Tämä on paras osa koko sarjasta, pidin siitä paljon jo lapsena ja nyt aikuisena tuntui edelleen hyvältä kirjalta. Tarina oli hyvä toiminnallinen seikkailu, jossa oli kaikkia kiinnostavia yksityiskohtia. Tykkään Rapanhapakosta hahmona tosi paljon.
Narnian tarinat #4 / 7
Hopeinen tuoli
- Julkaistu
- 1976 (Otava)
- Alkuperäinen nimi
- The Silver Chair
- Englanniksi
- The Silver Chair (1953) →
Risingshadow communityLukijoiden ääni
Näe yhdellä silmäyksellä, mitä Risingshadow-lukijat ajattelevat tästä kirjasta.
181arvosanaa
3kirja-arviota
Risingshadow
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Risingshadow
Lukijoiden arviot
3 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Hyvin onnistunut tarina, olen aina pitänyt Narnia kirjoista, niiden seikkailut ovat hauskoja=) Alku alkoi todella hyvin, juoni kulki verkkaiseen tahtiin:D Ainoastaan yhtä asiaa olisin halunnut muuttaa (pieni juonenpaljastus); Jättiläisiä olisi voitu alussa, kun Jill luuli niitä kiviksi, voitu kuvailla paremmin ja ne olisivat tehneet jotain yllättävää.
Muuten hyvä kirja=) 5/5
Tämä arvio sisältää juonipaljastuksia · Näytä arvio
Hopeinen tuoli oli seikkailukertomuksena yksi Narnian parhaista. Lukukokemustani kuitenkin pilasi suuresti kristinuskoinen propaganda, sillä koko romaanin ajan Aslanin (Jeesuksen) antamat merkit (Kymmenen käskyä) olivat ohjenuora, jota päähenkilöiden täytyi sokeasti noudattaa. Ja jos merkkejä ei noudattanut, sai siitä rangaistuksen (esim. puhuvan hirven syöminen, jota verrattiin vauvan syömiseen). Jillin ja Eustacen kokeilukoulussa ei opetettu Raamattua, joten siellä oli paljon koulukiusaamista ja huonot käytöstavat. Lisäksi matkakertomukset olivat älyttömän tylsiä, kuten aina, ja seksismi oli jälleen vahvasti läsnä. Pidin suuresti Rapanhapakko-hahmosta, joskin hän oli esittelyssään melko turhauttava ja arvelin vihaavani häntä. Hän osoittautui kuitenkin pidemmällä tarinassa oikein miellyttäväksi ja hauskaksi hahmoksi. Tässä kirjassa oli lempikohtaukseni kaikista Narnia-kirjoista, se kun prinssi Rilian oli köytettynä tuoliin ja yritti vakuuttaa olevansa nyt pois lumouksen alta. Olen silti hiukan yllättynyt, että tämä tuntuu olevan monen suosikki Narnia-kirjoista.