja-vu tapahtumat ompi tuttuja. Ihan penikkana niitä tuli tosi paljon nähtyä!   Nykyään niitä näkee vuosi toisensa jälkeen vähemmä. Niitä tuli sen verran paljon nähtyä, että vielä niitä tuleville vuosillekin taitaa riittää?

[quote="Rasimus" post=39607]Ei viitsi omaa aihetta asiasta tehdä, mutta onneksi löytyi aihe, jossa on ainakin aasinsilta artikkeliin [url=http://www.hs.fi/sunnuntai/a1445572452782]muistin ihmeellisestä toimintatavasta[/url]. Usein voi miettiä, kumpi olikaan oikeasti ensin: ennenuni vai tapahtuma?[/quote]   Usein, mutta ei aina. Itsellä on ollut pari "enneunta", jotka häiritsivät hyvän aikaa ennen kuin asia todella tapahtui. Veikkaan kuitenkin enemmin sitä että olin alitajuisesti nähnyt asioista merkkejä jo aiemmin, ja aivot järjestelivät niistä ratkaisun unessa vaikkei sitä valveilla heti tajunnut. Paitsi nyt jälkeenpäin ajateltuna, kyllä ne merkit olivat ilmassa.   Tuo on kyllä mielenkiintoista asiaa, vaikkakin aika pitkälle tuttua itselle (luulisin :cool:).     [quote="Lepi" post=39591] Hetken kuluttua hän havahtuu kun joku sanoo : Nouse, Vanha panee maate.   Ja kun hän sitten nousi paikaltaan, samassa kaatui vanha ja suuri puu niille paikoille, missä makasi.[/quote]   Muistan kuulleeni tarinan aiemminkin, siitä on itse asiassa useita eri versioita SKS:n kokoelmissa. Voi olla, että tarina on sulautunut osaksi suvun tarinaperinnettä, sillä niin käy usein, tai sitten metsänhaltijat herättelivät ihmisiä niin tiheästi että niistä on säilynyt paljon tarinoita. Tarinasta on maininta tuolla: http://www.sll.fi/mita-me-teemme/ymparistokasvatus/luonnonhenkien-satupolku   Itse asiassa muistan lukeneeni että hallusinaatiot ovat jostain syystä usein matalia ääniä, mutta pitäisi tarkistaa tämä tieto. Liittyi jotenkin Third Man factoriin tai hallusinaatioihin selviytymistilanteissa tms...

Voipi olla juurikin näin kyty.   Toinen mikä tulee äkkiseltään mieleen, kun olimme hankkimassa koiraa ja maksaneet kyseistä koirasta etumaksun. Näki uskovainen anoppimme unta meidän tulevasta koirasta. Ja kuvaili meille koiran väriyhdistelmän ja kertoi sen nimen.   No siihen totesimme että ei voi olla mahdollista. koska kyseisestä pentueesta ei voi sellaisen väristä koiraa tulla.   No mutta kävi kuitenkin niin, että kyseisen pentueen kaikki koirat kuolivat.   Ja koira haaveet jäivät vähäksi aikaa. Selailin kuitenkin apulaa, aika ajoin ja sieltä tuli vastaan sekarotuinen pentue jossa oli vielä yksi koira jäljellä, jossa olisi juuri yksi osa tätä rotua jonka halusimme alunperin. Kun menimme katsomaan emännän kanssa koiraa. oli se juuri sen näköinen kuin anoppi oli kuvaillut. toinen silmä ruskea, muuten valkoinen.   Koiralle sitten tuli se nimi jonka anoppi kuuli unessa.